Kimppatreenit Haukkumajalla

Viime perjantaina oli mahdollisuus osallistua seuran majalla tokoilijoiden kimppatreeneihin. Pitihän se sitten mennä mukaan hakemaan lisää vinkkejä muutamiin ongelmakohtiin.
Seuraamisen edistämiseen sainkin aivan samoja vinkkejä kun tähänkin asti eli vanhoilla keinoilla mennään. On tehtävä vaan paljon käännöksiä jatkossakin.
Luoksetulossa suurimmat ongelmat eivät sitten näyttäytyneetkään tällä treenikerralla. Nerollahan on ollut ongelmana, että selän takana se saattaa heittää pienen lenkin ennen kuin on sivulla. Tällä kertaa luoksetulo onnistui erittäin hyvin. Nyt pitää kiinnittää huomiota luoksetulon ennakointiin.
Päästiin pitkästä aikaa harjoittelemaan hyppyä ja se meni todella hyvin. Ilmeisesti hyppy ei ole meille mikään suuri ongelma. Olen vaan opettanut hypyn alusta asti hieman väärin. Olen opettanut Neron hyppäämään yli ja odottamaan niin kuin on pitänytkin, mutta koiran palaamisen olen opettanut väärin. Nero on aina kiertänyt esteen kun on palannut minun luo, vaikka sen olisi voinut opettaa hyppäämään myös takaisin päin. Aina oppii uutta. ;)
Paikkamakuusta olen erittäin ylpeä. Se meni aivan loistavasti. Nero oli paikkamakuussa vieraiden koirien kanssa 4 minuuttia. Nerppa oli koko ajan ihan hiljaa ja kauniisti paikallaan. Kävin palkkaamassa sitä 2 ja 3 minuutin kohdalla. Oli aika mahtava olo. Tuntui, että jossain ollaan hyviä.
Sain muuten kotiin lähtiessä mukaani aika ison pussin makkaraa, jota oli jäänyt Sorsasalon koiranäyttelystä jäljelle. Nyt on koirielle treenimakkaraa ja emännälle jotain grillattavaa. :D

Takapää kadoksissa...:D

Eilen oli tokotreenit. Aloitin treenit perinteisellä tavalla eli leikin hieman Neron kanssa, että tulee hyvä vire molemmille. Leikkimisen jälkeen tein hieman liioiteltuja käännöksiä vasemmalle niin että Nero joutui käyttämään takapäätään aina käännöksen aikana. Tällä tavalla saan Neron muistamaan takapään käytön. Seuraavaksi pystyinkin sitten harjoittelemaan seuraamista. Neron edistämistä koitan saada kuriin opettamalla sille malttia ja tarkkaavaisuutta. Silloin lun sanon seuraamiskäskyn, en lähdekään heti liikkeelle vaan odotan paikallani hetken ja lähden sitten hieman yllättäen liikkeelle. Neron pitää olla koko ajan tarkkaavainen ja seurata, että mitä minä teen ja milloin lähden. Tein muutamia luoksetuloja. Nämä luoksetulot on sellainen asia, josta aion kysyä Satu Taskisen koulutuksessa. Olisiko hänellä jotain keinoa parantaa luoksetuloja.
Lopun paikkamakuu meni Nerolla jälleen kerran aivan erinomaisesti. Se osaa olla aika nätisti paikallaan. Myös luoksepäästävyys meni melko hyvin.
Tokotreenien jälkeen ajelin kotiin ja koukkasin rinteiden juurelle tekemään makkarajäljen Duminalle. Hienosti tytteli kulki suoraa linjaa.
Olen nyt muutamana päivänä lueskellut Marinnen antamaa kirjasta siitä miten jälkeä opetetaan. Paljon on herännyt kysymyksiä, mutta paljon olen viisastunutkin. Ehkä minä olen ensi keväänä paljon viisaampi tässä jälkiasiassakin. Onneksi on vielä syksyä aikaa harjoitella Duminan kanssa ennen kuin tulee pysyvät lumet.

Tokoa ja pikkuisen jälkeä

Minulta meinaa jäädä tämä kirjoittelu ihan kokonaan, kun ei ole oikein ennättänyt. Minä yritän syksyn aikana parantaa tapojani ja kirjoitella enemmän.
Viime tiistaina treenasin Neron kanssa pääsiassa seuraamista ja pysähtymistä. Nero kun edistää ja poikittaa ihan jonkin verran seuraamisessa. Tein paljon käännöksiä molempiin suuntiin, että Nero joutui olemaan koko ajan valppaana mihin suuntaan mennään. Omasta mielestäni kontakti on parantunut huomattavasti.
Perjantaina sitten Marianne tuli meille ja mentiin rinteiden juurelle tekemään jälki Duminalle. Marianne opasti minulle, että miten jälki tehdään ja miten aloitetaan jäljen treenaaminen pentukoiralle. Dumina oli aika taitava. Se seurasi jälkeä suoraan nenä maassa. Marianne sanoikin, että voi tehdä jatkossa Duminalle pitemmän jäljen, koska se meni niin hyvin. Nyt pitää vaan treenata tätäkin muutamia kertoja viikossa siihen asti kunnes lumet tulee.
Kun Duminalle oli tehty jälki, niin sitten tokoilin hieman Neron kanssa ja Marianne toimi ylimääräisenä silmäparina ja antoi hyviä vinkkejä. Jatkossa minun pitää treenata paljon Neron kanssa takapään käyttöä eli aloitan treenit aina ensin lelulla niin kuin tähänkin asti, mutta aina ennen seuraamisosiota tehdään takaapäänkäyttöharjoituksia eli paikallaankäännöksiä vasempaan. Ei haittaa vaikka tekisin liikkeet hieman liioitellusti kädellä ja namilla avittaen kunhan Nero vaan tajuaa, että mitä minä haluan. Minä syytän itseäni näistä takapakeista mitä tokoilussa on tullut, koska en ole muistanut treenata kaikkia liikkeitä säännöllisesti kesän aikana. Kesä pisti omat aikataulut muutenkin uusiksi, joten nyt on pakko panostaa treenaamiseen enemmän.
Eilen eli sunnuntaina olin Kuopion koiranäyttelyssä tarkastamassa rokotuksia. Oli mukava ja erittäin mielenkiintoinen päivä. Opinpahan ainakin sen, että nuo koirien  rokotusten hoitaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Paljon oli epäselvyyksiä ja huonoja merkintöjä. Jatkossa aion olla todella tarkka omien koirieni rokotustodistusten kanssa ettei tule sekaannuksia. Aina oppii uutta ja viisastuu. :)

Viikko mennä hurahti ja nyt on jo taas perjantai

Tämä viikko meni melkein kokonaan ilman minkäänlaisia tokotreenejä. Nero sairastui jonkin sortin vatsatautiin sunnuntai-iltana ja tiistai-iltana se piti käyttää eläinlääkärillä, koska oikea takajalka oli mennyt todella kipeäksi. Takajalan kipeytyminen johtui todennäköisesti vatsan kiputilasta. Nero sai lääkkeet ja keskiviikkoiltana se olikin jo paljon paremmassa kunnossa. Torstaina vatsataudista ei ollut enää tietoakaan. Dumina on ollut koko ajan terveenä, joten kovin tarttuvasta taudista ei voinut olla kyse.
Tiistain tokotreenit piti jättää tällä viikolla välistä, mutta ensi viikolla toivottavasti päästään. Eilen en vielä kovin paljon treenannut, mutta tein pienet makkarajäljet molemmille koirille. Minä en tiedä osaanko tehdä jäljen oikein, mutta onpahan pientä ajatustyötä koirille. Maahanmenoja treenasin sitten muutamia kertoja. Nerolle pitäisi saada sitä räväkkyyttä maahanmenoon ja Dumina pitäisi saada käsittämään, että mikä se maahanmeno edes on. :D Viikonloppuna pitää sitten ottaa kunnon intensiivinen tokotreeni Neron kanssa. Pitäisi aloittaa Duminankin intensiivisempi koulutus tokon alkeissa. Taidankin etsiä jostain toko1-kurssin treeniohjelman ja aloittaa pikkuhiljaa treenaamaan Duminankin kanssa enemmän. Jäljen treenaminen ja sen homman opettelu on alkanut kiinnostamaan koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Duminalla on energiaa ja se on mahdottoman sinnikäs, joten siitä voisi olla jälkikoiraksikin. Ainakin minusta tuntuu, että se jaksaisi tehdä töitä innokkaasti ja sisukkaasti. Vaikeahan se on vielä sanoa, että minkälainen siitä kehittyy. Marianne on onneksi luvannut tulla opettamaan minulle, että miten aloitan jäljen treenaamisen ihan alkeista. Olen toki lukenut, että miten voisi aloittaa, mutta aina on parempi kun joku näyttää käytännössä miten homma tehdään.

Kesä ja punkit

Olen nyt säännöllisesti käynyt molempien koirien kanssa pitemmillä metsälenkeillä. Metsässä käveleminen on rentouttavaa ja virkistävää. Duminakin on jaksanut lenkit todella hyvin alusta loppuun, vaikka on vielä melko pieni. Nero ja Dumina juoksevat peräkkäin rinteitä ylös ja alas, onnellisina ja kielet pitkällä roikkuen. Ainoa inhottava asia noissa metsälenkeissä on punkit. Niitä on tänä vuonna ihan extrapaljon. Vaikka Nerolla on punkkimyrkyt niskassa, niin joka lenkin jälkeen sen karvoista löytyy punkkeja kiipeilemästä. Duminaltakin olen joutunut poistamaan jo muutaman punkin iholta ja karvoista. Minua inhottaa nuo ällöttävät punkit. Joka iltaisesta punkkisyynistä on tullut jo rutiinia.
Tämä kesä on muutenkin erikoinen. Välillä on todella kuuma ja kostea keli. Välillä taas vettä tulee taivaan täydeltä ja ukkonen paukkaa niin että tanner tömisee. Toisinaan olo on kuin tropiikissa. Eilen vein koirat uimaan ja heti kun pääsin rantaan alkoi vettä satamaan rankasti. Taivas täyttyi paksusta, raskaasta ja tummasta pilvestä ja salamat välähtelivät. Keli oli siis ihan hyvä ja aurinkoinen kun lähdin kotoa, mutta tuo ukkonen ja sade tulivat ihan yllättäen. Eipä siinä sitten muuta kun takaisin kotiin odottelemaan sateen loppumista. Tosin myräkkä kesti sen verran pitkään, että käytin koirat lopulta vaan iltapissillä. Jospa viikonloppuna ei myrskyäisi niin pääsisi Nerokin uimaan, koska se rakastaa uimista. Toisaalta on ollut mukavakin kun näitä ukkosia on ollut. Ukkoskelissä on jotain maagista.

Sadetta ja ukkosta

Tiistaitreenit alkoivat ihan mukavassa kelissä. Ennätin treenata Neron kanssa seuraamista, jääviä liikkeitä ja luoksetuloa. Paikkamakuukin ennätettiin tehdä vielä porukalla, mutta sitten taivas repesi. Alkoi ihan mahdoton kaatosade ja se jatkuikin sitten koko illan ja yön. Treenit piti lopettaa hieman aikaisemmin, koska kaatosateessa ja ukkosen jyrinässä oli hieman hankala treenata.
Kotimatkakin oli melkoinen jännitysseikkailu, koska tuulilasin pyyhkijät viuhtoivat täysillä ja auton ikkunat huurutuivat sisäpuolelta niin pahoin, että niitä piti pyyhkiä talouspaperilla vähän väliä. Märät koirat varmaan vaikuttivat lasien höyrystymiseen jonkun verran. :D Ajotiet olivat veden vallassa ja moottoritiellä oli valtavia vesilammikoita. Piti ajaa aika hiljakseen ja maltilla. Vene olisi melkein ollut kätevämpi kulkupeli. :D
Sain houkuteltua koirat iltapissille kun sade hetkeksi taukosi, mutta se taukosi tosiaan vaan minuutiksi. Iltapissilenkiltä tultiinkin sitten ihan litimärkinä takaisin. Dumina ei oikein taida tykätä sadekeleistä. Siitä oli tosi inhottavaa kun turkki oli märkä ja tassut likaiset. Melkoinen hienohelma prinsessa. :D Nero on äijä. Sitä ei kauheasti sateet haittaa. Aina se on menossa, jos vaan minä sanon, että mennään. Onneksi kumpikaan ei pelkää ukkosta. Molemmat ottivat paukkamisen, jyskeen ja salamoinnin tosi rauhallisesti. Ukkonen oli sen verran kova, että herkempi koira olisi varmaan ahdistunut.

Mitäs sitä tulikaan tehtyä kesälomalla...

Nyt on pakko myöntää, että aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ihan luvattoman paljon. Kesäloma vaan vei ihan mennessään eikä aikaa ja innostusta ollut kirjoitella blogiin, koska kaiket pivät ja illat on menneet ulkona touhutessa.
Kesäkuun 20. päivä kokoonnuimme muutamien koiraihmisten kanssa Tervoon Saran luo. Tapaamisella ei ollut sen suurempaa tavoitetta kunhan vaan saadaan rupatella ja koirat saa juosta ja peuhata yhdessä. Mukavaa oli. Tässäpä muutama kuva Nerosta ja koirakavereista.

Takarivissä: Soma, Nero, Wiljo, Nico
Eturivissä: Sulo, Demi, Jato, Jiro, Tala, Pipsa

 Kuten kuvista näkee, että koiratkin osasivat nauttia kaltaisestaan seurasta. Pakko kyllä sanoa, että Sara on ihan mahdottoman hyvä kakkujen leipoja, eikä pitsaakaan voi moittia. Kiitos Sara!

23.6. meille tuli perheenlisäystä eli meille muutti pieni musta-valkoinen aussietyttönen. Duminassa on poweria enemmän kuin pienessä kylässä. Sisua ja kestävyyttä on eikä isommillekaan koirille anneta periksi ihan helpolla. Ajan kanssa sitten katsellaan, että mitä neidin kanssa aletaan harrastamaan, mutta ainakin tokoillaan. Jonkin verran kiinnostaisi jäljen opettelu, koska Dumina osaa käyttää nenäänsä.

                                          Dumina 4 kk

Kesäloman aikana tokon treenaaminen on jäänyt hiukan vähemmälle, mutta nyt on palattava taas arkeen ja otettava itseään niskasta kiinni. Tavoitteena olisi mennä edes yhteen tokokokeeseen syksyllä. Katsotaan nyt, että saadaanko hyppy kuntoon. Jos hyppyä ei saada treenattua, niin ei kannata kokeisiinka mennä harjoittelemaan.