Pakkasia on pidellyt

Pari viikkoa on ollut koviakin pakkasia. Onneksi nyt näyttäisi olevan lauhempaa ja päästään koirien kanssa kunnolla lenkkeilemään. Viime sunnuntaina eli tasan viikko sitten näytti mittari -36 astetta. Ei siinä kamalan pitkiä lenkkejä tee mieli tehdä, vaikka kuinka paljon päälleen laittaisi. Molemmat koirat nostelivat lenkillä tassujaan ja varsinkin Duminalla oli aina kova kiire kotiin.
Pakkasesta huolimatta käytiin sunnuntaina Neron kanssa agilityharjoituksissa. Huomasi kyllä kaikista treeneihin tulleista koirista, että lenkkeily on jäänyt vähemmälle pakkasten vuoksi. Hieman oli rauhattomuutta ilmassa. :D No, kaikki kuitenkin treenasivat ihan onnistuneesti ja tehtiin suurin osa ajasta pientä radan pätkää. Jokainen teki oman taitotasonsa mukaan. Edistyneemmät vetivät koko radan yhteen putkeen ja molempiin suuntiin, kun taas vasta-alkajat niin kuin me Neron kanssa, tehtiin pienemmissä pätkissä. Neron liiallinen energialataus näkyi etenkin kepeissä. Keppien suorittaminen ei ollut läheskään niin tarkkaa kuin parina aiempana kertana on ollut. Minun pitäisi treenata juuri tuota kovassa vauhdissa kepeillä tulemista.

Tiistaina tokoiltiin. Minulla oli nyt molemmat koirat mukana tokotreeneissä. Olemme sopineet treeniryhmän kanssa, että jos joku koira on poissa, niin otetaan vuorotellen poissaolijan paikalle joku omista tuuramaan. Monella meillä on kaksi koiraa kotona ja toinen koira ei kuulu mihinkään ryhmään, joten tällä tavalla saadaan edes joskus ohjattua treeniä niillekin.
Nero teki todella loistavaa työtä seuraamisessa. En sitten tiedä, että vaikuttiko siihen Duminan läsnäolo ja siitä johtuva "sisaruskateus" vai alkaako Neron hormoonit olla taas palautuneet normaaleiksi. Varmaan molempia. Oli kuitenkin hienoa huomata, että Nero osasi ja halusi tehdä taas hommia oikella tavalla. On se vaan niin mahtava koira!
Duminan kanssa aika meni lähinnä uuden ympäristön katseluun. Kyllä me hieman treenattiinkin, mutta lähinnä vaan yksinkertaistettuja juttuja. Kosketusalustaa tehtiin, koska se on Duminalle kivaa puuhaa ja sillä lailla sain sen innostumaan minun kanssa touhuamisesta. Maahanmenon treenaamiseen sain tosi hyviä vinkkejä treenikavereilta. Itse on ollut tajunnutkaan, että olin palkannut väärästä asiasta. :( Nyt vaan pitää palata hieman takapakkia ja aloittaa oikeasta asiasta palkkaaminen.
Duminalle teki hyvää myös joutua olemaan häkissä hallilla sillä aikaa kun toisilla koirilla oli treenivuoro. Minä palkkasin sitä nameillä hiljaa olemisesta. Neron treenivuorolla Suvi toimi namiautomaattina Duminan häkin vieressä. On aika hyvä oppia olemaan nätisti häkissä ja odottamaan, koska näillä kovilla pakkasilla ei voi ajatellakaan jättävänsä koiria autoon treenien ajaksi. Yllättävän hyvin Duminakin sitten loppujen lopuksi osasi olla, kunhan ensin tajusi, mitä siltä odotetaan.

Duminalla on tällä hetkellä karvanlähtöaika. Meillä imuroidaan melkein joka päivä. Eilen leivoin pullaa ja laitoin koirat siksi aikaa kodinhoitohuoneeseen ettei pullataikinaan leiju karvoja. :D Palkaksi ne sai sitten puolikkaan pullat kun olin saanut paistamisen loppuun.

Tänään olisi sitten agilitytreenien vuoro. Onneksi on lauha keli, niin Nero saa päästellä enimmät höyryt kunnon lenkillä ennen treeneihin lähtöä.

Nerolla jyllää hormoonit

Viikon verran ollaan jouduttu seuraamaan Neron mielenkiintoista järjenjuoksua. Naapurin narttukoirilla on juoksut ja Neron pää on hieman pehmeä siitä johtuen. Nero istuu sisällä ollessaan olohuoneen ikkunan edessä olevalla puusohvalla ja tuijottelee ulos tarkkaavaisena. Siinä se saattaa kytätä pitkiä aikoja odottaen, että naapurin koirat kulkevat ohi. Muuten Neron keskittyminen on todella huonoa tällä hetkellä.

Viime lauantaina kävimme tokokokeissa ja minun olisi pitänyt tajuta ettei nyt ole hyvä aika mennä kokeisiin, koska Neron keskittymisenpuute näkyy tokossa erityisen hyvin. Tällä kertaa koira oli sitä mieltä, että kaikilla koirilla on juoksut ja kaikki ihmiset on aivan ihania. Nero käyttäytyi todella erikoisesti. Minun hieman varautuneesta aussiesta ei ollut tietoakaan. Luoksepäästävyys menikin sitten täydellisesti eli 10 tuli. :D
Paikkamakuussa Nero vinkui lähes koko ajan. Molemmilla puolilla oli narttukoirat ja meidän Nerppa katseli niitä sillä silmällä koko ajan. Paikkamakuu meni huonoiten mitä meillä on ikinä mennyt.
Keskittymiskyvyn puute näkyi myös seuraamisissa. Nero haahuili ja haisteli. Hitsi, että minua otti pattiin!
Liikkeestä jäävät onnitui hyvin, samoin luoksetulo ja hyppy. Kokonaispisteet oli 152 eli ALO2-tulos. Sen minä päätin, että seuraavat kokeet meillä menee paremmin, vaikka eihän kakkostuloskaan huono ole, mutta minä tiedän koiran pystyvän paljon parempaan suoritukseen. Nero osaa kaikki liikkeet. Tämä oli vaan pieni takapakki, jota minä en jää märehtimään. Kunhan naapurin koirat on pitäneet juoksunsa ja Neron elämä tasoittuu, niin ilmoittaudumme taas jonnekin kokeisiin.

Agitreeneissä ollaan käyty ja niissä Neron motivaatio on todella korkea. Jopa tokokokeita seuraavana päivänä Nero oli agitreeneissä ihan mahtava. Kepeissä se on edistynyt todella hienosti ja verkkoja ollaan pystytty vähentämään koko ajan. Nero hakee hienosti kepit, jopa hypyltä. Agiesteet ovat Nerolle palkitsevia. Kontaktiesteet on meille todella vaikeita. Minun on todella vaikea saada hidastettua koiran vauhtia. Mitkään namit eivät toimi hidasteena puomilla, koska esteen eteneminen on mukavampaa kuin mitkään namit. :D No, me treenataan ja onnistutaan lopulta oppimaan kontaktitkin.

Eiliset tokotreenit teinkin Nerolle supermukaviksi. En tehnyt mitään tylsiä seuraamispätkiä tai muita alokasluokan juttuja, vaan harjoiteltiin pitkästä aikaa ruutua. Nero rakastaa ruutua!  Sinne saa mennä vauhdilla. Oli aika hienoa huomata, että koira muistaa liikkeen, vaikka ei olla treenattu sitä pitkään aikaan. Hienosti Nerppa tekikin. Vaikeutin hieman ruutuun menoa, että kierrätin koiran ensin kartion takaa ja sieltä sitten ruutuun. Nerolla oli hauskaa. :D Lopuksi tein vielä muutamia helpotettuja kaukoja.

Suvi on ottanut taas muutamia kivoja treenikuvia...

Olen yrittänyt saada hommattua Duminalle varakoiran paikkaa meidän tokoryhmään. Eli jos meidän treeniryhmästä on joku koirakko poissa, niin Dumina voisi treenata sillä paikalla. Meidän ryhmälle se sopisi, mutta seuran puolelta on selvittelyt kesken. Kysymys on varmaan lähinnä siitä, että paljonko joutuisin maksaan tällaisesta treenistä, joka tapahtuisi silloin tällöin. Duminalle ei ole virallista paikkaa missään muussakaan tokoryhmässä eikä minulla varmaan olisi mahdollistakaan treenata vielä yhtenä ylimääräisenä iltana viikossa hallilla, koska myös muilla perheenjäsenillä on omat menonsa ja pojan koulukin vaatii äidin apua. Helpottaisi kummasti tilannetta, jos Dumis pääsisi samaan ryhmään Neron kanssa, niin voisin treenata molempia koiria samalla kerralla. Jos tälläinen varakoirajärjestely ei onnistu, niin minun on varmaan käytävä Dumiksen kanssa sitten jossain yksityistunneilla, että saadaan tukea ja neuvoja treenaamiseen. Nyt odottelen mielenkiinnolla, että mitä mieltä hallistus ja tokovastaavat ovat asiasta.

Valot pois, valot päälle

Olen alkanut opettamaan molemmille todella hyödyllistä taitoa eli sytyttämään ja sammuttamaan jalkalampun valot. :D Kaikkea se laiskalla teettääkin. Olen hämmästynyt siitä miten nopeasti molemmat hoksasivat, että mitä minä niiltä haluan. Alkuun olen opettanut ne koskettamaan valokatkaisijaa tassuillaan. Naksuttelusta on ollut tässäkin apua. Nero saikin eilen jo pari kertaa valot pois päältä vahingossa ja tänään se sitten sytytti valot. Duminakin sai tänään räpsäytettyä valoja kerran. Pitää vaan treenata iltaisin molempien koirien kanssa, että käsky vahvistuu. Mietinkin tässä jo, että mitä seuraavaksi opettaisin. Joku yhtä hyödyllinen temppu varmaan. :D Olen huomannut, että Nero ja Dumina hieman kilpailevat siitä kumpi osaa tehdä oikean tempun, että saa namia.
Käytiin tänään Duminan kanssa talkoissa Haukkumajalla. Otin Dumiksen mukaan, että se näkee enemmän ihmisiä ja vieraita koiriakin. Dumis handlasi reissun oikein mallikkaasti. Se kun tykkää kaikista ihmisistä eikä ole arka muiden koirienkaan kanssa. Tyttöä on helppo kuljettaa mukana tuollaisilla reissuilla, koska se on sosiaalinen ja osaa hyvin koirien kielen. Dumis on muutenkin iloinen ja utelias koira. Se totteli minua hienosti eikä lähtenyt kauas, vaikka olisi voinut.
Ulkona ollaan oltu paljon viime aikoina. Lumi on mukava elementti koirille. No, huomenna on agiltyä, joten katsotaan sitten, että onko mitään kirjoitettavaa. Tämä meidän agilityuran alkutaipale kun on ollut melkoista aalloilla keinumista. En ole silti vielä antanut periksi, vaikka muutaman kerran on käynyt mielessä. Minä olen aika sisukas nainen. ;)

Hurjan hauskaa agilityä

Viime sunnuntain agility oli ihan mahtavaa. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että minäkin opin pikkuhiljaa. Nero teki hommansa tunnollisesti ja mahtavalla innolla. Minäkin juoksin ja ohjasin parhaiten mitä olen koskaan tähän mennessä tehnyt.
Keppien pujottelussa ollaan käytetty apuna verkkoja ja nyt ensimmäsitä kertaa Nerolta otettiin jo muutama verkko pois. Niin se vaan poika veti kepit mainiosti. Loistava onnistuminen!
Pussiin meneminenkin on Nerolle ihan helppo nakki. Se vaan juoksee sinne täyttä häkää.
Puomia treenattiin nyt kokonaisena ja saatiin siinäkin alastulossa muutama hyvä onnistuminen.
Yksittäisten esteitten jälkeen tehtiin rataa, jossa oli hyppyesteitä, rengas, muuri, pituus, putki ja pöytä. Meidän ohjaaja kehui Neroa, että se osaa hakea hyvin esteet radalta ja minultakin löytyi jo kunnon yritystä. :D Agitreenien jälkeen minulla oli kunnon energialataus. Olin niin tyytyväinen koiraani ja ennen kaikkea itseeni. Onneksi edellisen viikon surkeiden treenien jälkeen meidän toinen ohjaaja tsemppasi ja kannusti minua niin etten heittänyt hanskoja tiskiin. Ollaan kuulema ihan lupaava kaksikko kunhan minä opin oikeat ohjaukset  ja linjat. Nerolla on oikea motivaatio ja vauhtia riittää kunhan ohjaaja osaa näyttää oikean suunnan.
Agitreenien jälkeen treenasin hieman Duminan kanssa tokon perusjuttuja kotipihassa. Tytteli oli oikein innoissaan. Dumina on vielä melko malttamaton. Odottaminen on sen mielestä kamalaa. Minun pitää pikkuhiljaa yrittää kasvattaa Duminan malttia monessakin asiassa. Sille on vaikeaa etenkin se, jos treenaan Neroa eikä tytteli pääse mukaan siihen puuhaan. Kyllä se siitä vielä maltti kasvaa kunhan treenataan ja ikää tulee lisää.
Nyt talvella on mukava käydä koirien kanssa lenkillä, kun voi hyödyntää upottavaa hankea. Itselle tulee hiki kun tarpoo hangessa ja koirat väsyvät nopeammin kun juoksevat peräkkän pitkin lumisia peltoja. Jonkin verran ollaan käyty myös potkurilenkeillä ja sekin käy kuntoilusta.

Välillä vähän agilityä

Kahden viikon tauon jälkeen oltiin tänään agility-treeneissä. Kuten arvata saattaa niin ei mennyt oikein putkeen tämä homma. Minä olen ihan surkea. En osaa ohjata noin nopeaa koiraa. Toisaalta kukaan muu ei voi ohjata Neroa, koska se on niin kiinni minussa. Minä ajattelin tämän päivän treenin jälkeen, että minulla kaksi vaihtoehtoa. Joko minä jatkan treenaamista samassa ryhmässä ja tunnen itseni useimmiten tyhmäksi tai sitten minä lopetan koko agilityn treenaamisen ja käyn vaan silloin tällöin treenaamassa omaksi ja koiran iloksi. En ole vielä tehnyt päästöstä. :D Tokossa olen kuitenkin päässyt pikkuhiljaa eteenpäin ja siinä tulee useammin onnistumisen tunteita kuin agissa. Toisaalta agin harjoittelu on vielä niin alussa.  Pitää nyt miettiä rauhassa omat taidot ja jaksaminen.
Suvi oli taas ottanut muutamia hienoja tokokuvia Musti ja Mirri Areenalta joulukuun lopulla kun oltiin siellä treenaamassa. Suvin luvalla laitan tähän muutamia kuvia.

Perusasento alkaa olla hahmotettu pikku hiljaa.

Maahanmenokin jo luonnistuu.

Leikkiminen on treeneissä parasta!

 Huomaatteko mikä kontakti...tosin namilla voi olla osuutta asiaan.

Kaunis hihnaseuraaminen. Onneksi on ikuistettu kameralla, että kyllä Nero oikeasti osaa seurata, jos haluaa. :D
Kiva kun joku osaa ottaa valolkuvia, niin saa itsekin nähdä miten hienosti koirat osaa. Tulen oikein hyvälle  mielelle, kun katson näitä kuvia.

Potkukelkkailua

Tänään on sitten korkattu potkukelkkailukausi. Kaivoin kelkan  ullakolta ja kävin kummankin koiran kanssa kaksi erillistä pikkulenkkiä eli yhteensä neljä reipasta ja hikistä potkukelkkalenkkiä. Oli pitkästä aikaa mukavaa viilettää pitkin katuja kuin kunnon maalaismummot. :D Dumis on synnäinen potkurikiitäjä eikä sitä tarvitse paljoa patistella juoksemaan. Nero meinasi alkuun hieman kuumua liikaa, mutta sitten se rauhoittui kun pääsi juoksemaan. Dumis sai tänään uudet valjaat, että potkurilenkit sujuvat turvallisemmin. Nerolla onkin viime talvena hommatut valjaat. Jonkin aikaa pitää tehdä kummankin koiran kanssa yksilölenkkejä, että oppivat kulkemaan potkurin mukana. Myöhemmin voin sitten katsoa, että onnistuuko yhteislenkit.

Laitan tähän vielä Neron eilisen pokaalikuvan. Piti ikuistaa itselleni muistojen kirjaan.

      " Minä en tajua mitä ne hössöttää tästä kummalisesta kupista. Eihän tästä voi  edes syödä mitään."




Niin ja tasapuolisuuden nimissä, oli pakko ottaa Duminastakin kuva, koska se yritti tunkea Neron kanssa samaan kuvaan. :D

         "Minulla ei ole pokaalia, mutta olen itse melkoinen timantti. "

Loppiaiskoe Pieksämäellä

Tänään me sitten käytiin Neron kanssa tokokokeissa Pieksämäellä. Kaikki ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan kun autosta meinasi loppua öljy menomatkalla ja konepeltikään ei meinannut mennä enää kiinni öljyn laiton jälkeen. onneksi maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka auttavat hädän hetkellä. Kiitos avuliaalle ISS:n miehelle, että jeesasi minua huoltoasemalla. Kiireessä ajoin sitten ylinopeutta ja peltipoliisi ikuisti minut kameramuistiinsa, joten perästä varmaan kuuluu. Onneksi ennätin kuitenkin ajoissa perille ja pääsin osallistumaan kokeisiin.
Tälläinen rivi saatiin aikaiseksi:

1. Luoksepäästävyys     7
2. Paikalla makaaminen 10
3. Seuraaminen kytkettynä  7
4. Seuraaminen taluttimetta  7
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  9
6. Luoksetulo  9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä  10
8. Estehyppy  8
9. Kokonaisvaikutus  8

Pisteitä 168  ALO 1 tulos!
Eli ei hullummin, vaikka aamu alkoi mutkaisesti.

Luoksepäästävyys meni huonommin kuin koskaan aiemmin. Meidän vieressä oli rotikkanarttu, joka oli agressiivisen oloinen. Se meinasi haukata palan tuomaristakin. Nero meni minun selän taakse piiloon, mutta antoi kuitenkin tuomarin koplata itseään.
Nyt voin sitten huokaista ja laittaa meidän ensimmäisen pokaalin kirjahyllyn päälle muistuttamaan tästä ensimmäisestä ykköstuloksestamme.