Roppakaupalla hyviä neuvoja

Tiistaina tokoiltiin. Neron kanssa tehtiin kaukoja pitkästä aikaa. Maahanmeno sujui melko nopeasti, mutta istumaan nouseminen tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Maahanmeno- käskyssä menin hieman kauemmas, mutta istumaan-käskystä palasin lähemmäs Neroa. Minun pitää kokeilla nyt erilaisilla käsiohjauksilla, että millä saan nopeutettua istumaan nousemista. Ongelmana ei siis ole se, etteikö Nero ymmärtäisi käskyä, vaan nopeutta pitää saada.
Kaukojen tekeminen on aika puuduttavaa, joten tehtiin myös luoksetuloja, että Nero sai hieman juostakin.
Otin myös seuraamista ilman hihnaa. Olin päättänyt etten tee seuraamisharjoituksia sillä kerralla ollenkaan, mutta Tarja oli asetellut omaa koiraansa varten erilaisia kartioita, leluja ja hanskoja lentälle häiriöksi, joten pakkohan minunkin oli sitten ottaa seuraamista. Olin aika ylpeä Nerosta. Se seurasi melko hienosti, vaikka sen olisi tehnyt mieli ottaa lelu maasta. Pitää vaan treenata enemmän tuollaisten häiriötekijöiden kanssa.
Paikkamakuu sujui Nerolla oikein mallikkaasti. Koko 4 minuuttia se makasi kauniisti paikallaan eikä vaihtanut edes lonkkaa. Yhden kerran meinasi haistella maata, mutta kun yskäisin, niin lopetti heti. Ennen maahanmeno-käskyä Nero vinkui muutamia kertoja, mutta lopetti kyllä melko nopeasti kun kielsin sitä.
Kaiken kaikkiaan Nerolla oli positiivinen treeni. Itsellänikin oli hyvä mieliala.

Duminakin pääsi treenaamaan. Olin jo päättänyt, että häiriökontaktin treenaaminen on Dumikselle tärkeää. Dumina oli minun edessä ja palkkasin sitä kontakteista ja kontaktin pysymisistä, kun treenikaveri kulki lähellä ja teki erilaisia häiriöääniä. Olin ajatellut, että tehtävä on Duminalle ylivoimaisen vaikea ja että joudun palkkaamaan todella nopeasti ja tiuhaan tahtiin lyhyistäkin kontakteista. Olin väärässä. Dumina pysyi yllättävän hyvin paikallaan ja piti välillä ihmeellisen pitkiä kontakteja minuun. Muutamia kertoja Dumis kääntyi melkein kokonaan äänen suuntaan, mutta kun kielsin sitä rauhallisella äänellä, niin se kääntyi takaisin minuun päin ja tapitti suurilla nappisilmillään suoraan silmiini. Minä olin positiivisesti yllättynyt, että tämä harjoitus meni näin hyvin.
Treenattiin myös perusasentoa. Olin kuvitellut, että Duminan perusasento olisi nätti, mutta treenikaverit huomauttivat, että Dumis "lösähtää" toiselle lonkalleen aina perusasennossa. Tässä se nyt nähtiin, että miten tärkeää on treenata välillä porukallakin. Toiset näkevät sen, mitä itse en näe. Nyt on siis palattava takaisin päin perusasentotreeneissä, että saan asennon kuntoon. Olen muutenkin tehnyt viimeaikoina paljon maahanmenoharjoituksia neidin kanssa ja se näkyi tiistaina treeneissä. Dumina tarjosi maahanmenoa joka tilanteessa.

Eilen illalla olikin ihan huippumukavaa! Pääsin mukaan Annen, Mariannen ja Marin jälkitreeneihin. Oli tosi mielenkiintoista seurata miten eri koirat seuraavat jälkeä. Samalla kun joku oli jälkivuorossa, niin toinen kertoi minulle, että miten koira työskentelee ja mitä olisi hyvä ottaa huomioon. Minä sain todella paljon vinkkejä ja neuvoja, joiden avulla on helpompi tehdä oikeanlaista jälkeä Duminalle. Dumina tekikin kaksi jälkeä, joista ensimmäinen olin tehnyt kynnöspellolle. Se ei mennyt ollenkaan hyvin, mutta Anne seurasi jäljen sujumista ja kertoilikin sitten minulle, että missä meni pieleen ja miten seuraava jälki kannattaa suorittaa.

TÄRKEITÄ MUISTETTAVIA ASIOITA DUMINAN JÄLKITREENEISSÄ:

- Tee koiralle pitempää jälkeä, että oppii rauhoittumaan jäljellä.
- Anna jäljen seisoa tarpeeksi pitkään, että hajut leviävät ja imeytyvät maahan.
- Älä anna vetää, vaan pidä alkuun lyhyemmällä hihnalla.
- Jos koira alkaa hapuilla jälkeä tai nostaa nenänsä ilmaan eikä haistele aktiivisesti maata, niin pysähdy kokonaan äläkä etene ennen kuin koira alkaa taas työskennellä aktiivisesti.
- Äläkä auta koiraa takaisin jäljelle ellei tilanne mene ihan sekoiluksi. Koira saa oppia itse tekemään ratkaisuja.
- Laita nami jokaiselle jäljelle, namien luopumisesta ei tarvitse pitää kiirettä.
- Koiran ei tarvitse syödä kaikkia nameja jäljellä. Pääasia on, että koira tekee kuitenkin töitä aktiivisesti ja pysyy jäljellä
- Kehu koiraa, jos se löytää jo kertaalleen kadottaneensa jäljen tai aloittaa uudestaan aktiivisen jälkien haistelun hapuilujen jälkeen.
- Palkitse lopussa.

Nämä ohjeet on annettu Duminan opettamista ajatellen, joten eivät välttämättä ole kaikille koirille ihan juuri samalla tavalla.
Tein edellä mainittujen ohjeiden mukaan Duminalle toisen jäljen metsään. Ja yritin noudattaa saamiani ohjeita tunnollisesti. Toinen jälki menikin sitten paremmin. Dumina yritti nostaa pariin otteeseen kuonoaan, mutta kun pysähdyin enkä antanut sille mahdollisuutta sooloiluun, niin kuono palasi maahan ja jäljelle. En olisi itsekseni osannut edetä Duminan kanssa oikeaan suuntaan jälkitreeneissä, joten olen todella iloinen, että sain neuvoja kokeneemmilta. Nyt on helpompi jatkaa omatoimitreenejä.