Teemana tokoilu

Keskiviikkona taas tokoiltiin. Olin valinnut isoiksi liikkeeksi seuraamiskaavion eli pitkän seuraamisen. Kevyempi hihna auttaa selkeästi hihnaseuraamisessa, koska Nero kuvittelee olevansa ilman hihnaa ja pysyy kontaktissa paremmin. Seuraamisessa Nero on koko ajan hieman liian edessä, mutta en koe sitä mitenkään kamalan stressaavana itselleni. :D
Tein paljon käännöksiä molempiin suuntiin, että Nero ei voinut ennakoida mihin käännyn seuraavaksi. Oikealle kääntyminen on Neron kanssa helpompaa kuin vasemmalle kääntyminen juurikin edistämisen vuoksi. Kokeissa pitää varmaankin tehdä täyskäännökset oikealle.
Isojen liikkeiden jälkeen teimme ryhmäliikkeet. Ensin oli ympyrässä pujottelua. Seuraavaksi teimme rivimuodostelmassa liikkeestä jäävät, sekä maahanmeno, että seisominen. Viimeisenä ryhmäliikkeenä oli paikkamakuu 4 minuuttia. Itse tein avoimen paikallaolon eli menin piiloon. Nämä paikallaolot sujuvat todella hienosti, vaikka olen piilossa tai ehkä juuri siitä syystä. :D
Ryhmäliikkeiden jälkeen oli pienet liikkeet kahdessa ryhmässä. Minä olin valinut alokasluokan hyppyliikkeen ja noutoa. Viikonloppuna hyppyliike meni nimittäin ihan hassulla tavalla. Nero istui hypyn takana, vaikka en ole ikinä käskenyt/opettanut sitä istumaan hypyn taakse. Ihan tarkoituksella olen jättänyt istumisen opettamisen myöhemmäksi, koska aion käydä vielä ainakin kerran alokasluokan kokeissa ja ei ole ole hyvä vielä sekoittaa koiran päätä hypyn kanssa. Keskiviikkona hyppyliike sujui kuitenkin hienosti eikä viikonloppuna ilmenneestä ongelmasta ollut jälkeäkään. Hyvä niin.
Noutokin on edistynyt hieman. Nero malttaa jo odottaa heiton jälkeen. Se noutaa kapulan hienosti, mutta tiputtaa vielä ennen kuin ennättää ihan vierelle. Minun pitää saada jatkettua matkaa myöhemmällä palkkauksella. Tästä se etenee pikkuhiljaa.
Koska aikaa vielä oli jäljellä niin tein vielä jääviä liikkeitä avoimen luokan tapaan. Nero pysyi paikallaan hyvin eikä liikkunut. Pää kylläkin kääntyi katsomaan, että minne minä menin.

Kun Neron treenit olivat ohi ja porukka alkoi lähtemään koteihinsa, niin minä aloitin treenit Duminan kanssa. Treenasimme seuraamista ja käännöksiä. Seuraaminen on hieman liian väljää vielä, mutta välillä saamme aikaan ihan hyviäkin pätkiä. Liikkeestä maahanmeno alkaa pikkuhiljaa sujumaan, joten voin kasvattaa välimatkaa hieman. Jonkin verran Dumina tarvitsee vielä apuja minulta.  Liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään. Dumina pysähtyy , mutta joudun kädellä auttamaan todella paljon enkä voi ottaa vielä yhtään välimatkaa.
Dumiksen kanssa treenatessa on ihan parasta se, että tyttösen kontakti pysyy melko tiiviinä. Dumis suorastaan rakastaa sitä, että saa tehdä minun kanssa juttuja.

Kummallakaan koiralla ei ole motivaation kanssa ongelmia, mutta "sisarkateus" kohottaa motivaatiota entisestään. Siksipä onkin hyvä kuljettaa sekä Nero että Dumina aina mukana tokoharkoissa, niin vire pysyy kohdillaan. Taidan hyödyntää tuota sisarkateutta seuraavissa tokokokeissakin ja otan Dumiksen mukaan koepaikalle virittämään Neroa oikeaan tunnelmaan.

Ensi viikolla tokotreeneissä on sovittuna oman ryhmän möllitokotreenit eli laitamme kehänauhat ja käskytämme sekä tuomaroimme toisiamme. Teemme siis kokeenomaisen treenin. Jatkossa ryhmämme tekee "koetreenit" joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. Me olemme tehneet tarkat suunnitelmat syksyn treeneistä ja jokainen joutuu nyt enemmän opastamaan toisiaan. Meidän ryhmän varsinainen ohjaaja Tarja, haluaa jatkossa olla enemmän vain osana treeniryhmää ja hän yrittää kannustaa meistä jokaista neuvomaan ja ohjaamaan toisiamme. Koko ryhmämme on kehittynyt todella paljon ja pystymme varmaan tukemaan ja auttamaan toisiamme jo paljon paremmin kuin esim. vuosi sitten. Muuttunut treenisysteemikin tuo uutta innostusta harrastukseen. Minä olen iloinen, että meidän ryhmä toimii hyvin ja henki porukan kesken on mahtava. Treeneissä ja kokeissa tulee jatkossakin takapakkeja, mutta onneksi on oman porukan tuki takana. Luovuttaminen ei tule kuuloonkaan. :D

Bywater-tapaaminen 21.-23.9.2012 Maaningalla

Olipa mahtava viikonloppu. Vietin sen koirieni kanssa Maaningalla Haukkumajalla Bywater-tapaamisessa. On se vaan niin mukavaa porukkaa kokonaisuudessaan. Aika ei tullut pitkäksi ja naurulihakset olivat koetuksella.
Lauantaina aamusta osa porukasta lähti viestimetsään koiriensa kanssa. Minä jäin kokkaamaan porukoille syömistä.
Kun jengi oli tullut takaisin majalle ja oltiin syöty, niin lähdettiin tekemään agilityrataa. Annella oli valmis ratasuunnitelma, joka me toteutettiin. Siinä oli hyppyjä ja putkia. Oli hieno tunne, kun Nero sai vetää rataa vauhdilla. Koira nautti tekemisestä ja vauhdista ihan silminnähden.

Punainen ferrari ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen)

Kuvan otti Tuire Finska-Koponen

Agilityn jälkeen ja odotusvuoroilla porukat treenasivat kuka mitäkin halusi. Osa porukasta teki esineruutua tai jälkeä. Itse tokoilin Neron kanssa. Tein seuraamista, käännöksiä ja kaukokäskyjä.
Dumiskin sai hiukan treenata tokojuttuja.
Lauantai-illasta saunottiin, syötiin ja rupateltiin.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta viestimetsään. Minä otin Duminan mukaan. Siellä viestissä minulle valkeni, että Dumis on oikeasti tosi kiinni minussa. Minusta erkaantuminen oli sille vaikeaa. Luoksetuleminen sujui puolestaan hienosti. Dumina on hyvin sosiaalinen, joten ehkä juuri tuo sosiaalisuus on saanut minut luulemaan, että Dumis ei ole niin kiinni minussa kuin esim. Nero on.
Molemmat koirat taitavat olla oikeita mamman mussukoita. :D

Kuvan otti Tuire Finska-Koponen

Viestin jälkeen Nero pääsi taas agiliitelemään hyppyradalle. Koko rata saatiin taas sujumaan yhtenäisenä. Vauhtia ja intoa riitti sekä koiralla että ohjaajalla.

Takanaleikkausta ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen )

 

 

 Kaikista tärkeintä tässä viikonlopussa oli kuitenkin se, että ihmiset ja koirat pääsivät näkemään toisiaan. Yhdessäoleminen ja yhdessätekeminen on aivan mahtavaa.

Bywater-ryhmäkuva. Kuvassa on Bono, Pipsa, Tara, Wakanda, Nero, Dumina, Soma, Sulo, Tintti, Demi, Uma, Jiro, Jato. Paikalla olleista kuvasta puuttuvat: Myy, Rico, Possu, Nemo, Lilo, Io ja Tala ( kuvan otti Jane Sissonen )

Duminan perhettä: Tara-sisko. Nemo-isä ja Dumina ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen )

 

Se mikä näin jälkeenpäin jäi viikonlopussa harmittamaan oli se, että koirista on paljon kuvia, mutta meistä ihmisistä ei tullut otettua yhtään ryhmäkuvaa. Ehkä ensi kerralla sitten muistetaan kuvailla ihmisiäkin. :D
Suuri kiitos kaikilla Bywater-tapaamisessa mukana olleille. Oli hauska viikonloppu.

Uusia tuulia

Ihan tähän alkuun ruoka-asiaa. Nyt on meillä kokeiltu Muschin ruokia. Edellisessä päivityksessä kirjoitinkin Muschin fb-kampanjasta, jossa kaikki tykkääjät saavat ilmaisen kana-aterian.

Ilmaiseksi saatu kana-ateria upposi molemmille koirille tosi hyvin. Nero ja Dumina nyt onkin sellaisia herkkupyllyjä. Pakastimessa odottaa herkkusuiden ruokahetkeä vielä Muschin broilerin sisäelinseos, liha-ateria ja poronlihapötkö. Hyvää vaihteluahan se on koirallekin saada välillä muutakin kuin nappulaa.

Viime sunnuntain agitreenit oli melko vauhdikkaat. Miia oli tehnyt meille melko helpon radan jossa oli hyppyjä, pussi, A-este, muuri ja putki. Nero veti vauhdilla rataa. Jyrkät käännökset meinasivat mennä melko pitkiksi, mutta hyvin Nero haki kuitenkin esteet. Eniten minua arvelutti se, että putki oli sijoitettu A-esteen alle siten, että putken suu ja A-esteen lähtö olivat ihan vierekkäin. Nerohan on ihan putkihullu, joten hieman mietitytti, että miten saan ohjattua koiran juuri kontaktiesteelle eikä putkeen.Turhaan minä mietin koko asiaa, koska Nero meni A-esteelle eikä edes yrittänyt putkelle. Ihan mahtava tunne onnistua näinkin pienessä asiassa. Juuri nämä pienet onnistumiset ja edistymiset tekevät agilitystä niin mahtavan harrastuksen. Nopeassa koirassa on etunsa kun ajatellaan agilityä harrastuksena, mutta taas melko aloittevana harrastajana ohjauskuviot on vielä niin hakusessa, että nopean koiran kanssa joutuu aika paljon soveltamaan. Lähtötilanteissa odottamista meidän pitää harjoitella paljon. Nerolla on niin kova palo radalle, että se meinaa lähteä ennen lähtölupaa. Minun pitää muistaa palkata ja kehua todella paljon lähdöissä. Kaiken kaikkiaan ihan mukavat treenit.


Viime tiistaina oli sitten tokotreenit ja ne toteutettiin uudella suunnitelmalla. Jokaisen koirakon oli pitänyt miettiä valmiiksi itselleen ns. isot liikkeet ja pienet liikkeet. Ensin jokainen koirakko teki yksittäin isot liikkeet ja aikaa oli varattu noin 8 minuuttia/ per koirakko. Minä olin päättänyt tehdä luoksetuloja ja luoksetulon pysäytyksiä. Luoksetulon toteutin niin, että käskin Neron kiertää merkkikartion takaa ja palata minun luokse. Välillä tein läpijuoksuja eli Nero juoksi suoraan takaisin sivulle, ja välillä tein puolessa välissä paluuta äkkipysäytyksen. Olen tyytyväinen pysäytyksiin. Toisaalta oli hyvä tehdä välillä läpijuoksuja, niin ettei Nero alkanut ennakoimaan pysäytystä.
Tein isojen liikkeiden lopuksi muutaman alokasluokan hyppyliikkeen ihan vaan muistutukseksi Nerolle, että ei kokonaan taito unohdu. Tarkoitus kun olisi vielä käydä alokasluokan kokeissa pari kertaa. Avointa luokkaa harjoitellaan kuitenkin koko ajan sivussa ja ylempienkin liikkeitä treenataan jo ihan motivaation ylläpitämiseksi.
Kun kaikki koirakot olivat tehneet isot liikkeet, teimme ryhmäharjoitukset. Ensin suoritimme paikkamakuun siten että koirakot olivat vastakkain eri puolilla hallia. Piiloon menevät olivat toisella puolella ja näkyvillä olevat toisella puolella. Koirat joutuivat siis katselemaan toisiaan koko paikkamakuun ajan. Itse menin piiloon eli suoritin avoimen luokan paikkamakuun. Olen huomannut, että Nero on täysin hiljaa ja todella keskittynyt silloin kun minä olen piilossa. Neljän minuutin paikkamakuu meni loistavasti. Minä tiirailin peilin kautta, että miten Nero pysyy paikallaan ja hienosti se meni.
Paikkaamakuun jälkeen meillä oli vuorossa häiriötreeniä eli koirakot menivät seuruutusta ilman hihnaa melko tiiviissä ympyrässä. Välillä suuntaa vaihdettiin tekemällä täyskäännös. Tavoitteena oli siis pitää kontakti yllä. Ympyrätreenin jälkeen koirakot menivät kahteen ryhmään ja asettauduimme hallin vastakkaisille puolille. Teimme seuraamistreeniä siten, että kävelimme kohti toisiamme ja ohitimme toisemme niin, että koirat joutuivat lähes kosketustuntumaan toistensa kanssa. Nämä ryhmäharjoitukset ovat ihan mahtavia. Koirat saavat häiriöitä ja itsekin huomaa, että missä tilanteessa on oltava jämäkämpi tai voi hieman ottaa kevyemmin.
Ryhmäharjoitteiden jälkeen koirakot jaettiin kahteen erilliseen pienryhmään ja pienryhmän kanssa treenattiin ennalta suunniteltuja pieniä liikkeitä. Kummastakin ryhmästä kentällä oli yksi koirakko kerrallaan. Muut ryhmäläiset kommentoivat ja auttoivat. Osa koirista oli paikkamakuussa odotusvuorollaan. Minä tein Neron kanssa seuraamisen käännöksiä ja nimenomaan hihnan kanssa, koska hihnaseuraaminen on aina ollut meille se väljempi ja huonompi. Nero on hihnassa aina vähän kuin olisi sunnuntaikävelyllä. Kontakti meinaa luisua jonnekin ja kaikki käännökset on löysiä.
Treenasin myös maahanmenoja, koska ne ovat aina olleet hitaanpuoleisia ja Nero meinaa kääntyä hieman minun eteen. Näitä pieniä liikkeitä jokainen koirakko sai treenata noin 10 minuuttia.
Kun Neron treenit olivat ohi, niin treenasin vielä Duminan kanssa hieman. Teimme hieman lyhyitä seuraamispätkiä. Duminan kontakti on jotenkin kiinteämpi kuin Nerolla. Olen huomannut joskus lenkilläkin, että Dumina kulkee vierellä kontaktia hakien. Se on vaan niin suloinen. Harjoittelin myös liikkeestä maahanmenoa. Pelkkä maahanmenohan Dumiksella on melko vahva, joten olen pikkuhiljaa uskaltanut lisätä siihen irtautumista eli siirryn kauemmas ja kauemmas. Nyt olen lisännyt maahanmenoon siis liikkeen. Duminan oppimiskyky on todella hyvä.
Viime tokotreenit olivat siis uudenlaiset ja tämä uusi tapa treenata tuntuu todella kivalta. Jokainen koirakko saa enemmän aikaa ja paljon vaihtelua. Jokaisen on myös tehtävä suunnitelma etukäteen omista treeneistään ja siitä mihin aikoo tähdätä. Itselläni ainakin on motivaatio taas kohonnut.

Tulevana viikonloppuna onkin sitten kaikkea mukavaa koiratekemistä luvassa. Siitä sitten lisää ensi viikolla.

Terveet silmät

Jo otsikosta voi päätellä, että koirat on jälleen kertaalleen silmätarkastettu. Eilen käytin molemmat joukkotarkastuksessa ja Jari Aho totesi, että sekä Nerolla että Dumiksella on terveet silmät. Tarkastus oli Nerolle jo kolmas ja Dumikselle toinen. Olen iloinen, että taas voidaan porskutella hyvillä mielillä eteenpäin.
Ensi keväänä on sitten jossain vaiheessa vuorossa Dumiksen lonkka-, kyynärä- ja selkäkuvaus.

Eilen sain myös ensikosketukseni Muschin koiranruokaan kun kävin hakemassa ilmaisen kana-ateria pötkön Kuopion Topista ja Tessusta. Muschilla on joku kampanja, että ne jakavat 10 000 kana-ateriaa ilmaiseksi kaikkille fb-tykkääjille. Minä siis tilasin etukupongin sähköpostiini ja kävin hakemassa ilmaisen aterian koirille. Tulihan sitä sitten samalla ostettua muutama muukin lihapötkö kokeeksi. Tosi tehokas tuo Muschin kampanja, jos kaikki ilmaisaterian hakijat ostavat samalla kertaa muutakin. Saahan nähdä mitä koirat tykkäävät. Tai oikeastaan ei tarvitse edes arvailla mitä ne tykkäävät, koska ainahan niille on raaka liha kelvannut, kaikki liha. :D

Ai niin, viime sunnuntaina oli ensimmäiset agitreenit kesän jälkeen hallissa ja uuden ryhmän kanssa. Olihan mielenkiintoinen kokemus. Meidän ryhmä koostuu melkoisen eritasoisista koirakoista. Osa on aloittelijoita, mutta jo nyt ihan huippuja ohjauksissa ja hyppyesteillä. Kontaktit ja kepit on vaan enää vaiheessa. Osa koirakoista on puolestaan estevarmoja, mutta koirilta puuttuu into ja tekemisen riemu. Osa on sitten kaikessa hyviä. Nero on ehdottomasti porukan nopein ja innokkain. :D Taitotaso ei meillä vielä päätä huimaa, mutta kepit ja kontaktit alkavat olla pikkuhiljaa kunnossa. Niitähän me ollaan paljon kesällä treenattukin. Minä olinkin todella ylpeä Neron kepeistä sunnuntaina. Ensimmäinen kerta hallissa nyt ei vielä paljoa kerro, mutta jos meininki jatkuu samana koko talven, niin aika lailla hermoille käyvää voi tulla. Nero oli normaalia enemmän liekeissä. Suurin syy siihen voi olla hallissa vallitseva meteli. Muutamat koirat haukkuivat odotusvuorollaan. Nero oli odottaessa hiljaa, mutta kentälle päästessä se alkoi kuumua. Pitää nyt katsella, että miten treenit etenevät.

Eiliset tokotreenit jäivät nyt väliin koirien silmätarkin takia, mutta perjantaina meillä on treeniryhmän oma palaveri, jossa katsotaan aiemmin kuvattuja videoita treeneistämme ja puhumme treenisuunnitelmistamme. Kai sitä pitäisi tehdä tarkka suunnitelma etukäteen ihan paperille kirjattuna. Pitäisi kirjata myös omat tavoitteet ylös. Muutamia kokeita olen katsellut vielä tälle vuodelle. Aion käydä vielä parissa alokasluokan kokeessa ja ensi vuoden kesään mennessä tavoittelen avoimen luokan korkkausta. Siinähän sitä onkin jo tavoitteita ihan mukavasti. Meillä on suunniteltu tarkkaan ryhmässä, että miten jokainen treenikerta etenee.
 

1) Isot liikkeet (ruutu, merkki, luoksetulo, ohjattu, pitkät

seuraamiset...) 8 min/koira

2) Yhteisliikkeet ympyrässä/rivissä (eli häiriökontaktit, häiriöseuraamiset, käännökset paikallaan, jäävät...) 15 min  (kukin keksii ja käskyttää vuorollaan yhteistreenin)

3) paikkamakuu/istuminen 10 min (kukin käskyttää vuorollaan)

4) pienet liikkeet (seuraamisen käännökset, jäävät, kake, hyppy, nouto,

tunnari...) kaksi ryhmää yhtä aikaa, kummastakin ryhmästä yksi koira voi olla vielä paikkamakuussa sillä aikaa kun toinen tekee liikkeitä ja kaksi ryhmäläistä kommentoi ja auttaa suorittavaa koirakkoa: 10 min x 5 kahden koirakon satsia

 

Yksilötreenien suunnitelma kullekin kerralle mietitään etukäteen ja tuodaan hallille lapulla.

 

 

Uudella systeemillä jokainen koirakko saa enemmän treeniaikaa ja treeneihin tulee vaihtelua. Suunnitelma muotoutuu sitten pikkuhiljaa käytännön mukaan. Nyt vaan pitää tehdä itselleen jokaiselle kerralle paperille suunnitelma "isoista" ja "pienistä" liikkeistä. Jotenkin olen taas löytänyt sitä kipinää tähän tokoiluun. Tuntuu jopa ihan mukavalta, jos mentäisiin Neron kanssa kokeisiin.

Pitää tänään aloittaakin treenikertojen suunnittelu.