Ostin hieman yllättäen yhden agilitytreenikerran Pro Perron treeniryhmästä 7.4.2014 illalle. Kouluttajana toimi Sanna Katainen.
Ohessa linkki treenikerran ratapiirrokseen.
Ratapiirros 7.4.2014
Sanna kehui kovasti Neroa, että on mukava koira, hyvä esteidenlukutaito ja nopea. Hän kyseli missä treenataan ja toivoi, että tulisimme useammin treenaamaan. Meno oli näyttänyt kuulema hyvältä. :)
Minun pitää myöntää, että Sannan koulutettavan oleminen tuntui hyvältä. Sain positiivista palautetta, mutta myös epäkohtiin puututtiin.
Suurin ongelma radalla on se, että minä jään välillä varmistelemaan tilanteita, vaikka minun pitäisi mennä lujaa. Koiran kyydissä pysyminen vaatii vauhtia ja etenemistä. Sanna sanoi, että Neron estehakuisuus on todella hyvä, joten varmistelua ei tarvitse. Minun pitää vaan luottaa ja juosta. :D Näinhän se on. En kiistä.
Putkissa minun pitää myös jarruttaa koiraa ajoissa äänimerkillä, että koira ohjautuu putken jälkeen oikeaan suuntaan.
Kontakteilla minun pitää palkata koira maahan eikä suoraan taskusta kädellä. Tasku-nami yhdistelmä vedättää koiraa liian paljon eteenpäin.
Sanna videokuvasi minun pakkovalssin ja näytti, että millainen oli minun onnistunut valssaus ja liian myöhäinen valssaus. Näin videolta oman kehon liikeradan ja käännökset. Oli aika opettavainen pätkä.
Treenien jälkeen minulla oli ihan loistava olotila. Minä osaan. Nero osaa. Me osataan.
Minun on pakko päästä tuonne uudelleen treenaamaan.
Seuraavana iltana 8.4. oli oman ryhmän agilitytreenit. Nero oli taas ihan liekeissä. Se vaan rakastaa tätä lajia ja kaikkea yhdessä tekemistä. Meillä oli 19 esteen rata jossa oli paljon ansakohtia eli väärillä ohjauksilla koira meni helposti väärälle esteelle. Nerolle etenkin putket ja kepit ovat niin lemppareita, että niiden ohi ohjaaminen on tarkkaa. :D Onnistuin hyvin. Radalla oli myös pöytä sellaisessa kohdassa, jossa koiran vauhti on luja ja tarvittiin jarrutusääni ennen pöytää. JES! Onnistuttiin. :D Hyvä me!
Meidän kouluttaja kehui Neroa, että miten se on niin kuuliainen ja tottelevainen koira, vaikka se suorastaan palaa halusta mennä. Se kuitenkin on hallinnassa agikentälläkin. Positiivinen palaute on kuin kermavaahto lettujen päällä, extrahyvää. Neron kanssa tekeminen vaatii täydellistä keskittymistä juuri siihen hetkeen ja tekeminen on oikeasti mahtavaa. Meillä on Neron kanssa aivan erityinen suhde. Joku aika sitten agitreeneissä meidän kouluttaja halusi testata miten hän onnistuisi ohjaamaan Neroa radalla. Nero ei liikkunut mihinkään hänen käskystä. Vaikka sillä on palava halu mennä agilityä, niin se halu on näköjään kytkeytynyt myös minuun ja minun kanssa tekemiseen. Nero on siis hyvin vahvasti minun koira. Ilmeisesti vain minun kanssa on kiva tehdä harrastusjuttuja. :D Minun hassu koira. <3 <3
Tänne on muuten jäänyt päivittelemättä sekin, että ollaan käyty helmikuussa Neron kanssa agilityn möllikisoissa ja sijoituttiin kolmansiksi. Nero sai palkinnoksi hieman herkkuja.
Olen nyt aloittanut molempien koirien kanssa tokonkin tehotreenit. Ulkona pystyy jo treenaamaan, joten ei tarvitse aina tuonne hallille asti ajella. Dumina on edistynyt tosi hyvin seuraamisessa ja sillä on kasvanut maltti myös jäävissä liikkeissä. Yritän nyt koko kesän treenata tehokkaasti, että Dumis läpäisisi BH-kokeen syksyllä.
Neron kanssa treenaan avoimen luokan liikkeitä ja ne onkin muuten ihan hyvällä mallilla, mutta nouto vaan on vaikea. Tai siis nouto on Nerosta mukavaa, mutta kapula on niin ihana, että sitä pitää myös hieman kolistella suussa. Nero siis noutaa ja tuo kapulan, mutta koko ajan suussa käy sellainen kolina kun kapulaa heilutellaan suussa. Sehän ei vaan ole sallittua. Olen tehnyt vaikka mitä kokeiluja, mutta en ole vielä onnistunut karsimaan huonoa kapulan pitämistä pois. No, minä en luovuta. Jatkan yrittämistä. Tokokokeisiin ei mennä ennen kuin homma on niin varmalla pohjalla, että minun jännittäminen ei pilaa koko hommaa. :D
Duminan jälkitreenit alkavat ensi viikolla. Olenkin odottanut malttamattomana jälkihommiin pääsemistä. Saahan nähdä muistaako minun kirppu mitään viime syksystä. Se oli jo niin hyvällä mallilla jälkihommissa. Pianhan se nähdään.