Valot pois, valot päälle

Olen alkanut opettamaan molemmille todella hyödyllistä taitoa eli sytyttämään ja sammuttamaan jalkalampun valot. :D Kaikkea se laiskalla teettääkin. Olen hämmästynyt siitä miten nopeasti molemmat hoksasivat, että mitä minä niiltä haluan. Alkuun olen opettanut ne koskettamaan valokatkaisijaa tassuillaan. Naksuttelusta on ollut tässäkin apua. Nero saikin eilen jo pari kertaa valot pois päältä vahingossa ja tänään se sitten sytytti valot. Duminakin sai tänään räpsäytettyä valoja kerran. Pitää vaan treenata iltaisin molempien koirien kanssa, että käsky vahvistuu. Mietinkin tässä jo, että mitä seuraavaksi opettaisin. Joku yhtä hyödyllinen temppu varmaan. :D Olen huomannut, että Nero ja Dumina hieman kilpailevat siitä kumpi osaa tehdä oikean tempun, että saa namia.
Käytiin tänään Duminan kanssa talkoissa Haukkumajalla. Otin Dumiksen mukaan, että se näkee enemmän ihmisiä ja vieraita koiriakin. Dumis handlasi reissun oikein mallikkaasti. Se kun tykkää kaikista ihmisistä eikä ole arka muiden koirienkaan kanssa. Tyttöä on helppo kuljettaa mukana tuollaisilla reissuilla, koska se on sosiaalinen ja osaa hyvin koirien kielen. Dumis on muutenkin iloinen ja utelias koira. Se totteli minua hienosti eikä lähtenyt kauas, vaikka olisi voinut.
Ulkona ollaan oltu paljon viime aikoina. Lumi on mukava elementti koirille. No, huomenna on agiltyä, joten katsotaan sitten, että onko mitään kirjoitettavaa. Tämä meidän agilityuran alkutaipale kun on ollut melkoista aalloilla keinumista. En ole silti vielä antanut periksi, vaikka muutaman kerran on käynyt mielessä. Minä olen aika sisukas nainen. ;)

Hurjan hauskaa agilityä

Viime sunnuntain agility oli ihan mahtavaa. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että minäkin opin pikkuhiljaa. Nero teki hommansa tunnollisesti ja mahtavalla innolla. Minäkin juoksin ja ohjasin parhaiten mitä olen koskaan tähän mennessä tehnyt.
Keppien pujottelussa ollaan käytetty apuna verkkoja ja nyt ensimmäsitä kertaa Nerolta otettiin jo muutama verkko pois. Niin se vaan poika veti kepit mainiosti. Loistava onnistuminen!
Pussiin meneminenkin on Nerolle ihan helppo nakki. Se vaan juoksee sinne täyttä häkää.
Puomia treenattiin nyt kokonaisena ja saatiin siinäkin alastulossa muutama hyvä onnistuminen.
Yksittäisten esteitten jälkeen tehtiin rataa, jossa oli hyppyesteitä, rengas, muuri, pituus, putki ja pöytä. Meidän ohjaaja kehui Neroa, että se osaa hakea hyvin esteet radalta ja minultakin löytyi jo kunnon yritystä. :D Agitreenien jälkeen minulla oli kunnon energialataus. Olin niin tyytyväinen koiraani ja ennen kaikkea itseeni. Onneksi edellisen viikon surkeiden treenien jälkeen meidän toinen ohjaaja tsemppasi ja kannusti minua niin etten heittänyt hanskoja tiskiin. Ollaan kuulema ihan lupaava kaksikko kunhan minä opin oikeat ohjaukset  ja linjat. Nerolla on oikea motivaatio ja vauhtia riittää kunhan ohjaaja osaa näyttää oikean suunnan.
Agitreenien jälkeen treenasin hieman Duminan kanssa tokon perusjuttuja kotipihassa. Tytteli oli oikein innoissaan. Dumina on vielä melko malttamaton. Odottaminen on sen mielestä kamalaa. Minun pitää pikkuhiljaa yrittää kasvattaa Duminan malttia monessakin asiassa. Sille on vaikeaa etenkin se, jos treenaan Neroa eikä tytteli pääse mukaan siihen puuhaan. Kyllä se siitä vielä maltti kasvaa kunhan treenataan ja ikää tulee lisää.
Nyt talvella on mukava käydä koirien kanssa lenkillä, kun voi hyödyntää upottavaa hankea. Itselle tulee hiki kun tarpoo hangessa ja koirat väsyvät nopeammin kun juoksevat peräkkän pitkin lumisia peltoja. Jonkin verran ollaan käyty myös potkurilenkeillä ja sekin käy kuntoilusta.

Välillä vähän agilityä

Kahden viikon tauon jälkeen oltiin tänään agility-treeneissä. Kuten arvata saattaa niin ei mennyt oikein putkeen tämä homma. Minä olen ihan surkea. En osaa ohjata noin nopeaa koiraa. Toisaalta kukaan muu ei voi ohjata Neroa, koska se on niin kiinni minussa. Minä ajattelin tämän päivän treenin jälkeen, että minulla kaksi vaihtoehtoa. Joko minä jatkan treenaamista samassa ryhmässä ja tunnen itseni useimmiten tyhmäksi tai sitten minä lopetan koko agilityn treenaamisen ja käyn vaan silloin tällöin treenaamassa omaksi ja koiran iloksi. En ole vielä tehnyt päästöstä. :D Tokossa olen kuitenkin päässyt pikkuhiljaa eteenpäin ja siinä tulee useammin onnistumisen tunteita kuin agissa. Toisaalta agin harjoittelu on vielä niin alussa.  Pitää nyt miettiä rauhassa omat taidot ja jaksaminen.
Suvi oli taas ottanut muutamia hienoja tokokuvia Musti ja Mirri Areenalta joulukuun lopulla kun oltiin siellä treenaamassa. Suvin luvalla laitan tähän muutamia kuvia.

Perusasento alkaa olla hahmotettu pikku hiljaa.

Maahanmenokin jo luonnistuu.

Leikkiminen on treeneissä parasta!

 Huomaatteko mikä kontakti...tosin namilla voi olla osuutta asiaan.

Kaunis hihnaseuraaminen. Onneksi on ikuistettu kameralla, että kyllä Nero oikeasti osaa seurata, jos haluaa. :D
Kiva kun joku osaa ottaa valolkuvia, niin saa itsekin nähdä miten hienosti koirat osaa. Tulen oikein hyvälle  mielelle, kun katson näitä kuvia.

Potkukelkkailua

Tänään on sitten korkattu potkukelkkailukausi. Kaivoin kelkan  ullakolta ja kävin kummankin koiran kanssa kaksi erillistä pikkulenkkiä eli yhteensä neljä reipasta ja hikistä potkukelkkalenkkiä. Oli pitkästä aikaa mukavaa viilettää pitkin katuja kuin kunnon maalaismummot. :D Dumis on synnäinen potkurikiitäjä eikä sitä tarvitse paljoa patistella juoksemaan. Nero meinasi alkuun hieman kuumua liikaa, mutta sitten se rauhoittui kun pääsi juoksemaan. Dumis sai tänään uudet valjaat, että potkurilenkit sujuvat turvallisemmin. Nerolla onkin viime talvena hommatut valjaat. Jonkin aikaa pitää tehdä kummankin koiran kanssa yksilölenkkejä, että oppivat kulkemaan potkurin mukana. Myöhemmin voin sitten katsoa, että onnistuuko yhteislenkit.

Laitan tähän vielä Neron eilisen pokaalikuvan. Piti ikuistaa itselleni muistojen kirjaan.

      " Minä en tajua mitä ne hössöttää tästä kummalisesta kupista. Eihän tästä voi  edes syödä mitään."




Niin ja tasapuolisuuden nimissä, oli pakko ottaa Duminastakin kuva, koska se yritti tunkea Neron kanssa samaan kuvaan. :D

         "Minulla ei ole pokaalia, mutta olen itse melkoinen timantti. "

Loppiaiskoe Pieksämäellä

Tänään me sitten käytiin Neron kanssa tokokokeissa Pieksämäellä. Kaikki ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan kun autosta meinasi loppua öljy menomatkalla ja konepeltikään ei meinannut mennä enää kiinni öljyn laiton jälkeen. onneksi maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka auttavat hädän hetkellä. Kiitos avuliaalle ISS:n miehelle, että jeesasi minua huoltoasemalla. Kiireessä ajoin sitten ylinopeutta ja peltipoliisi ikuisti minut kameramuistiinsa, joten perästä varmaan kuuluu. Onneksi ennätin kuitenkin ajoissa perille ja pääsin osallistumaan kokeisiin.
Tälläinen rivi saatiin aikaiseksi:

1. Luoksepäästävyys     7
2. Paikalla makaaminen 10
3. Seuraaminen kytkettynä  7
4. Seuraaminen taluttimetta  7
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  9
6. Luoksetulo  9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä  10
8. Estehyppy  8
9. Kokonaisvaikutus  8

Pisteitä 168  ALO 1 tulos!
Eli ei hullummin, vaikka aamu alkoi mutkaisesti.

Luoksepäästävyys meni huonommin kuin koskaan aiemmin. Meidän vieressä oli rotikkanarttu, joka oli agressiivisen oloinen. Se meinasi haukata palan tuomaristakin. Nero meni minun selän taakse piiloon, mutta antoi kuitenkin tuomarin koplata itseään.
Nyt voin sitten huokaista ja laittaa meidän ensimmäisen pokaalin kirjahyllyn päälle muistuttamaan tästä ensimmäisestä ykköstuloksestamme.

Hyvän mielen tokotreenit

Jotenkin eiliset tokotreenit tuntuivat todella mukavilta. Nero toimi innokkaasti ja teki hyvää työtä. Minullakin alkaa olla jo joulutunnelma päällä ja ehkä sekin vaikutti siihen, että koko treeni meni kepeissä fiiliksissä. Muistin jopa treenata koeilmettä eli muistin hymyillä. :D
Paikkamakuu meni loistavasti. Nero oli kauniisti paikallaan eikä äännellyt yhtään. Tosin paikkamakuu on ollutkin Nerolla aika varma. Yleensä paikkamakuussa tulleet takapakit on johtuneet minusta. Jos olen ollut hermostunut, kiireinen tai muuten ajatukset ei ole pysyneet kasassa, niin silloin Neron paikkamakuut on menneet rauhattomissa merkeissä.
Maahanmeno on taas palautunut mieleen. Pienet yksinkertaiset maahanmenotreenit on auttaneet ja liikkeestä maahanmeno onnistui eilen. Myös liikkeestä seisominen sujuu hyvin.
Otettiin muutamia hyppyharjoituksia eikä niissäkään ollut mitään ongelmia.
Lopuksi treenasin Neron kanssa ihan hihnaseuraamista, koska siinä on aina hieman korjaamista ja muutenkin sitä tulee harjoiteltua aivan liian vähän.
Tiina oli ajatellut meidän treeniryhmää ja tarjosi meille lämmintä glögiä ja pipareita. Siitäkin tuli hyvä mieli. Minä olen joutunut viime aikoina paljon pohdiskelemaan omaa osaamistani ja taitoa kouluttaa koiriani. Olen miettinyt sitä, että onko koirat minulla hanskassa ja mihin suuntaan olen koiria kouluttanut. Tiistaitreenit vahvistivat minun omat ajatukseni, että koirat on minulla hanskassa ja Neron koulutus on edistynyt koko ajan. Nero tekee minun kanssa mitä vaan vaadin siltä ja yleensä siltä ei tarvitse edes vaatia, koska se haluaa työskennellä minun kanssa. Joskus joudun hillitsemään sen vauhdikasta luonnetta, mutta minä tunnen koirani ja osaan pitää sen aisoissa. Dumina on vielä pentu, joten sen kouluttaminen on vasta alussa. Kuitenkin luotan omaan kykyyni asettaa oikeat rajat ja olla johdonmukainen ja reilu. Minä en aio lannistaa itseäni, vaan luotan itseeni. Jokainen tekee joskus virheitä, mutta omista virheistään oppii. Minä ainakin olen oppinut. Luulenpa, että jokaiselle tekee hyvää välillä miettiä omia kykyjään ja sitä mihin tähtää.

Joulu lähestyy

Jospa sitä ennättäisi päivitellä tännekin jotain meidän kuulumisista. Neron kanssa treenaillaan säännöllisesti tokojuttuja ja olenkin asettanut itselleni ja Nerolle ensi vuodelle tavoitteeksi saada TK1. Meillä olikin jo kaikki liikkeet hallussa ja hyvällä mallilla, mutta sitten tuli yhtä'äkkinen takapakki liikkeestä maahan menossa. Nyt sitten ollaan palattu hieman taaksepäin ja treenattu liikettä alusta lähtien. Seuraavat kokeet meillä on 6. päivä tammikuuta Pieksämäellä, joten toivotaan, että liikkeet olisivat sitten kasassa.
Agilityssä käydään myös säännöllisesti Neron kanssa ja siinäkin poika on edistynyt kohtuullisesti. Tai olisiko parempi sanoa, että Nero tekee sitä mitä minä ohjaan ja minun ohjaukset on vielä hapuilua. Viime sunnuntaina meni kyllä ihan yllättävän hyvin. Lelupalkkaus on meillä edelleen poissa käytöstä, koska Nero kuumuu siitä liikaa. Namipalkkauksella rauhoitetaan tilannetta. Aika hyvin on toiminut. Jännä miten eri lajeissa koira palkkautuu eri tavalla. Tokossa lelu on paras mahdollinen palkka. Agissa itse tekeminen on Nerosta palkkaavaa. Neron kanssa on kyllä kiva harrastaa, koska se on niin nopea oppimaan ja se on niin minun koira.
Dumiksen kanssa ollaan opeteltu malttia, hiljaa olemista, rauhoittumista ja tietysti tokon alkeita. Dumis on todellinen herkkusuu ja palkkautuu helposti nameilla. Se on myös todella sosiaalinen tytteli, mikä on mahtava asia. Jäljen harjoittelu on nyt sitten tauolla, koska maassa on lunta ja sohjoa. Ensi keväänä muistellaan sitten näitä syksyllä harjoiteltuja asioita ja koitetaan hieman edetäkin.
Koirilla on mahtavat joululahjat tiedossa, koska voitin arvonnassa Best Friendin tuotepaketin, joka sisälsi kaksi lelua ja erilaisia puruluita. :) Olin iloisesti yllättynyt, koska minulla ei juurikaan käy tuuri arvonnoissa.
Tällä hetkellä minun jaloissa makaa kaksi todella väsynyttä koiraa. Tulimme joku aika sitten lenkiltä, jossa molemmat pinkoivat peräkkäin pitkin peltoja. Lenkin jälkeen heittelin koirille vielä melkein tunnin frisbeetä pihassa. Tämä on aika mukava tunne kun molemmat koirat makaavat hiljaa ja tyytyväisinä.
Laitan tähän vielä pari kuvaa koirista. Kuvat on otettu muutama viikko sitten. Kuvien laatu on surkea, koska minä olen surkea kuvaaja ja kamerakin on tosi huono. :D