Jotain kuulumisia

 

On kulunut pitkä aika kun olen viimeksi päivitellyt kuulumisiamme. Kaikenlaista on tänä aikana sattunut, mutta puoliakaan en enää muista. :D Marraskuun alussa kävimme Neron kanssa Varkaudessa tokokokeessa. Meillä onkin ollut 8 kuukauden koetauko, joten aika paljon piti tsempata itseään, että pysyin kasassa. Nero sai 152,5 pistettä eli kakkostulos ja sijoitus 5/10. Ei ollenkaan huonosti, jos ajatellaan pitkää taukoa. Harmittaa tietysti hieman se, että tiedän meidän pystyvän parempaankin. Onhan meillä se ykköstuloskin.

 

Agilitytreeneissä ollaan käyty ihan normaaliin tapaan. Välillä on treenit on olleet huippuhienoja, mutta välillä tulee takapakkeja ja tuntemukset on kaikkea muuta kuin onnistuneet. Agility on todella vaativa laji. Siinä pitää hallita kroppaansa,hallita koiraansa, tuntea koiransa, hahmottaa rataa, olla nopea...lista on loputon. Pitää vaan yrittää treenata enemmän ja enemmän. Olen perehtynyt agilityn ohjaustekniikkaan myös dvd:n kautta. Olen myös piirtänyt kaikki agitreenien radat itselleni muistiin, että osaan sitten harjoitella oikeita asioita omatoimisesti hallilla.

 

Kävin Suvin ja neljän karvakuonon kanssa hallilla treenaamassa 7.12.

Treenattiin pääasiassa agilityä. Tehtiin aluksi Anne L:n harjoitus, jossa joutui harjoittelemaan takanaleikkausta. Kun se harjoitus oli käsitelty, niin treenattiin tekniikkaneliötä. Kolmanneksi teimme Anne L:n lyhyen radan ja videokuvasimmekin sen. Lopuksi harjoittelimme vielä keinua yksittäisenä esteenä.

Kun Nero ja Nico olivat jo saaneet juosta ja hyppiä lähes uupumiseen asti, niin Dumina ja Wiljo pääsivät treenaamaan tokojuttuja. Mukavasti se kaksi tuntinen vierähti.

 

Dumina sai loppuvuodeksi puolikkaan tokopaikan meidän treeniryhmästä. Yksi treenikaveri on treenannut kahta koiraansa tähän asti, mutta hän luopui toisesta paikastaan väliaikaisesti, joten minä ja toinen treenikaveri lunastettiin loppuvuoden paikat puoliksi. Lunastamme paikan myös kevätkaudelle, joten Dumis pääsee kunnolla treenaamaan eikä minun tarvitse aina jäädä hallille yksin treenailemaan kun muut ovat lähteneet jo kotiin. Niinhän minä olen tähän asti tehnyt.

 

Ensi vuoden huhtikuussa on Duminalla luonnetesti Maaningalla. Sain varattua paikan heti kun siitä tuli ilmoitus. Dumina on silloin 2 vuotta ja 1 kuukautta vanha eli melko nuori, mutta Duminan kohdalla en koe välttämätöntä tarvetta odottaa, että se kehittyisi ja kasvaisi henkisesti enemmän. Dumis on juuri sellainen kuin on. Sen näkee sitten.

 

Tulevalle keväälle ja kesälle onkin jo paljon suunnitelmia. Katsotaan nyt, että mitkä niistä sitten lopulta toteutuvat.



 

 

 



Mahtava viikko!

Mistähän taas aloittaisi tämän päivityksen. Viikon sisällä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Miten sitä voikin tapahtua yhtäaikaa paljon mukavia ja ainutkertaisia asioita.

Jos aloittaisin ihan aluksi meidän viime viikon melko arkisista agitreeneistä. Tehtiin rata kahdessa osassa. Oli hyppyjä, putkia, pussi, kontakteja ja PÖYTÄ. Siis pöytää me ei olla treenattu aikoihin. Kaiken lisäksi pöydälle tultiin kovalla vauhdilla putkesta. Se meni hienosti, vaikka olin varma, että ei Nero siihen pöydälle malta pysähtyä. Pysähtyipä kuitenkin ja pysyikin siinä. Tokokäskyistä on joskus hyötyä agissakin.
Iso ongelma meillä on Neron kuumuminen radalla. Hallissa se kuumuu vielä enemmän, koska välimatkat on lyhyemmät kuin ulkokentällä. Minun hitaus radalla turhauttaa Neroa. Paula antoi vinkiksi, että rauhoitetaan Neroa jatkossa radalla jollain nuoltavalla herkulla esim. maksamakkaralla. Laitetaan herkkua lautaselle tai jollekin alustalle ja sijoitetaan herkkulautanen jonkin estesarjan päähän, jolloin Nero joutuu oikeasti pysähtymään ja nuolemaan herkun. Sitten jatketaan rataa. Tekniikka on kuulema tehonnut joillain koirilla. Nopeus on hyvä asia ja motivaation kanssa ei ole ongelmia, mutta minun on saatava Nero rauhoittumaan hieman, että ennätän ohjata sitä oikeaan suuntaan.Oli ihan mukavat agitreenit. Sain taas juosta itseni hikeen asti.

Tokossa on tapahtunut kummia. Meillä oli ihan huippumukavat tokotreenit keskiviikkona. Isona liikkeenä harjoittelin Neron kanssa noutoa. Ensin tein ihan perinteistä heittoa suoralla. Se meni yllättävän hyvin. Nero noutaa hyvällä vauhdilla ja osaa jopa tulla sivullekin kapulan kanssa kunhan hieman ohjaan.
Koska nouto onnistui suoralla niin hyvin, niin päätin kokeilla ensimmäistä kertaa ihan hyppynoutoa. Ja voi WAUDE! Se oli hienoa! Nero hyppäsi ja nouti. Hieman ohjasin, että hoksasi hypätä takaisin. Sivullekin Nero tuli perusasentoon. Olin aika hämmästynyt, että ensimmäisellä kerralla se meni niin hienosti. Tarja sanoikin, että nyt kannattaa aloittaa metallinoudon opettaminen hypyn kanssa, koska Nero oli niin innoissaan liikkeestä ja metallin noutaminen on yleensä se vaikea asia oppia.  Noutamisessa on yksi ongelma, johon minun pitää keksiä ratkaisu. Nero ei halua irrottaa kapulaa käskystä. Naksautuksesta irrottaa, koska tietää, että saa heti namin naksautuksen jälkeen. Irrottamisasiaa pitää miettiä vielä.
Tiina oli suunnitellut meille ryhmä-ja häiriöliikkeet. Ensimmäisenä koirat laitettiin rinkiin takapuolet keskustaa kohti ja ne joutuivat olemaan siinä paikkamakuussa kun me ohjaajat teimme ulkoringin ja kiersimme myötäpäivään. Hieno harjoitus! Toisena ryhmäliikkeenä teimme luoksetulotunnelin eli muut koirakot asettuivat vastakkain muodostaen kujan kun yksi koirakko vuorollaan suoritti kujalla luoksetulon. Ihan mahtava harjoitus! Kolmantena meillä oli viiden kohdan circuit-harjoitus eli jokainen koirakko oli vuorollaan yhdellä pisteellä ja teki määrätyn treenin ja minuutin välein oli paikan vaihto. Mukava ja vaihteleva harjoitus.
Ryhmäliikkeiden jälkeen olisi ollut vielä lyhyet yksilöliikkeet, mutta aika moni koira oli jo väsynyt, joten jokainen teki  ihan lyhyen yksilöharjoituksen. Minä tein Neron kanssa vain liikkeenaloitusharjoitusta eli treenasin kontaktin pysymistä valmis-sanan aikana.
Kun muut lähtivät treeneistä kotiin, niin minä jäin vielä hetkeksi hallille tokoilemaan Dumiksen kanssa. Duminan kanssa yritetään saada pidennettyä paikkamakuun matkaa. Myös pysähtymistä treenattiin. Maahanmeno liikkestä sujuu vielä epävarmasti, mutta etenee kuitenkin koko ajan. Olin kotona lopulta klo 22.15. Tuli siinä sitten keskiviikkopäivälle pituutta. :D

Torstai olikin sitten sellainen päivä, jota en tule unohtamaan loppuelämäni aikana. Nero pääsi mallikuvauksiin Tahkolle Nokson ja Pipsan kanssa. Enempää en juuri voikaan asiasta kertoa, mutta koko päivä siellä meni. Nero ja Nokso pääsivät paimentamaan hieman karjaakin. Kuvat julkaistaan vasta vuoden päästä, joten aika kauan joutuu odottamaan ennen kuin voin kuvia näyttää. Hieman Nero sai palkkaakin tehdystä työstä. Nerolla on nyt ihan virallinen, kirjallinen mallisopimus. :D Aika mahtava saada kutsu tällaiseen kuvaukseen. Ei tule toista kertaa elämässä tilaisuutta tällaiseen. Näinpähän vielä senkin, että Nerolla on paimennusvietti veressä. Ei poikaa pelottanut lähteä isojenkaan sonnien hännille.

Tässä on tapahtunut muutakin mukavaa, mutta senkin kertomista pitkitän hieman. Olen aika taikauskoinen joissain asioissa, joten en halua puhua asioista liian aikaisin. Haluan olla asioista varma ennen kuin nostan lipun salkoon. Sen verran voin sanoa, että sellainen asia, jota en uskonut koskaan tapahtuvan, tapahtui kuitenkin. Aika hienoa! Minulla on ollut melko paljon sulateltavaa viime päivinä. Nyt ensi järkytyksestä toipuneena, voin jo sanoa odottavani tulevaa aika innolla. Tästä kirjoitan sitten joskus myöhemmin lisää.

Lämmintä syksyyn

Intouduin viikonloppuna ompelemaan koirille lämpömanttelit syksyn viileitä kelejä ajatellen. Joskus koirat joutuvat odottelemaan esim. autossa treenivuoroaan ja lihakset pitäisi pitää lämpiminä. Olen sen verran nuuka ihminen, että en voi laittaa yli 70 euroa / per mantteli rahaa menemään, joten päätin ommella itse. Sainpahan sitten tehtyä sen verran isotkin, että takareidet ja etujalkojen lihaksetkin peittyivät. Tässäpä kuvat tuloksista.

Nerolle vaaleanvihreää

Duminalle vaaleanpunaista

Mitään karvavuorta näissä ei ole, mutta vanua kylläkin. Pällyskankaan ja vanun lisäksi näissä on paksu puuvillainen vuorikangas, joten ei näissä palellu. Menee varmaan pitkälle syksyyn ennen kuin tarvitsee ottaa Hurtan toppamanttelit käyttöön.


Sunnuntaina oli agilityvuoro. Oli mielettömän hauska ja nopea rata. Minä juoksin ihan kunnolla, että pysyin Neron tahdissa. Suoritimme koko radan hienosti ja siitä jäi hyvä mieli. Aloitin myös pitämään kirjaa siitä, minkälaisia ratoja me ollaan tehty treeneissä. Siitä vihkosta on sitten hyvä ottaa omiin yksilötreeneihin niitä vaikeaita ja harjoitustavaativia osuuksia.
Rataharjoituksen lisäksi teimme "välistäveto"-harjoituksia kolmen hyppyesteen avulla. Siinä minä olin koko ajan auttamattomasti myöhässä. Minä en vaan ennättänyt tarpeeksi nopeasti Neron mukaan. Kaksi hyppyä meni ihan kohtuudella, mutta kolmas olikin  jo sitten vaikeampi. Pitää siis harjoitella enemmän näitä välistävetoja. Myös lähtötilanteissa odottaminen vaatii paljon treeniä Nerolta. Monta kertaa pitää hokea "odota"-käskyä, että koira malttaa istua paikallaan esteen takana. Nero on vaan niin liekeissä agilitystä, että menohalut on liian kovat. :D
Onneksi meillä ei ole ongelmia motivaatiossa. Ehkä kuumakallen kanssa on kuitenkin helpompi treenata kuin sellaisen koiran kanssa, jota pitää koko ajan innostaa ja yrittää motivoida tekemään jotain.

 

 

Teemana tokoilu

Keskiviikkona taas tokoiltiin. Olin valinnut isoiksi liikkeeksi seuraamiskaavion eli pitkän seuraamisen. Kevyempi hihna auttaa selkeästi hihnaseuraamisessa, koska Nero kuvittelee olevansa ilman hihnaa ja pysyy kontaktissa paremmin. Seuraamisessa Nero on koko ajan hieman liian edessä, mutta en koe sitä mitenkään kamalan stressaavana itselleni. :D
Tein paljon käännöksiä molempiin suuntiin, että Nero ei voinut ennakoida mihin käännyn seuraavaksi. Oikealle kääntyminen on Neron kanssa helpompaa kuin vasemmalle kääntyminen juurikin edistämisen vuoksi. Kokeissa pitää varmaankin tehdä täyskäännökset oikealle.
Isojen liikkeiden jälkeen teimme ryhmäliikkeet. Ensin oli ympyrässä pujottelua. Seuraavaksi teimme rivimuodostelmassa liikkeestä jäävät, sekä maahanmeno, että seisominen. Viimeisenä ryhmäliikkeenä oli paikkamakuu 4 minuuttia. Itse tein avoimen paikallaolon eli menin piiloon. Nämä paikallaolot sujuvat todella hienosti, vaikka olen piilossa tai ehkä juuri siitä syystä. :D
Ryhmäliikkeiden jälkeen oli pienet liikkeet kahdessa ryhmässä. Minä olin valinut alokasluokan hyppyliikkeen ja noutoa. Viikonloppuna hyppyliike meni nimittäin ihan hassulla tavalla. Nero istui hypyn takana, vaikka en ole ikinä käskenyt/opettanut sitä istumaan hypyn taakse. Ihan tarkoituksella olen jättänyt istumisen opettamisen myöhemmäksi, koska aion käydä vielä ainakin kerran alokasluokan kokeissa ja ei ole ole hyvä vielä sekoittaa koiran päätä hypyn kanssa. Keskiviikkona hyppyliike sujui kuitenkin hienosti eikä viikonloppuna ilmenneestä ongelmasta ollut jälkeäkään. Hyvä niin.
Noutokin on edistynyt hieman. Nero malttaa jo odottaa heiton jälkeen. Se noutaa kapulan hienosti, mutta tiputtaa vielä ennen kuin ennättää ihan vierelle. Minun pitää saada jatkettua matkaa myöhemmällä palkkauksella. Tästä se etenee pikkuhiljaa.
Koska aikaa vielä oli jäljellä niin tein vielä jääviä liikkeitä avoimen luokan tapaan. Nero pysyi paikallaan hyvin eikä liikkunut. Pää kylläkin kääntyi katsomaan, että minne minä menin.

Kun Neron treenit olivat ohi ja porukka alkoi lähtemään koteihinsa, niin minä aloitin treenit Duminan kanssa. Treenasimme seuraamista ja käännöksiä. Seuraaminen on hieman liian väljää vielä, mutta välillä saamme aikaan ihan hyviäkin pätkiä. Liikkeestä maahanmeno alkaa pikkuhiljaa sujumaan, joten voin kasvattaa välimatkaa hieman. Jonkin verran Dumina tarvitsee vielä apuja minulta.  Liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään. Dumina pysähtyy , mutta joudun kädellä auttamaan todella paljon enkä voi ottaa vielä yhtään välimatkaa.
Dumiksen kanssa treenatessa on ihan parasta se, että tyttösen kontakti pysyy melko tiiviinä. Dumis suorastaan rakastaa sitä, että saa tehdä minun kanssa juttuja.

