Viime sunnuntain agility oli ihan mahtavaa. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että minäkin opin pikkuhiljaa. Nero teki hommansa tunnollisesti ja mahtavalla innolla. Minäkin juoksin ja ohjasin parhaiten mitä olen koskaan tähän mennessä tehnyt.
Keppien pujottelussa ollaan käytetty apuna verkkoja ja nyt ensimmäsitä kertaa Nerolta otettiin jo muutama verkko pois. Niin se vaan poika veti kepit mainiosti. Loistava onnistuminen!
Pussiin meneminenkin on Nerolle ihan helppo nakki. Se vaan juoksee sinne täyttä häkää.
Puomia treenattiin nyt kokonaisena ja saatiin siinäkin alastulossa muutama hyvä onnistuminen.
Yksittäisten esteitten jälkeen tehtiin rataa, jossa oli hyppyesteitä, rengas, muuri, pituus, putki ja pöytä. Meidän ohjaaja kehui Neroa, että se osaa hakea hyvin esteet radalta ja minultakin löytyi jo kunnon yritystä. :D Agitreenien jälkeen minulla oli kunnon energialataus. Olin niin tyytyväinen koiraani ja ennen kaikkea itseeni. Onneksi edellisen viikon surkeiden treenien jälkeen meidän toinen ohjaaja tsemppasi ja kannusti minua niin etten heittänyt hanskoja tiskiin. Ollaan kuulema ihan lupaava kaksikko kunhan minä opin oikeat ohjaukset ja linjat. Nerolla on oikea motivaatio ja vauhtia riittää kunhan ohjaaja osaa näyttää oikean suunnan.
Agitreenien jälkeen treenasin hieman Duminan kanssa tokon perusjuttuja kotipihassa. Tytteli oli oikein innoissaan. Dumina on vielä melko malttamaton. Odottaminen on sen mielestä kamalaa. Minun pitää pikkuhiljaa yrittää kasvattaa Duminan malttia monessakin asiassa. Sille on vaikeaa etenkin se, jos treenaan Neroa eikä tytteli pääse mukaan siihen puuhaan. Kyllä se siitä vielä maltti kasvaa kunhan treenataan ja ikää tulee lisää.
Nyt talvella on mukava käydä koirien kanssa lenkillä, kun voi hyödyntää upottavaa hankea. Itselle tulee hiki kun tarpoo hangessa ja koirat väsyvät nopeammin kun juoksevat peräkkän pitkin lumisia peltoja. Jonkin verran ollaan käyty myös potkurilenkeillä ja sekin käy kuntoilusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti