Lauantaina meillä kävi kylässä kultainennoutaja Pyry. Se on noin vuoden ikäinen, mutta aika iso poika. Nero ei kamalasti tykännyt Pyrystä, mutta antoi sen kuitenkin olla rauhassa. Välillä Nero ärähti, että kaikille olisi selvää kuka meidän pihaa johtaa. Dumina leikki innokkaasti uuden kaverin kanssa, vaikka Dumis olikin melkoinen kirppu kultaisennoutajan rinnalla. Dumina ei antanut tuumaakaan periksi. Kun Pyry alkoi olla liian kiinnostunut meidän neidin peräpäästä ja yritti muutenkin hypätä koko ajan selkään, niin neidillä paloi hermot. Siinä sai Pyry kyytiä. :D Minä mietinkin, että Duminalla on itsevarma ja vahva luonne. Se ei anna isommankaan koiran hyppiä silmille.
Olen laitellut pikkuhiljaa kasvihuonettakin kuntoon ja istutellut sinne jo tomaatteja. Minulla on aina pari karvaista ystävää mukana puutarhahommissa. Meinaa joskus olla ahdasta minun pienessä kasvihuoneessa, kun kaksi rotkaletta ahtautuu tutkimaan taimien istutusta. Aussiet ne haluavat olla kaikessa mukana.
Sunnuntaina olin sitten kehäsihteerikoulutuksessa. Tokon SM-kisat lähestyvät ja minä olen yhtenä kehäsihteerinä siellä. Tulee olemaan rankka päivä kun kehässä on istuttava koko päivä kun tatti. On meillä sentään puolen tunnin ruokatauko ja joku päästää varmaan veskiin välillä jos tulee hätä. Muuten on kuitenkin oltava koko päivä asemapaikalla. Hieman jännittää, että tuleeko yllätyksiä vastaan, mutta toisaalta odotan mielenkiinnolla supertapahtumaa. Näen paljon hienoja suorituksia ja upeita koiria. Mikä voisikaan olla mahtavampaa koiraharrastajalle.
Maanantaina oli agilitytreenit. Minua ottaa välillä pattiin koko agility. Nerossa on se hyvä puoli, että sillä on nopeutta ja innokkuutta vaikka muille jakaa. Se lukee minua hyvin, jopa liian hyvin. Minun ohjausvirheet näkyvät heti suorituksessa. Neron huonoja puolia on liiallinen kuumuminen agissa. Maanantaina oli taas sellainen "kuumakallepäivä". Nero teki ihan hyvin, mutta se haukkuminen ja malttamattomuus oli jotain ihan mahdotonta. Minusta muutenkin tuntuu, että minä en oikein saa sellaista treeniä kuin tarvitsisin. Tuo kilpailevien ryhmä on liian edistynyt minulle. Koen olevani aika heikoilla ja treenikaverit eivät pysty neuvomaan tarpeeksi. Kaipaan välillä omaa ryhmääni, jossa saisin vertaistukea...
Tiistaina tokoiltiin. Paikalla meitä oli kolme ohjaajaa koirineen eli ei mikään ruuhka.
Neron kanssa tein kolmen liikkeen harjoituksia ja hieman häiriötreeniä taisteluleikkipalkalla, niin kuin Pia neuvoi. Tein Neron kanssa myös ruutua ilman lappua. Meni melko hyvin. Paikkamakuita tehtiin kaksi kertaa. Onneksi paikkamakuussa oli mukana toisen ryhmän koirakot, niin saatiin vieraita koiria mukaan.
Duminakin sai paljon treeniaikaa. Tehtiin perusasentotreenejä, harjoiteltiin takapään käyttöä, maahanmenoharjoituksia, lyhyitä paikkamakuuharjoituksia ja parin askeleen seuraamisia. Dumina pursusi taas energiaa ja motivaatiota. Se on vaan niin innokas ja "elämäniloinen" tapaus, että treenaaminen on aina hauskaa. Minä olin oikein ylpeä siitä, että Dumina malttoi olla pikku pätkiä paikkamakuussa, vaikka se on malttamaton monessa tilanteessa. Myös peräpään käyttö on sujuvaa.
Eilen oli tosi mukavat tokotreenit.
Mari H. haastoi minut vastaamaan seuraavaan kyselyyn. Lupasin ottaa haasteen vastaan.
Maisemaa
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Suunnitelmallisuutta
Suunnittelin eilisen tokotreenin etukäteen huolella, niin kuin Pia Miettinen ohjeistikin.
Tein kaksi erillistä kolmen liikkeen sarjaa:
- ensimmäinen sarja oli seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo
- toinen sarja oli seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksetulo
Tein Pian ohjeiden mukaan eli menin Neron kanssa treenikentälle ihan kuin olisin mennyt kehään, rauhallisesti. Imutin Neron perusasentoon namilla ja annoin namin. Tarja käskytti liikkeet aivan kuin oltaisiin oltu kokeissa. Kun "liikkuri" kysyi, että onko ohjaaja valmis, niin vastasin vaan nyökkäämällä.
En puuttunut liikkeiden aikana virheisiin vaan tein liikkeen ja siirryin suoraan seuraavaan liikkeeseen imuttamalla Neron sivulle ja antamalla namin ennen kuin Nero ennätti äännähtääkään. Kun kolmen liikkeen sarja oli tehty, menin Neron kanssa rauhallisesti kentän ulkopuolelle ja palkkasin herkuilla ja kehuilla hillitysti mutta iloisesti. Sen jälkeen suoritin toisen sarjan samalla tavalla. Treeni meni ääntelyn kannalta hyvin eli Nerolle ei jäänyt aikaa vinkua liikkeiden välillä. Treenissä oli kuitenkin todella vaikea pitää itsensä kurissa etten puutu liikkeiden ongelmakohtiin kuten huonoon seuraamiseen ja muuhunkin lepsuiluun.
Meitä oli treeneissä vaan kolme koirakkoa, joten Duminakin pääsi tokoilemaan. Treenattiin lähinnä perusasentoa, koska neiti tarjoaa koko ajan maahanmenoa. Ollaan vissiin liikaa harjoiteltu maahanmenoa viime aikoina. :D Dumina ei pysty tekemään yhtä paljon toistoja kuin Nero. Neidin maltti meinaa loppua. Pitää tehdä useampia asioita pienissä pätkissä, niin mielenkiinto ja maltti säilyy. Dumina rakastaa tekemistä. Se unohtaa helposti kaiken muut kunhan saa tehdä jotain kivaa yhdessä. Minä niin tykkään tuosta mimmistä. <3
Laitan tähän muutaman kuvan 1.5.2012 tokotreeneistä. Niin, jotkut treenaa koiriaan vappunakin, kun toiset pitävät hauskaa ja juhlivat. Se kertookin varmaan paljon minulle tärkeistä asioista. Suvi oli taas niin ystävällinen ja valokuvasi ryhmäläisiä tokon touhuissa.
Ensin Neron treenit:
Sitten vielä Duminan treenikuvia:
Tein kaksi erillistä kolmen liikkeen sarjaa:
- ensimmäinen sarja oli seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo
- toinen sarja oli seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksetulo
Tein Pian ohjeiden mukaan eli menin Neron kanssa treenikentälle ihan kuin olisin mennyt kehään, rauhallisesti. Imutin Neron perusasentoon namilla ja annoin namin. Tarja käskytti liikkeet aivan kuin oltaisiin oltu kokeissa. Kun "liikkuri" kysyi, että onko ohjaaja valmis, niin vastasin vaan nyökkäämällä.
En puuttunut liikkeiden aikana virheisiin vaan tein liikkeen ja siirryin suoraan seuraavaan liikkeeseen imuttamalla Neron sivulle ja antamalla namin ennen kuin Nero ennätti äännähtääkään. Kun kolmen liikkeen sarja oli tehty, menin Neron kanssa rauhallisesti kentän ulkopuolelle ja palkkasin herkuilla ja kehuilla hillitysti mutta iloisesti. Sen jälkeen suoritin toisen sarjan samalla tavalla. Treeni meni ääntelyn kannalta hyvin eli Nerolle ei jäänyt aikaa vinkua liikkeiden välillä. Treenissä oli kuitenkin todella vaikea pitää itsensä kurissa etten puutu liikkeiden ongelmakohtiin kuten huonoon seuraamiseen ja muuhunkin lepsuiluun.
Meitä oli treeneissä vaan kolme koirakkoa, joten Duminakin pääsi tokoilemaan. Treenattiin lähinnä perusasentoa, koska neiti tarjoaa koko ajan maahanmenoa. Ollaan vissiin liikaa harjoiteltu maahanmenoa viime aikoina. :D Dumina ei pysty tekemään yhtä paljon toistoja kuin Nero. Neidin maltti meinaa loppua. Pitää tehdä useampia asioita pienissä pätkissä, niin mielenkiinto ja maltti säilyy. Dumina rakastaa tekemistä. Se unohtaa helposti kaiken muut kunhan saa tehdä jotain kivaa yhdessä. Minä niin tykkään tuosta mimmistä. <3
Laitan tähän muutaman kuvan 1.5.2012 tokotreeneistä. Niin, jotkut treenaa koiriaan vappunakin, kun toiset pitävät hauskaa ja juhlivat. Se kertookin varmaan paljon minulle tärkeistä asioista. Suvi oli taas niin ystävällinen ja valokuvasi ryhmäläisiä tokon touhuissa.
Ensin Neron treenit:
 |
| Osataan me seuratakin, jos halutaan |
 |
| Wau, mikä kontakti! |
 |
| Nero ja lelupalkka |
 |
| Peruasentokin onnistuu, jos on namia tarjolla |
 |
| Maahanmenossa ollaan jo mestareita...joskus |
 |
| Palava katse |
 |
| Pieni pätkä seuraamista onnistuu |
tiistai 15. toukokuuta 2012
Tokotäytteinen viikonloppu
Lauantai ja sunnuntai meni koirien kanssa Haukkumajalla, koska meidän tokoryhmä organisoi sinne Pia Miettisen koulutuksen. Minä vietin aikaani lähinnä keittiön puolella kokkaamassa kouluttajalle ja koulutettaville. Ennätin kuitenkin lauantaina iltapäivästä katsomaan muutaman treenin.
Sunnuntaina oli sitten Nerollakin puolen tunnin mittainen opetussessio varattuna.
Kerroin Pialle, että meidän suurin ongelma tällä hetkellä on se, että liikkeiden välisellä siirtymällä Nero ääntelee, ja kun Nero vinkuu, niin minulla hermo kiristyy ja jännitys kasvaa. Minä jännitän muutenkin koetilanteissa paljon. Toivoin kovasti vinkkejä tähän ongelmaan. Pialla olikin todella hyviä neuvoja.
Ensinnäkin hän sanoi, että Nero on erittäin aktiivinen koira, joka tarvitsee tekemistä. No, sehän ei ollut minulle mikään uutinen. Pia kuitenkin sanoi, että Nerosta näkee, että siltä on vaadittu ja sitä on aktivoitu, niin kuin pitääkin. :D Pia sanoi myös, että Nero on erittäin vahva ja päättäväinen . Se ei ole mikään helppo lapanen kun kyse on tekemisestä. Nero tekee mielellään ja motivoituu hyvin. Sen pää kestää myös paljon toistoja ja luokan kerralla läpi vieminen ei ole Nerolle edes vaikeaa. Minun pitää ottaa entistä ehdottomampi ja tiukempi asenne Neron ääntelyyn ja kontaktiharjoituksiin. Minun pitää kieltää tiukasti ääntely, mutta nyt en saa kuitenkaan kehua siitä, että koira on kiellosta hiljaa. Treenien tarkka suunnittelu on nyt erityisen tärkeää, että harjoitukset sujuvat nopeasti ja jouhevasti. Treenien alussa leikin avulla viritteleminen pitäisi tapahtua kentän ulkopuolella, ei koskaan treenikentällä. Koiran pitäisi oppia, että kentällä tehdään töitä tiettyjen sääntöjen mukaan.
Siirtymäharjoittelu: Aloitan tällaisen harjoittelun eli teen kolmen liikkeen sarjoja niin etten puutu liikkeiden aikana mahdollisiin virheisiin. En palkkaa koiraa liikkeen aikana edes hyvin tehdystä asiasta. Palkkaan koiraa ainoastaan liikkeiden välisen siirtymän aikana. Pidän namia seuruutuskädessä ja annan Nerolle käskyn esim. "mennään". Ohjaan koiran namin avulla seuraavan liikkeen alkuun perusasentoon namin avulla ja palkkaan siinä ennen kuin koira ennättää äännähtää. Kolmen liikkeen jälkeen menen ikään kuin kehän ulkopuolelle ja palkkaan koiran. Kehästä ulosmeno pitää kuitenkin tapahtua rauhallisesti ilman hötkyilyä.
Tämän harjoituksen tarkoitus on puuttua liikkeiden väliseen levottomuuteen ja ääntelyyn. Nerolla on jopa komenteluhaukkumista. Nero vaatii minulta koko ajan tekemistä ja toimistaa treeneissä. Sillä on intoa, mutta sen pitää oppia, että harjoitukset pitää tehdä minun säännöillä. Tavoitteena on suorittaa siirtymä ilman ääniä. Myös turha kieltäminen ja häslääminen jää pikkuhiljaa pois ja siirrot tapahtuvat rauhallisesti.
Ääntelyn poistamisella saan oman jännittämisenkin kuriin.
Pia antoi minulle myös vinkin, että en käytä "valmis"-sanaa ollenkaan. Nyökkään vain kun liikkuri kysyy, että olenko valmis. Tuo "valmis"-sana voi olla myös yksi ääntelyn laukaisija.
Häiriötreenit: Tämä harjoitus on erittäin tärkeä ja tätä pitää tehdä nyt paljon. Koira on perusasennossa minun sivulla. Tavoitteena on saada pidettyä kontaktia yllä ympäröivistä häiriötekijöistä huolimatta. Eli treenikaverit tekevät erilaisia ääniä ja minä kiellän Neroa tiukkaan sävyyn heti kun kontakti herpaantuu. Jos herpaantumisia tapahtuu toistuvasti, niin voin ottaa hieman kaulakarvoista kiinni. Tärkeää on tiukka ja "vihainen" kielto, mutta heti normaaliin tilaan palautuminen. Pia ilmaisi asian niin, että koiralle ollaan "valevihaisia". Kun kontakti pysyy, niin palkkaan Neron leluleikillä. Nero rakastaa vetoleikkejä ja taistelua, niin taistelen hetken ja otan sitten lelun nätisti taskuun. Uusin harjoituksen. En anna Neron lähteä juoksemaan lelun kanssa, vaan hallitsen itse leikkimistilanteen. En anna Neron voittaa. Nami ei riitä tässä harjoituksessa palkaksi.
Pia sanoi, että Nero on hieno koira, joka on erittäin kiintynyt minuun. Neron komentelu liittyy innokkuuteen ja siihen, että toiminnan pitäisi jatkua koko ajan. Minun on otettava tilanne haltuun. Sain positiivista palautetta ohjaajana olemisesta. Pian mielestä pystyn hyvin säilyttämään tyyneyteni ja se on erittäin tärkeää Neron kanssa. Minun kiihtyminen voi saada Neron kiihtymään.
Pia antoi myös muutamia yleisiä neuvoja Neron kanssa treenaamiseen. Esimerkiksi pallopalkkauksen kanssa pitää olla tarkkana. Se on erittäin hyvä superpalkka, mutta en voi käyttää sitä seuraamisosioiden hionnassa. Loppupalkkana pallo voisi olla hyvä. Samoin häiriötreeneissä, mutta sielläkin vain minun hallinnassa.Taisteluleikit on toisaalta todella hyvä palkkauskeino, koska Nero rakastaa taistelua.
Minä sain uutta tokokipinää. Positiivisuus nosti päänsä pensaasta. Pia on ihan älyttömän positiivinen kouluttaja. Minullekin hän sanoi lopussa, että koira on hyvä, mutta niin on ohjaajakin. Olisi kuulema palkannut minuakin namilla, jos hänellä olisi ollut nameja taskussa. :D
Minulla oli Duminakin mukana kumpanakin päivänä, vaikka sillä ei treenivuoroa ollutkaan. Molemmille koirille teki hyvää opetella olemaan uudessa isossa kevythäkissään. Hyvää treeniä kun ihmisiä kulkee koko ajan ohi ja välillä joku irrallaan oleva koirakin käy häkin ovella nuuskimassa. Käytin minä molempia metsälenkillä, mutta kovin kauas en uskaltanut lähteä, koska Haukkumajan metsissä on kyykäärmeitä. Yksi kuollut sellainen oli ihan keskellä hiekkatietäkin.
Täytyy sanoa, että olin ylpeä molempien koirien käytöksestä. Häkkiodottaminen sujuu hienosti ja muutenkin molemmat osasivat olla kauniisti.
Nyt viikonlopun jäljiltä olen ihan poikki. Tuntuu, että en jaksa ajatellakaan mitään. Minun on kuitenkin pakko kirjata kaikki heti tuoreeltaan ylös, sillä huomenna en muista enää puoliakaan.
Minun pitää vaan nyt muistaa ydinasiana TIUKKUUS, JOHDONMUKAISUUS ja SUUNNITELMALLISUUS. Niin ja tietenkin se, että koiralle treeneistä tuleva palkka pitää olla niin hyvä, että motivaatio pysyy yllä ja koira jaksaa puurtaa aina vaan uudestaan ja uudestaan samoja asioita. Tekemisen pitää olla kivaa ja positiivista. Nyt on pää tyhjä. En jaksa enää muistaa mitään. Kaipa minä kaiken laitoin muistiin.
Sunnuntaina oli sitten Nerollakin puolen tunnin mittainen opetussessio varattuna.
Kerroin Pialle, että meidän suurin ongelma tällä hetkellä on se, että liikkeiden välisellä siirtymällä Nero ääntelee, ja kun Nero vinkuu, niin minulla hermo kiristyy ja jännitys kasvaa. Minä jännitän muutenkin koetilanteissa paljon. Toivoin kovasti vinkkejä tähän ongelmaan. Pialla olikin todella hyviä neuvoja.