Kummallakaan koiralla ei ole motivaation kanssa ongelmia, mutta "sisarkateus" kohottaa motivaatiota entisestään. Siksipä onkin hyvä kuljettaa sekä Nero että Dumina aina mukana tokoharkoissa, niin vire pysyy kohdillaan. Taidan hyödyntää tuota sisarkateutta seuraavissa tokokokeissakin ja otan Dumiksen mukaan koepaikalle virittämään Neroa oikeaan tunnelmaan.

Ensi viikolla tokotreeneissä on sovittuna oman ryhmän möllitokotreenit eli laitamme kehänauhat ja käskytämme sekä tuomaroimme toisiamme. Teemme siis kokeenomaisen treenin. Jatkossa ryhmämme tekee "koetreenit" joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. Me olemme tehneet tarkat suunnitelmat syksyn treeneistä ja jokainen joutuu nyt enemmän opastamaan toisiaan. Meidän ryhmän varsinainen ohjaaja Tarja, haluaa jatkossa olla enemmän vain osana treeniryhmää ja hän yrittää kannustaa meistä jokaista neuvomaan ja ohjaamaan toisiamme. Koko ryhmämme on kehittynyt todella paljon ja pystymme varmaan tukemaan ja auttamaan toisiamme jo paljon paremmin kuin esim. vuosi sitten. Muuttunut treenisysteemikin tuo uutta innostusta harrastukseen. Minä olen iloinen, että meidän ryhmä toimii hyvin ja henki porukan kesken on mahtava. Treeneissä ja kokeissa tulee jatkossakin takapakkeja, mutta onneksi on oman porukan tuki takana. Luovuttaminen ei tule kuuloonkaan. :D

Bywater-tapaaminen 21.-23.9.2012 Maaningalla

Olipa mahtava viikonloppu. Vietin sen koirieni kanssa Maaningalla Haukkumajalla Bywater-tapaamisessa. On se vaan niin mukavaa porukkaa kokonaisuudessaan. Aika ei tullut pitkäksi ja naurulihakset olivat koetuksella.
Lauantaina aamusta osa porukasta lähti viestimetsään koiriensa kanssa. Minä jäin kokkaamaan porukoille syömistä.
Kun jengi oli tullut takaisin majalle ja oltiin syöty, niin lähdettiin tekemään agilityrataa. Annella oli valmis ratasuunnitelma, joka me toteutettiin. Siinä oli hyppyjä ja putkia. Oli hieno tunne, kun Nero sai vetää rataa vauhdilla. Koira nautti tekemisestä ja vauhdista ihan silminnähden.

Punainen ferrari ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen)

Kuvan otti Tuire Finska-Koponen

Agilityn jälkeen ja odotusvuoroilla porukat treenasivat kuka mitäkin halusi. Osa porukasta teki esineruutua tai jälkeä. Itse tokoilin Neron kanssa. Tein seuraamista, käännöksiä ja kaukokäskyjä.
Dumiskin sai hiukan treenata tokojuttuja.
Lauantai-illasta saunottiin, syötiin ja rupateltiin.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta viestimetsään. Minä otin Duminan mukaan. Siellä viestissä minulle valkeni, että Dumis on oikeasti tosi kiinni minussa. Minusta erkaantuminen oli sille vaikeaa. Luoksetuleminen sujui puolestaan hienosti. Dumina on hyvin sosiaalinen, joten ehkä juuri tuo sosiaalisuus on saanut minut luulemaan, että Dumis ei ole niin kiinni minussa kuin esim. Nero on.
Molemmat koirat taitavat olla oikeita mamman mussukoita. :D

Kuvan otti Tuire Finska-Koponen

Viestin jälkeen Nero pääsi taas agiliitelemään hyppyradalle. Koko rata saatiin taas sujumaan yhtenäisenä. Vauhtia ja intoa riitti sekä koiralla että ohjaajalla.

Takanaleikkausta ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen )

 

 

 Kaikista tärkeintä tässä viikonlopussa oli kuitenkin se, että ihmiset ja koirat pääsivät näkemään toisiaan. Yhdessäoleminen ja yhdessätekeminen on aivan mahtavaa.

Bywater-ryhmäkuva. Kuvassa on Bono, Pipsa, Tara, Wakanda, Nero, Dumina, Soma, Sulo, Tintti, Demi, Uma, Jiro, Jato. Paikalla olleista kuvasta puuttuvat: Myy, Rico, Possu, Nemo, Lilo, Io ja Tala ( kuvan otti Jane Sissonen )

Duminan perhettä: Tara-sisko. Nemo-isä ja Dumina ( kuvan otti Tuire Finska-Koponen )

 

Se mikä näin jälkeenpäin jäi viikonlopussa harmittamaan oli se, että koirista on paljon kuvia, mutta meistä ihmisistä ei tullut otettua yhtään ryhmäkuvaa. Ehkä ensi kerralla sitten muistetaan kuvailla ihmisiäkin. :D
Suuri kiitos kaikilla Bywater-tapaamisessa mukana olleille. Oli hauska viikonloppu.

Uusia tuulia

Ihan tähän alkuun ruoka-asiaa. Nyt on meillä kokeiltu Muschin ruokia. Edellisessä päivityksessä kirjoitinkin Muschin fb-kampanjasta, jossa kaikki tykkääjät saavat ilmaisen kana-aterian.

Ilmaiseksi saatu kana-ateria upposi molemmille koirille tosi hyvin. Nero ja Dumina nyt onkin sellaisia herkkupyllyjä. Pakastimessa odottaa herkkusuiden ruokahetkeä vielä Muschin broilerin sisäelinseos, liha-ateria ja poronlihapötkö. Hyvää vaihteluahan se on koirallekin saada välillä muutakin kuin nappulaa.

Viime sunnuntain agitreenit oli melko vauhdikkaat. Miia oli tehnyt meille melko helpon radan jossa oli hyppyjä, pussi, A-este, muuri ja putki. Nero veti vauhdilla rataa. Jyrkät käännökset meinasivat mennä melko pitkiksi, mutta hyvin Nero haki kuitenkin esteet. Eniten minua arvelutti se, että putki oli sijoitettu A-esteen alle siten, että putken suu ja A-esteen lähtö olivat ihan vierekkäin. Nerohan on ihan putkihullu, joten hieman mietitytti, että miten saan ohjattua koiran juuri kontaktiesteelle eikä putkeen.Turhaan minä mietin koko asiaa, koska Nero meni A-esteelle eikä edes yrittänyt putkelle. Ihan mahtava tunne onnistua näinkin pienessä asiassa. Juuri nämä pienet onnistumiset ja edistymiset tekevät agilitystä niin mahtavan harrastuksen. Nopeassa koirassa on etunsa kun ajatellaan agilityä harrastuksena, mutta taas melko aloittevana harrastajana ohjauskuviot on vielä niin hakusessa, että nopean koiran kanssa joutuu aika paljon soveltamaan. Lähtötilanteissa odottamista meidän pitää harjoitella paljon. Nerolla on niin kova palo radalle, että se meinaa lähteä ennen lähtölupaa. Minun pitää muistaa palkata ja kehua todella paljon lähdöissä. Kaiken kaikkiaan ihan mukavat treenit.


