Tänään voisi pitää lepopäivän.

Koko alkuviikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Tiistaina tokoiltiin. Neron seuraaminen on parantunut ja "seis"-käsky alkaa olla kohta puoliin hanskassa. Liikkeestä maahan menossa huomattiin sellainen erikoisuus, että kun Nero menee maahan niin se heittää takapuoltaan hieman sivuun, minusta poispäin. Yritän nyt korjata tilannetta tekemällä maahanmenoja seinän tai jonkin aidan vieressä ettei Nero pääse kääntämään takamustaan yhtään. Itse en ollut tietenkään huomannut moista ongelmaa ennen kuin treenikaverit kertoivat tilanteesta ja jopa kuvasivat ongelman kamerakännykällä. Oli oikeastaan aika mukavat tokotreenit, vaikka uusia korjattavia juttuja ilmenikin. Nero on vaan niin mukava kaveri työskennellä. :)
Keskiviikkona suuntasin koirien kanssa kasvattajan luo kyläilemään. Matkalla nappasin mukaani vielä Suvin, Nicon ja Wiljon. Automatka meni yllättäen tosi hyvin vaikka kyydissä oli 4 koiraa ja kaksi aikuista ihmistä. Koirat vaan lepäilivät koko matkan. Tuiren luona vietettiin mukava päivä. Koirat saivat juosta suuressa laumassa ja osa kävi uimassakin. Sara tuli myös Tervosta koiriensa Demin ja Uman kanssa kylään Tuiren luo ja jälleen kerran Saran leipoma kakku oli taivaallista. Kotimatka menikin aika hiljaisissa merkeissä kun kaikki koirat makasivat onnellisina auton kyydissä. :D
Keskiviikkoiltana Duminalla oli vielä temppukoulu ja olin ihan varma, että pikkuinen tytteli on niin uupunut ettei se jaksa treenailla enää illalla. Olin todella väärässä. Dumina oli oikein innoissaan eikä siinä näkynyt minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. On tuo prinsessa melkoinen moottori. :D Kotiläksyjä tulikin tosi paljon. Harjoittelimme kahdeksikon tekoa jalkojen välistä, esteen kiertämistä, jalkojen välissä seuraamista, pyörimistä ja tietysti laatikon koskettamista, joka oli jo aiemmin tullut tehtäväksi opettaa. Minun pitäisi hommata isompi laatikko ja opettaa Dumis menemään kokonaan laatikon sisälle. Kosketusalustan kanssa treenaamista pitää jatkaa edelleen. Huh huh, paljon on läksyjä ensi viikolle. Tänään suunnittelin pitäväni treenitauon. Illalla tokoryhmän palaverikin, joten en ennättäisi treenatakaan. Huomenna voisi olla harjoittelua molemmille koirille, koska lauantai menee koko päivä MH-luonnekuvauksissa talkoolaisena. Tohinaa siis riittää. En pääse sammaloitumaan. :D

Paljon treeniä

Olen nyt treenannut molempia koiria lähes päivittäin. Duminalle olen opettanut naksuttelua ja naksuttelun avulla kosketusalustaa ja laatikon koskettamista. Dumis on innokas ja oppivainen koira. Se jaksaa keskittyä työhön hyvin. Opetin Duminan nousemaan etutassuilla nurin käännetyn laatikon päälle ja laittamaan etutassut oikeinpäin olevan laatikon sisään. Koko homman oppimiseen meni muutama hetki aikaa. Naksuttimen käyttö sopii Duminan opettamiseen erittäin hyvin, koska se tajusi homman tosi nopeasti.
Olen tehnyt Duminan kanssa myös jonkin verran tokojuttuja. Peruasennon hahmottaminen on jo hyvällä mallilla eli Dumis tietää mitä "sivulle"-käsky tarkoittaa. Maahanmeno on vielä melko vaiheessa, koska tyttelillä ei ole malttia pysyä maassa hetkeä pitempään ja kaiken lisäksi kyynärät meinaavat väkisin jäädä hieman koholle. Seuraamista ollaan otettu pienissä pätkissä silloin kun pidetään kunnon treenit, mutta lenkillä Dumina saattaa seurata ihan vapaaehtoisesti ja vielä kontaktissa, joten olen palkannut sitä silloinkin aika usein. Jonkin verran ollaan treenattu käännöksiäkin. Duminalla on tosi kiva kontakti, vaikka en ole paljoa treenannut varsinaisesti pelkkää kontaktia. :) Koko ajan tytteli oppii uutta.
Neron kanssa ollaan treenattu aika paljon tokoa ja etenkin seuraamista ja "seis"-käskyä. Lauantaina koinkin upean onnistumisen tunteen. Liikkeestä seisominen meni ihan nappiin ja hypyn pysäytys meni hienosti ilman apuja. Olin tosi onnellinen, että joskus työ palkitaan. Palkkasin Neroa tosi paljon ja annoin kyllä koirankin ymmärtää, että nyt meni ihan loistavasti hommat. Seuraaminen on edelleen hankala paikka, koska Nero edistää koko ajan hieman. Nyt kun kontakti ollaan saatu kuntoon, niin Neron pitää olla koko ajan hieman edellä, että näkee minun silmät.
Tänään Nerolla oli agilitya. Koira on tosi hyvä ja menee vauhdilla, mutta minä olen hidas ja tupellan esteillä. En osaa ohjata tarpeeksi nopeasti ja taitavasti. Minun on pakko saada hommattua esteitä kotipihaan, että voin treenata edes vähän joka ilta. Mika olikin niin kultainen, että laittoi pihaan viisi muovikeppiä meille pujottelukepeiksi. Nyt voidaan harjoitella ainakin sitä omalla ajalla. Jossain meillä on jemmassa sellainen rengaskin, jota voisi käyttää, mutta pitää etsiä ullakolta joku päivä. Hyppyesteet voi kehitellä jostain harjanvarsista niin kuin olen tehnytkin, mutta esim. puomi tai putki on tosi vaikea toteuttaa omin konstein.
Jeps jeps, kyllä kai nuo agin ohjausliikkeetkin rupeavat sitten treenin myötä sujumaan, mutta tällä hetkellä joudun käyttämään aika paljon aikaa oikean ohjauksen löytämiseen.
Tulevalla viikolla minulla onkin aikaa treenata, ulkoilla ja puuhailla kaikkea kivaa kun olen lomalla. Jospa ennättäisin käydä Duminan kanssa tekemässä muutaman jäljen ennen kuin tulee lunta maahan. Oikeastaan minusta on mukava, että tulee talvi ja lunta, vaikka nuo Dumiksen jälkiharjoitukset jäävätkin tauolle.

Naksu ja maksu

Maanantaisen luennon jälkeen olen naksutellut Duminalle enemmän ja vähemmän. Tiistaina pidin ihan kunnon naksuttelutuokion. Muistin kyllä pitää taukoja välillä. Dumina tietää mitä seuraa kun kuuluu naksu, siitä tulee heti maksu eli nami. :D Keskiviikkona naksuttelin taas ja otin mukaan kosketusalustan opettelun. Tosi nopeasti Dumis hoksasi, että mistä se palkka tulee. Tassut rupesivat lopulta viuhtomaan aika nopeaan tahtiin kosketusalustalla.
Keskiviikkona treenattiin Neron kanssa tokojuttuja. Tehtiin seuraamisharjoituksia lyhyinä pätkinä. Tein myös paljon käännöksiä ja äkkipysähdyksiä, että Nero muistaisi seuraamispaikan. Toinen tärkeä treenin kohde oli liikkeestä seisominen. Tämä meni yllättäen tosi hyvin, vaikka sen kanssa on ollut aina vähän hankaluuksia. Nero oli jotenkin ihan täpinöissään ja siitä näki, että se nautti tekemisestä. Minusta tuntuu, että Nerolla innostus yhteiseen tekemiseen vaan kasvaa sitä mukaa kun ikää tulee lisää.
Ensi viikon olen lomalla ja aionkin käyttää enemmän aikaa koirien kanssa treenailuun ja muutenkin kaikenlaiseen ulkoiluun.

Tekemistä riittää

Sunnuntaina agiliideltiin. Treenin pääaihe oli valssi. Harjoittelimme myös esteiden yli hyppäämistä hieman vinosta. Putkeakin mentiin, mutta sen voin sanoa, että se menee Nerolta ihan ilman treeniäkin. :D Ensin otettiin este kerrallaan ja sitten tehtiin pieni sarja. Kaikista vaikeinta agilityssä on oman kehon käyttö ja oikea ajoitus. Nero lukee tosi hyvin minun liikkeitä, mutta minä itse olen huono ajoituksessa ja kaiken lisäksi olen HIDAS. Kyllähän se omakin suoritus siitä paranee kunhan opin oikeat liikkeet ja saan varmuutta liikkumiseen.
Ihan treenien lopuksi harjoiteltiin Neron kanssa vielä rengasta, kun se tuntuu olevan meille kinkkinen juttu. Nero tietää mitä siltä halutaan, mutta renkaan läpi meneminen ei vaan ole sellainen huippujuttu kuten moni muu agi-este. Jospa se rengaskin alkaisi jossain vaiheessa innostamaan.
Eilen olin Ponderan järjestämällä luennolla, joka käsitteli naksutinkoulutusta. Naksuttimen käyttö onkin jo melko tuttua, koska se on meidän tokoryhmän pääasiallinen opetuskeino. Kuitenkin luento oli mielenkiintoinen ja antoi muutamia uusia niksejä. Omasta mielestäni tärkeimpiä asioita, mitä jäi mieleen oli:

- Ensin naksu sitten maksu eli AINA on palkattava naksun jälkeen, vaikka ohjaajalla olisi tullut naksautus väärään aikaan.
- Naksun kanssa opetteluhetket on pidettävä lyhyinä eli 10 namia ja tauko. Tauon ei tarvitse olla pitempi kuin esim. kävelymatka olohuoneesta keittiöön.
- Naksun opettelu aloitetaan jollain merkityksettömällä toiminnalla esim. opetetaan koira koskettamaan pahvilaatikkoa. Pahvilaatikon koskettamisella ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, joten JOS ohjaaja tekee mokan opettaessa laatikon koskettamista, niin se ei ole vakavaa. Kunhan koira ja ohjaaja ovat oppineet naksuttelun paremmin, niin sitten voi opetella merkityksellisimpiä toimintoja.
- Pennulle aloitetaan naksukoulutus ihan vaan naksautus ja namin tipautus lattialle. Namia ei alkuun
anneta koskaan kädestä ettei koira opi tuijottamaan kättä.
- Koiran pitää oppia tarjoamaan haluttua toimintaa ja ohjaajan naksauttamaan heti kun haluttu toiminto tapahtuu. Tästä seuraa se, että KOIRA OPPII AJATTELEMAAN ITSE.
- Koiralle ei käytetä käskysanoja ennen kuin se tietää mistä se saa palkan. Kun joku homma alkaa sujua, niin sitten otetaan käskysana käyttöön.
- Jotkus asiat pitää helpottaa koiralle eli esim. perusasentoon tulemisen oppiminen sujuu paljon nopeammin kun koira ensin ohjataan oikealle paikalle ja kun koira on oikeassa paikassa, niin sitten naksautetaan. Jos tällaisissa tapauksissa jää odottamaan, että koira hoksaa itse mitä siltä odotetaan, niin voi joutua odottamaan todella kauan. :D

Luennolla tuli paljon asiaa. Kerrottiin mm. kosketusalustan ja kosketuskepin käytöstä koulutuksessa. Kosketusalusta onkin tuttu juttu minulle, koska se ollaan opeteltu tokossa. Sitä voi hyödyntää tokossa ja agilityssä. Meillä oli pari ihanaa esimerkkikoiraakin luennolla havainnollistamassa opettelua ja oppimista. Ensi viikon keskiviikkona Duminalla alkaa sitten Ponderan järjestämä lyhyt temppukurssi, jolla opetallaan naksuttimen avulla erilaisia juttuja. Katsotaan nyt miten rinsessan käy. :D

Huokailua

Tiistaina oli tokoilua. Minulla oli aika huono päivä ja se näkyi sitten treeneissäkin. Paikkamakuu on ollut Nerolle varma juttu eli se on mennyt yleensä hyvin, mutta eipä mennyt sitten tiistaina. Itse olen sitä mieltä, että Nero vaistosi minun huonon mielialan ja reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Seuraamisen oikea paikkakin oli hakusessaan , vaikka se välillä jo löytyikin. Ainoa asia, mikä meni paremmin, oli liikkeestä seisominen.  Onneksi sentään jotain hyvääkin. Treenien erikoinen luonne johtui ihan täysin minusta. Minun ei pitäisi koskaan viedä omia huonoja fiiliksiä  mukana silloin kun treenaan koiraa. Nämä aussiet on niin hemmetin älykkäitä, että ne lukevat omistajansa tunnetiloja tosi tarkkaan.

Virheiden hiontaa

Viime tiistaina tokotreeneissä käytiin läpi liikkeitä, jotka eivät oikein onnistuneet mölleissä. Minulla ja Nerolla oli siis aiheina liikkeestä seisominen ja hypyn pysäytys. Liikkeestä seisominen sujuu aivan loistavasti kunhan vaan käytän edes pientä käsiapua. Minun pitää yrittää häivyttää käsiapu pois. Sama homma on hypyn pysätyksessä. Kun huudan Nerolle hypyssä "seis", niin se alkaa välittömästi katselemaan ympärilleen, että missäs se pallo oikein on. Ollaan siis treenattu paljon pallolla ja se näkyy hypyssä. Hiomista siis riittää, vaikka isoista ongelmista ei ole kyse.
Sunnuntaina eli eilen oli sitten agiliitelyn vuoro. Harjoiteltiin kontaktia puomilla. Apuna käytettiin kosketusalustaa, jonka Nero on oppinut jo tokopuolella. Ylösnousu kosketusalustan avulla oli Nerolle aika helppo. :D
Treenattiin myös keppejä verkkojen avulla. Minä pidän tuosta verkkojen kanssa harjoittelusta, koska koira tekee kaiken työn eikä ohjaajan tarvitse ajatella liikaa omaa käsiohjausta. Tässäki Nerolla meni aika mukavasti. Pari ensimmäistä kertaa se yritti hypätä verkon yli kunnes se hoksasi, että tässähän pitää pujotella. Voisin melkein uskoa, että kuulin Neron aivojen raksuttavan kun se meni keppien välistä. :D
Kolmantena aiheena meillä oli koiran lähettäminen hyppyyn ja palauttaminen lähelle käden avulla. li yllättävän vaikeaa saada Nero hyppäämään ringissä kolmen esteen yli putkeen. Omat juoksuaskeleet olivat melkoisia harppauksia vaikka minun olisi pitänyt juosta singertää kuin ompelukone. Käsiohjausta Nero kyllä ymmärsi ihan hyvin eli kun laskin käden alas, niin Nero tuli minun lähelle niin oli tarkoituskin. Oli taas oikein mukavat agitreenit. Se mikä minut on yllättänyt positiivisesti on se, että Nero on ollut hiljaa häkissä hallissa, vaikka muut treenaa. Ainakaan Neron ääntely ei häiritse kenenkään treenejä. Olen oikein ylpeä koirastani. :)
Lauantaina ja sunnuntaina tein Duminalle makkarajälkeä. On se vaan innokas nenän käyttäjä. Dumina menee tosi intensiivisesti eteenpäin. Se ei harhaudu jäljeltä, vaikka tekisinkin mutkan. Suurin osa makkaroista jää syömättä, mutta oikealla jäljellä neiti silti menee. Tokossa innokkuus meinaa viedä minulta sormetkin. Niin ahnaasti Dumis nappaa makkaran sormista. :D Aika mukavasti alkaa perusasennon paikka löytymään, vaikkakin vielä makkaran avulla. Maahanmeno sujuu kunhan vaan neiti malttaa. Seuraamista treenataan lyhyinä pätkinä namin avulla. Odottamista Dumina joutuu harjoittelemaan joka päivä mm. ruokailun yhteydessä ja silloin kun minä käyn postilaatikolla tai roskapöntöllä.  Dumis ei ole mikään erityisen maltillinen. :D Mukavasti on kehitystä tapahtunut pienemmän koirankin kohdalla, vaikka välillä itsestä tuntuu, että eihän tässä mihinkään edetä. No, jatketaan siis samaan malliin.