Torstaina kävin taas Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä ostamassa koirille lihoja ja luita. Pakastin on taas täynnä kaikenlaista herkkua. On se aika edullista käydä silloin tällöin tuolla tehtaanmyymälässä ja ostaa kerralla isompi satsi lihoja pakastimeen. Ruokakaupasta ostettuna tuokin määrä lihaa olisi tullut monta kertaa kalliimmaksi. Hyvin sattuu tuo tehtaanmyymälä melkein työmatkan varrelle ja lähellä on ruokakauppakin, jossa tulee usein käytyä. Musti ja Mirrikin on ihan siinä lähistöllä. Kävinkin samalla reissulla sitten Mustissa ja Mirrissä hakemassa ison säkin Nutron Lamb&Rice-ruokaa. Tämäkin onkin jo sitten toinen säkki samaa evästä. Tuo nappula on vaikuttanut sopivan hyvin molemmille koirille ja maistuukin niille todella hyvin. Tuon ruuan ei pitäisi sisältää keinotekoisia väri- ja makuaineita ja muutenkin sen pitäisi olla erityisen hyvä koiran turkille ja nivelille. Vaikea oikeastaan vielä sanoa mitään, koska yksi säkki on vasta syötetty. Toisaalta meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia esim. Neron turkin suhteen, vaikka olisin syöttänyt mitä tahansa nappulaa. Nerolla on minusta aina ollut hyvä turkki. Karvaa tietysti irtoaa aika ajoin enemmän, mutta sehän kuuluu asiaan. Kesällä aurinko tietysti vaalentaa punaista turkkia, mutta ei karvan laatu siitä oikeastaan huonone. No, se siitä ruuasta siis.
Perjantaina kävin treenaamassa hallilla agia molempien koirien kanssa. Minä koin oikean WOW-elämyksen Neron kanssa. Se oli ihan loistava kepeissä. Vaikka verkot oli alussa ja lopussa, niin Nero veti kepit hienosti. Jopa putkesta ja esteenkin takaa se haki keppien aloituksen ja sujautti taitavasti. Minä olin niin mahdottoman ylpeä Nerosta.
Kontakteissa meillä on vielä paljon tehtävää. Puomilla Neron vauhti on kerta kaikkiaan liian kova enkä minä saa hidastettua edes hihnan avulla. Loppupäässä pysähtyminen on siis melkoista arpapeliä vielä. Sitä pitää vaan treenata enemmän.
Lopuksi tein Neron kanssa pienen radan: hyppy, kepit, rengas, hyppy, hyppy, putki ja hyppy. Hienosti meni! Ehkä omassa rauhassa treenaaminen antaa minulle mahdollisuuden rentoutua paremmin ja keskityn ainoastaan oleelliseen eli koiran kanssa tekemiseen. Toisaalta ilman ryhmätreenejä en oppisi mitään, joten molemmat on tarpeellisia sekä yksin treenaaminen että ryhmässä treenaaminen.
Duminan kanssa tehtiin tietysti helpompia harjoituksia. Ensin yhden esteen yli hyppyä, sitten kahden esteen yli hyppyä, sitten renkaan läpi hyppyä. Putkeen menoakin harjoiteltiin, mutta Dumina ei ole sellainen putkihullu kuin Nero on aina ollut. Melkolailla piti Dumista houkutella menemään putkeen. Dumina on muutenkin erittäin kiinni minun namikädessä, joten joudun palkkaamaan sitä muualta kuin kädestä. Intoa Duminalla on, sitä ei voi kieltää. Dumis oli ihan kympillä mukana hommassa eikä siltä motivaatiota puutu.
Perjantaina Suvi tuli ystävällisesti hallille ja otti muutamia yhteiskuvia Nerosta ja Duminasta, koska minun ottamat kuvat on surkeita ja haluaisin hieman päivittää tätä blogiani uuteen uskoon. Pitää nyt katsoa, että onnistuuko yksikään kuva ja että saanko tänne blogiin laitettua uutta ilmettä.
Eilen olikin ihan rentoutumispäivä. Kävin uimassa ja jäätelöannoksilla pojan kanssa. Muutenkin meillä oli herkkupäivä karkkeineen ja sipseineen. Koiratkin saivat todella lihaisat kalkkunankaulat herkuteltaviksi.
Kokeilin taas tehdä uusia treeninameja ja ne osoittautuivatkin oikein jymymenestykseksi Neron mielestä.
Neron herkkupalat:
n. 1-1,5 dl edellisenä päivänä keitettyjä riisejä ( jäi tähteeksi )
n. 500 g jauhettua naudan maksaa
n. 500 g jauhettua broilerin lihaa
n. 1,5 dl kaurahiutaleita
n. 3 dl vehnäjauhoja
n. 1-2 tl kuivattua valkosipulirouhetta
3 kpl kananmunia
Kaikki ainekset sotketaan ja levitetään uunin pellille leivinpaperin päälle. Paistoin 200 asteessa noin tunnin tai hieman yli ja sitten annoin olla vielä sammutetussa uunissa jonkin aikaa. Leikkasin pieniksi palasiksi ja laitoin jääkaappiin rasiassa. Treeninamit jätin tarkoituksella hieman pehmeäksi sisältä, että koiran on helpompi syödä niitä nopeasti. Nauratti eilen illalla metsälenkillä kun Nero olisi voinut kulkea koko matkan minun vierelläni, koska minulla oli niitä nameja taskussa. Voi hyvänen aika, mikä loistava kontakti Nerolla olikaan. :D Tänäänhän saankin taas testata näitä treeninameja kunhan mennään Neron kanssa agitreeneihin iltapäivällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti