Olen nyt säännöllisesti käynyt molempien koirien kanssa pitemmillä metsälenkeillä. Metsässä käveleminen on rentouttavaa ja virkistävää. Duminakin on jaksanut lenkit todella hyvin alusta loppuun, vaikka on vielä melko pieni. Nero ja Dumina juoksevat peräkkäin rinteitä ylös ja alas, onnellisina ja kielet pitkällä roikkuen. Ainoa inhottava asia noissa metsälenkeissä on punkit. Niitä on tänä vuonna ihan extrapaljon. Vaikka Nerolla on punkkimyrkyt niskassa, niin joka lenkin jälkeen sen karvoista löytyy punkkeja kiipeilemästä. Duminaltakin olen joutunut poistamaan jo muutaman punkin iholta ja karvoista. Minua inhottaa nuo ällöttävät punkit. Joka iltaisesta punkkisyynistä on tullut jo rutiinia.
Tämä kesä on muutenkin erikoinen. Välillä on todella kuuma ja kostea keli. Välillä taas vettä tulee taivaan täydeltä ja ukkonen paukkaa niin että tanner tömisee. Toisinaan olo on kuin tropiikissa. Eilen vein koirat uimaan ja heti kun pääsin rantaan alkoi vettä satamaan rankasti. Taivas täyttyi paksusta, raskaasta ja tummasta pilvestä ja salamat välähtelivät. Keli oli siis ihan hyvä ja aurinkoinen kun lähdin kotoa, mutta tuo ukkonen ja sade tulivat ihan yllättäen. Eipä siinä sitten muuta kun takaisin kotiin odottelemaan sateen loppumista. Tosin myräkkä kesti sen verran pitkään, että käytin koirat lopulta vaan iltapissillä. Jospa viikonloppuna ei myrskyäisi niin pääsisi Nerokin uimaan, koska se rakastaa uimista. Toisaalta on ollut mukavakin kun näitä ukkosia on ollut. Ukkoskelissä on jotain maagista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti