Lauantaina aamusta osa porukasta lähti viestimetsään koiriensa kanssa. Minä jäin kokkaamaan porukoille syömistä.
Kun jengi oli tullut takaisin majalle ja oltiin syöty, niin lähdettiin tekemään agilityrataa. Annella oli valmis ratasuunnitelma, joka me toteutettiin. Siinä oli hyppyjä ja putkia. Oli hieno tunne, kun Nero sai vetää rataa vauhdilla. Koira nautti tekemisestä ja vauhdista ihan silminnähden.
Punainen ferrari ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen) |
Kuvan otti Tuire Finska-Koponen |
Agilityn jälkeen ja odotusvuoroilla porukat treenasivat kuka mitäkin halusi. Osa porukasta teki esineruutua tai jälkeä. Itse tokoilin Neron kanssa. Tein seuraamista, käännöksiä ja kaukokäskyjä.
Dumiskin sai hiukan treenata tokojuttuja.
Lauantai-illasta saunottiin, syötiin ja rupateltiin.
Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta viestimetsään. Minä otin Duminan mukaan. Siellä viestissä minulle valkeni, että Dumis on oikeasti tosi kiinni minussa. Minusta erkaantuminen oli sille vaikeaa. Luoksetuleminen sujui puolestaan hienosti. Dumina on hyvin sosiaalinen, joten ehkä juuri tuo sosiaalisuus on saanut minut luulemaan, että Dumis ei ole niin kiinni minussa kuin esim. Nero on.
Molemmat koirat taitavat olla oikeita mamman mussukoita. :D
Kuvan otti Tuire Finska-Koponen |
Viestin jälkeen Nero pääsi taas agiliitelemään hyppyradalle. Koko rata saatiin taas sujumaan yhtenäisenä. Vauhtia ja intoa riitti sekä koiralla että ohjaajalla.
Takanaleikkausta ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen ) |
Duminan perhettä: Tara-sisko. Nemo-isä ja Dumina ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen ) |
Se mikä näin jälkeenpäin jäi viikonlopussa harmittamaan oli se, että koirista on paljon kuvia, mutta meistä ihmisistä ei tullut otettua yhtään ryhmäkuvaa. Ehkä ensi kerralla sitten muistetaan kuvailla ihmisiäkin. :D
Suuri kiitos kaikilla Bywater-tapaamisessa mukana olleille. Oli hauska viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti