Jotain kuulumisia

 

On kulunut pitkä aika kun olen viimeksi päivitellyt kuulumisiamme. Kaikenlaista on tänä aikana sattunut, mutta puoliakaan en enää muista. :D Marraskuun alussa kävimme Neron kanssa Varkaudessa tokokokeessa. Meillä onkin ollut 8 kuukauden koetauko, joten aika paljon piti tsempata itseään, että pysyin kasassa. Nero sai 152,5 pistettä eli kakkostulos ja sijoitus 5/10. Ei ollenkaan huonosti, jos ajatellaan pitkää taukoa. Harmittaa tietysti hieman se, että tiedän meidän pystyvän parempaankin. Onhan meillä se ykköstuloskin.

 

Agilitytreeneissä ollaan käyty ihan normaaliin tapaan. Välillä on treenit on olleet huippuhienoja, mutta välillä tulee takapakkeja ja tuntemukset on kaikkea muuta kuin onnistuneet. Agility on todella vaativa laji. Siinä pitää hallita kroppaansa,hallita koiraansa, tuntea koiransa, hahmottaa rataa, olla nopea...lista on loputon. Pitää vaan yrittää treenata enemmän ja enemmän. Olen perehtynyt agilityn ohjaustekniikkaan myös dvd:n kautta. Olen myös piirtänyt kaikki agitreenien radat itselleni muistiin, että osaan sitten harjoitella oikeita asioita omatoimisesti hallilla.

 

Kävin Suvin ja neljän karvakuonon kanssa hallilla treenaamassa 7.12.

Treenattiin pääasiassa agilityä. Tehtiin aluksi Anne L:n harjoitus, jossa joutui harjoittelemaan takanaleikkausta. Kun se harjoitus oli käsitelty, niin treenattiin tekniikkaneliötä. Kolmanneksi teimme Anne L:n lyhyen radan ja videokuvasimmekin sen. Lopuksi harjoittelimme vielä keinua yksittäisenä esteenä.

Kun Nero ja Nico olivat jo saaneet juosta ja hyppiä lähes uupumiseen asti, niin Dumina ja Wiljo pääsivät treenaamaan tokojuttuja. Mukavasti se kaksi tuntinen vierähti.

 

Dumina sai loppuvuodeksi puolikkaan tokopaikan meidän treeniryhmästä. Yksi treenikaveri on treenannut kahta koiraansa tähän asti, mutta hän luopui toisesta paikastaan väliaikaisesti, joten minä ja toinen treenikaveri lunastettiin loppuvuoden paikat puoliksi. Lunastamme paikan myös kevätkaudelle, joten Dumis pääsee kunnolla treenaamaan eikä minun tarvitse aina jäädä hallille yksin treenailemaan kun muut ovat lähteneet jo kotiin. Niinhän minä olen tähän asti tehnyt.

 

Ensi vuoden huhtikuussa on Duminalla luonnetesti Maaningalla. Sain varattua paikan heti kun siitä tuli ilmoitus. Dumina on silloin 2 vuotta ja 1 kuukautta vanha eli melko nuori, mutta Duminan kohdalla en koe välttämätöntä tarvetta odottaa, että se kehittyisi ja kasvaisi henkisesti enemmän. Dumis on juuri sellainen kuin on. Sen näkee sitten.

 

Tulevalle keväälle ja kesälle onkin jo paljon suunnitelmia. Katsotaan nyt, että mitkä niistä sitten lopulta toteutuvat.



 

 

 



Mahtava viikko!

Mistähän taas aloittaisi tämän päivityksen. Viikon sisällä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Miten sitä voikin tapahtua yhtäaikaa paljon mukavia ja ainutkertaisia asioita.

Jos aloittaisin ihan aluksi meidän viime viikon melko arkisista agitreeneistä. Tehtiin rata kahdessa osassa. Oli hyppyjä, putkia, pussi, kontakteja ja PÖYTÄ. Siis pöytää me ei olla treenattu aikoihin. Kaiken lisäksi pöydälle tultiin kovalla vauhdilla putkesta. Se meni hienosti, vaikka olin varma, että ei Nero siihen pöydälle malta pysähtyä. Pysähtyipä kuitenkin ja pysyikin siinä. Tokokäskyistä on joskus hyötyä agissakin.
Iso ongelma meillä on Neron kuumuminen radalla. Hallissa se kuumuu vielä enemmän, koska välimatkat on lyhyemmät kuin ulkokentällä. Minun hitaus radalla turhauttaa Neroa. Paula antoi vinkiksi, että rauhoitetaan Neroa jatkossa radalla jollain nuoltavalla herkulla esim. maksamakkaralla. Laitetaan herkkua lautaselle tai jollekin alustalle ja sijoitetaan herkkulautanen jonkin estesarjan päähän, jolloin Nero joutuu oikeasti pysähtymään ja nuolemaan herkun. Sitten jatketaan rataa. Tekniikka on kuulema tehonnut joillain koirilla. Nopeus on hyvä asia ja motivaation kanssa ei ole ongelmia, mutta minun on saatava Nero rauhoittumaan hieman, että ennätän ohjata sitä oikeaan suuntaan.Oli ihan mukavat agitreenit. Sain taas juosta itseni hikeen asti.

Tokossa on tapahtunut kummia. Meillä oli ihan huippumukavat tokotreenit keskiviikkona. Isona liikkeenä harjoittelin Neron kanssa noutoa. Ensin tein ihan perinteistä heittoa suoralla. Se meni yllättävän hyvin. Nero noutaa hyvällä vauhdilla ja osaa jopa tulla sivullekin kapulan kanssa kunhan hieman ohjaan.
Koska nouto onnistui suoralla niin hyvin, niin päätin kokeilla ensimmäistä kertaa ihan hyppynoutoa. Ja voi WAUDE! Se oli hienoa! Nero hyppäsi ja nouti. Hieman ohjasin, että hoksasi hypätä takaisin. Sivullekin Nero tuli perusasentoon. Olin aika hämmästynyt, että ensimmäisellä kerralla se meni niin hienosti. Tarja sanoikin, että nyt kannattaa aloittaa metallinoudon opettaminen hypyn kanssa, koska Nero oli niin innoissaan liikkeestä ja metallin noutaminen on yleensä se vaikea asia oppia.  Noutamisessa on yksi ongelma, johon minun pitää keksiä ratkaisu. Nero ei halua irrottaa kapulaa käskystä. Naksautuksesta irrottaa, koska tietää, että saa heti namin naksautuksen jälkeen. Irrottamisasiaa pitää miettiä vielä.
Tiina oli suunnitellut meille ryhmä-ja häiriöliikkeet. Ensimmäisenä koirat laitettiin rinkiin takapuolet keskustaa kohti ja ne joutuivat olemaan siinä paikkamakuussa kun me ohjaajat teimme ulkoringin ja kiersimme myötäpäivään. Hieno harjoitus! Toisena ryhmäliikkeenä teimme luoksetulotunnelin eli muut koirakot asettuivat vastakkain muodostaen kujan kun yksi koirakko vuorollaan suoritti kujalla luoksetulon. Ihan mahtava harjoitus! Kolmantena meillä oli viiden kohdan circuit-harjoitus eli jokainen koirakko oli vuorollaan yhdellä pisteellä ja teki määrätyn treenin ja minuutin välein oli paikan vaihto. Mukava ja vaihteleva harjoitus.
Ryhmäliikkeiden jälkeen olisi ollut vielä lyhyet yksilöliikkeet, mutta aika moni koira oli jo väsynyt, joten jokainen teki  ihan lyhyen yksilöharjoituksen. Minä tein Neron kanssa vain liikkeenaloitusharjoitusta eli treenasin kontaktin pysymistä valmis-sanan aikana.
Kun muut lähtivät treeneistä kotiin, niin minä jäin vielä hetkeksi hallille tokoilemaan Dumiksen kanssa. Duminan kanssa yritetään saada pidennettyä paikkamakuun matkaa. Myös pysähtymistä treenattiin. Maahanmeno liikkestä sujuu vielä epävarmasti, mutta etenee kuitenkin koko ajan. Olin kotona lopulta klo 22.15. Tuli siinä sitten keskiviikkopäivälle pituutta. :D

Torstai olikin sitten sellainen päivä, jota en tule unohtamaan loppuelämäni aikana. Nero pääsi mallikuvauksiin Tahkolle Nokson ja Pipsan kanssa. Enempää en juuri voikaan asiasta kertoa, mutta koko päivä siellä meni. Nero ja Nokso pääsivät paimentamaan hieman karjaakin. Kuvat julkaistaan vasta vuoden päästä, joten aika kauan joutuu odottamaan ennen kuin voin kuvia näyttää. Hieman Nero sai palkkaakin tehdystä työstä. Nerolla on nyt ihan virallinen, kirjallinen mallisopimus. :D Aika mahtava saada kutsu tällaiseen kuvaukseen. Ei tule toista kertaa elämässä tilaisuutta tällaiseen. Näinpähän vielä senkin, että Nerolla on paimennusvietti veressä. Ei poikaa pelottanut lähteä isojenkaan sonnien hännille.

Tässä on tapahtunut muutakin mukavaa, mutta senkin kertomista pitkitän hieman. Olen aika taikauskoinen joissain asioissa, joten en halua puhua asioista liian aikaisin. Haluan olla asioista varma ennen kuin nostan lipun salkoon. Sen verran voin sanoa, että sellainen asia, jota en uskonut koskaan tapahtuvan, tapahtui kuitenkin. Aika hienoa! Minulla on ollut melko paljon sulateltavaa viime päivinä. Nyt ensi järkytyksestä toipuneena, voin jo sanoa odottavani tulevaa aika innolla. Tästä kirjoitan sitten joskus myöhemmin lisää.

Lämmintä syksyyn

Intouduin viikonloppuna ompelemaan koirille lämpömanttelit syksyn viileitä kelejä ajatellen. Joskus koirat joutuvat odottelemaan esim. autossa treenivuoroaan ja lihakset pitäisi pitää lämpiminä. Olen sen verran nuuka ihminen, että en voi laittaa yli 70 euroa / per mantteli rahaa menemään, joten päätin ommella itse. Sainpahan sitten tehtyä sen verran isotkin, että takareidet ja etujalkojen lihaksetkin peittyivät. Tässäpä kuvat tuloksista.

Nerolle vaaleanvihreää

Duminalle vaaleanpunaista

Mitään karvavuorta näissä ei ole, mutta vanua kylläkin. Pällyskankaan ja vanun lisäksi näissä on paksu puuvillainen vuorikangas, joten ei näissä palellu. Menee varmaan pitkälle syksyyn ennen kuin tarvitsee ottaa Hurtan toppamanttelit käyttöön.


Sunnuntaina oli agilityvuoro. Oli mielettömän hauska ja nopea rata. Minä juoksin ihan kunnolla, että pysyin Neron tahdissa. Suoritimme koko radan hienosti ja siitä jäi hyvä mieli. Aloitin myös pitämään kirjaa siitä, minkälaisia ratoja me ollaan tehty treeneissä. Siitä vihkosta on sitten hyvä ottaa omiin yksilötreeneihin niitä vaikeaita ja harjoitustavaativia osuuksia.
Rataharjoituksen lisäksi teimme "välistäveto"-harjoituksia kolmen hyppyesteen avulla. Siinä minä olin koko ajan auttamattomasti myöhässä. Minä en vaan ennättänyt tarpeeksi nopeasti Neron mukaan. Kaksi hyppyä meni ihan kohtuudella, mutta kolmas olikin  jo sitten vaikeampi. Pitää siis harjoitella enemmän näitä välistävetoja. Myös lähtötilanteissa odottaminen vaatii paljon treeniä Nerolta. Monta kertaa pitää hokea "odota"-käskyä, että koira malttaa istua paikallaan esteen takana. Nero on vaan niin liekeissä agilitystä, että menohalut on liian kovat. :D
Onneksi meillä ei ole ongelmia motivaatiossa. Ehkä kuumakallen kanssa on kuitenkin helpompi treenata kuin sellaisen koiran kanssa, jota pitää koko ajan innostaa ja yrittää motivoida tekemään jotain.

 

 

Teemana tokoilu

Keskiviikkona taas tokoiltiin. Olin valinnut isoiksi liikkeeksi seuraamiskaavion eli pitkän seuraamisen. Kevyempi hihna auttaa selkeästi hihnaseuraamisessa, koska Nero kuvittelee olevansa ilman hihnaa ja pysyy kontaktissa paremmin. Seuraamisessa Nero on koko ajan hieman liian edessä, mutta en koe sitä mitenkään kamalan stressaavana itselleni. :D
Tein paljon käännöksiä molempiin suuntiin, että Nero ei voinut ennakoida mihin käännyn seuraavaksi. Oikealle kääntyminen on Neron kanssa helpompaa kuin vasemmalle kääntyminen juurikin edistämisen vuoksi. Kokeissa pitää varmaankin tehdä täyskäännökset oikealle.
Isojen liikkeiden jälkeen teimme ryhmäliikkeet. Ensin oli ympyrässä pujottelua. Seuraavaksi teimme rivimuodostelmassa liikkeestä jäävät, sekä maahanmeno, että seisominen. Viimeisenä ryhmäliikkeenä oli paikkamakuu 4 minuuttia. Itse tein avoimen paikallaolon eli menin piiloon. Nämä paikallaolot sujuvat todella hienosti, vaikka olen piilossa tai ehkä juuri siitä syystä. :D
Ryhmäliikkeiden jälkeen oli pienet liikkeet kahdessa ryhmässä. Minä olin valinut alokasluokan hyppyliikkeen ja noutoa. Viikonloppuna hyppyliike meni nimittäin ihan hassulla tavalla. Nero istui hypyn takana, vaikka en ole ikinä käskenyt/opettanut sitä istumaan hypyn taakse. Ihan tarkoituksella olen jättänyt istumisen opettamisen myöhemmäksi, koska aion käydä vielä ainakin kerran alokasluokan kokeissa ja ei ole ole hyvä vielä sekoittaa koiran päätä hypyn kanssa. Keskiviikkona hyppyliike sujui kuitenkin hienosti eikä viikonloppuna ilmenneestä ongelmasta ollut jälkeäkään. Hyvä niin.
Noutokin on edistynyt hieman. Nero malttaa jo odottaa heiton jälkeen. Se noutaa kapulan hienosti, mutta tiputtaa vielä ennen kuin ennättää ihan vierelle. Minun pitää saada jatkettua matkaa myöhemmällä palkkauksella. Tästä se etenee pikkuhiljaa.
Koska aikaa vielä oli jäljellä niin tein vielä jääviä liikkeitä avoimen luokan tapaan. Nero pysyi paikallaan hyvin eikä liikkunut. Pää kylläkin kääntyi katsomaan, että minne minä menin.

Kun Neron treenit olivat ohi ja porukka alkoi lähtemään koteihinsa, niin minä aloitin treenit Duminan kanssa. Treenasimme seuraamista ja käännöksiä. Seuraaminen on hieman liian väljää vielä, mutta välillä saamme aikaan ihan hyviäkin pätkiä. Liikkeestä maahanmeno alkaa pikkuhiljaa sujumaan, joten voin kasvattaa välimatkaa hieman. Jonkin verran Dumina tarvitsee vielä apuja minulta.  Liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään. Dumina pysähtyy , mutta joudun kädellä auttamaan todella paljon enkä voi ottaa vielä yhtään välimatkaa.
Dumiksen kanssa treenatessa on ihan parasta se, että tyttösen kontakti pysyy melko tiiviinä. Dumis suorastaan rakastaa sitä, että saa tehdä minun kanssa juttuja.

Kummallakaan koiralla ei ole motivaation kanssa ongelmia, mutta "sisarkateus" kohottaa motivaatiota entisestään. Siksipä onkin hyvä kuljettaa sekä Nero että Dumina aina mukana tokoharkoissa, niin vire pysyy kohdillaan. Taidan hyödyntää tuota sisarkateutta seuraavissa tokokokeissakin ja otan Dumiksen mukaan koepaikalle virittämään Neroa oikeaan tunnelmaan.

Ensi viikolla tokotreeneissä on sovittuna oman ryhmän möllitokotreenit eli laitamme kehänauhat ja käskytämme sekä tuomaroimme toisiamme. Teemme siis kokeenomaisen treenin. Jatkossa ryhmämme tekee "koetreenit" joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. Me olemme tehneet tarkat suunnitelmat syksyn treeneistä ja jokainen joutuu nyt enemmän opastamaan toisiaan. Meidän ryhmän varsinainen ohjaaja Tarja, haluaa jatkossa olla enemmän vain osana treeniryhmää ja hän yrittää kannustaa meistä jokaista neuvomaan ja ohjaamaan toisiamme. Koko ryhmämme on kehittynyt todella paljon ja pystymme varmaan tukemaan ja auttamaan toisiamme jo paljon paremmin kuin esim. vuosi sitten. Muuttunut treenisysteemikin tuo uutta innostusta harrastukseen. Minä olen iloinen, että meidän ryhmä toimii hyvin ja henki porukan kesken on mahtava. Treeneissä ja kokeissa tulee jatkossakin takapakkeja, mutta onneksi on oman porukan tuki takana. Luovuttaminen ei tule kuuloonkaan. :D

Bywater-tapaaminen 21.-23.9.2012 Maaningalla

Olipa mahtava viikonloppu. Vietin sen koirieni kanssa Maaningalla Haukkumajalla Bywater-tapaamisessa. On se vaan niin mukavaa porukkaa kokonaisuudessaan. Aika ei tullut pitkäksi ja naurulihakset olivat koetuksella.
Lauantaina aamusta osa porukasta lähti viestimetsään koiriensa kanssa. Minä jäin kokkaamaan porukoille syömistä.
Kun jengi oli tullut takaisin majalle ja oltiin syöty, niin lähdettiin tekemään agilityrataa. Annella oli valmis ratasuunnitelma, joka me toteutettiin. Siinä oli hyppyjä ja putkia. Oli hieno tunne, kun Nero sai vetää rataa vauhdilla. Koira nautti tekemisestä ja vauhdista ihan silminnähden.

Punainen ferrari ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen)

Kuvan otti Tuire Finska-Koponen

Agilityn jälkeen ja odotusvuoroilla porukat treenasivat kuka mitäkin halusi. Osa porukasta teki esineruutua tai jälkeä. Itse tokoilin Neron kanssa. Tein seuraamista, käännöksiä ja kaukokäskyjä.
Dumiskin sai hiukan treenata tokojuttuja.
Lauantai-illasta saunottiin, syötiin ja rupateltiin.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta viestimetsään. Minä otin Duminan mukaan. Siellä viestissä minulle valkeni, että Dumis on oikeasti tosi kiinni minussa. Minusta erkaantuminen oli sille vaikeaa. Luoksetuleminen sujui puolestaan hienosti. Dumina on hyvin sosiaalinen, joten ehkä juuri tuo sosiaalisuus on saanut minut luulemaan, että Dumis ei ole niin kiinni minussa kuin esim. Nero on.
Molemmat koirat taitavat olla oikeita mamman mussukoita. :D

Kuvan otti Tuire Finska-Koponen

Viestin jälkeen Nero pääsi taas agiliitelemään hyppyradalle. Koko rata saatiin taas sujumaan yhtenäisenä. Vauhtia ja intoa riitti sekä koiralla että ohjaajalla.

Takanaleikkausta ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen )

 

 

 Kaikista tärkeintä tässä viikonlopussa oli kuitenkin se, että ihmiset ja koirat pääsivät näkemään toisiaan. Yhdessäoleminen ja yhdessätekeminen on aivan mahtavaa.

Bywater-ryhmäkuva. Kuvassa on Bono, Pipsa, Tara, Wakanda, Nero, Dumina, Soma, Sulo, Tintti, Demi, Uma, Jiro, Jato. Paikalla olleista kuvasta puuttuvat: Myy, Rico, Possu, Nemo, Lilo, Io ja Tala ( kuvan otti Jane Sissonen )

Duminan perhettä: Tara-sisko. Nemo-isä ja Dumina ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen )

 

Se mikä näin jälkeenpäin jäi viikonlopussa harmittamaan oli se, että koirista on paljon kuvia, mutta meistä ihmisistä ei tullut otettua yhtään ryhmäkuvaa. Ehkä ensi kerralla sitten muistetaan kuvailla ihmisiäkin. :D
Suuri kiitos kaikilla Bywater-tapaamisessa mukana olleille. Oli hauska viikonloppu.

Uusia tuulia

Ihan tähän alkuun ruoka-asiaa. Nyt on meillä kokeiltu Muschin ruokia. Edellisessä päivityksessä kirjoitinkin Muschin fb-kampanjasta, jossa kaikki tykkääjät saavat ilmaisen kana-aterian.

Ilmaiseksi saatu kana-ateria upposi molemmille koirille tosi hyvin. Nero ja Dumina nyt onkin sellaisia herkkupyllyjä. Pakastimessa odottaa herkkusuiden ruokahetkeä vielä Muschin broilerin sisäelinseos, liha-ateria ja poronlihapötkö. Hyvää vaihteluahan se on koirallekin saada välillä muutakin kuin nappulaa.

Viime sunnuntain agitreenit oli melko vauhdikkaat. Miia oli tehnyt meille melko helpon radan jossa oli hyppyjä, pussi, A-este, muuri ja putki. Nero veti vauhdilla rataa. Jyrkät käännökset meinasivat mennä melko pitkiksi, mutta hyvin Nero haki kuitenkin esteet. Eniten minua arvelutti se, että putki oli sijoitettu A-esteen alle siten, että putken suu ja A-esteen lähtö olivat ihan vierekkäin. Nerohan on ihan putkihullu, joten hieman mietitytti, että miten saan ohjattua koiran juuri kontaktiesteelle eikä putkeen.Turhaan minä mietin koko asiaa, koska Nero meni A-esteelle eikä edes yrittänyt putkelle. Ihan mahtava tunne onnistua näinkin pienessä asiassa. Juuri nämä pienet onnistumiset ja edistymiset tekevät agilitystä niin mahtavan harrastuksen. Nopeassa koirassa on etunsa kun ajatellaan agilityä harrastuksena, mutta taas melko aloittevana harrastajana ohjauskuviot on vielä niin hakusessa, että nopean koiran kanssa joutuu aika paljon soveltamaan. Lähtötilanteissa odottamista meidän pitää harjoitella paljon. Nerolla on niin kova palo radalle, että se meinaa lähteä ennen lähtölupaa. Minun pitää muistaa palkata ja kehua todella paljon lähdöissä. Kaiken kaikkiaan ihan mukavat treenit.


Viime tiistaina oli sitten tokotreenit ja ne toteutettiin uudella suunnitelmalla. Jokaisen koirakon oli pitänyt miettiä valmiiksi itselleen ns. isot liikkeet ja pienet liikkeet. Ensin jokainen koirakko teki yksittäin isot liikkeet ja aikaa oli varattu noin 8 minuuttia/ per koirakko. Minä olin päättänyt tehdä luoksetuloja ja luoksetulon pysäytyksiä. Luoksetulon toteutin niin, että käskin Neron kiertää merkkikartion takaa ja palata minun luokse. Välillä tein läpijuoksuja eli Nero juoksi suoraan takaisin sivulle, ja välillä tein puolessa välissä paluuta äkkipysäytyksen. Olen tyytyväinen pysäytyksiin. Toisaalta oli hyvä tehdä välillä läpijuoksuja, niin ettei Nero alkanut ennakoimaan pysäytystä.
Tein isojen liikkeiden lopuksi muutaman alokasluokan hyppyliikkeen ihan vaan muistutukseksi Nerolle, että ei kokonaan taito unohdu. Tarkoitus kun olisi vielä käydä alokasluokan kokeissa pari kertaa. Avointa luokkaa harjoitellaan kuitenkin koko ajan sivussa ja ylempienkin liikkeitä treenataan jo ihan motivaation ylläpitämiseksi.
Kun kaikki koirakot olivat tehneet isot liikkeet, teimme ryhmäharjoitukset. Ensin suoritimme paikkamakuun siten että koirakot olivat vastakkain eri puolilla hallia. Piiloon menevät olivat toisella puolella ja näkyvillä olevat toisella puolella. Koirat joutuivat siis katselemaan toisiaan koko paikkamakuun ajan. Itse menin piiloon eli suoritin avoimen luokan paikkamakuun. Olen huomannut, että Nero on täysin hiljaa ja todella keskittynyt silloin kun minä olen piilossa. Neljän minuutin paikkamakuu meni loistavasti. Minä tiirailin peilin kautta, että miten Nero pysyy paikallaan ja hienosti se meni.
Paikkaamakuun jälkeen meillä oli vuorossa häiriötreeniä eli koirakot menivät seuruutusta ilman hihnaa melko tiiviissä ympyrässä. Välillä suuntaa vaihdettiin tekemällä täyskäännös. Tavoitteena oli siis pitää kontakti yllä. Ympyrätreenin jälkeen koirakot menivät kahteen ryhmään ja asettauduimme hallin vastakkaisille puolille. Teimme seuraamistreeniä siten, että kävelimme kohti toisiamme ja ohitimme toisemme niin, että koirat joutuivat lähes kosketustuntumaan toistensa kanssa. Nämä ryhmäharjoitukset ovat ihan mahtavia. Koirat saavat häiriöitä ja itsekin huomaa, että missä tilanteessa on oltava jämäkämpi tai voi hieman ottaa kevyemmin.
Ryhmäharjoitteiden jälkeen koirakot jaettiin kahteen erilliseen pienryhmään ja pienryhmän kanssa treenattiin ennalta suunniteltuja pieniä liikkeitä. Kummastakin ryhmästä kentällä oli yksi koirakko kerrallaan. Muut ryhmäläiset kommentoivat ja auttoivat. Osa koirista oli paikkamakuussa odotusvuorollaan. Minä tein Neron kanssa seuraamisen käännöksiä ja nimenomaan hihnan kanssa, koska hihnaseuraaminen on aina ollut meille se väljempi ja huonompi. Nero on hihnassa aina vähän kuin olisi sunnuntaikävelyllä. Kontakti meinaa luisua jonnekin ja kaikki käännökset on löysiä.
Treenasin myös maahanmenoja, koska ne ovat aina olleet hitaanpuoleisia ja Nero meinaa kääntyä hieman minun eteen. Näitä pieniä liikkeitä jokainen koirakko sai treenata noin 10 minuuttia.
Kun Neron treenit olivat ohi, niin treenasin vielä Duminan kanssa hieman. Teimme hieman lyhyitä seuraamispätkiä. Duminan kontakti on jotenkin kiinteämpi kuin Nerolla. Olen huomannut joskus lenkilläkin, että Dumina kulkee vierellä kontaktia hakien. Se on vaan niin suloinen. Harjoittelin myös liikkeestä maahanmenoa. Pelkkä maahanmenohan Dumiksella on melko vahva, joten olen pikkuhiljaa uskaltanut lisätä siihen irtautumista eli siirryn kauemmas ja kauemmas. Nyt olen lisännyt maahanmenoon siis liikkeen. Duminan oppimiskyky on todella hyvä.
Viime tokotreenit olivat siis uudenlaiset ja tämä uusi tapa treenata tuntuu todella kivalta. Jokainen koirakko saa enemmän aikaa ja paljon vaihtelua. Jokaisen on myös tehtävä suunnitelma etukäteen omista treeneistään ja siitä mihin aikoo tähdätä. Itselläni ainakin on motivaatio taas kohonnut.

Tulevana viikonloppuna onkin sitten kaikkea mukavaa koiratekemistä luvassa. Siitä sitten lisää ensi viikolla.

Terveet silmät

Jo otsikosta voi päätellä, että koirat on jälleen kertaalleen silmätarkastettu. Eilen käytin molemmat joukkotarkastuksessa ja Jari Aho totesi, että sekä Nerolla että Dumiksella on terveet silmät. Tarkastus oli Nerolle jo kolmas ja Dumikselle toinen. Olen iloinen, että taas voidaan porskutella hyvillä mielillä eteenpäin.
Ensi keväänä on sitten jossain vaiheessa vuorossa Dumiksen lonkka-, kyynärä- ja selkäkuvaus.

Eilen sain myös ensikosketukseni Muschin koiranruokaan kun kävin hakemassa ilmaisen kana-ateria pötkön Kuopion Topista ja Tessusta. Muschilla on joku kampanja, että ne jakavat 10 000 kana-ateriaa ilmaiseksi kaikkille fb-tykkääjille. Minä siis tilasin etukupongin sähköpostiini ja kävin hakemassa ilmaisen aterian koirille. Tulihan sitä sitten samalla ostettua muutama muukin lihapötkö kokeeksi. Tosi tehokas tuo Muschin kampanja, jos kaikki ilmaisaterian hakijat ostavat samalla kertaa muutakin. Saahan nähdä mitä koirat tykkäävät. Tai oikeastaan ei tarvitse edes arvailla mitä ne tykkäävät, koska ainahan niille on raaka liha kelvannut, kaikki liha. :D

Ai niin, viime sunnuntaina oli ensimmäiset agitreenit kesän jälkeen hallissa ja uuden ryhmän kanssa. Olihan mielenkiintoinen kokemus. Meidän ryhmä koostuu melkoisen eritasoisista koirakoista. Osa on aloittelijoita, mutta jo nyt ihan huippuja ohjauksissa ja hyppyesteillä. Kontaktit ja kepit on vaan enää vaiheessa. Osa koirakoista on puolestaan estevarmoja, mutta koirilta puuttuu into ja tekemisen riemu. Osa on sitten kaikessa hyviä. Nero on ehdottomasti porukan nopein ja innokkain. :D Taitotaso ei meillä vielä päätä huimaa, mutta kepit ja kontaktit alkavat olla pikkuhiljaa kunnossa. Niitähän me ollaan paljon kesällä treenattukin. Minä olinkin todella ylpeä Neron kepeistä sunnuntaina. Ensimmäinen kerta hallissa nyt ei vielä paljoa kerro, mutta jos meininki jatkuu samana koko talven, niin aika lailla hermoille käyvää voi tulla. Nero oli normaalia enemmän liekeissä. Suurin syy siihen voi olla hallissa vallitseva meteli. Muutamat koirat haukkuivat odotusvuorollaan. Nero oli odottaessa hiljaa, mutta kentälle päästessä se alkoi kuumua. Pitää nyt katsella, että miten treenit etenevät.

Eiliset tokotreenit jäivät nyt väliin koirien silmätarkin takia, mutta perjantaina meillä on treeniryhmän oma palaveri, jossa katsotaan aiemmin kuvattuja videoita treeneistämme ja puhumme treenisuunnitelmistamme. Kai sitä pitäisi tehdä tarkka suunnitelma etukäteen ihan paperille kirjattuna. Pitäisi kirjata myös omat tavoitteet ylös. Muutamia kokeita olen katsellut vielä tälle vuodelle. Aion käydä vielä parissa alokasluokan kokeessa ja ensi vuoden kesään mennessä tavoittelen avoimen luokan korkkausta. Siinähän sitä onkin jo tavoitteita ihan mukavasti. Meillä on suunniteltu tarkkaan ryhmässä, että miten jokainen treenikerta etenee.
 

1) Isot liikkeet (ruutu, merkki, luoksetulo, ohjattu, pitkät

seuraamiset...) 8 min/koira

2) Yhteisliikkeet ympyrässä/rivissä (eli häiriökontaktit, häiriöseuraamiset, käännökset paikallaan, jäävät...) 15 min  (kukin keksii ja käskyttää vuorollaan yhteistreenin)

3) paikkamakuu/istuminen 10 min (kukin käskyttää vuorollaan)

4) pienet liikkeet (seuraamisen käännökset, jäävät, kake, hyppy, nouto,

tunnari...) kaksi ryhmää yhtä aikaa, kummastakin ryhmästä yksi koira voi olla vielä paikkamakuussa sillä aikaa kun toinen tekee liikkeitä ja kaksi ryhmäläistä kommentoi ja auttaa suorittavaa koirakkoa: 10 min x 5 kahden koirakon satsia

 

Yksilötreenien suunnitelma kullekin kerralle mietitään etukäteen ja tuodaan hallille lapulla.

 

 

Uudella systeemillä jokainen koirakko saa enemmän treeniaikaa ja treeneihin tulee vaihtelua. Suunnitelma muotoutuu sitten pikkuhiljaa käytännön mukaan. Nyt vaan pitää tehdä itselleen jokaiselle kerralle paperille suunnitelma "isoista" ja "pienistä" liikkeistä. Jotenkin olen taas löytänyt sitä kipinää tähän tokoiluun. Tuntuu jopa ihan mukavalta, jos mentäisiin Neron kanssa kokeisiin.

Pitää tänään aloittaakin treenikertojen suunnittelu.