Bloggailua

Vihdoin ja viimein sain aloitettua tämän blogin tekemisen. Kauan sitä jahkailin, mutta lopulta sain sen aikaiseksi. Ajatuksena olisi kirjata tänne itselleni ylös minun ja Neron treenailuista, että paremmin muistaisin missä mennään ja miten pitäisi edetä. Itse olen aika huono valokuvaaja, mutta onneksi sain ystävältäni luvan laittaa hänen ottamiaan kuvia tänne blogia piristämään. Kiitos Suvi!

Sitten siitä treenailusta. Lähes koko viime viikko meni treenitaukoa pidellessä, koska Nerolla oli kurkunpään tulehdus. Tällä viikolla ollaankin yritetty olla ahkeria. Tiistaina oli omat treenit ja torstaina kävimme ystävien kanssa treenailemassa koulun kentällä. Vapaana seuraaminen on paljon parempaa kuin hihnassa seuraaminen ja hihnaseuraamista onkin otettava nyt paljon lyhyissä pätkissä.
Liikkeestä seisominen on hieman epävarmaa, vaikka koira kyllä tietää mitä sen pitää tehdä. Minä itse olen se joka hiimailee ja hidastelee ja se aiheuttaa koiralle epävarmuutta. Nyt vaan hieman takapakkia liikkeestä seisomiseen ja palataan hetkeksi takaisin alkeistreeniin.
Käännöksiin minun pitää kiinnittää huomiota ja treenata selkeitä ja napakoita, mutta ei liian nopeita käännöksiä.
Omasta mielestäni juoksuosuus on parantunut huomattavasti.
Luoksetulossa Nerolla on onneksi vauhtia, mutta tulee liian suurella kaarella perusasentoon, mikä on nyt uusi työstettävä asia.
Kotitreeniä tehdään lähes joka päivä. Pakkohan niitä taukopäiviäkin on pitää, koska elämässä on sellaisia tilanteita, että treenaamiset jää väkisinkin väliin. Kevät on jo pitkällä ja ulkokentät kuivuvat. Mukavaa kun pian voi treenata ulkona kuraamatta itseään ja koiraa.