Eilen oli Nerolla agitreenit. Pääasiallinen aihe taisi olla takaakierto. Osa porukasta tekikin kokonaista rataa, mutta minä keskityin pääasiallisesti yksittäisiin esteisiin. Lopussa annoin Neron revitellä kunnolla ja Nero veti täysillä "rengas-hyppy-hyppy-hyppy-putki"- yhdistelmän. Herranjestas kun äijässä on vauhtia! Minä en pysynyt ollenkaan perässä, mutta Nero osasi lukita esteet minun käskyn perusteella ja suoritti sarjan loistavasti.
A-esteellä treenasin muutamia kontakteja. Siinä me ollaan siis vielä heikoilla, mutta edistystä tapahtuu pikkuhiljaa.
Keppien pujottelu on jo ihan hyvällä mallilla. Eilenkin Nerolla oli verkko vain viimeisessä välissä, koska maltti meinaa loppua ihan lopussa. Muuten koko 12-kepin sarja menee helposti. Nero sai muutenkin kehuja siitä, että se pystyy suorittamaan esteitä myös melko itsenäisesti. Kun annan käskyn, niin Nero lukitsee ja hakee esteen hyvin ja tekee sen, vaikka minä olisinkin kauempana. Se helpottaa nopean koiran kanssa radalla.
Kun agitreenit oli ohi, niin vein Neron kotiin lepäämään ja tein Duminalle makkarajälkeä. Tein ensin suoran pätkän, sitten loivan kaarteen ja lopuksi ihan jyrkän kulman. Kaikki menivät mallikkaasti, jopa kulmakohtakin. Dumina etenee melko suoralinjaisesti ja itsevarmasti. Osa nameista jää jäljelle, mutta jäljellä mennään. Minusta on mahtavaa nähdä, kun Dumina aloittaa haistelun ja kaikki muu ympärillä unohtuu. se keskittyy niin täysin sen hetkiseen tekemiseen. Minun tekisi kovasti mieli mennä jollekin jälkikurssille Duminan kanssa, että saisin oikeanlaista oppia asiaan. Laitoin kyllä yhdelle kouluttajalle viestiä tulevista kursseista, mutta katsotaan, mitä hän vastaa minulle. Duminan nenänkäyttö on erittäin vahvaa ja haluaisin hyödyntää sitä ominaisuutta. Kunpa vaan lumet sulaisivat nyt äkkiä, että pääsisin kokeilemaan pitempää jälkeä.
Lumien sulamisesta tulikin mieleen, että eilen illalla traanailujen jälkeen vein koirat vielä pitemmälle iltalenkille juoksemaan metsään ja pelloille. Ojat alkavat olla sulaneita ja sekös on Nerosta mukavaa. Neron jokakeväinen ilonaihehan on ollut se, että pääsee likaojaan uimaan. :D Eilenkin illalla Nerppa kahlaili syvissä ojissa ja sen jälkeen oli kiva pyöriä likaisessa lumessa. Dumina ei rakasta niin paljoa mutaa, kuraa, kuravettä tai mitään sellaista. Kuitenkin molemmat koirat olivat haisevia ja likaisia kun päästiin takaisin kotiin. Onneksi meillä on kodinhoitohuone niin, että pääsee suoraan ulko-ovelta suihkutteluhuoneeseen. Anyway, kevät on silti mahtavaa aikaa. Linnut laulaa, luonto alkaa heräilemään talviunestaan, päivät ovat valoisampia ja kaikki tuoksuu erilaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti