Se oli tiistai ja treenit

Eiliset treenit meni jo huomattavasti paremmin kuin viikko sitten. Seuraamisessa on tapahtunut edistymistä ihan hyvin, joten työ on tuottanut tulosta. Harjoiteltiin käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Oikealle kääntyminen on selkeästi vaikeampi, koska kontakti tippuu lähes aina oikealle käännyttäessä. Vasemmalle käännökset sujuvat paremmin.
Tehtiin myös häiriötreeniä. Nero oli perusasennossa minun vierellä ja Tarja teki erilaisia häiriöitä meidän lähellä. Palkkasin Neroa kontaktin pysymisestä. Yllätyin siitä miten hyvin kontakti loppujen lopuksi pysyi. Kyllähän Nero alkuun vilkaisi jokaista häiriöääntä, mutta pian se alkoi huomata, että emäntä ei tykkää, jos kontakti herpaantuu. Olin oikein tyytyväinen häiriötreeniin.
Liikkeestä seisominen on näköjään meidän vakio treenauksen aihe. Eilenkin harjoiteltiin sitä käsiapua käyttäen. Pitää ottaa käyttöön myös pallonheitot satunnaisesti, että pysähtyminen vahvistuu. Hiontaa ja hiontaa...
Nopeita maahanmenoja on taas treenattava. Maahanmeno on vieläkin liian hidasta, vaikkakin varmaa. Pitää saada lisää nopeutta, joten treenataan taas yksinkertaista maahanmenoa.
Taas tuli roppakaupalla uusia vinkkejä ja ohjeita. Kelikin oli koiralle sopiva, kun lämpötila oli  +10 ja vettä tihuutteli. Nerolle on mukavampaa treenata sateessa kuin helteessä. ;)

Pieniä edistysaskelia

Niin kuin otsikkokin kertoo, niin tänään koin oikean työvoiton. Neron seuraaminen oli ottanut aimo harppauksen parempaan suuntaan. Otin seuraamistreeniä pienissä pätkissä metsälenkin päätteeksi ja tuntui kyllä aika mahtavalta, kun seuraamispaikka oli parantunut ja kontakti oli taas kohentunut takapakkien jälkeen. :) Taaksepäin palaaminen ei ollut siis turhaa, vaan auttoi minua itseäni huomaamaan virheeni.
Treenasin myös käännöksiä ja niissä huomasi heti, että seuraamisen parantuminen vaikutti myös käännösten paranemiseen.
Luoksetulotkin meni hienosti. Oikeastaan yllätyin, että Nero tuli suoraan kauniiseen perusasentoon, koska siinäkin meillä on ollut viime aikoina jonkin verran ongelmia. Joko Nero on tehnyt liian suuren lenkin minun takana tai perusasento on jäänyt vinoksi ja väljäksi. Tuli ihan mieleen, että mitä minä tein tänään niin erilailla kuin muutamana aikaisempana kertana, että kaikki tuntui vaan loksahtavan paikalleen.
Liikkeestä seisominen sujui jo hieman paremmin kuin aiemmin, mutta se ei ole vielä lähellekään hyvä. Nero pysähtyy, mutta epävarmasti. Pitää vaan edelleen vahvistaa pysähtymistä.
Liikkeestä maahanmeno on aika varma liike, koska Nero menee yleensä aina maahan käskystä. Ainoa probleema on maahanmenon hitaus. Tosin tänään tuli muutama tosi napakka maahanmeno, joista Nero saikin oikein superpalkan.
Kyllä tämä taas tästä. Päivän treenit olivat tosi innostavat ja antoivat taas positiivisia kokemuksia. Meillä oli Neron kanssa hauskaa yhdessä.

Viikonlopun touhuiluja

Mitäs sitä onkaan tullut puuhasteltua viikonlopun aikana Neron kanssa. Ollaan ainakin treenattu polkupyörän vierellä hölkkäämistä. Tehtiin perjantaina lyhyt pyörälenkki koulun pihassa ja tänään sitten jo pikkuisen pitempi lenkki laskettelurinteiden alapuolella. Nero ei oikein ole innostunut polkupyörän vierellä hölkyttelystä, mutta minä aion treenata sitä pikkuhiljaa pienillä lenkeillä.
Jonkin verran ollaan tokoiltukin. Tänään onkin ollut sopivan viileä ilma, että Nero jaksoi keskittyä liikkeisiin täysipainoisesti. Keskityin pääasiassa seuraamiseeen, koska se on ottanut jonkin verran takapakkia. Huomasin, että takapalkka toimi kaikkein parhaiten, kun yritin korjata Neron seuraamispaikkaa. Edistäminen väheni huomattavasti. Piti tehdä kuitenkin ihan lyhyttä seuraamispätkää, että sain korjattua paikkaa.
Lelupalkan kanssa tehtiin sitten liikkeestä seisomisia. Otin aika helpotettuja versioita, koska Nero ottaa edelleen askeleen tai pari. Minä joudun jauhamaan tuon liikkeestä seisomisen kanssa varmaan kauan, mutta ei minulla ole kiire minnekään. Kesän aikana en aio osallistua tokokokeisiin, vaan hion liikkeitä pikkuhiljaa ja menen sitten syksyllä seuraavan kerran. Jos nyt joku sopiva möllikoe sattuu kesälle, niin saatan käydä, mutta en aio suunnitella vielä mitään.
Tänään tein myös lyhyen makkarajäljen Nerolle. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo muutama viikko. Hitsi, kun tuo aika menee kesällä niin nopeasti. Makkarajäljen tekeminen on kuitenkin niin helppoa, että voisin yrittää tehdä sitäkin useammin. Nerohan tykkää, kun saa käyttää nenäänsä, vaikka ei olekaan mikään suuri vainukoira. Kai se on se koiran luontainen tarve käyttää nenäänsä, mikä innostaa Neroakin.

Kesämieli, pitkä kieli :D

Oltiin taas tiistaitreeneissä Kuopiohallin kentällä ja keli oli mitä kesäisin. Nerolla oli ihan selkeästi alkanut kesäloma, koska sen keskittyminen oli kaikkea muuta kuin hyvää. Kaikki liikkeet se teki, mutta suoritukset olivat vähän niin ja näin. Nerolla oli kuuma ja sen kieli roikkui melkein maassa asti. Katse oli haaveileva  eikä korvatkaan tuntuneet aina olevan ihan kuulolla.
Seuraamista piti ottaa ihan parin askeleen pätkissä, koska kontakti rakoili. Luoksetuloja tehtiin todella lyhyeltä matkalta, että onnistumisprosentti olisi mahdollisimman suuri. Voisin melkein sanoa, että jos Nero osaisi puhua, niin se olisi sanonut haluavansa hellehatun ja kylmän drinkin. :D Tämä alkukesä taitaa mennä lämpöön totutellessa, mutta pitää tehdä lyhyitä treenejä ettei kuumuus vie voimia koiralta.
Paikkamakuu meni onneksi lähes täydellisesti. Nero taisi ajatella paikkamakuuta enemmänkin palkintona kuin suorituksena, koska sai maata varjossa viileä hiekka mahan alla. :D
No, opin minä ainakin sen, että lelupalkkaus on hyvä asia kunhan opettelen heittämään palkan oikeaan suuntaan. Neron edistäminen seuraamisessa johtuu todennäköisesti minun palkkaamisesta eli heitän lelun väärään suuntaan. Nyt minun täytyy treenata omia heittojani.

Suvin ottama hauska kuva

Pitääkin liittää tänne yksi hauska kuva meidän eilisestä leikkimielisestä kisailusta siellä Maanigalla.

Joskus harmittaa, kun itselläni ei ole kunnon kameraa eikä valokuvaustaitoakaan, mutta onneksi on sellaisia ystäviä, jotka antavat käyttää ottamiaan kuvia. Sainpahan edes yhden kuvan muistoksi eilisistä kisailuista. :) Pitää muuten vielä mainita ihan näin sivumennen, että mehän oltiin Neron kanssa voittajajoukkueessa. Pillipiiparit ( meidän joukkueen nimi ) rules! :D

Tokopäivä Maaningalla

Tänään olimme Neron kanssa seuramme järjestämällä tokopäivällä Maanigan Haukkumajalla. Sinne oli kokoontunut 15 eritasoista tokoilijaa ja sinne oli järjestetty mukavaa ohjelmaakin.
Aluksi koirakot jaettiin pareihin rusettiluistelu periaatteella eli jokainen sai numerolapun ja saman numeron omistajat olivat sitten pareina. Minä ja Nero saatiin pareiksemme Lissun ja ihanan minimäyriksen. Sitten tehtiin pareittain erilaisia häiriötreenejä. Koiraa sai palkata ihan oman mielen mukaan.
Häiriötreenien jälkeen pidettiin pienet leikkimieliset kisat, jotka Rautiaisen Katja oli hienosti organisoinut. Porukka jaettiin kolmeen joukkueeseen ja se joukkue voitti, joka suoriutui kaikista annetuista tehtävistä nopeiten. Lajeina oli hulavannehyppyä, ympyrässä paikallaoloa, lelun kuljetusta, lakanan levitystä, jalkojen välissä pujottelua ja kontaktiseuraamista. Lajit eivät olleet niin helppoja miltä ne kuulostaa. :D Hulavannehypyssä koiran piti mennä vanteen läpi ja ohjaaja sai siirtyä vain sen verran eteenpäin kun vanne yletti. Koira joutui aina menemään uudestaan vanteen läpi ja ohjaaja eteni sitä mukaa kunnes oli maalipisteessä. Seuraava aloitti heti seuraavan lajin kun edellinen koirakko tuli joukkueesta maaliin. Ympyrässä paikallaolo eteni niin, että koira käskettiin ensimmäiseen ympyrään ja ohjaaja kiersi kartion. Koiran piti pysyä ympyrän sisällä odottamassa. Sitten koira käskettiin odottamaan seuraavaan ympyrään ja taas ohjaaja kiersi kartion. Sitten oli vielä kolmas ympyrä ja kun ohjaaja oli taas kiertänyt kartion, niin koirakko juoksi yhdessä maaliin, jossa seuraava koirakko odotti jo tehtäväänsä. Lelun kuljetuksessa koiran piti kuljettaa lelu ennalta osoitettuun ruokakuppiin  niin ettei ohjaaja koskenut leluun ollenkaan. Lakanan levitys tapahtui puolestaan niin, että koiran piti levittää rullalle kääritty lakana yksin niin ettei ohjaaja auttanut levittämisessä muulla tavoin kuin kannustamalla ja palkkaamalla.  Kontakstiseuraaminen olikin melko erikoinen. Ohjaajan piti kulkea koiran vierellä varpaillaan sipsuttamalla ja ympyrän kohdalla pyörähtää itsensä ympäri sipsuttaen. Koiran piti pitää kontakti koko ajan. Jos kontakti katkesi, niin ohjaaja ei saanut mennä eteenpäin vaan hänen piti sipsuttaa paikallaan niin kauan kuin koira oli taas kontaktissa. :D
Hikihän siinä hommassa tuli ja naurua riitti.
Kisailujen jälkeen lähdettiin sitten sisälle ja juotiin päiväkahvit. Kahvien jälkeen Tarja piti meille kurssin siitä miten tehdään treenipatukoita solmimalla matonkuteita. Kaikkihan innostuivat tekemään omanlaisiaan ja persoonallisiakin treenipatukoita. Oli todella hauska käsityöpaja. Minäkin innostuin tekemään kolme patukkaa ja aion kyllä duunailla niitä lisää myöhemmin.
Käsityösession jälkeen Rautiaisen Katja kertoi meille paljon asiaa mm. Korrien luennolta. Heräsi paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Syntyi myös mukavaa keskustelua motivaatiosta, vireestä jne. Olen taas paljon viisaampi. ;)
Lopuksi syötiin vielä grillimakkaraa, salaattia ja muuta herkkua, joita Markkasen Anne oli ystävällisesti meille laitellut.
Minulla oli todella mukava päivä ja sain paljon mietittävää. Porukka oli leppoisaa ja huumori leimasi koko päivää.
Vielä ennen poislähtöä Suvi otti muutamia kuvia Nerosta, joten toivon mukaan saan laitettua tännekin jonkun uuden kuvan joskus.

Lämmintä ja aurinkoa...

On mukava, että tulee kesä ja on lämmintä, mutta meidän treeneihin kuumuudella on latistava vaikutus. Neron vireys ja keskittyminen kärsii kuumuudesta. Onhan sillä tietysti melkoinen karvapeite, että ei siis ole ihme, jos kuumuus ahdistaa. Pitää alkaa miettimään keinoja, joilla koiran oloa voisi helpottaa sellaisina päivinä kun lämpötila kohoaa hellelukemiin ja pitäisi mennä treeneihin.
Eilen oli aika lämmin keli pitkästä aikaa ja lämpöön totuttelu siis vaatii hieman aikaa. Meillä oli treenit Kuopiohallinkentällä. Aluksi tehtiin yhtäaikaa kaikkien koirien kanssa maahamenoja. Tavoitteena oli nopea maahanmeno. Saatiin muutama ihan onnistunut nopea suoritus, mutta vielä on treenattavaa.
Seuraavaksi tehtiin koko porukalla piirissä ohituksia ja seuraamista. Meni ihan yllättävän hyvin. Jonkin verran käytin nakkipalkkaa vaikeissa ohituksissa, mutta häiriökestävyys on kuitenkin parantunut ihan huimasti verrattuna esim. viime syksyyn.
Yksilötreeneissä otettiin muutamia luoksetuloja ja pikkuisen seuraamispätkiä. Tehtiin myös muutama liikkeestä seisominen. Liikkeestä seisomisessa käytin paljon käsiapuja, että pysähtyminen olisi napakka.
Meidän treeniporukka on kyllä mukava! Taas sai lähteä treeneistä kotiin hymy huulilla.