Sunnuntaina agiliideltiin Neron kanssa. Oli todella vauhdikkaat treenit. Tiina oli suunnitellut meille hyppyradan, jossa ei ollut kovinkaan paljon tekniikkaharjoittelua. Tarkoitus oli varmaan saada vauhdikas kokonainen rata ja kunnon irrottelua. Tiina otti jokaiselta koirakolta ajan. Oli ihan mahtavaa! Nero oli nopea ja suoritti radan lopulta kunnialla, vaikka aika monta kertaa otettiin alussa uusiksi. Minä sain oikeasti juosta niin, että hiki valui ja henkitys pihisi. Siitä huolimatta lopullinen radan suorittaminen tuntui suurelta voitolta itselleni. Nero oli loppujen lopuksi toiseksi nopein koira radalla. Neroa nopeampi oli vaan Nico, Neron veli. Nero ei kuitenkaan hävinnyt veljelleen ajallisesti kuin joitain sekunnin sadasosia. Ihan tosi nopeita veljeksiä!
Treenien lopuksi tehtiin Neron kanssa muutamia kontaktiharjoituksia A-esteellä ja takakautta kiertämistä hyppyesteellä.
Nero oli melko naatti kun päästiin kotiin. Illalla kävin vielä pitkällä lenkillä koirien kanssa, koska Dumina ei ollut yhtään naatti. :D
Maanantaina olin vapaapäivällä ja kävinkin tekemässä Duminalle jäljen metsään. Melko lailla hyvin meni. Dumis pysyi hyvin jäljellä, mutta nosti nenänsä ilmaan pariin otteeseen. Tein juuri niin kuin Anne neuvoi aiemmin, että pysähdyin niille sijoilleni heti kun Dumis nosti nenänsä maasta. En antanut neidille mahdollisuutta lähteä eteenpäin ennen kuin aktiivinen maan haistelu alkoi uudestaan.
Huomasin, että on aika vaikea löytää sopivia paikkoja jäljen tekemiseen. Joka paikassa on vielä tosi märkää ja kenen tahansa pelloille et voi mennä polkemaan jälkiä. Pitää odotella, että tuo laskettelurinteen alapuoli sulaa ja kuivaa, niin siellä on helppo treenata.
Tiistaina oli tokotreenien vuoro. Päästiin ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulkokentälle treenaamaan. Oli melko viileä keli, mutta hyvinhän me pärjättiin kun oli tarpeeksi vaatetta päällä.
Neron kanssa tein luokkatreenin. Jonkin verran Nero otti häiriöitä ympäristöstä. Katse haahuili hieman, mutta ei Nerppa lähtenyt minnekään. Kontakti seuraamisessa on parantunut jonkin verran, mutta se ei ole edelleenkään tarpeeksi hyvä. Pitää vaan treenata enemmän.
Duminan maahanmenossa on tapahtunut kömmähdys. Dumis menee kyllä maahan, mutta yrittää samalla tunkea koko ajan lähemmäs ja lähemmäs minua, kunnes sen pää on kokonaan minun jalkojen välissä. :D Minä ääliö olen palkannut sitä väärin. Onneksi tämä kömmähdys ei ole lopullista. Tilanteen voi korjata kunhan opetan maahanmenon kauemmas. Minua vaan itseäni naurattaa koko tilanne. En voi käsittää miten Dumina on yhdistänyt maahanmenemisen jalkojen väliin menemiseen. Kyllä treenikavereillakin riitti hauskuutta kun seurasivat Duminan persoonallista tyyliä.
Perusasennon harjoittelussa emme ole edistyneet oikein mihinkään. Duminan perusasento edelleen "lösähtää". Ei ole mitenkään sievän näköistä. Sekin vaatii vaan sitkeää harjoittelua.
Tokossa sen huomaa, että mikään ei ole varmaa. Vaikka koira osaa tänään jonkin liikkeen lähes täydellisesti, niin viikon päästä se onkin voinut ikään kuin unohtua hetkellisesti. Kaikkia liikkeitä pitäisi siis treenata säännöllisesti ettei pahempia unohduksia tapahdu.Onneksi minulla on kaksi koiraa, joilla riittää motivaatiota treenata samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Paremmin koirien motivaatio kestää kuin minun. :D
Suvilla oli kamera mukana tokotreeneissä. Hän ottikin paljon kuvia kaikista treeneissä olleista koirista. Nyt vaan odottelen innolla, että milloinka Suvi saa katsottua kuvat ja laitettua ne galleriaansa. Sitten minäkin voin lisätä jonkun kuvan blogiini.
Ai, niin Dumina keksi vappuna itselleen uuden harrastuksen, ilmapallojen puhkomisen. :D Siitä on hauskaa ensin jahdata palloa ja lopulta poksauttaa se palasiksi. Kaiken lisäksi neiti ei pelkää koviakaan poksahduksia, vaan häntä ja koko pylly heiluu ihan vimmatusti kun pallosta lähtee paukahdus. Muutama ilmapallo on vielä jäljellä, mutta tuskin kauaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti