Sunnuntaina oltiin agilityssä ja se oli suorastaan mahtava kokemus. Nero oli kuulolla koko ajan ja keskittyi vain tekemään mitä käskin. Itselleni jäi niin hyvä mieli, että koko sunnuntai meni aivan pilvissä leijuen. Ilmeisesti ne keinot, joita olen käyttänyt Neron kuumumisen estämiseksi, on auttaneet. Kuitenkin Nerolla on edelleen tekemisen into ja palo. Nyt kun saisin vaan kanavoitua innon, taidon ja nopeuden, niin koira voisi olla lähes täydellinen agilitykoira. Ainoaksi probleemaksi jää sitten enää auttamattoman hidas ohjaaja. :D
Tiistaina tokoiltiin. Treenasin pitkäsyä aikaa kapulan pitoa. Siitä onkin TOSI pitkä aika, kun viimeksi olen kapulaa harjoitellut. Siellä se kuitenkin jossain aivon sopukoissa Nerolla on, koska heti muisti, että mitä se kapulanpito tarkoittikaan. Kapulan pidon lisäksi treenasin seuraamista ja käännöksiä. Lopuksi vielä otettiin kaikki ryhmän koirat kentälle yhtäaikaa ja jokainen harjoitteli omia juttujaan. Tulipahan kunnolla häiriötreeniäkin samalla. Nero teki hienosti töitä. Minä tein kaikki alokasluokan liikkeet useampaan kertaan.
Siinäpä siis viimeisimmät treenikuulumiset.
Tällä hetkellä meillä jännätään, että alkaako Dumiksella piakkoin juoksut, koska Nero on ainakin sitä mieltä, että Dumis on ihana...Sitten kun juoksut alkavat, niin meidän pikkuinen rinsessa lähtee Tuiren luo hoitoon. Elämme jänniä aikoja. :D
Niin ja otsikkoon viitaten, meillä odotetaan lunta. Minä haluan paljon lunta, että pääsisin potkukelkkailemaan ja lumikenkäilemään. Lapsi odottaa lunta, että voisi tehdä lumilinnan ja lumiukkoja niin ja pääsisi laskettelemaan. Koirat osaavat nauttia lumesta, koska lumessa juokseminen on hauskaa ja vahvistaa lihaksia. Mieskin kaipailee lunta, että pääsisi käynnistelemään lumilinkoa. :D Talvikin on ihan mukavaa aikaa, JOS on lunta. Lumeton talvi on aika ankeaa ja synkkää. Siis lunta odotellessa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti