Kahden viikon tauon jälkeen oltiin tänään agility-treeneissä. Kuten arvata saattaa niin ei mennyt oikein putkeen tämä homma. Minä olen ihan surkea. En osaa ohjata noin nopeaa koiraa. Toisaalta kukaan muu ei voi ohjata Neroa, koska se on niin kiinni minussa. Minä ajattelin tämän päivän treenin jälkeen, että minulla kaksi vaihtoehtoa. Joko minä jatkan treenaamista samassa ryhmässä ja tunnen itseni useimmiten tyhmäksi tai sitten minä lopetan koko agilityn treenaamisen ja käyn vaan silloin tällöin treenaamassa omaksi ja koiran iloksi. En ole vielä tehnyt päästöstä. :D Tokossa olen kuitenkin päässyt pikkuhiljaa eteenpäin ja siinä tulee useammin onnistumisen tunteita kuin agissa. Toisaalta agin harjoittelu on vielä niin alussa. Pitää nyt miettiä rauhassa omat taidot ja jaksaminen.
Suvi oli taas ottanut muutamia hienoja tokokuvia Musti ja Mirri Areenalta joulukuun lopulla kun oltiin siellä treenaamassa. Suvin luvalla laitan tähän muutamia kuvia.
Perusasento alkaa olla hahmotettu pikku hiljaa.
Maahanmenokin jo luonnistuu.
Leikkiminen on treeneissä parasta!
Huomaatteko mikä kontakti...tosin namilla voi olla osuutta asiaan.
Kaunis hihnaseuraaminen. Onneksi on ikuistettu kameralla, että kyllä Nero oikeasti osaa seurata, jos haluaa. :D
Kiva kun joku osaa ottaa valolkuvia, niin saa itsekin nähdä miten hienosti koirat osaa. Tulen oikein hyvälle mielelle, kun katson näitä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti