Jälkihommia ja hiukan agilityakin

Tein uudet jälkimerkit ja ruutumerkit. Etenkin ruutumerkeissä oli parantamisen varaa. Nyt pitäisi näkyä, vaikka olisi täysimittainen 50m x 50 m ruutu.

Kävin keräämässä uudet jälkikepit. Entiset olivat jo liian kuivia ja purtuja. Muutenkin monet kepit oli liian isoja, joten tein pienempiä.

Viime viikon agitreeneissä teimme Neron kanssa hienoa työtä. Rata oli haasteellinen, mutta muutamilla toistoilla teimme aika hienon suorituksen. Minä olen niin ylpeä Neron kepeistä. Nero teki tosi jyrkkiä keppikulmia ilman ongelmia. Minun ohjauksissa on kyllä edelleen toivomisen varaa kun ohjaan koiraa ihan väärään väliin. :D
Ollaankin Neron kanssa treenattu toukokuun alusta lähtien sellaisessa ryhmässä, jossa kaikki ovat kisanneet. Radat ovat melko haasteellisia tämmöiselle kisaamattomalle, mutta olen kyllä oppinut tosi paljon. Olen saanut jonkin verran itseluottamusta lisää, koska olen huomannut, että vaikeammatkin rataosuudet saadaan handlattua kunhan vaan tehdään tarpeeksi toistoja. Nero on ilmiömäinen agilitykiituri. Se lukee minun kehonkieltä liiankin hyvin. Oman katseeni, pään asennon ja pienellä ylävartalon kierrolla voin ohjata Neroa minne vaan. Siinä on vaan se riski, että minä käännän päätä väärään suuntaan tai en käännä ollenkaan. :D 
Nero myös irtoaa hyvin.
Huonoin ja heikoin lenkki meillä on lähdöt. Nero on niin intopiukeena, että varastaa helposti lähdöissä. Siihen olen kokeillut monenlaista ratkaisua mm. käsken Neron maahan aloituksessa, painostan pysymään maassa käsimerkin avulla tai yritän saada Neron viretason laskemaan ennen radalle menoa. Yhteislähtö ei tule onnistumaan jo ihan senkin vuoksi, että Nero on niin nopea. En ennätä ohjaamaan koiraa. Aloituksia on siis harjoiteltava koko ajan.
Toinen heikko lenkki on kontaktit. Niistä en ota enää stressiä. Pääasia on, että Nero ottaa kontaktit. Minä olen jauhanut kontakteja jo loputtoman kauan, tai ainakin tuntuu siltä. Nyt olen päättänyt, että kisoihin pitää mennä vaikka kontaktit olisivatkin epätäydelliset.
Tällä viikolla mennään agilityn möllikisoihin. Sittenhän sen näkee, että onnistuuko mikään vai vaan jatketaanko harjoituksia. Kisoihinkin mennään ehkä tänä kesänä...


Dumiksen kanssa käytiin keskiviikkona jälkitreeneissä. Treenikaveri oli polkenut meille melko haasteellisen jäljen. Kuudesta kepistä nousi neljä. Alkupää meni loistavasti. Keskivaiheilla meinasi tulla totaalinen jumitus Dumikselle, mutta pääsi lopulta jatkamaan etenemistä. Loppupää sujui kohtuullisesti. Nämä haasteelliset jäljet ovat välillä todella opettavaisia. On hieno juttu kun pääsee ongelman ytimeen. Tämä jälki oli muutenkin hyvin kokeenomainen, koska jäljentekijä ei ollut mukana jäljen ajossa, joten jouduin vaan luottamaan koiraan. Aika hyvin osaan kyllä lukea Dumista. Sillä on vahva itseluottamus eikä se tarvitse mitenkään paljoa tukea minulta työskennellessään. Jäljen keskivaiheella tuli siis paha paikka, josta Dumis ei meinannut osata jatkaa. Siinä vaiheessa jouduin antamaan uuden käskyn ja hieman rohkaisemaan. Lopulta koira ylitti itsensä ja pääsi taas jäljelle.


Eilen uusin kaikki jälkimerkit, ruutumerkit ja jälkikepit. Etenkin esineruudussa haluan jatkossa olevan kunnon merkit kulmissa. Isoja ruutuja on pakko treenata ja se harmittaa jos en näe takareunojen merkkejä kunnolla.
Jälkikepeistäkin tein aikaisempaa pienempiä. Hieman haasteellisuutta jäljelle siinäkin. :)


Polkupyöräilen edelleen koirien kanssa säännöllisesti. Dumiksen kanssa hipsutellaan tasaiseen tahtiin ikään kuin hölkäten. Neron kanssa vedetään tosi tiukkoja sprinttejä. Nero vaan rakastaa vauhtijuoksua. Välillä on pakko hiljentää ja hölkytelläkin. Lisäksi käyn koirien kanssa metsälenkeillä, että lihakset saavat myös toisenlaista työtä. Koirat taitavat olla ihan kovassa kunnossa verrattuna emäntäänsä. :D