Ensinnäkin hän sanoi, että Nero on erittäin aktiivinen koira, joka tarvitsee tekemistä. No, sehän ei ollut minulle mikään uutinen. Pia kuitenkin sanoi, että Nerosta näkee, että siltä on vaadittu ja sitä on aktivoitu, niin kuin pitääkin. :D Pia sanoi myös, että Nero on erittäin vahva ja päättäväinen . Se ei ole mikään helppo lapanen kun kyse on tekemisestä. Nero tekee mielellään ja motivoituu hyvin. Sen pää kestää myös paljon toistoja ja luokan kerralla läpi vieminen ei ole Nerolle edes vaikeaa. Minun pitää ottaa entistä ehdottomampi ja tiukempi asenne Neron ääntelyyn ja kontaktiharjoituksiin. Minun pitää kieltää tiukasti ääntely, mutta nyt en saa kuitenkaan kehua siitä, että koira on kiellosta hiljaa. Treenien tarkka suunnittelu on nyt erityisen tärkeää, että harjoitukset sujuvat nopeasti ja jouhevasti. Treenien alussa leikin avulla viritteleminen pitäisi tapahtua kentän ulkopuolella, ei koskaan treenikentällä. Koiran pitäisi oppia, että kentällä tehdään töitä tiettyjen sääntöjen mukaan.
Siirtymäharjoittelu: Aloitan tällaisen harjoittelun eli teen kolmen liikkeen sarjoja niin etten puutu liikkeiden aikana mahdollisiin virheisiin. En palkkaa koiraa liikkeen aikana edes hyvin tehdystä asiasta. Palkkaan koiraa ainoastaan liikkeiden välisen siirtymän aikana. Pidän namia seuruutuskädessä ja annan Nerolle käskyn esim. "mennään". Ohjaan koiran namin avulla seuraavan liikkeen alkuun perusasentoon namin avulla ja palkkaan siinä ennen kuin koira ennättää äännähtää. Kolmen liikkeen jälkeen menen ikään kuin kehän ulkopuolelle ja palkkaan koiran. Kehästä ulosmeno pitää kuitenkin tapahtua rauhallisesti ilman hötkyilyä.
Tämän harjoituksen tarkoitus on puuttua liikkeiden väliseen levottomuuteen ja ääntelyyn. Nerolla on jopa komenteluhaukkumista. Nero vaatii minulta koko ajan tekemistä ja toimistaa treeneissä. Sillä on intoa, mutta sen pitää oppia, että harjoitukset pitää tehdä minun säännöillä. Tavoitteena on suorittaa siirtymä ilman ääniä. Myös turha kieltäminen ja häslääminen jää pikkuhiljaa pois ja siirrot tapahtuvat rauhallisesti.
Ääntelyn poistamisella saan oman jännittämisenkin kuriin.
Pia antoi minulle myös vinkin, että en käytä "valmis"-sanaa ollenkaan. Nyökkään vain kun liikkuri kysyy, että olenko valmis. Tuo "valmis"-sana voi olla myös yksi ääntelyn laukaisija.
Häiriötreenit: Tämä harjoitus on erittäin tärkeä ja tätä pitää tehdä nyt paljon. Koira on perusasennossa minun sivulla. Tavoitteena on saada pidettyä kontaktia yllä ympäröivistä häiriötekijöistä huolimatta. Eli treenikaverit tekevät erilaisia ääniä ja minä kiellän Neroa tiukkaan sävyyn heti kun kontakti herpaantuu. Jos herpaantumisia tapahtuu toistuvasti, niin voin ottaa hieman kaulakarvoista kiinni. Tärkeää on tiukka ja "vihainen" kielto, mutta heti normaaliin tilaan palautuminen. Pia ilmaisi asian niin, että koiralle ollaan "valevihaisia". Kun kontakti pysyy, niin palkkaan Neron leluleikillä. Nero rakastaa vetoleikkejä ja taistelua, niin taistelen hetken ja otan sitten lelun nätisti taskuun. Uusin harjoituksen. En anna Neron lähteä juoksemaan lelun kanssa, vaan hallitsen itse leikkimistilanteen. En anna Neron voittaa. Nami ei riitä tässä harjoituksessa palkaksi.
Pia sanoi, että Nero on hieno koira, joka on erittäin kiintynyt minuun. Neron komentelu liittyy innokkuuteen ja siihen, että toiminnan pitäisi jatkua koko ajan. Minun on otettava tilanne haltuun. Sain positiivista palautetta ohjaajana olemisesta. Pian mielestä pystyn hyvin säilyttämään tyyneyteni ja se on erittäin tärkeää Neron kanssa. Minun kiihtyminen voi saada Neron kiihtymään.
Pia antoi myös muutamia yleisiä neuvoja Neron kanssa treenaamiseen. Esimerkiksi pallopalkkauksen kanssa pitää olla tarkkana. Se on erittäin hyvä superpalkka, mutta en voi käyttää sitä seuraamisosioiden hionnassa. Loppupalkkana pallo voisi olla hyvä. Samoin häiriötreeneissä, mutta sielläkin vain minun hallinnassa.Taisteluleikit on toisaalta todella hyvä palkkauskeino, koska Nero rakastaa taistelua.
Minä sain uutta tokokipinää. Positiivisuus nosti päänsä pensaasta. Pia on ihan älyttömän positiivinen kouluttaja. Minullekin hän sanoi lopussa, että koira on hyvä, mutta niin on ohjaajakin. Olisi kuulema palkannut minuakin namilla, jos hänellä olisi ollut nameja taskussa. :D
Minulla oli Duminakin mukana kumpanakin päivänä, vaikka sillä ei treenivuoroa ollutkaan. Molemmille koirille teki hyvää opetella olemaan uudessa isossa kevythäkissään. Hyvää treeniä kun ihmisiä kulkee koko ajan ohi ja välillä joku irrallaan oleva koirakin käy häkin ovella nuuskimassa. Käytin minä molempia metsälenkillä, mutta kovin kauas en uskaltanut lähteä, koska Haukkumajan metsissä on kyykäärmeitä. Yksi kuollut sellainen oli ihan keskellä hiekkatietäkin.
Täytyy sanoa, että olin ylpeä molempien koirien käytöksestä. Häkkiodottaminen sujuu hienosti ja muutenkin molemmat osasivat olla kauniisti.
Nyt viikonlopun jäljiltä olen ihan poikki. Tuntuu, että en jaksa ajatellakaan mitään. Minun on kuitenkin pakko kirjata kaikki heti tuoreeltaan ylös, sillä huomenna en muista enää puoliakaan.
Minun pitää vaan nyt muistaa ydinasiana TIUKKUUS, JOHDONMUKAISUUS ja SUUNNITELMALLISUUS. Niin ja tietenkin se, että koiralle treeneistä tuleva palkka pitää olla niin hyvä, että motivaatio pysyy yllä ja koira jaksaa puurtaa aina vaan uudestaan ja uudestaan samoja asioita. Tekemisen pitää olla kivaa ja positiivista. Nyt on pää tyhjä. En jaksa enää muistaa mitään. Kaipa minä kaiken laitoin muistiin.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Niistämistä
Tuo otsikko ei liity mitenkään nuhaan. :D Meidän agilitytreenit on siirtyneet kesän ajaksi maanantai-illalle ja minä treenaan Neron kanssa poikkeuksellisesti kesän ajan kilpailevien ryhmässä, koska työ rajoittaa harrastuksia enkä olisi ennättänyt mitenkään oman tasoisteni treeneihin. Yritän nyt siis selvitä ryhmässä, jossa edistyneemmät tekevät omia juttujaan ja minä sovellan rataosuuksia oman oppimistasoni mukaan. Pitää varmaan pyytää jo valmiiksi anteeksi muilta ryhmän jäseniltä, että agilityssä piuhani ovat hieman pitkät ja motoriikkani elefantin tasoa. :D
Anyway, maanantaina oli siis ensimmäiset agitreenit ulkokentällä ja hieman minua jännitti, että osaanko mitään, kuumuuko Nero liikaa ja onnistuuko useamman koiran yhtäaikainen radalla oleminen, koska Nero kuumuu. Jännitin ihan turhaan. Ensinnäkin meitä oli treeneissä vain viisi koirakkoa, 3 maksia ja kaksi miniä. Katilla oli ratasuunnitelma, jonka toteutimme. Muut tekivät koko rataa ja hioivat hankalampia rataosuuksia. Minä tein radan pätkiä, sellaisia muutaman esteen sarjoja. Ensimmäisellä esteellä piti opetella "niistämään" eli koira tavallaan vedettiin käsiohjauksella esteen takaa hyppäämään esteen yli. Itse piti hieman kurkottaa esteen yli. "Niistäminen" oli minulle ihan uusi asia. En ollut koskaan aiemmin kokeillut sitä Neron kanssa, mutta se menikin hienosti.
Treenasin myös valssia. Onneksi Niina-Maria ja Kati näyttivät minulle miten siinä radalla kannattaa valssi tehdä, että koira ohjautuu putkeen oikeasta päästä. Jotenkin koin sellaisen ahaa-elämyksen, että näinhän se pitää mennä. Oli ihan kiva fiilis, kun joku kehtasi neuvoa. Minulla kun tuntuu joskus olevan kaksi vasenta jalkaa. En ole mikään tanssikuvioiden taituri. :D
Kepit meni Nerolta aika heikosti. Alkupään se haki tosi hyvin, mutta 12 kepin sarjassa, maltti loppui viimeisessä välissä. Tämän ongelman minä olen tiennytkin ja sen vuoksi viimeisessä välissä on ollut vielä verkko. Nyt siinä ei kuitenkaan ollut verkkoa. Siihen laitettiin yksi kaari, mutta Nero ei oikein tajunnut sen merkitystä. Ohjasin viimeisen välin käsiavulla ja jätin keppitreenit sitten siihen.
Viimeisenä treenasin putkeen menoa pimeästä kulmasta niin ettei putken kumpikaan suu näkynyt suoraan Nerolle. Se meni loistavasti! Nero on putkihullu, mutta aiemmin pimeästä kulmasta meno on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti.Useimmiten Nero on hypännyt putken yli. Nyt putkeen meneminen onnistuikin tosi hyvin, jo ensimmäisellä yrittämällä.
Treeneistä jäi ihan hyvä fiilis. Nero keskittyi todella hyvin työskentelyyn eikä näyttänyt huomaavan radalla ollessaan kentän laidalla odottavia koiria. Nero itse oli myös todella nätisti kentän laidalla odottamassa vuoroaan. Muutaman kerran alussa vinkui tai haukahti, mutta lopetti heti kun komensin sitä. Ulkokenttä olikin mukavampi kokemus kuin olin ajatellut. Minä itse asiassa luulen, että ulkokenttä voikin olla Nerolle parempi vaihtoehto kuin ahdas halli. Ulkokentällä on tilaa eikä seinät tule heti vastaan.
Laitan tähän muutaman vanhemman agikuvan, kun uudempia ei ole olemassakaan.
Tiistai on kesänkin ajan tokopäivä eli treenipäivä pysyy ennallaan, vaikka kellonaika on hieman myöhempi. Tokossa treenasin häiriöseuraamista Neron kanssa. Seuruutin Neroa treenikaverien ympärillä ja pysähtelin välillä. Palkkasin melko tiheään tahtiin, että koiralle jäisi positiivinen fiilis tilanteesta.
Tehtiin myös ruutua, joka on Nerosta ihan huippuhauskaa. Nero on siinä melko hyväkin. Saatiin paljon hyviä onnistumisia ja Nero pysähtyi hienosti pysäytyskäskyllä. Ruutua tehdessä Nero oli täydellisen hiljaa. Se keskittyi upeasti.
Lopuksi tehtiin muutamia luoksetuloja. Nero meinasi ennakoida käskyä, joten kävin palkkaamassa sitä muutamia kertoja paikalleen. Lopulta Nero ei meinannut tulla luokse,vaan istui kuin tatti paikallaan ja tuijotti minua. :D Hyvin oli iskostunut, että paikalta ei saa lähteä jos joku muu huutaa jotain, mutta pikkuisen oli vielä epäselvää se, että kun minä annan käskyn, niin on toimittava. Nero selkeästi tykkäsi treenata ulkokentällä. Jotenkin sen keskittyminen oli parempaa kuin hallissa. Muut kentällä treenaavat koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan. Itsellänikin oli positiivinen ja iloinen mieli, joten sekin varmaan heijastui koiraan.
