Maisemaa

Maisemaa

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Otin haasteen vastaan

Lauantaina meillä kävi kylässä kultainennoutaja Pyry. Se on noin vuoden ikäinen, mutta aika iso poika. Nero ei kamalasti tykännyt Pyrystä, mutta antoi sen kuitenkin olla rauhassa. Välillä Nero ärähti, että kaikille olisi selvää kuka meidän pihaa johtaa. Dumina leikki innokkaasti uuden kaverin kanssa, vaikka Dumis olikin melkoinen kirppu kultaisennoutajan rinnalla. Dumina ei antanut tuumaakaan periksi. Kun Pyry alkoi olla liian kiinnostunut meidän neidin peräpäästä ja yritti muutenkin hypätä koko ajan selkään, niin neidillä paloi hermot. Siinä sai Pyry kyytiä. :D Minä mietinkin, että Duminalla on itsevarma ja vahva luonne. Se ei anna isommankaan koiran hyppiä silmille.

Olen laitellut pikkuhiljaa kasvihuonettakin kuntoon ja istutellut sinne jo tomaatteja. Minulla on aina pari karvaista ystävää mukana puutarhahommissa. Meinaa joskus olla ahdasta minun pienessä kasvihuoneessa, kun kaksi rotkaletta ahtautuu tutkimaan taimien  istutusta. Aussiet ne haluavat olla kaikessa mukana.

Sunnuntaina olin sitten kehäsihteerikoulutuksessa. Tokon SM-kisat lähestyvät ja minä olen yhtenä kehäsihteerinä siellä. Tulee olemaan rankka päivä kun kehässä on istuttava koko päivä kun tatti. On meillä sentään puolen tunnin ruokatauko ja joku päästää varmaan veskiin välillä jos tulee hätä. Muuten on kuitenkin oltava koko päivä asemapaikalla. Hieman jännittää, että tuleeko yllätyksiä vastaan, mutta toisaalta odotan mielenkiinnolla supertapahtumaa. Näen paljon hienoja suorituksia ja upeita koiria. Mikä voisikaan olla mahtavampaa koiraharrastajalle.

Maanantaina oli agilitytreenit. Minua ottaa välillä pattiin koko agility. Nerossa on se hyvä puoli, että sillä on nopeutta ja innokkuutta vaikka muille jakaa. Se lukee minua hyvin, jopa liian hyvin. Minun ohjausvirheet näkyvät heti suorituksessa. Neron huonoja puolia on liiallinen kuumuminen agissa. Maanantaina oli taas sellainen "kuumakallepäivä". Nero teki ihan hyvin, mutta se haukkuminen ja malttamattomuus oli jotain ihan mahdotonta. Minusta muutenkin tuntuu, että minä en oikein saa sellaista treeniä kuin tarvitsisin. Tuo kilpailevien ryhmä on liian edistynyt minulle. Koen olevani aika heikoilla ja treenikaverit eivät pysty neuvomaan tarpeeksi. Kaipaan välillä omaa ryhmääni, jossa saisin vertaistukea...

Tiistaina tokoiltiin. Paikalla meitä oli kolme ohjaajaa koirineen eli ei mikään ruuhka.
Neron kanssa tein kolmen liikkeen harjoituksia ja hieman häiriötreeniä taisteluleikkipalkalla, niin kuin Pia neuvoi. Tein Neron kanssa myös ruutua ilman lappua. Meni melko hyvin. Paikkamakuita tehtiin kaksi kertaa. Onneksi paikkamakuussa oli mukana toisen ryhmän koirakot, niin saatiin vieraita koiria mukaan.
Duminakin sai paljon treeniaikaa. Tehtiin perusasentotreenejä, harjoiteltiin takapään käyttöä, maahanmenoharjoituksia, lyhyitä paikkamakuuharjoituksia ja parin askeleen seuraamisia. Dumina pursusi taas energiaa ja motivaatiota. Se on vaan niin innokas ja "elämäniloinen" tapaus, että treenaaminen on aina hauskaa. Minä olin oikein ylpeä siitä, että Dumina malttoi olla pikku pätkiä paikkamakuussa, vaikka se on malttamaton monessa tilanteessa. Myös peräpään käyttö on sujuvaa.
Eilen oli tosi mukavat tokotreenit.

Mari H. haastoi minut vastaamaan seuraavaan kyselyyn. Lupasin ottaa haasteen vastaan.

1. Miten päädyit koirasi rotuun?
 

Kun edellinen koirani kuoli vanhuuden tuomiin vaivoihin, halusin jonkun sellaisen koiran, jonka kanssa voin liikkua metsässä, tehdä pitkiä lenkkejä, marjastaa, sienestää ja ehkä jopa harrastaakin jotain. Halusin rodun, joka on älykäs ja oppivainen. Tutustuin australianpaimenkoiraan ja rakastuin. Koirieni kasvattaja on muuten huipputyyppi. Ei antanut liian ruusuista kuvaa rodusta, vaan kertoi asioista niin kuin ne on. Kaikkeen olen osannut varautua.


3. Kerro jokin “hauska” tihutyö, jonka koirasi suoritti pentuna? 

Minä en muista mitään tihutöitä. :D


4. Mietitkö blogisi aiheita etukäteen, vai syntyvätkö ne useimmiten hetken mielijohteesta?
 

Joskus joudun miettimään, että miten asiat kirjoitan, mutta aiheet ja jutut tulevat ihan mielijohteesta. Lähinnä kirjoittelen treeneistä, että muistaisin jälkeenpäinkin mitä juttuja ollaan kokeiltu.

5. Mikä on bloggauksessa parasta?
 

Kirjoittaminen on kivaa ja jälkeenpäin on kiva lukea, että mitä milloinkin on tapahtunut. On mukavaa lukea myös toisten blogeja. Varsinkin sellaisia, jotka liippaavat läheltä omaani.


6. Mitä et ainakaan kadu?
 

En ole koskaan katunut, että otin aussien. Enkä ole koskaan katunut, että otin toisenkin aussien. Elämä on aika vauhdikasta ja sisältörikasta koirien kanssa.


7. Mitä tykkäät eniten tehdä koirasi kanssa?
 

Minusta on ihan mukavinta käydä pitkillä metsälenkeillä. On mahtavaa, kun koirat pakottavat lenkille töiden jälkeen kun on kaikista laiskin olotila. Viikonloppuisin nautin kiireettömistä lenkeistä. Minusta on myös mukava pötkötellä sohvalla koirat kainalossa. Ihana tunne, kun kaksi karvakuonoa tuhisee vieressä. Kaikki yhdessä tekeminen on hienoa ja etenkin se kun huomaa, että joku uusi juttu on opittu.


8. Kivointa tässä päivässä?
 

Lenkkeily koirien kanssa töiden jälkeen.


9. Koirasi ärsyttävin ja ihanin tapa?
 

Neron ärsyttävin tapa on kova vahtihaukku toisinaan. Ihanin tapa on seuraaminen joka paikkaan. Nero on hyvin vahvasti minun koira.

Duminan ärsyttävin tapa on turha haukkuminen, kun on mustasukkainen Neron saamasta huomiosta. Ihanin tapa on suunnaton läheisyyden kaipuu, pussaaminen ja vieressä kyhnöttäminen. Tuo läheisyyden kaipuu voi olla joskus ärsyttävääkin. :D


10. Eihän maailmassa ole mitään söpömpää kuin koiranpennut? Jos olet eri mieltä, niin olet väärässä.
 

Samaa mieltä.


11. Monta koiraa on sopiva määrä? Haikailetko koiranpennusta?
 

En haikaile. Minulla on kaksi koiraa ja se on ihan sopiva määrä. Minulla ei olisi aikaa harrastaa ja kouluttaa kolmea koiraa. Kahdessakin pitää pysyä virkeänä ettei toinen jää liian paljon vähemmälle. Kummallekin koiralle kun pitää olla kuitenkin tekemistä. Dumina on vasta vuoden vanha, joten pentuajat eivät ole kovinkaan kaukana. Muistan ihan hyvin, miten paljon pissaa ja kakkaa sai siivota...

Minun pitää varmaan haastaa seuraavaksi joku. Haastan siis Suvin, Mari L:n, Fannin, Elinan ja Saanan. Ottakaa haaste vastaan ja vastatkaa kysymyksiin omissa blogeissanne, siis jos yleensä luette tämän ja näette koko haasteen. :D
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti