Tänään Nerolla oli ensimmäiset viralliset agility-treenit. Kun Nero näki esteet, sen päässä napsahti vauhtivaihde päälle. Nero oli niin innoissaan ja silmissä paloi. Korvat meinasi kadota ja maltti oli unohduksissa. Huomasin, että Nero palkkasi itse itseään menemällä aina välillä putkeen. :D Voi taivas, että siinä oli kerrakseen pitelemistä. Tässä on pakko opetella sekä koiran että omistajan itsehillintää ja malttia, että agilityn tavoitteellisessa harrastamisessa on jotain mieltä. Tänään minusta tuntui, että Nerolla oli jopa niin hauskaa esteiden kanssa, että minua ei olisi tarvittukaan. Itsehillintä, maltti ja kuri, ne on minun avainsanat seuraaviin agility-treeneihin. Onneksi tuon koiran motivaatio on kohdallaan eikä sitä todellakaan tarvitse sytyttää tai innostaa tässä hommassa. :D
Agility-treenien jälkeen vein sekä Neron että Duminan Kasurilan rinteille ja tein ensin Duminalle jäljen. Dumis menee suoraa jälkeä omasta mielestäni aika hyvin. Paljon jää makkaroita matkalla syömättä kun neiti painaa jäljen perässä. En ole vielä vähentänyt namien laittamista, mutta taidan seuraavan kerran jo hieman harventaa, koska ei ne kaikki makkarat kuitenkaan tule syötyä sieltä jäljeltä. Nenäänsä Dumina käyttää melko tehokkaasti. Ehkä siitä vielä joskus kehkeytyy hyväkin jälkikoira.
Kun Dumis oli suorittanut jäljen, niin sitten koirat saikin juosta vapaana ja nauttia hieman spurttailusta. Molemmat tekivät nopeita juoksuspurtteja rinteillä. Kyllä vapaana juoksevia ja elämästään nauttivia koiria on ilo katsella. Koirien pitää saada olla koiria. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti