Ajattelin hieman kirjoittaa meidän agilityharrastuksen tilanteesta.
Minä ja Nero ollaan kisattu tämän vuoden aikana jo monet kisat. Tein keväällä ison työn henkisen valmentautumisen kanssa ja päätin, että en voi jäädä oman kisajännitykseni vangiksi. Olemme siis kisanneet, touko-, kesä-, heinäkuussa. Elokuussa kisasimme kolmet kisat. Syyskuussa ja lokakuussa yhdet kisat. Ratoja on siis kertynyt ja se on minulle erittäin hyvä. Saan rutiinia kisaamiseen ja jännitys lievittyy. Neron ja minun välinen suhde on vaan tiivistynyt entisestään.
Monenlaista tulosta kisoista on tullut. Hyllyjäkin on kertynyt. Välillä olen joutunut taistelemaan oman itseni kanssa etten luovuta. Olen usein kokenut, että Nero on taitava koira, mutta minun taitoni ei riitä. Onneksi minulle on sattunut hyvät kouluttajat, jotka tietävät heikkouteni ja vahvuuteni. Heidän avullaan olen alkanut luottaa enemmän itseeni ja kehittymiseeni. Kiitos heille.
Tuosta linkistä löytyy meidän agikisojen tuloksia. Sieltä puuttuu vielä muutamia kisoja, koska tulokset päivittyvät koiranettiin melkoisella viiveellä.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER45252/09&R=342
Nuo valokuvat tuossa päivityksen alussa, on otettu syyskuussa agilityn joukkuepiirimestaruuskisoissa. Menestystä ei tullut, mutta meidän joukkueella oli fiilikset kohdillaan. Minulla on kyllä onni, kun saan treenata näin ihanassa porukassa. Yhdessä iloitaan ja yhdessä itketään.
