Minä olen niin malttamaton. Piti eilen kokeilla Duminan kanssa pientä jäljen pätkää. Tein lyhyen makkarajäljen sulaneelle nurmikkoalueelle. Ajattelin vaan testata, että miten Dumina muistaa syksyllä harjoiteltuja asioita. No, sehän muisti ja osasi. Mennä viipotti nenä maassa. Muutamia makkara jäi maahan, mutta jäljellä pysyi hienosti. Minulla vaan malttamattomuus kasvoi entisestään. Sulaisi jo nuo loputkin lumet, että pääsisi oikeasti harjoittelemaan.
Muisteltiin Duminan kanssa myös temppukoulussa opittuja juttuja, kuten kahdeksikkoa jalkojen välissä ja jalkojen välissä seuraamista. Pikkuisen piti ensin muistutella asioista, mutta hyvin kaikki palautuivat mieleen.
Treenailtiin myös ihan perustokojuttuja. Lähinnä maahanmeno ja odottaminen olivat aiheena. Peruasennon muistutteluakin piti tehdä. Tarkoituksella treenasin eilen vain Duminan kanssa. Nero oli sen aikaa sisällä, että saimme Dumiksen kanssa ihan omaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti