Maisemaa

Maisemaa

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Koirien juhannus



Tässä kai se on kuvien avulla kerrottu miten minun koirat viettivät juhannusta. Paljon ulkoilua, leikkimistä, juoksemista, vapauden huumaa ja hyvää ruokaa.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ongelmista oppii

Viime tiistaina agitreenit olivat hieman ristiriitaiset. Nero teki innokkaasti hommia eikä motivaatioista ollut pulaa. Minun omat ajatukset olivat ihan muualla.
Tein sitten vaan lähinnä kevyttä treeniä. Sellaista kivaa höntsäilyä. No, sekin sopii Nerolle oikein hyvin. Nerollehan käy mikä vaan homma ja milloin vaan. :D
Minulla vaan meinaa välillä palaa käämit meidän koiraseuran hommien kanssa, kun töitä on niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Ehkä minulla oli tiistain treeneissä semmoinen pieni väsähtäminenkin. Onneksi semmoiset fiilikset menevät yleensä pian ohi ja kaikki näyttää seuraavana päivänä mukavammalta.


Tiistaina Neron ja Myyn pennut kävivät pentutarkastuksessa. Kaikilla oli terveet silmät ja pallitkin tuntuivat. Muutenkin jokainen lapsukainen oli terve. Ihana asia! Pennut myös sirutettiin samalla ja kasvattaja sai laitettua rekisteröintihomman eteenpäin. Pianhan pennut jo muuttavatkin uusiin koteihinsa. Toivottavasti saan kuulla niiden elämästä jatkossa.
http://aussiet.galleria.fi/blog/46/pennut+eläinlääkärissä/




Keskiviikon jälkitreenit olivat haasteelliset. Dumis löysi kaikki viisi keppiä helposti, mutta kulmissa haki jonkin verran, pyöri ja etsi hajua. Löysi kyllä lopulta oikean suunnan. Kulmatyöskentelyä pitää siis vahvistaa niin, että heti kulman jälkeen laitan muutaman namin.
Nämä treenit oli muutenkin aika erikoiset, koska Dumis ei vetänyt juurikaan, vaan kulki aika löyhällä. Yleensähän sen vauhtia pitää hillitä tiukentamalla liinaa ja jarruttamalla kulkua. Nyt Dumis ei vetänyt, vaikka kulkikin jäljellä. Muutenkin se otti jonkin verran häiriötä liinan kiristymisestä tai sotkeutumisesta. Pitää siis treenata liinan kiritymistä ja muistuttaa siitä, että saa hieman vetääkin.
Minun pitää ottaa tavoitteeksi myös aloittaa janatreenit. En ole treenannut janoja yhtään. Sain nyt helpot ohjeet, että miten aloitan.
Eli treenaan nyt:
- kulmatyöskentelyä
- liinan kiristymistä
- janoja
- selkeytän jäljen aloitusta, että koira oppii tietämään milloin pitää löytää jälki janalta


Jälkitreenin jälkeen harjoittelin Dumiksen kanssa paikkamakuuta ja eteen lähetystä.
Neronkin kanssa otin eteen lähetys treenejä, koska ne ovat tärkeitä myös agilityssä, vaikka merkitys on hieman eri.


Eli näillä eväillä mennään taas eteenpäin.



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Treenailua itikoiden keskellä


Nero veti hienot agitreenit tiistaina. Meillä oli kolmosluokan ratatreeni. Kyllä se vaan niin menee, että Nerolla on kykyjä mihin vaan kunhan minä osaan ohjata. Mihinkähän tuosta koirasta olisikaan, jos sillä olisi parempi ohjaaja. :D Taidan katsella seuraavia agikisoja meille.


Dumiksen kanssa käytiin jälkitreeneissä keskiviikkona. Olisin halunnut vierasjäljen, mutta teinkin sitten itse jäljen. Matka oli varmaan 500-600 metriä. Vaikea arvioida varmaksi kun puhelimen gps ei saanut koko ajan yhteyttä. Laitoin 7 keppiä jäljelle. Maasto oli kuivaa ja vaihtelevaa. Jonkun verran nousua ja laskuakin. Pari suoraa kulmaa ja jokunen loiva kaarros.
Dumis veti hyvin. Kuusi keppiä nousi hyvin, mutta yhden merkkasi, mutta jätti nostamatta. Minun pitää varmaan lisätä palkkaamista nostamisesta. Jäljen seuraamisessa ei ole ongelmaa eikä keppien merkkamisessa. Nostaminen vaan ei tunnu antavan riittävää kiitosta. :D Lisään siis taisteluleikkiä kepistä, niin nostaminen motivoi enemmän.


Minun pitäisi varmaan aloittaa tottistelemaan enemmän Dumiksen kanssa. Olen panostanut BH-kokeeseen enemmän ja tottistelut on unohtuneet. En ole opettanut eteenlähetystä, noutoa tai mitään hyppyihin liittyvää. Hypyt onkin semmoinen ongelma tulevaisuudessa meille, koska Dumis on lyhytjalkainen aussie. Ihan hirvittää koko hyppyyttäminen. Minulla pitäisi olla sellainen valmentaja, joka neuvoo, että mitä treenaan ja mihinkä tahtiin. Ei tästä muuten mitään tule. :D


Kaikki mahdolliset ulkotreenit on mukavia. Olipa laji sitten mikä tahansa. Talven kun treenaa pienessä hallissa, niin sitä oikein odottaa kesän ulkokenttäkautta. Ainoa pieni haitta on ne miljoonat ja miljoonat itikat sekä mäkäräiset, jotka vaanivat verenhimoisena hullua savolaista koiraharrastajaa. Minun nilkat on jo nirhitty ihan paukamille. Onneksi loppukesästä olen jo niin turtunut kaikenlaisiin öttiäisiin, että parkkiintunut nahka ei enää reagoi mihinkään puremiin tai pistoihin. Pitääkin muistaa käydä ostamassa peräkonttiin laatikollinen hyttysmyrkkyä. :D





lauantai 7. kesäkuuta 2014

Neron ensimmäiset viralliset agilitykisat 7.6.2014

Tänään me sitten käytiin Neron kanssa korkkaamassa agilityura ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Maaningalla. Tuomarina oli Anne Savioja. Hän on kokenut agilitytuomari ja erittäin jämäkän oloinen arvioissaan. Hän halusi mittauksen yhteydessä kokeilla Neron kylkiluut ja jalkojen lihaskunnon. Kehui Neron lihaksia ja kyseli, että mitä kaikkea muuta harrastamme. Kerroin sitten, että Neron kanssa tokoillaan, pyöräillään, ulkoillaan metsässä ja tehdään kaikenlaista koiramaisen hauskaa yhdessä. Tuomari tuumasi, että hyvä niin ja toivotteli hyvää menestystä valitsemallamme uralla. :D
Olin ilmoittautunut vain A-radalle eli ensimmäiselle agilityradalle ja C-radalle eli hyppyradalle. Ajattelin, että ensimmäisissä kisoissa hieman kokeillaan ja haistellaan ilmapiiriä. Ja halusin, että Nero ei joudu liian koville ensimmäisissä kisoissaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna Nero olisi voinut vetäistä B-radankin, mutta ehkä tämä meni hyvin näinkin.

A-radalta saatiin hylkäys. Muuten koko rata meni lähes täydellisesti, mutta yhdessä vaiheessa kepeiltä oli menstävä putkeen, joka oli A-esteen alla, ja siinä Nero kävi koskettamassa A-esteen ylösmenoa. Sain ohjattua Neron kyllä heti takaisin ja putkeen, mutta se kontaktin kosketus aiheutti hyllyn. Vedimme kuitenkin koko radan loppuun niin hyvin kuin osasimme. Se oli hieno rata! Nero oli todella taitava ja motivoitunut. Olin todella onnellinen ja ylpeä koirastani.
C-radalta saatiin hylkäys heti alusta, koska Nero varasti lähdössä ja minä olin päättänyt, että jos Nero varastaa niin minä laitan koiran takaisin lähtöpaikalle ja otan hylkäyksen sen vuoksi. Lähdöissä karkaileminen on sellainen asia, jonka aion saada kuriin koska sillä on tapana vain pahentua. Eli hylkäyksen ottaminen oli aivan tietoinen päätös. Suoritimme kuitenkin koko radan alusta loppuun, vaikka hylly tulikin heti alussa. Rata menikin todella hyvin ja Nero hyppäsi hyvällä tyylillä ja seurasi ohjauksia. Molemmilla radoilla kepit olivat aivan upeat.
Kokonaisuudessaan tämä päivä oli hieno. Minulle jäi todella kiva fiilis. Nyt kun ensimmäiset kisat on ohi, niin seuraavat eivät jännitäkään enää niin paljon.
Sen verran pitää vielä mainita radoista, että ne olivat konkareiden mukaan yllättävän vaikeat ykkösten radoiksi. Paljon vaikeita ja jyrkkiä kulmia. Anne Savioja sanoikin ohjaajille tuomarin puhuttelussa ennen ensimmäistä rataan tutustumista, että rata ei ole niin vaikea kuin miltä näyttää, vaan paljon vaikeampi. Ja että mitään ei saa ilmaiseksi. :D Viimeistään siinä tilanteessa arimmat ohjaajat kokivat paniikin tunteen vatsan pohjassa. :D  A-radalla tuloksia sai makseista vain viisi koirakkoa, medeistä vain yksi koirakko ja mineistä ei yhtään koirakkoa. Sekin varmaan kertoo jotain ratojen vaikeudesta.

Päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma. Koiria piti jäähdytellä ihan urakalla. Pitääkin muistaa ostaa itselleni uusi kylmälaukku niin voin ottaa kisareissuille jääpulloja mukaan koiran kevythäkkiin laitettavaksi. Tänään minulla oli kaksi jääpulloa mukana, mutta isoon häkkiin voisi laittaa helteillä useammankin. Muutenkin on hyvä ottaa mukaan runsaasti kylmää vettä.
Sain poltettua nahkaanikin tänään agikisoissa, vaikka en varmasti tarkoituksella auringossa istunut.

Nyt kyllä väsyttää ihan kunnolla. Taidankin painua nukkumaan, koska aamulla heräsin jo ennen kello kuutta. Ei taida tarvita houkutella unta tänä yönä. :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

Neron ja Myyn pojat kasvavat

Veljekset sievästi rivissä. Tai melkein rivissä.
Ihanat seitsemän veljestä
Tällä pennulla on oikea asenne elämään. Tämä taitaa olla sellainen spesiaalitapaus, joka jää kummittelemaan sydämeen loppu elämäkseni. :D

Huom! Kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen

Agilityn möllikisat 3.6.2014

Neron palkinnot möllikisoissa.

Pyörähdettiin Neron kanssa agilityn möllikisoissa Maaningalla. Hieman jännitti, mutta sain pidettyä hermoni kurissa. 
Osallistuimme sekä mölliradalle, että kilpailevien radalle. Sijoituimme molemmissa ensimmäisiksi ilman virhepisteitä. Oli aika loistava kokemus. Vaikka vettä satoi taivaan täydeltä, niin tunnelma oli korkealla ja suoritus sen mukainen. Treenikaverit ja tutut olivat tsemppaamassa kentän laidalla. Nero oli kyllä ihan mahtava. Se nautti varmaan joka hetkestä radalla. 
Katsotaan nyt mitä seuraavaksi keksimme. ;)

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Jälkihommia ja hiukan agilityakin

Tein uudet jälkimerkit ja ruutumerkit. Etenkin ruutumerkeissä oli parantamisen varaa. Nyt pitäisi näkyä, vaikka olisi täysimittainen 50m x 50 m ruutu.
Kävin keräämässä uudet jälkikepit. Entiset olivat jo liian kuivia ja purtuja. Muutenkin monet kepit oli liian isoja, joten tein pienempiä.


Viime viikon agitreeneissä teimme Neron kanssa hienoa työtä. Rata oli haasteellinen, mutta muutamilla toistoilla teimme aika hienon suorituksen. Minä olen niin ylpeä Neron kepeistä. Nero teki tosi jyrkkiä keppikulmia ilman ongelmia. Minun ohjauksissa on kyllä edelleen toivomisen varaa kun ohjaan koiraa ihan väärään väliin. :D
Ollaankin Neron kanssa treenattu toukokuun alusta lähtien sellaisessa ryhmässä, jossa kaikki ovat kisanneet. Radat ovat melko haasteellisia tämmöiselle kisaamattomalle, mutta olen kyllä oppinut tosi paljon. Olen saanut jonkin verran itseluottamusta lisää, koska olen huomannut, että vaikeammatkin rataosuudet saadaan handlattua kunhan vaan tehdään tarpeeksi toistoja. Nero on ilmiömäinen agilitykiituri. Se lukee minun kehonkieltä liiankin hyvin. Oman katseeni, pään asennon ja pienellä ylävartalon kierrolla voin ohjata Neroa minne vaan. Siinä on vaan se riski, että minä käännän päätä väärään suuntaan tai en käännä ollenkaan. :D 
Nero myös irtoaa hyvin.
Huonoin ja heikoin lenkki meillä on lähdöt. Nero on niin intopiukeena, että varastaa helposti lähdöissä. Siihen olen kokeillut monenlaista ratkaisua mm. käsken Neron maahan aloituksessa, painostan pysymään maassa käsimerkin avulla tai yritän saada Neron viretason laskemaan ennen radalle menoa. Yhteislähtö ei tule onnistumaan jo ihan senkin vuoksi, että Nero on niin nopea. En ennätä ohjaamaan koiraa. Aloituksia on siis harjoiteltava koko ajan.
Toinen heikko lenkki on kontaktit. Niistä en ota enää stressiä. Pääasia on, että Nero ottaa kontaktit. Minä olen jauhanut kontakteja jo loputtoman kauan, tai ainakin tuntuu siltä. Nyt olen päättänyt, että kisoihin pitää mennä vaikka kontaktit olisivatkin epätäydelliset.
Tällä viikolla mennään agilityn möllikisoihin. Sittenhän sen näkee, että onnistuuko mikään vai vaan jatketaanko harjoituksia. Kisoihinkin mennään ehkä tänä kesänä...


Dumiksen kanssa käytiin keskiviikkona jälkitreeneissä. Treenikaveri oli polkenut meille melko haasteellisen jäljen. Kuudesta kepistä nousi neljä. Alkupää meni loistavasti. Keskivaiheilla meinasi tulla totaalinen jumitus Dumikselle, mutta pääsi lopulta jatkamaan etenemistä. Loppupää sujui kohtuullisesti. Nämä haasteelliset jäljet ovat välillä todella opettavaisia. On hieno juttu kun pääsee ongelman ytimeen. Tämä jälki oli muutenkin hyvin kokeenomainen, koska jäljentekijä ei ollut mukana jäljen ajossa, joten jouduin vaan luottamaan koiraan. Aika hyvin osaan kyllä lukea Dumista. Sillä on vahva itseluottamus eikä se tarvitse mitenkään paljoa tukea minulta työskennellessään. Jäljen keskivaiheella tuli siis paha paikka, josta Dumis ei meinannut osata jatkaa. Siinä vaiheessa jouduin antamaan uuden käskyn ja hieman rohkaisemaan. Lopulta koira ylitti itsensä ja pääsi taas jäljelle.


Eilen uusin kaikki jälkimerkit, ruutumerkit ja jälkikepit. Etenkin esineruudussa haluan jatkossa olevan kunnon merkit kulmissa. Isoja ruutuja on pakko treenata ja se harmittaa jos en näe takareunojen merkkejä kunnolla.
Jälkikepeistäkin tein aikaisempaa pienempiä. Hieman haasteellisuutta jäljelle siinäkin. :)


Polkupyöräilen edelleen koirien kanssa säännöllisesti. Dumiksen kanssa hipsutellaan tasaiseen tahtiin ikään kuin hölkäten. Neron kanssa vedetään tosi tiukkoja sprinttejä. Nero vaan rakastaa vauhtijuoksua. Välillä on pakko hiljentää ja hölkytelläkin. Lisäksi käyn koirien kanssa metsälenkeillä, että lihakset saavat myös toisenlaista työtä. Koirat taitavat olla ihan kovassa kunnossa verrattuna emäntäänsä. :D