Mielenrauhaa

Toissa viikon sunnuntain agitreenit meni aika lailla penkin alle. Minä podin flunssaa ja olin väsynyt. Nero tuntui kuumuvan todella herkästi, ja tietenkin minulla ärsytysaste vaan nousi nousemistaan. Treeneissä oli kamala kiire koko ajan ja minun oma fiilis oli aika kireä. Oltiin Neron kanssa oravanpyörässä. Kun minua ärsytti, Nero kuumuis, kun Nero kuumui niin minua ärsytti vaan enemmän. Minun topakat ja kipakat käskyt saivat Neron vaan levottomammaksi ja äänekkäämmäksi. Treenien jälkeen ajattelin ensin, että paskat treenit ja tähän loppui koko homma. Kun olin vähän rauhoittunut ja aloin miettimään koko agilityharjoitusten kulkua, niin tajusin, että se olin MINÄ, joka aiheutti Neron kuumumista. Oma käytökseni, elekieleni ja puhetyylini aiheutti koirassa levottomuutta ja epävarmuutta. Minun oli tehtävä syväpohdintaa omasta persoonastani. Hyvä, että sain lopulta ajatukseni järjestykseen ja tein suunnitelman itseni mielenrauhan ja mielenhallinnan kehittämiseksi. Toissa viikon agitreenit ei olleet siis missään nimessä huonot tai turhat, vaan niiden tarkoitus oli avata minun silmäni näkemään omat virheeni.

Viime tiistaina jätin tokotreenit väliin ja parantelin flunssaani. oma fyysinen kunto ei ollut paras mahdollinen ja väsymys oli ihan mahdoton. Olikin ihan hyvä jäädä kotiin  lepäämään.

Viime sunnuntaina olikin sitten treeniä kerrakseen. Ensin olimme kaveriporukalla vuokranneet Musti ja Mirri Areenan tokokentän  kahdeksi tunniksi omaan käyttöön. Minulla oli molemmat koirat mukana. Neron kanssa treenasin lähinnä hihnaseuraamista, käännöksiä, kontaktia ja paikkamakuuta häiriöiden kanssa.
Duminan kanssa aika meni lähinnä vaan kontaktin harjoitteluun ja maltin sekä rauhoittumisen harjoitteluun. Tässäpä pari kuvaa Dumiksesta, jotka Elina otti hallilla.

Tokotreenien jälkeen minulla oli vielä agitreenit Telkkisen hallilla. Minä tein jo ennen hallille menoa itselleni selväksi, että keskityn pääasiassa omaan rauhallisuuden ja positiivisuuden ylläpitämiseen.
Ja kuinkas ollakaan, aina kun Nero alkoi kuumumaan, niin minä pyrin olemaan entistä rauhallisempi. Tulos oli aivan loistava! Nero keskittyi todella paljon paremmin ja teki töitä paremmalla tarkkuudella.
Minä siis käytännössä todistin itselleni, että Nero lukee minua kuin avointa kirjaa ja reagoi minun tunnetioihin voimakkaasti. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että osasin rauhoittua ja antaa koiralle positiivista ja rauhallista palautetta. Nyt minun vaan pitää jatkuvasti tehdä töitä itseni kanssa, että kehityn paremmaksi ja varmemmaksi ohjaajaksi. Tästä on taas hyvä jatkaa.