Jäin treenien jälkeen vielä hetkeksi kentälle treenaaman hieman Duminankin kanssa. Harjoiteltiin maahanmenoa, joka on selkeästi jo paljon parempi kuin viikkoa aikaisemmin. Olen tehnyt maahanmenoja sivulle, mutta vähemmän eteen. Yritän saada Dumiksen ymmärtämään ettei maahanmeno tarkoita sitä, että mennään maahan minun jalkojen välissä. :D
Tulevana viikonloppuna on Pia Miettisen tokokoulutus Haukkumajalla. Olen majalla kumpanakin päivänä, mutta varsinainen treenivuoro Nerolla on sunnuntaina. Katsotaan nyt mitä vinkkejä saadaan. Otan Duminankin mukaan, jos vaikka tekisin sille jossain vaiheessa jäljen metsään.
Minua on alkanut kovasti kiinnostamaan nuo PK-lajitkin. Duminasta voisi olla hakuun ja jälkeen aineksia. Pitäisi vaan olla säännöllistä ohjausta ja neuvontaa. Yksin on vaikeaa aloittaa treenaamaan. Jälkeä siis ollaan jo treenailtukin, mutta hakua en ole ikinä tehnyt Duminan kanssa. Pitää nyt miettiä, että mihin suuntaan neidin kanssa mennään.
Anyway, maanantaina oli siis ensimmäiset agitreenit ulkokentällä ja hieman minua jännitti, että osaanko mitään, kuumuuko Nero liikaa ja onnistuuko useamman koiran yhtäaikainen radalla oleminen, koska Nero kuumuu. Jännitin ihan turhaan. Ensinnäkin meitä oli treeneissä vain viisi koirakkoa, 3 maksia ja kaksi miniä. Katilla oli ratasuunnitelma, jonka toteutimme. Muut tekivät koko rataa ja hioivat hankalampia rataosuuksia. Minä tein radan pätkiä, sellaisia muutaman esteen sarjoja. Ensimmäisellä esteellä piti opetella "niistämään" eli koira tavallaan vedettiin käsiohjauksella esteen takaa hyppäämään esteen yli. Itse piti hieman kurkottaa esteen yli. "Niistäminen" oli minulle ihan uusi asia. En ollut koskaan aiemmin kokeillut sitä Neron kanssa, mutta se menikin hienosti.
Treenasin myös valssia. Onneksi Niina-Maria ja Kati näyttivät minulle miten siinä radalla kannattaa valssi tehdä, että koira ohjautuu putkeen oikeasta päästä. Jotenkin koin sellaisen ahaa-elämyksen, että näinhän se pitää mennä. Oli ihan kiva fiilis, kun joku kehtasi neuvoa. Minulla kun tuntuu joskus olevan kaksi vasenta jalkaa. En ole mikään tanssikuvioiden taituri. :D
Kepit meni Nerolta aika heikosti. Alkupään se haki tosi hyvin, mutta 12 kepin sarjassa, maltti loppui viimeisessä välissä. Tämän ongelman minä olen tiennytkin ja sen vuoksi viimeisessä välissä on ollut vielä verkko. Nyt siinä ei kuitenkaan ollut verkkoa. Siihen laitettiin yksi kaari, mutta Nero ei oikein tajunnut sen merkitystä. Ohjasin viimeisen välin käsiavulla ja jätin keppitreenit sitten siihen.
Viimeisenä treenasin putkeen menoa pimeästä kulmasta niin ettei putken kumpikaan suu näkynyt suoraan Nerolle. Se meni loistavasti! Nero on putkihullu, mutta aiemmin pimeästä kulmasta meno on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti.Useimmiten Nero on hypännyt putken yli. Nyt putkeen meneminen onnistuikin tosi hyvin, jo ensimmäisellä yrittämällä.
Treeneistä jäi ihan hyvä fiilis. Nero keskittyi todella hyvin työskentelyyn eikä näyttänyt huomaavan radalla ollessaan kentän laidalla odottavia koiria. Nero itse oli myös todella nätisti kentän laidalla odottamassa vuoroaan. Muutaman kerran alussa vinkui tai haukahti, mutta lopetti heti kun komensin sitä. Ulkokenttä olikin mukavampi kokemus kuin olin ajatellut. Minä itse asiassa luulen, että ulkokenttä voikin olla Nerolle parempi vaihtoehto kuin ahdas halli. Ulkokentällä on tilaa eikä seinät tule heti vastaan.
Laitan tähän muutaman vanhemman agikuvan, kun uudempia ei ole olemassakaan.
 |
| Putkihullu |
 |
| Puomillakin on joskus menty |
Tiistai on kesänkin ajan tokopäivä eli treenipäivä pysyy ennallaan, vaikka kellonaika on hieman myöhempi. Tokossa treenasin häiriöseuraamista Neron kanssa. Seuruutin Neroa treenikaverien ympärillä ja pysähtelin välillä. Palkkasin melko tiheään tahtiin, että koiralle jäisi positiivinen fiilis tilanteesta.
Tehtiin myös ruutua, joka on Nerosta ihan huippuhauskaa. Nero on siinä melko hyväkin. Saatiin paljon hyviä onnistumisia ja Nero pysähtyi hienosti pysäytyskäskyllä. Ruutua tehdessä Nero oli täydellisen hiljaa. Se keskittyi upeasti.
Lopuksi tehtiin muutamia luoksetuloja. Nero meinasi ennakoida käskyä, joten kävin palkkaamassa sitä muutamia kertoja paikalleen. Lopulta Nero ei meinannut tulla luokse,vaan istui kuin tatti paikallaan ja tuijotti minua. :D Hyvin oli iskostunut, että paikalta ei saa lähteä jos joku muu huutaa jotain, mutta pikkuisen oli vielä epäselvää se, että kun minä annan käskyn, niin on toimittava. Nero selkeästi tykkäsi treenata ulkokentällä. Jotenkin sen keskittyminen oli parempaa kuin hallissa. Muut kentällä treenaavat koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan. Itsellänikin oli positiivinen ja iloinen mieli, joten sekin varmaan heijastui koiraan.
Jäin treenien jälkeen vielä hetkeksi kentälle treenaaman hieman Duminankin kanssa. Harjoiteltiin maahanmenoa, joka on selkeästi jo paljon parempi kuin viikkoa aikaisemmin. Olen tehnyt maahanmenoja sivulle, mutta vähemmän eteen. Yritän saada Dumiksen ymmärtämään ettei maahanmeno tarkoita sitä, että mennään maahan minun jalkojen välissä. :D
Tulevana viikonloppuna on Pia Miettisen tokokoulutus Haukkumajalla. Olen majalla kumpanakin päivänä, mutta varsinainen treenivuoro Nerolla on sunnuntaina. Katsotaan nyt mitä vinkkejä saadaan. Otan Duminankin mukaan, jos vaikka tekisin sille jossain vaiheessa jäljen metsään.
Minua on alkanut kovasti kiinnostamaan nuo PK-lajitkin. Duminasta voisi olla hakuun ja jälkeen aineksia. Pitäisi vaan olla säännöllistä ohjausta ja neuvontaa. Yksin on vaikeaa aloittaa treenaamaan. Jälkeä siis ollaan jo treenailtukin, mutta hakua en ole ikinä tehnyt Duminan kanssa. Pitää nyt miettiä, että mihin suuntaan neidin kanssa mennään.
tiistai 8. toukokuuta 2012
Synttärit
Lauantaina 5.5. vietettiin Neron 3 vuotissynttäreitä. Synttäreitä juhlittiin tosin vasta illalla, koska minä olin koko päivän kokkailemassa luonnetestissä Maaningalla. Illalla Nero saikin sitten herkullisen jauheliha-riisi kakun, jonka olin päällystänyt piimällä, juustopaloilla ja kinkkusilpulla. Tottakai Nero jakoi kakun Duminan kanssa.
 |
| Tästähän se kaikki sitten lähti. Nero tuli taloon ja elämä meidän perheessä sai uutta suuntaa. |
 |
| Tässä sitä sitten ollaan 3 vuotiaana komistuksena. Kuvan on ottanut Suvi meidän tokotreeneissä. |
torstai 3. toukokuuta 2012
Kaikenlaista kivaa
Olen jo pitempään haaveillut, että ostaisin ison kevythäkin, johon kumpikin koira mahtuisi yhtäaikaa esim. koulutusten ja treenien odotteluvuorojen ajaksi. Kesäkin on tulossa ja treenit siirtyvät ulkokentille eikä koirien ole mukava olla kuumassa autossa odottelemassa. Minuapa odottikin perjantaina yllätys kotona. Kultainen miehekkeeni oli käynyt ostamassa koirille ison kevythäkin. Olin todella iloisesti yllättynyt.
Sunnuntaina agiliideltiin Neron kanssa. Oli todella vauhdikkaat treenit. Tiina oli suunnitellut meille hyppyradan, jossa ei ollut kovinkaan paljon tekniikkaharjoittelua. Tarkoitus oli varmaan saada vauhdikas kokonainen rata ja kunnon irrottelua. Tiina otti jokaiselta koirakolta ajan. Oli ihan mahtavaa! Nero oli nopea ja suoritti radan lopulta kunnialla, vaikka aika monta kertaa otettiin alussa uusiksi. Minä sain oikeasti juosta niin, että hiki valui ja henkitys pihisi. Siitä huolimatta lopullinen radan suorittaminen tuntui suurelta voitolta itselleni. Nero oli loppujen lopuksi toiseksi nopein koira radalla. Neroa nopeampi oli vaan Nico, Neron veli. Nero ei kuitenkaan hävinnyt veljelleen ajallisesti kuin joitain sekunnin sadasosia. Ihan tosi nopeita veljeksiä!
Treenien lopuksi tehtiin Neron kanssa muutamia kontaktiharjoituksia A-esteellä ja takakautta kiertämistä hyppyesteellä.
Nero oli melko naatti kun päästiin kotiin. Illalla kävin vielä pitkällä lenkillä koirien kanssa, koska Dumina ei ollut yhtään naatti. :D
Maanantaina olin vapaapäivällä ja kävinkin tekemässä Duminalle jäljen metsään. Melko lailla hyvin meni. Dumis pysyi hyvin jäljellä, mutta nosti nenänsä ilmaan pariin otteeseen. Tein juuri niin kuin Anne neuvoi aiemmin, että pysähdyin niille sijoilleni heti kun Dumis nosti nenänsä maasta. En antanut neidille mahdollisuutta lähteä eteenpäin ennen kuin aktiivinen maan haistelu alkoi uudestaan.
Huomasin, että on aika vaikea löytää sopivia paikkoja jäljen tekemiseen. Joka paikassa on vielä tosi märkää ja kenen tahansa pelloille et voi mennä polkemaan jälkiä. Pitää odotella, että tuo laskettelurinteen alapuoli sulaa ja kuivaa, niin siellä on helppo treenata.
Tiistaina oli tokotreenien vuoro. Päästiin ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulkokentälle treenaamaan. Oli melko viileä keli, mutta hyvinhän me pärjättiin kun oli tarpeeksi vaatetta päällä.
Neron kanssa tein luokkatreenin. Jonkin verran Nero otti häiriöitä ympäristöstä. Katse haahuili hieman, mutta ei Nerppa lähtenyt minnekään. Kontakti seuraamisessa on parantunut jonkin verran, mutta se ei ole edelleenkään tarpeeksi hyvä. Pitää vaan treenata enemmän.
Duminan maahanmenossa on tapahtunut kömmähdys. Dumis menee kyllä maahan, mutta yrittää samalla tunkea koko ajan lähemmäs ja lähemmäs minua, kunnes sen pää on kokonaan minun jalkojen välissä. :D Minä ääliö olen palkannut sitä väärin. Onneksi tämä kömmähdys ei ole lopullista. Tilanteen voi korjata kunhan opetan maahanmenon kauemmas. Minua vaan itseäni naurattaa koko tilanne. En voi käsittää miten Dumina on yhdistänyt maahanmenemisen jalkojen väliin menemiseen. Kyllä treenikavereillakin riitti hauskuutta kun seurasivat Duminan persoonallista tyyliä.
Perusasennon harjoittelussa emme ole edistyneet oikein mihinkään. Duminan perusasento edelleen "lösähtää". Ei ole mitenkään sievän näköistä. Sekin vaatii vaan sitkeää harjoittelua.
Tokossa sen huomaa, että mikään ei ole varmaa. Vaikka koira osaa tänään jonkin liikkeen lähes täydellisesti, niin viikon päästä se onkin voinut ikään kuin unohtua hetkellisesti. Kaikkia liikkeitä pitäisi siis treenata säännöllisesti ettei pahempia unohduksia tapahdu.Onneksi minulla on kaksi koiraa, joilla riittää motivaatiota treenata samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Paremmin koirien motivaatio kestää kuin minun. :D
Suvilla oli kamera mukana tokotreeneissä. Hän ottikin paljon kuvia kaikista treeneissä olleista koirista. Nyt vaan odottelen innolla, että milloinka Suvi saa katsottua kuvat ja laitettua ne galleriaansa. Sitten minäkin voin lisätä jonkun kuvan blogiini.
Ai, niin Dumina keksi vappuna itselleen uuden harrastuksen, ilmapallojen puhkomisen. :D Siitä on hauskaa ensin jahdata palloa ja lopulta poksauttaa se palasiksi. Kaiken lisäksi neiti ei pelkää koviakaan poksahduksia, vaan häntä ja koko pylly heiluu ihan vimmatusti kun pallosta lähtee paukahdus. Muutama ilmapallo on vielä jäljellä, mutta tuskin kauaa.
Sunnuntaina agiliideltiin Neron kanssa. Oli todella vauhdikkaat treenit. Tiina oli suunnitellut meille hyppyradan, jossa ei ollut kovinkaan paljon tekniikkaharjoittelua. Tarkoitus oli varmaan saada vauhdikas kokonainen rata ja kunnon irrottelua. Tiina otti jokaiselta koirakolta ajan. Oli ihan mahtavaa! Nero oli nopea ja suoritti radan lopulta kunnialla, vaikka aika monta kertaa otettiin alussa uusiksi. Minä sain oikeasti juosta niin, että hiki valui ja henkitys pihisi. Siitä huolimatta lopullinen radan suorittaminen tuntui suurelta voitolta itselleni. Nero oli loppujen lopuksi toiseksi nopein koira radalla. Neroa nopeampi oli vaan Nico, Neron veli. Nero ei kuitenkaan hävinnyt veljelleen ajallisesti kuin joitain sekunnin sadasosia. Ihan tosi nopeita veljeksiä!
Treenien lopuksi tehtiin Neron kanssa muutamia kontaktiharjoituksia A-esteellä ja takakautta kiertämistä hyppyesteellä.
Nero oli melko naatti kun päästiin kotiin. Illalla kävin vielä pitkällä lenkillä koirien kanssa, koska Dumina ei ollut yhtään naatti. :D
Maanantaina olin vapaapäivällä ja kävinkin tekemässä Duminalle jäljen metsään. Melko lailla hyvin meni. Dumis pysyi hyvin jäljellä, mutta nosti nenänsä ilmaan pariin otteeseen. Tein juuri niin kuin Anne neuvoi aiemmin, että pysähdyin niille sijoilleni heti kun Dumis nosti nenänsä maasta. En antanut neidille mahdollisuutta lähteä eteenpäin ennen kuin aktiivinen maan haistelu alkoi uudestaan.
Huomasin, että on aika vaikea löytää sopivia paikkoja jäljen tekemiseen. Joka paikassa on vielä tosi märkää ja kenen tahansa pelloille et voi mennä polkemaan jälkiä. Pitää odotella, että tuo laskettelurinteen alapuoli sulaa ja kuivaa, niin siellä on helppo treenata.
Tiistaina oli tokotreenien vuoro. Päästiin ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulkokentälle treenaamaan. Oli melko viileä keli, mutta hyvinhän me pärjättiin kun oli tarpeeksi vaatetta päällä.
Neron kanssa tein luokkatreenin. Jonkin verran Nero otti häiriöitä ympäristöstä. Katse haahuili hieman, mutta ei Nerppa lähtenyt minnekään. Kontakti seuraamisessa on parantunut jonkin verran, mutta se ei ole edelleenkään tarpeeksi hyvä. Pitää vaan treenata enemmän.
Duminan maahanmenossa on tapahtunut kömmähdys. Dumis menee kyllä maahan, mutta yrittää samalla tunkea koko ajan lähemmäs ja lähemmäs minua, kunnes sen pää on kokonaan minun jalkojen välissä. :D Minä ääliö olen palkannut sitä väärin. Onneksi tämä kömmähdys ei ole lopullista. Tilanteen voi korjata kunhan opetan maahanmenon kauemmas. Minua vaan itseäni naurattaa koko tilanne. En voi käsittää miten Dumina on yhdistänyt maahanmenemisen jalkojen väliin menemiseen. Kyllä treenikavereillakin riitti hauskuutta kun seurasivat Duminan persoonallista tyyliä.
Perusasennon harjoittelussa emme ole edistyneet oikein mihinkään. Duminan perusasento edelleen "lösähtää". Ei ole mitenkään sievän näköistä. Sekin vaatii vaan sitkeää harjoittelua.
Tokossa sen huomaa, että mikään ei ole varmaa. Vaikka koira osaa tänään jonkin liikkeen lähes täydellisesti, niin viikon päästä se onkin voinut ikään kuin unohtua hetkellisesti. Kaikkia liikkeitä pitäisi siis treenata säännöllisesti ettei pahempia unohduksia tapahdu.Onneksi minulla on kaksi koiraa, joilla riittää motivaatiota treenata samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Paremmin koirien motivaatio kestää kuin minun. :D
Suvilla oli kamera mukana tokotreeneissä. Hän ottikin paljon kuvia kaikista treeneissä olleista koirista. Nyt vaan odottelen innolla, että milloinka Suvi saa katsottua kuvat ja laitettua ne galleriaansa. Sitten minäkin voin lisätä jonkun kuvan blogiini.
Ai, niin Dumina keksi vappuna itselleen uuden harrastuksen, ilmapallojen puhkomisen. :D Siitä on hauskaa ensin jahdata palloa ja lopulta poksauttaa se palasiksi. Kaiken lisäksi neiti ei pelkää koviakaan poksahduksia, vaan häntä ja koko pylly heiluu ihan vimmatusti kun pallosta lähtee paukahdus. Muutama ilmapallo on vielä jäljellä, mutta tuskin kauaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)