Viime tiistaina tokotreeneissä käytiin läpi liikkeitä, jotka eivät oikein onnistuneet mölleissä. Minulla ja Nerolla oli siis aiheina liikkeestä seisominen ja hypyn pysäytys. Liikkeestä seisominen sujuu aivan loistavasti kunhan vaan käytän edes pientä käsiapua. Minun pitää yrittää häivyttää käsiapu pois. Sama homma on hypyn pysätyksessä. Kun huudan Nerolle hypyssä "seis", niin se alkaa välittömästi katselemaan ympärilleen, että missäs se pallo oikein on. Ollaan siis treenattu paljon pallolla ja se näkyy hypyssä. Hiomista siis riittää, vaikka isoista ongelmista ei ole kyse.
Sunnuntaina eli eilen oli sitten agiliitelyn vuoro. Harjoiteltiin kontaktia puomilla. Apuna käytettiin kosketusalustaa, jonka Nero on oppinut jo tokopuolella. Ylösnousu kosketusalustan avulla oli Nerolle aika helppo. :D
Treenattiin myös keppejä verkkojen avulla. Minä pidän tuosta verkkojen kanssa harjoittelusta, koska koira tekee kaiken työn eikä ohjaajan tarvitse ajatella liikaa omaa käsiohjausta. Tässäki Nerolla meni aika mukavasti. Pari ensimmäistä kertaa se yritti hypätä verkon yli kunnes se hoksasi, että tässähän pitää pujotella. Voisin melkein uskoa, että kuulin Neron aivojen raksuttavan kun se meni keppien välistä. :D
Kolmantena aiheena meillä oli koiran lähettäminen hyppyyn ja palauttaminen lähelle käden avulla. li yllättävän vaikeaa saada Nero hyppäämään ringissä kolmen esteen yli putkeen. Omat juoksuaskeleet olivat melkoisia harppauksia vaikka minun olisi pitänyt juosta singertää kuin ompelukone. Käsiohjausta Nero kyllä ymmärsi ihan hyvin eli kun laskin käden alas, niin Nero tuli minun lähelle niin oli tarkoituskin. Oli taas oikein mukavat agitreenit. Se mikä minut on yllättänyt positiivisesti on se, että Nero on ollut hiljaa häkissä hallissa, vaikka muut treenaa. Ainakaan Neron ääntely ei häiritse kenenkään treenejä. Olen oikein ylpeä koirastani. :)
Lauantaina ja sunnuntaina tein Duminalle makkarajälkeä. On se vaan innokas nenän käyttäjä. Dumina menee tosi intensiivisesti eteenpäin. Se ei harhaudu jäljeltä, vaikka tekisinkin mutkan. Suurin osa makkaroista jää syömättä, mutta oikealla jäljellä neiti silti menee. Tokossa innokkuus meinaa viedä minulta sormetkin. Niin ahnaasti Dumis nappaa makkaran sormista. :D Aika mukavasti alkaa perusasennon paikka löytymään, vaikkakin vielä makkaran avulla. Maahanmeno sujuu kunhan vaan neiti malttaa. Seuraamista treenataan lyhyinä pätkinä namin avulla. Odottamista Dumina joutuu harjoittelemaan joka päivä mm. ruokailun yhteydessä ja silloin kun minä käyn postilaatikolla tai roskapöntöllä. Dumis ei ole mikään erityisen maltillinen. :D Mukavasti on kehitystä tapahtunut pienemmän koirankin kohdalla, vaikka välillä itsestä tuntuu, että eihän tässä mihinkään edetä. No, jatketaan siis samaan malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti