Välillä vähän agilityä

Kahden viikon tauon jälkeen oltiin tänään agility-treeneissä. Kuten arvata saattaa niin ei mennyt oikein putkeen tämä homma. Minä olen ihan surkea. En osaa ohjata noin nopeaa koiraa. Toisaalta kukaan muu ei voi ohjata Neroa, koska se on niin kiinni minussa. Minä ajattelin tämän päivän treenin jälkeen, että minulla kaksi vaihtoehtoa. Joko minä jatkan treenaamista samassa ryhmässä ja tunnen itseni useimmiten tyhmäksi tai sitten minä lopetan koko agilityn treenaamisen ja käyn vaan silloin tällöin treenaamassa omaksi ja koiran iloksi. En ole vielä tehnyt päästöstä. :D Tokossa olen kuitenkin päässyt pikkuhiljaa eteenpäin ja siinä tulee useammin onnistumisen tunteita kuin agissa. Toisaalta agin harjoittelu on vielä niin alussa.  Pitää nyt miettiä rauhassa omat taidot ja jaksaminen.
Suvi oli taas ottanut muutamia hienoja tokokuvia Musti ja Mirri Areenalta joulukuun lopulla kun oltiin siellä treenaamassa. Suvin luvalla laitan tähän muutamia kuvia.

Perusasento alkaa olla hahmotettu pikku hiljaa.

Maahanmenokin jo luonnistuu.

Leikkiminen on treeneissä parasta!

 Huomaatteko mikä kontakti...tosin namilla voi olla osuutta asiaan.

Kaunis hihnaseuraaminen. Onneksi on ikuistettu kameralla, että kyllä Nero oikeasti osaa seurata, jos haluaa. :D
Kiva kun joku osaa ottaa valolkuvia, niin saa itsekin nähdä miten hienosti koirat osaa. Tulen oikein hyvälle  mielelle, kun katson näitä kuvia.

Potkukelkkailua

Tänään on sitten korkattu potkukelkkailukausi. Kaivoin kelkan  ullakolta ja kävin kummankin koiran kanssa kaksi erillistä pikkulenkkiä eli yhteensä neljä reipasta ja hikistä potkukelkkalenkkiä. Oli pitkästä aikaa mukavaa viilettää pitkin katuja kuin kunnon maalaismummot. :D Dumis on synnäinen potkurikiitäjä eikä sitä tarvitse paljoa patistella juoksemaan. Nero meinasi alkuun hieman kuumua liikaa, mutta sitten se rauhoittui kun pääsi juoksemaan. Dumis sai tänään uudet valjaat, että potkurilenkit sujuvat turvallisemmin. Nerolla onkin viime talvena hommatut valjaat. Jonkin aikaa pitää tehdä kummankin koiran kanssa yksilölenkkejä, että oppivat kulkemaan potkurin mukana. Myöhemmin voin sitten katsoa, että onnistuuko yhteislenkit.

Laitan tähän vielä Neron eilisen pokaalikuvan. Piti ikuistaa itselleni muistojen kirjaan.

      " Minä en tajua mitä ne hössöttää tästä kummalisesta kupista. Eihän tästä voi  edes syödä mitään."




Niin ja tasapuolisuuden nimissä, oli pakko ottaa Duminastakin kuva, koska se yritti tunkea Neron kanssa samaan kuvaan. :D

         "Minulla ei ole pokaalia, mutta olen itse melkoinen timantti. "

Loppiaiskoe Pieksämäellä

Tänään me sitten käytiin Neron kanssa tokokokeissa Pieksämäellä. Kaikki ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan kun autosta meinasi loppua öljy menomatkalla ja konepeltikään ei meinannut mennä enää kiinni öljyn laiton jälkeen. onneksi maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka auttavat hädän hetkellä. Kiitos avuliaalle ISS:n miehelle, että jeesasi minua huoltoasemalla. Kiireessä ajoin sitten ylinopeutta ja peltipoliisi ikuisti minut kameramuistiinsa, joten perästä varmaan kuuluu. Onneksi ennätin kuitenkin ajoissa perille ja pääsin osallistumaan kokeisiin.
Tälläinen rivi saatiin aikaiseksi:

1. Luoksepäästävyys     7
2. Paikalla makaaminen 10
3. Seuraaminen kytkettynä  7
4. Seuraaminen taluttimetta  7
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  9
6. Luoksetulo  9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä  10
8. Estehyppy  8
9. Kokonaisvaikutus  8

Pisteitä 168  ALO 1 tulos!
Eli ei hullummin, vaikka aamu alkoi mutkaisesti.

Luoksepäästävyys meni huonommin kuin koskaan aiemmin. Meidän vieressä oli rotikkanarttu, joka oli agressiivisen oloinen. Se meinasi haukata palan tuomaristakin. Nero meni minun selän taakse piiloon, mutta antoi kuitenkin tuomarin koplata itseään.
Nyt voin sitten huokaista ja laittaa meidän ensimmäisen pokaalin kirjahyllyn päälle muistuttamaan tästä ensimmäisestä ykköstuloksestamme.

Hyvän mielen tokotreenit

Jotenkin eiliset tokotreenit tuntuivat todella mukavilta. Nero toimi innokkaasti ja teki hyvää työtä. Minullakin alkaa olla jo joulutunnelma päällä ja ehkä sekin vaikutti siihen, että koko treeni meni kepeissä fiiliksissä. Muistin jopa treenata koeilmettä eli muistin hymyillä. :D
Paikkamakuu meni loistavasti. Nero oli kauniisti paikallaan eikä äännellyt yhtään. Tosin paikkamakuu on ollutkin Nerolla aika varma. Yleensä paikkamakuussa tulleet takapakit on johtuneet minusta. Jos olen ollut hermostunut, kiireinen tai muuten ajatukset ei ole pysyneet kasassa, niin silloin Neron paikkamakuut on menneet rauhattomissa merkeissä.
Maahanmeno on taas palautunut mieleen. Pienet yksinkertaiset maahanmenotreenit on auttaneet ja liikkeestä maahanmeno onnistui eilen. Myös liikkeestä seisominen sujuu hyvin.
Otettiin muutamia hyppyharjoituksia eikä niissäkään ollut mitään ongelmia.
Lopuksi treenasin Neron kanssa ihan hihnaseuraamista, koska siinä on aina hieman korjaamista ja muutenkin sitä tulee harjoiteltua aivan liian vähän.
Tiina oli ajatellut meidän treeniryhmää ja tarjosi meille lämmintä glögiä ja pipareita. Siitäkin tuli hyvä mieli. Minä olen joutunut viime aikoina paljon pohdiskelemaan omaa osaamistani ja taitoa kouluttaa koiriani. Olen miettinyt sitä, että onko koirat minulla hanskassa ja mihin suuntaan olen koiria kouluttanut. Tiistaitreenit vahvistivat minun omat ajatukseni, että koirat on minulla hanskassa ja Neron koulutus on edistynyt koko ajan. Nero tekee minun kanssa mitä vaan vaadin siltä ja yleensä siltä ei tarvitse edes vaatia, koska se haluaa työskennellä minun kanssa. Joskus joudun hillitsemään sen vauhdikasta luonnetta, mutta minä tunnen koirani ja osaan pitää sen aisoissa. Dumina on vielä pentu, joten sen kouluttaminen on vasta alussa. Kuitenkin luotan omaan kykyyni asettaa oikeat rajat ja olla johdonmukainen ja reilu. Minä en aio lannistaa itseäni, vaan luotan itseeni. Jokainen tekee joskus virheitä, mutta omista virheistään oppii. Minä ainakin olen oppinut. Luulenpa, että jokaiselle tekee hyvää välillä miettiä omia kykyjään ja sitä mihin tähtää.

Joulu lähestyy

Jospa sitä ennättäisi päivitellä tännekin jotain meidän kuulumisista. Neron kanssa treenaillaan säännöllisesti tokojuttuja ja olenkin asettanut itselleni ja Nerolle ensi vuodelle tavoitteeksi saada TK1. Meillä olikin jo kaikki liikkeet hallussa ja hyvällä mallilla, mutta sitten tuli yhtä'äkkinen takapakki liikkeestä maahan menossa. Nyt sitten ollaan palattu hieman taaksepäin ja treenattu liikettä alusta lähtien. Seuraavat kokeet meillä on 6. päivä tammikuuta Pieksämäellä, joten toivotaan, että liikkeet olisivat sitten kasassa.
Agilityssä käydään myös säännöllisesti Neron kanssa ja siinäkin poika on edistynyt kohtuullisesti. Tai olisiko parempi sanoa, että Nero tekee sitä mitä minä ohjaan ja minun ohjaukset on vielä hapuilua. Viime sunnuntaina meni kyllä ihan yllättävän hyvin. Lelupalkkaus on meillä edelleen poissa käytöstä, koska Nero kuumuu siitä liikaa. Namipalkkauksella rauhoitetaan tilannetta. Aika hyvin on toiminut. Jännä miten eri lajeissa koira palkkautuu eri tavalla. Tokossa lelu on paras mahdollinen palkka. Agissa itse tekeminen on Nerosta palkkaavaa. Neron kanssa on kyllä kiva harrastaa, koska se on niin nopea oppimaan ja se on niin minun koira.
Dumiksen kanssa ollaan opeteltu malttia, hiljaa olemista, rauhoittumista ja tietysti tokon alkeita. Dumis on todellinen herkkusuu ja palkkautuu helposti nameilla. Se on myös todella sosiaalinen tytteli, mikä on mahtava asia. Jäljen harjoittelu on nyt sitten tauolla, koska maassa on lunta ja sohjoa. Ensi keväänä muistellaan sitten näitä syksyllä harjoiteltuja asioita ja koitetaan hieman edetäkin.
Koirilla on mahtavat joululahjat tiedossa, koska voitin arvonnassa Best Friendin tuotepaketin, joka sisälsi kaksi lelua ja erilaisia puruluita. :) Olin iloisesti yllättynyt, koska minulla ei juurikaan käy tuuri arvonnoissa.
Tällä hetkellä minun jaloissa makaa kaksi todella väsynyttä koiraa. Tulimme joku aika sitten lenkiltä, jossa molemmat pinkoivat peräkkäin pitkin peltoja. Lenkin jälkeen heittelin koirille vielä melkein tunnin frisbeetä pihassa. Tämä on aika mukava tunne kun molemmat koirat makaavat hiljaa ja tyytyväisinä.
Laitan tähän vielä pari kuvaa koirista. Kuvat on otettu muutama viikko sitten. Kuvien laatu on surkea, koska minä olen surkea kuvaaja ja kamerakin on tosi huono. :D

Tulisipa jo paljon lunta

Sunnuntaina oltiin agilityssä ja se oli suorastaan mahtava  kokemus. Nero oli kuulolla koko ajan ja keskittyi vain tekemään mitä käskin. Itselleni jäi niin hyvä mieli, että koko sunnuntai meni aivan pilvissä leijuen. Ilmeisesti ne keinot, joita olen käyttänyt Neron kuumumisen estämiseksi, on auttaneet. Kuitenkin Nerolla on edelleen tekemisen into ja palo. Nyt kun saisin vaan kanavoitua innon, taidon ja nopeuden, niin koira voisi olla lähes täydellinen agilitykoira. Ainoaksi probleemaksi jää sitten enää auttamattoman hidas ohjaaja. :D
Tiistaina tokoiltiin. Treenasin pitkäsyä aikaa kapulan pitoa. Siitä onkin TOSI pitkä aika, kun viimeksi olen kapulaa harjoitellut. Siellä se kuitenkin jossain aivon sopukoissa Nerolla on, koska heti muisti, että mitä se kapulanpito tarkoittikaan. Kapulan pidon lisäksi treenasin seuraamista ja käännöksiä. Lopuksi vielä otettiin kaikki ryhmän koirat kentälle yhtäaikaa ja jokainen harjoitteli omia juttujaan. Tulipahan kunnolla häiriötreeniäkin samalla. Nero teki hienosti töitä. Minä tein kaikki alokasluokan liikkeet useampaan kertaan.
Siinäpä siis viimeisimmät treenikuulumiset.
Tällä hetkellä meillä jännätään, että alkaako Dumiksella piakkoin juoksut, koska Nero on ainakin sitä mieltä, että Dumis on ihana...Sitten kun juoksut alkavat, niin meidän pikkuinen rinsessa lähtee Tuiren luo hoitoon. Elämme jänniä aikoja. :D
Niin ja otsikkoon viitaten, meillä odotetaan lunta. Minä haluan paljon lunta, että pääsisin potkukelkkailemaan ja lumikenkäilemään. Lapsi odottaa lunta, että voisi tehdä lumilinnan ja lumiukkoja niin ja pääsisi laskettelemaan. Koirat osaavat nauttia lumesta, koska lumessa juokseminen on hauskaa ja vahvistaa lihaksia. Mieskin kaipailee lunta, että pääsisi käynnistelemään lumilinkoa. :D Talvikin on ihan mukavaa aikaa, JOS on lunta. Lumeton talvi on aika ankeaa ja synkkää. Siis lunta odotellessa. ;)

Päivät kuluvat liian äkkiä

En olekaan ehtinyt kirjoittamaan tänne pitkään aikaan. Aika menee vaan niin nopeasti. Olen touhunnut koirien kanssa normaaliin malliin. Neron kanssa jäi yksi tiistain tokovuoro välistä minun työhommien takia ja yksi sunnuntain agivuoro Neron vatsaoireiden vuoksi, mutta muuten ollaan treenattu ihan säännöllisesti. Tokossa ollaan vihdoin ja viimein saatu liikkeestä seisominen ja hypyn "seis" mallilleen eli edistystä on tapahtunut. Olen katsellut koekalenteria sillä mallilla, että tammikuussa mennään kokeisiin. Ensi vuoden keväällä onkin aika paljon tokokokeita tässä lähiseuduilla, joten ainakaan välimatkoihin en voi vedota. :D
Agilityssä ollaan ihan yhtä solmussa kuin alussakin. Minä opettelen ohjauskuvioita, jotka tuntuvat tosi vaikeilta. Neron kuumumista agissa ehkäistään nyt leluttomuudella eli vaan makkarapalkkaa. Aion myös käyttää "häkkihuilaamista" eli JOS Nero kuumuu liikaa, niin laitan sen hetkeksi häkkiin huilaamaan. Eilen ei onneksi tarvinnut käyttää häkkihuilaamista, vaan Nero jaksoi keskittyä kohtalaisen hyvin. :)
Dumiksen kanssa ollaan treenattu muutamia kivoja temppuja, mutta myös ihan tarpeellisiakin asioita kuten esim. kosketusalusta ja kosketuskeppi. Dumis osaa tehdä kahdeksikon jalkojen välistä ja seurata hienosti jalkojen välissä. Osaa tytteli paljon muutakin, mutta varsinkin tuo jalkojen välissä seuraaminen tuntuu olevan aika vahvana. :D Dumis on sellainen ilopilleri, että ei mene päivääkään etten saisi hymyillä sille ja sen tekemisille.
Tässäpä nyt pikainen päivitys meidän touhuista. Minusta on mukavaa kun on kaksi koiraa elämässä, mutta täytyy myöntää, että kahden koirat treenaaminen vaatii sen verran enemmän aikaa ettei aina ennätä blogia päivittämään juuri silloin kun asiat on tuoreena mielessä. Siispä kirjoittelen silloin kun ennätän. ;)