Viime tiistaina oli sitten tokotreenit ja ne toteutettiin uudella suunnitelmalla. Jokaisen koirakon oli pitänyt miettiä valmiiksi itselleen ns. isot liikkeet ja pienet liikkeet. Ensin jokainen koirakko teki yksittäin isot liikkeet ja aikaa oli varattu noin 8 minuuttia/ per koirakko. Minä olin päättänyt tehdä luoksetuloja ja luoksetulon pysäytyksiä. Luoksetulon toteutin niin, että käskin Neron kiertää merkkikartion takaa ja palata minun luokse. Välillä tein läpijuoksuja eli Nero juoksi suoraan takaisin sivulle, ja välillä tein puolessa välissä paluuta äkkipysäytyksen. Olen tyytyväinen pysäytyksiin. Toisaalta oli hyvä tehdä välillä läpijuoksuja, niin ettei Nero alkanut ennakoimaan pysäytystä.
Tein isojen liikkeiden lopuksi muutaman alokasluokan hyppyliikkeen ihan vaan muistutukseksi Nerolle, että ei kokonaan taito unohdu. Tarkoitus kun olisi vielä käydä alokasluokan kokeissa pari kertaa. Avointa luokkaa harjoitellaan kuitenkin koko ajan sivussa ja ylempienkin liikkeitä treenataan jo ihan motivaation ylläpitämiseksi.
Kun kaikki koirakot olivat tehneet isot liikkeet, teimme ryhmäharjoitukset. Ensin suoritimme paikkamakuun siten että koirakot olivat vastakkain eri puolilla hallia. Piiloon menevät olivat toisella puolella ja näkyvillä olevat toisella puolella. Koirat joutuivat siis katselemaan toisiaan koko paikkamakuun ajan. Itse menin piiloon eli suoritin avoimen luokan paikkamakuun. Olen huomannut, että Nero on täysin hiljaa ja todella keskittynyt silloin kun minä olen piilossa. Neljän minuutin paikkamakuu meni loistavasti. Minä tiirailin peilin kautta, että miten Nero pysyy paikallaan ja hienosti se meni.
Paikkaamakuun jälkeen meillä oli vuorossa häiriötreeniä eli koirakot menivät seuruutusta ilman hihnaa melko tiiviissä ympyrässä. Välillä suuntaa vaihdettiin tekemällä täyskäännös. Tavoitteena oli siis pitää kontakti yllä. Ympyrätreenin jälkeen koirakot menivät kahteen ryhmään ja asettauduimme hallin vastakkaisille puolille. Teimme seuraamistreeniä siten, että kävelimme kohti toisiamme ja ohitimme toisemme niin, että koirat joutuivat lähes kosketustuntumaan toistensa kanssa. Nämä ryhmäharjoitukset ovat ihan mahtavia. Koirat saavat häiriöitä ja itsekin huomaa, että missä tilanteessa on oltava jämäkämpi tai voi hieman ottaa kevyemmin.
Ryhmäharjoitteiden jälkeen koirakot jaettiin kahteen erilliseen pienryhmään ja pienryhmän kanssa treenattiin ennalta suunniteltuja pieniä liikkeitä. Kummastakin ryhmästä kentällä oli yksi koirakko kerrallaan. Muut ryhmäläiset kommentoivat ja auttoivat. Osa koirista oli paikkamakuussa odotusvuorollaan. Minä tein Neron kanssa seuraamisen käännöksiä ja nimenomaan hihnan kanssa, koska hihnaseuraaminen on aina ollut meille se väljempi ja huonompi. Nero on hihnassa aina vähän kuin olisi sunnuntaikävelyllä. Kontakti meinaa luisua jonnekin ja kaikki käännökset on löysiä.
Treenasin myös maahanmenoja, koska ne ovat aina olleet hitaanpuoleisia ja Nero meinaa kääntyä hieman minun eteen. Näitä pieniä liikkeitä jokainen koirakko sai treenata noin 10 minuuttia.
Kun Neron treenit olivat ohi, niin treenasin vielä Duminan kanssa hieman. Teimme hieman lyhyitä seuraamispätkiä. Duminan kontakti on jotenkin kiinteämpi kuin Nerolla. Olen huomannut joskus lenkilläkin, että Dumina kulkee vierellä kontaktia hakien. Se on vaan niin suloinen. Harjoittelin myös liikkeestä maahanmenoa. Pelkkä maahanmenohan Dumiksella on melko vahva, joten olen pikkuhiljaa uskaltanut lisätä siihen irtautumista eli siirryn kauemmas ja kauemmas. Nyt olen lisännyt maahanmenoon siis liikkeen. Duminan oppimiskyky on todella hyvä.
Viime tokotreenit olivat siis uudenlaiset ja tämä uusi tapa treenata tuntuu todella kivalta. Jokainen koirakko saa enemmän aikaa ja paljon vaihtelua. Jokaisen on myös tehtävä suunnitelma etukäteen omista treeneistään ja siitä mihin aikoo tähdätä. Itselläni ainakin on motivaatio taas kohonnut.

Tulevana viikonloppuna onkin sitten kaikkea mukavaa koiratekemistä luvassa. Siitä sitten lisää ensi viikolla.

Terveet silmät

Jo otsikosta voi päätellä, että koirat on jälleen kertaalleen silmätarkastettu. Eilen käytin molemmat joukkotarkastuksessa ja Jari Aho totesi, että sekä Nerolla että Dumiksella on terveet silmät. Tarkastus oli Nerolle jo kolmas ja Dumikselle toinen. Olen iloinen, että taas voidaan porskutella hyvillä mielillä eteenpäin.
Ensi keväänä on sitten jossain vaiheessa vuorossa Dumiksen lonkka-, kyynärä- ja selkäkuvaus.

Eilen sain myös ensikosketukseni Muschin koiranruokaan kun kävin hakemassa ilmaisen kana-ateria pötkön Kuopion Topista ja Tessusta. Muschilla on joku kampanja, että ne jakavat 10 000 kana-ateriaa ilmaiseksi kaikkille fb-tykkääjille. Minä siis tilasin etukupongin sähköpostiini ja kävin hakemassa ilmaisen aterian koirille. Tulihan sitä sitten samalla ostettua muutama muukin lihapötkö kokeeksi. Tosi tehokas tuo Muschin kampanja, jos kaikki ilmaisaterian hakijat ostavat samalla kertaa muutakin. Saahan nähdä mitä koirat tykkäävät. Tai oikeastaan ei tarvitse edes arvailla mitä ne tykkäävät, koska ainahan niille on raaka liha kelvannut, kaikki liha. :D

Ai niin, viime sunnuntaina oli ensimmäiset agitreenit kesän jälkeen hallissa ja uuden ryhmän kanssa. Olihan mielenkiintoinen kokemus. Meidän ryhmä koostuu melkoisen eritasoisista koirakoista. Osa on aloittelijoita, mutta jo nyt ihan huippuja ohjauksissa ja hyppyesteillä. Kontaktit ja kepit on vaan enää vaiheessa. Osa koirakoista on puolestaan estevarmoja, mutta koirilta puuttuu into ja tekemisen riemu. Osa on sitten kaikessa hyviä. Nero on ehdottomasti porukan nopein ja innokkain. :D Taitotaso ei meillä vielä päätä huimaa, mutta kepit ja kontaktit alkavat olla pikkuhiljaa kunnossa. Niitähän me ollaan paljon kesällä treenattukin. Minä olinkin todella ylpeä Neron kepeistä sunnuntaina. Ensimmäinen kerta hallissa nyt ei vielä paljoa kerro, mutta jos meininki jatkuu samana koko talven, niin aika lailla hermoille käyvää voi tulla. Nero oli normaalia enemmän liekeissä. Suurin syy siihen voi olla hallissa vallitseva meteli. Muutamat koirat haukkuivat odotusvuorollaan. Nero oli odottaessa hiljaa, mutta kentälle päästessä se alkoi kuumua. Pitää nyt katsella, että miten treenit etenevät.

Eiliset tokotreenit jäivät nyt väliin koirien silmätarkin takia, mutta perjantaina meillä on treeniryhmän oma palaveri, jossa katsotaan aiemmin kuvattuja videoita treeneistämme ja puhumme treenisuunnitelmistamme. Kai sitä pitäisi tehdä tarkka suunnitelma etukäteen ihan paperille kirjattuna. Pitäisi kirjata myös omat tavoitteet ylös. Muutamia kokeita olen katsellut vielä tälle vuodelle. Aion käydä vielä parissa alokasluokan kokeessa ja ensi vuoden kesään mennessä tavoittelen avoimen luokan korkkausta. Siinähän sitä onkin jo tavoitteita ihan mukavasti. Meillä on suunniteltu tarkkaan ryhmässä, että miten jokainen treenikerta etenee.
 

1) Isot liikkeet (ruutu, merkki, luoksetulo, ohjattu, pitkät

seuraamiset...) 8 min/koira

2) Yhteisliikkeet ympyrässä/rivissä (eli häiriökontaktit, häiriöseuraamiset, käännökset paikallaan, jäävät...) 15 min  (kukin keksii ja käskyttää vuorollaan yhteistreenin)

3) paikkamakuu/istuminen 10 min (kukin käskyttää vuorollaan)

4) pienet liikkeet (seuraamisen käännökset, jäävät, kake, hyppy, nouto,

tunnari...) kaksi ryhmää yhtä aikaa, kummastakin ryhmästä yksi koira voi olla vielä paikkamakuussa sillä aikaa kun toinen tekee liikkeitä ja kaksi ryhmäläistä kommentoi ja auttaa suorittavaa koirakkoa: 10 min x 5 kahden koirakon satsia

 

Yksilötreenien suunnitelma kullekin kerralle mietitään etukäteen ja tuodaan hallille lapulla.

 

 

Uudella systeemillä jokainen koirakko saa enemmän treeniaikaa ja treeneihin tulee vaihtelua. Suunnitelma muotoutuu sitten pikkuhiljaa käytännön mukaan. Nyt vaan pitää tehdä itselleen jokaiselle kerralle paperille suunnitelma "isoista" ja "pienistä" liikkeistä. Jotenkin olen taas löytänyt sitä kipinää tähän tokoiluun. Tuntuu jopa ihan mukavalta, jos mentäisiin Neron kanssa kokeisiin.

Pitää tänään aloittaakin treenikertojen suunnittelu.

 

 

 

 

 

Nero kävi reissussa

Kaikki päivityksen kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen, Porvoossa 26.8.2012
 

Nero kävi Tuiren ja Elinan kanssa 26.8.2012 järjestetyssä Aussie Openissa Porvoossa. Menestystä ei tullut punaisissa uroksissa, mutta reissu oli Nerolle oikein opettavainen kokemus. Herra oli käyttäytynyt hienosti koko matkan, vaikka matkaseurana autossa oli kolme muutakin aussieta: Rico, Minttu ja Pipsa. Oli hienoa huomata, että Nero sopeutuu ja sen pää kestää. Se ei muutenkaan turhaa räyhää tai pönkitä egoaan. Tuire otti todella upeita kuvia Nerosta. Vaikka Nero ei pärjännyt USA:laisen tuomarin Marteen Waltersin tuomaroimassa näyttelyssä, niin omasta mielestäni Nerppa on vaan niin ihana ukkeli. :D Minua harmittaa vaan se, että tuo tuomari ei antanut mitään kunnollista arvostelua kenellekään. Neronkin arvostelu oli kaksi lauseinen ja se meni näin: "  Slightly taller than should. Nice front movement. "  Olisi ollut tosi mukava saada arviota muustakin.

Naamakuvaa
 

"Elina, sä oot ihana!"
 

Poseerausta
 

Tarkkaavainen katse
 

Kaunista juoksua














 

Sillä aikaa kun Nero oli reissussa, käytiin me Duminan kanssa sienimetsällä ja saatiinkin muutama litra suppilovahveroita. Tein Dumikselle myös aika pitkän jäljen. Neiti alkaa kehittyä haisteluhommissa. :D

Eilen oli viimeiset agitreenit kesäryhmän kanssa. Nero on kuulema kehittynyt paljon alkukesästä. Puomi meni todella kauniisti hyppyesteiden jatkona. Myös keppien loppupäähän sain taas uusia vinkkejä, joita kokeilinkin. Jatkossa aloitankin keppien treenaamisen aluksi loppupäästä. Teen alkuun muutaman keppivälin lopusta ja sitten vasta koko 12-kepin sarjan. Muistuttelen siis viimeisestä keppivälistä.
Ensi viikolla alkaa hallitreenit sekä tokossa että agissa. Toko siirtyy keskiviikkoiltaan ja agi sunnuntai-iltaan. Ihan mukava, kun ei ole peräkkäisinä iltoina. Nyt syksyn aikana yritän torhistautua ja kannustan itseäni käymään jonkun ylimääräisen kurssin vaikka ACE:lla. Dumiksellekin voisi tehdä hyvää aloittaa agility. Talvikaudeksi otan taas hallin avaimen ja käyn omatoimitreenaamassa aina kun ennätän.

Monenlaista tohinaa

Kesäkuussa Tuiren luona käymässä.
Kaikki tämän päivityksen kuvat otti Tuire Finska-Koponen

Viime viikon agilityt jäi väliin, koska meidän treenivuorolla oli möllikisat eikä me olla vielä valmiita agimölleihin, joten jäimme kotiin huilailemaan.
Tiistaina oli tokottelua ja oikein mukavaa tokottelua olikin. Treenattiin Neron kanssa noutokapulan tuomista ja pari kertaa otettiin hyppyäkin.
Tehtiin pari ryhmässä paikallaoloa. Ensin tehtiin paikallaolo istumalla ja sitten makaamalla. Paikkamakuun suoritin niin, että menin piiloon ja sehän menikin ihan loistavasti. Nero makasi paikallaan kuin tatti, vaikka minä olin poissa näkyvistä. Paikallaolo istualtaankin meni hienosti. Nero ei aikonutkaan liikahtaa paikaltaan. Kävin palkkaamassa sitä kerran.
Lopuksi tehtiin ryhmässä häiriöharjoituksia. Aivan samanlaisia kuin pentukursseilla tehdään eli ollaan ringissä ja koira perusasennossa sivulla. Yksi koirakko kerrallaan kiertää rinkiä ja jokainen yrittää pitää kontaktin yllä omaan koiraansa. Tässäkin asiassa totesin, että edistytty ollaan. :D Pariin otteeseen Neron katsekontakti meinasi herpaantua, mutta muutamalla napakalla kiellolla kontakti alkoi pikkuhiljaa pysyä paremmin. Tämä oli todella hyvä harjoitus pitkästä aikaa. Mukavaa vaihtelua.

Lauantaina pesin molemmat koirat. Siitä onkin aikaa kun viimeksi pesin ne oikein shampoolla. Nyt meillä on kaksi puhdasta ja hyvälle tuoksuvaa koiraa kotona. Toisaalta Nero oli jo sunnuntaina sitä mieltä, että kuraojassa on aivan ihanaa läträtä. :D

Perjantaina meille piti tulla eräs ihminen hieromaan koiria, mutta hän sairastui. Onneksi Outi K. pääsi sunnuntaina hieromaan Neroa, jolla on ollut takapään lihakset melko jumissa. Käsittely meni odotettua paremmin. Nero antoi Outin tutkia ja käsitellä hyvin. Aika nopeasti Nero rentoutui. Ainoastaan kipupisteiden käsittelyn aikana Nero ilmaisi lievää levottomuutta, mutta rauhoittui aika pian uudelleen.

Ohjeita Neron lihasten kuntoutukseen/rentoutukseen

ONGELMAT: Selän ja lantion kiinnityskohdan lihakset kipeänä ja jumissa, kaulan alue ja lapaluut jumissa

-          Takajalkojen taakse ja eteen venytteleminen aina ennen ja jälkeen treenien, venyttely suoritetaan niin, että jalkasuunnataan mielummin hieman kehon alle kuin ulospäin sivusuunnassa. Etujaloille samanlaisia venytyksiä kuin takajaloille. Tämä venyttely onnistuu parhaiten siten, että koira seisoo.

-          Selkälihaksistoa sivellään ja tunnustellaan, että onko kuumotuksia ja seurataan sitä että reagoiko koira tunnusteluun ja sivelyyn esim. lihaksia värisyttelemällä

-          Takajalkoja voi  taivuttaa lonkon kohdalta ulospäin, mutta koiran tulee olla makuuasennossa ja jalan pitää olla ”kasassa” eli ei venytysasennossa. Käsillä tuetaan jalkaa/lonkkaa molemmilta puolilta.

-          Koiran lapaluidenlihakset pitää ensin lämmitellä ennen kuin aloitetaan lapaluiden venyttely. Käden sormien pitäisi normaalitilanteessa mahtua puoleen väliin asti Neron lapaluun alle .

-          Koira on seisoma-asennossa ja yriteään saada koira taivuttamaan kaularankaa alaspäin niin paljon, että selkäranka menee köyrylle. Tämän voisi opettaa koiralle namin avulla.

-          Koiran pää pyritään kääntämään kevyesti  molemmille sivuille esim. namin avulla.

-          Lihakset eivät saa koskaan olla aivan kylmät kun venytyksiä ja hierontaa tehdään, mutta aivan kuumanakaan ne eivät saa olla.

-          Agitreenien jälkeen olisi hyvä tehdä ainakin pientä ravistelua iholle ellei ennätä tekemään venyttelyjä.

-          Frisbeen heittely on nyt parin viikon tauolla ja kontaktiesteitä pitää tehdä huomattavasti vähemmän kuin tässä kesän aikana ollaan tehty. Nämä kaksi asiaa voivat olla osatekijöinä Neron lihasjumeille.

En tiedä osaanko kirjoittaa kaikki ohjeet oikein ylös, mutta osaan toivottavasti tehdä liikkeet oikein, koska Outi neuvoi ja näytti ne. Hieronnan jälkeen Nero oli jotenkin hyvässä mielentilassa. Se halusi pussailla Outia. :D

Päivitykset laahaavat perässä niin kuin ajatuksetkin loman jälkeen

Tsuppidui, eipä ole meikäläinen ennättänyt taas pitää blogiaan ajantasalla. Kaikenlaista olen puuhaillut enkä muista enää murto-osaakaan. :D
Maanantai-iltaisin olen käynyt agilitytreeneissä ja tiistaisin  tokoilemassa. Kotitreenejä olen molemmissa lajeissa harrastanut.
Agissa olen kokenut enemmän onnistumiseniloa kuin pettymystä. Agility on vaan niin hauskaa, vaikka olenkin melko hidas ja kömpelö. Onneksi Nero on näppärä ja hoksaavainen koira. Se osaa korjata monia minun ohjausvirheitä todella hienosti.
Laitan tähän muutaman agiltykuvan, jotka Sanna K. otti 30.7. treeneissä.

Pientä ohjauksen hapuilua, mutta oikein Nero hakee esteen

Putkesta veto ja esteen takakautta kierto



Renkaan läpi

Todellinen lopputuulestus, kun rata päästiin loppuun asti

Siinäpä vimeaikaisia agilitykuulumisia. Kuten kuvista näkyy, niin juosta on saanut ja hauskaa on ollut. :D
Tokossa olen aloittanut Neron kanssa avoimen luokan liikkeiden harjoittelemisen. Ostin uuden noutokapulankin, että voidaan treenata kunnolla. Olemme treenanneet siis noutoa pieninä osioina ja kauko-ohjausta lähellä otettuna. Tuntuu kuin Nero olisi saanut uutta virtaa tokotreeneihin uusien treenien myötä. Itsellänkin on innokkaampi fiilis.
Duminan kanssa ollaan yritetty pitää kontaktia yllä. Seuraamistreenejä ollaan tehty ja peräpään käyttöä ollaan treenattu. Ehkä tärkein harjoitus meillä on ollut paikalla odottaminen. Dumis on melko malttamaton ja olen tehnyt odottamisharjoituksia vaihtelevilla pituuksilla. Odottamista harjoitellaan ihan virallisilla kenttätreeneillä ja epävirallisemmilla kotitreeneillä. Molemmat koirat joutuvat odottamaan tietyissä tilanteissa kuten esim. kun vien roskapussin, niin koirat odottavat etupihan rappusilla. Tai kun annan ruuan koirille, niin ne joutuvat odottamaan kupille menemistä niin kauan kun annan luvan. Siitä se Dumksenkin maltti pikkuhiljaa kasvaa, toivottavasti. :D

Olen tehnyt Duminalle muutamia kertoja jälkeä. Se on ehdottomasti mukavaa puuhaa. Pitäisi varmaan tehdä joskus esineruutuakin ja hakujuttujakin olisi kiva kokeilla. Syyskuun lopulla meillä on tulossa Bywater-tapaamisviikonloppu Haukkumajalle, joten elättelen toiveita, että siellä voisi kokeilla hakuakin. Ympäristö ainakin on ihan mahtava kaikelle koiraharrastamiselle.

Nero kävi 22.7.2012 Paltamossa koiranäyttelyssä. Itse en ollut siellä mukana. Elina oli niin ystävällinen, että vei ja handlasi Neron. Tuomarina oli Hilkka Salohalla. Neron arvostelu oli hyvä.

" Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea 3 v. uros, jolla hyvä pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta ja rintakehä. Hyvä luusto. Ranteet saisivat olla hieman joustavammat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvapeite ja väri. Liikkuu kovin jäykästi ja ahtaasti takaa sekä lyhyin askelin."

Takapään liikkeiden jäykkyys laski arvostelua todella paljon. Tosiasiahan on, että Neron takapää on jäykkä. Lihakset on jumissa. Agility rasittaa lihaksia todella paljon ja Nero kaipaa lihashuoltoa. Siitäpä syystä meille tulee koirahieroja kotikäynnille tämän viikon perjantaina. Molemmat koirat pääsevät hierojan käsittelyyn. Olen kyllä itsekin hieronut nyt Neron lihaksia ja minusta näyttää, että se on hieman auttanutkin. Nero venytteleekin enemmän kuin aiemmin eli lihakset eivät ehkä ole enää niin kauheassa jumitilassa. Katsotaan nyt, että mitä koirahieroja saa aikaan.

Yksi koira talossa, toinen hoidossa

Tällä viikolla ollaan taas agiliidelty ja tokoiltu Neron kanssa. Maanantaina oli agitreenit ja täytyy sanoa, että me ollaan kehitytty pikkuhiljaa. Ei me mitään huippuja olla, mutta eteenpäin on menty. A-esteen ylitys menee jo aika hienosti ja minun ohjauksetkin alkavat pikkuhiljaa sujua, ainakin helpoissa ohjauskuvioissa. :D Mitä enemmän me edistytään ja opitaan, sitä itsevarmempi ja luottavaisempi minusta tulee. Uskallan kokeilla erilaisiakin ohjauskuvioita. Ulkokentällä on ollut tosi kiva treenata ja Nerokin osaa odottaa vuoroaan kentän laidalla haukkumatta. Mahtavaa! Agijuttuja ollaan treenattu paljon kotipihassakin ja ehkä sekin vaikuttaa siihen, että edistytään. Etenkin kontakteissa on ollut hyvä, että ollaan voitu harjoitella iltaisin.

Tokossa olen alkanut miettimään, että jos jättäisinkin tuon alokasluokan kokonaan ja rupeaisin treenaamaan avointa luokkaa. Alokasluokan liikkeet alkavat maistua puulta. Meillä on jo yksi ykköstulos alokkaasta, joten voisimme hyvin siirtyä avoimeen. Uudet asiat voisivat innostaa sekä Neroa että minua. Dumiksen kanssa treenaan kuitenkin alokasluokan  juttuja, joten ne ei pääse kokonaan unohtumaan. Meillä oli tiistaina oikein mukavat tokotreenit. Sellaiset kesäisen letkeät. :D Meidän tokoryhmä on kyllä ihan omaa luokkaansa. Aina saa tukea ja neuvoja. Jokainen meistä yrittää auttaa toisia omalla panoksellaan.

Torstaina vein Neron Tuiren luo hoitoon ja hain Duminan välillä kotiin. Tuire halusi nähdä minkälainen koira Nero on ilman minua, joten sovimme, että teemme välillä vaihtarit. Dumiksella on siis edelleen juoksut ja tällä hetkellä kaikkein pahimmillaan.

Tänään olen sitten tehnyt erilaisia juttuja vain Duminan kanssa. Aamupäivällä kävimme lyhyellä pyörälenkillä. Dumis meni oikein nätisti pyörän vierellä.
Nyt illalla tein Duminalle kaksi jälkeä ja treenasimme tokoa sillä aikaa kun jäljet vanhenivat. Edellisestä jäljestä onkin jo aikaa. Tuntui todella mukavalta tehdä välillä jälkijuttujakin. Ensimmäinen jälki meni vähän rauhoitellessa, mutta toinen menikin sitten jo melko hyvin. Tein ihan suoraa jälkeä, mutta pitempää.

Nerolla menee Tuiren luona ihan hyvin. Se on pärjännyt laumassa ja ruokakin maistuu. Minä olen varma, että tämä lyhyt ero minusta tekee hyvää Nerolle. Se ei ole koskaan ollut poissa kotoa ilman minua. Minustakin on todella mielenkiintoista kuulla, että minkälainen se on vieraassa ympäristössä. Eihän se ympäristö ihan täysin vieras ole, mutta ei se oma reviiri ole. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jotain jännitettävää, mutta en taida kirjoittaa siitä vielä sen enempää. Kirjoitan sitten ensi viikolla, jos on jotain kirjoitettavaa. :D

Asiaa koirien vieteistä ja vähän muutakin

Kesäkuun viimeisenä päivänä kävin kuuntelemassa Juha Korrin luennon koirien vieteistä ja palkkauksesta. Lähinnä luento oli tarkoitettu pk-harrastajille, mutta Juha Korri puhui yleisesti koiraharrastuksista eikä ainoastaan pk-lajeja koskien. Tein luennosta itselleni muistiinpanoja, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika sekavia sellaisia. Kirjoittelen nyt kuitenkin tähän sellaisia itselleni tärkeitä asioita, jotka luennolta bongasin.

Vietti = sisäsyntyinen halu toimia, ei ole opittua toimintaa

Kaikkiin vietteihin tarvitaan

1. viretila ( esim. saalisvietissä se nälkä / ruoka )

2. avainärsyke ( esim. saalisvietissä se on nopea liike )

3. viettitoiminta ( esim. saalisvietissä se on kiinniottaminen )

4. viettipäämäärä ( esim. saalisvietissä se on saaliin kanssa rauhoittuminen, syöminen )

Puolustusvietti

1. koiralla on koko ajan viretila

2. avainärsyke on uhka

3. viettitoiminta on pako tai hyökkäys

4. viettipäämäärä on rauha

Laumavietti

1. koiralla on koko ajan viretila

2. avainärsyke on yksin jääminen tai asemaansa korostava johtaja

3. viettitoimintaa on mielistely, laumassa pysyminen

4. viettipäämäärä on rauha eli laumaan pääseminen

Paimennusvietti on saalisviettiä.

Viettien avulla kouluttaminen tuo koiralle menestyksen tunteen. Koira kokee onnistumista, koska pääsee viettipäämääräänsä. Oppiminen on kivaa ja johtaa positiivisiin asioihin.

Viettien avulla kouluttaminen on myös helppoa, koska koira osaa jo asioita sisäsyntyisesti esim. paimennus- ja metsästyskoirat.

Koira ei arvosta pelkkää suullista kehua, jos ohjaaja ei ole selkeä johtaja. Tyrannikaan ei saa olla.

Jotkut koirat saattavat kokea fyysisen koskemisen ( jopa kurittamisen ) palkkiona. Riippuen siitä, että onko laumavietti saalisviettiä vahvempana.

Koiran arvostus ihmistä kohtaan ei synny hetkessä. Koko yhteinen arki ja ihmisen persoona vaikuttaa. Ihminen ei voi näytellä koko aikaa koiralle olevansa jotain muuta kuin on. Flegmaattinen ihminen ei voi teeskennellä olevansa jotain muuta kuin on kuin korkeintaan lyhyen treenin ajan, mutta koira tuntee ihmisen arkisen persoonan.

Palkkaamattomuutta ja palkan pitempää odottamista on opeteltava pikkuhiljaa. Koesuorituksen jälkeen kannattaa aina palkata riippumatta oliko suoritus onnistunut vai ei. Koira tietää saavansa loppupalkan.

Koiran vietti on selvitettävä. Paras palkkaus on selvitettävä. Pyritään käyttämään aina parasta palkkaa. Viime kädessä koiran luonne vaikuttaa palkkaukseen. Jos koira palkkautuu parhaiten esim. lelulla, niin palkkaan sen sillä. Jos en osaa palkata lelulla, niin opettelen sen. Palkkaus on pakko olla koiran mukaan. Jos koira palkkautuu sekä lelulla että namilla yhtä hyvin, niin voi käyttää molempia. Koiran olisi kuitenkin tärkeä tietää etukäteen palkan laatu. Esim. tietyt liikkeet voisi palkata aina namilla ja tietyt leluilla. Koiralla olisi silloin ennakkotieto palkan laadusta eikä esim. ahneelle koiralle olisi pettymys kun saakin lelun. Sikin sokin palkkaus voi aiheuttaa klikkejä. Palkkauksen pitää olla aina johdonmukaista.

Mistä tietää, että koiralla on voimakas saalisvietti?

- kova tarve mennä saaliin perään

- menee loppuun asti

- puree syvää, kovaa ja rauhallisesti

- lähtee saaliin kanssa eli omii saaliin

- koira ei kyllästy toistoihin

- kuollutkin saalis kiinnostaa

Saalisviettiä käytettäessä treeneissä, on koiralla oltava nälkä eli sopiva vireystila. Harjoitusten myötä koira aktivoituu koko ajan enemmän ja ohjaaja passivoituu.

Koiran voi ehdollistaa esim. sanaan "toko", että pääsee tiettyyn vireystilaan kentälle mentäessä.

Miten lasketaan vireystilaa?

Runsaasti ruokaa!

viretila: ei saa olla kovin nälkäinen

avainärsyke: hillitty 

viettipäämäärä: runsas ruoka lopussa

- Korkeassa vireystilassa olevalle koiralle opetetaan pikkuhiljaa suorituksen pituus ettei koira turhaudu. Jos koira turhautuu ja alkaa esim. vinkumaan, niin palkkausväliä tihennetään aluksi.

- "Hiljaa"-käskyä ei kannata käyttää, jos ei tehoa.

TURHAUMAan liittyy usein agressioita. Koiralle, jolle ei ole opetettu palkkaamattomuutta, tulee kokeissa turhauma. Koira alkaa vinkumaan ja hermostuu. Silloin pitää opetella satunnainen palkkaaminen.

Kaiken kaikkiaan luento oli hyvä ja antoi uudenlaisia ajatuksia treenihommiin. Tulihan siellä paljon tuttuakin asiaa, mutta tuo on minun erittäin lyhyt tiivistelmä kolmen tunnin luennosta. :D

No, sitten meidän treeneihin. Neron kanssa ollaan menty agissa aika hyvin eteenpäin. Olen saanut säädeltyä koiran liiallista kuumista ja omat ohjauskuviotkin ovat parantuneet pikkuhiljaa. Puomissa olemme kokeneet oppimisharppauksen ja keppeihin saimme uusia vinkkejä, joita olemme kokeilleet. Olen päässyt pikkuhiljaa sisälle kesän treeniryhmäänkin ja olen saanut ihan mukavaa ohjaustakin. Kaikki ymmärtävät, että minä treenaan hieman eri tavalla kuin muut ryhmässä. Vaikeista radoista on ollut oma hyötynsä. Ollaan tehty välillä ihan mukavia pätkiä Neron kanssa, vaikka koko rataa ei olla kertaakaan päästy tekemään. Oikeastaan olisi tosi kiva kun yhden kerran olisi joku helpompi hyppyrata ja mekin päästäisiin veteämään kokonaan. En minä valita. Nyt pari peräkkäistä kertaa on mennyt todella hyvin ja olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, että minun kuumakalle on ollut rauhallkisempi ja oppiminen on ollut silminnähtävää.

Tokotreeneissä videoitiin luokat, mutta en ole itse vielä nähnyt videota. Enkä oikein tiedä haluanko nähdäkään. Ei mennyt ihan kympin tasoisesti. Tarja tosin sanoi, että voisin mennä Neron kanssa kokeisiin. Lupailin meneväni syksyllä...kunhan psyykkaan itseni ensin. Treenitauko teki Nerolle selkeästi hyvää. Sen motivaatio on ollut ihan huippuluokkaa. Eihän Neron motivaatiossa ole aiemminkaan ollut mitään ongelmaa, mutta minun kanssa työskentelemisessä on nyt jotain syvyyttä ja intensiteettiä aiempaa enemmän.

Meillä podetaan tällä hetkellä kamalaa ikävää kotona. Duminalla alkoi juoksut ja se lähti maanantaina Tuiren luo hoitoon. Nyt on jo neljä päivää kärvistelty ilman meidän prinsessaa. Meidän koko perhe kaipaa jo ilopilleriä. Onhan täällä nyt hiljaisempaa ja rauhallisempaa, mutta selkeästi jotain puuttuu. Nerokaan ei juokse metsälenkillä yksinään sellaisella palolla kuin Duminan kanssa juostessaan. Duminalla ei ole kuulema mitään hätää ja se pärjäilee oikein hyvin. Minä uskon sen. Dumis on luonteeltaan rohkea ja reipas ja sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin. Niin se vaan pikkuisesta pennusta kasvoi kunnon narttu. :D

Treenitauko

Tässä on jäänyt nyt kahden viikon treenit välistä sekä tokossa että agissa. Ensin Nerolle tuli liiallisesta hirvenluiden syömisestä jonkin sortin suolitukos. Nero tarvitsi lepoa. Sitten lapsi joutui liikenneonnettomuuteen polkupyörän kanssa ja sääriluu murtui, joten minun piti olla paljon kotona auttamassa lasta arkipäiväisissä asioissa. Olen sentään treenannut agilityjuttuja kotipihassa, kun minulla on nyt muutamia omia esteitä.

Tässä minun hieno A-este

Rengas

Hyppysiivekkeet ja rima

Puomi on parhaillaan tekeillä, joten sekin valmistuu tässä kesän aikana. Putki olisi vielä kiva hommata jostain ja pari hyppyä voisi olla lisää.



Juhannus meni siis rauhallisissa merkeissä kotona, koska pojan jalka oli todella kipeänä ja liikkuminen oli vielä vaikeaa. Kävin koirien kanssa metsälenkeillä ja otinpa muutaman kuvankin.

Meidän lähellä olevalta laskettelurinteeltä löytyi vielä pieni lumikasa. Se oli koirista mahtavaa.

Päivänlilja ja kaksi juhannuskoiraa

Kesäinen aurinko ja vapaus juosta. Mitä muuta sitä voisi juhannuksena toivoa.

Eilen sitten käytin koirat rokotuksilla. Kumpikin käyttäytyi kauniisti ja homma oli ohi muutamassa  minuutissa. Tulipahan samalla mittailtua koirien painotkin. Nero painoi 23,9 kg ja korkeuttahan sillä on noin 55,5 cm. Dumina painoi 16,6 kg ja korkeutta on 45,5 cm.

Viime ja tällä viikolla minulla olisi ollut mahdollisuus käydä tutustumassa Peko-ryhmän treeneihin, mutta sattuneista syistä en voinut mennä. Ehkä meille tulee joskus uusi mahdollisuus käydä katsastamassa miten hommia harjoitellaan. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että olen ollut kotona ja minua on tarvittu täällä.
Lauantaina menen kuitenkin Korrien luennolle, joka käsittelee koirien vietikkyyttä ja palkkausta. On ihan mukava päästä hetkeksi muihin ajatuksiin. Luennolta saan varmasti paljon uutta ajateltavaa koirahommiin.

Minulla alkaa kesäloma. En ole tehnyt mitään suurempia suunnitelmia. Haluan vain olla kotimaisemissa, treenailla koiria ja nauttia kesäisestä ulkoilusäästä. On minulla yksi pieni tavoite ja suunnitelma tälle kesälle, mutta siitä sitten enemmän joskus myöhemmin. Katsellaan mitä kesäloma tuo tullessaan. Ainakin hyttysiä ja kärpäsiä.

Otin haasteen vastaan

Lauantaina meillä kävi kylässä kultainennoutaja Pyry. Se on noin vuoden ikäinen, mutta aika iso poika. Nero ei kamalasti tykännyt Pyrystä, mutta antoi sen kuitenkin olla rauhassa. Välillä Nero ärähti, että kaikille olisi selvää kuka meidän pihaa johtaa. Dumina leikki innokkaasti uuden kaverin kanssa, vaikka Dumis olikin melkoinen kirppu kultaisennoutajan rinnalla. Dumina ei antanut tuumaakaan periksi. Kun Pyry alkoi olla liian kiinnostunut meidän neidin peräpäästä ja yritti muutenkin hypätä koko ajan selkään, niin neidillä paloi hermot. Siinä sai Pyry kyytiä. :D Minä mietinkin, että Duminalla on itsevarma ja vahva luonne. Se ei anna isommankaan koiran hyppiä silmille.

Olen laitellut pikkuhiljaa kasvihuonettakin kuntoon ja istutellut sinne jo tomaatteja. Minulla on aina pari karvaista ystävää mukana puutarhahommissa. Meinaa joskus olla ahdasta minun pienessä kasvihuoneessa, kun kaksi rotkaletta ahtautuu tutkimaan taimien  istutusta. Aussiet ne haluavat olla kaikessa mukana.

Sunnuntaina olin sitten kehäsihteerikoulutuksessa. Tokon SM-kisat lähestyvät ja minä olen yhtenä kehäsihteerinä siellä. Tulee olemaan rankka päivä kun kehässä on istuttava koko päivä kun tatti. On meillä sentään puolen tunnin ruokatauko ja joku päästää varmaan veskiin välillä jos tulee hätä. Muuten on kuitenkin oltava koko päivä asemapaikalla. Hieman jännittää, että tuleeko yllätyksiä vastaan, mutta toisaalta odotan mielenkiinnolla supertapahtumaa. Näen paljon hienoja suorituksia ja upeita koiria. Mikä voisikaan olla mahtavampaa koiraharrastajalle.

Maanantaina oli agilitytreenit. Minua ottaa välillä pattiin koko agility. Nerossa on se hyvä puoli, että sillä on nopeutta ja innokkuutta vaikka muille jakaa. Se lukee minua hyvin, jopa liian hyvin. Minun ohjausvirheet näkyvät heti suorituksessa. Neron huonoja puolia on liiallinen kuumuminen agissa. Maanantaina oli taas sellainen "kuumakallepäivä". Nero teki ihan hyvin, mutta se haukkuminen ja malttamattomuus oli jotain ihan mahdotonta. Minusta muutenkin tuntuu, että minä en oikein saa sellaista treeniä kuin tarvitsisin. Tuo kilpailevien ryhmä on liian edistynyt minulle. Koen olevani aika heikoilla ja treenikaverit eivät pysty neuvomaan tarpeeksi. Kaipaan välillä omaa ryhmääni, jossa saisin vertaistukea...

Tiistaina tokoiltiin. Paikalla meitä oli kolme ohjaajaa koirineen eli ei mikään ruuhka.
Neron kanssa tein kolmen liikkeen harjoituksia ja hieman häiriötreeniä taisteluleikkipalkalla, niin kuin Pia neuvoi. Tein Neron kanssa myös ruutua ilman lappua. Meni melko hyvin. Paikkamakuita tehtiin kaksi kertaa. Onneksi paikkamakuussa oli mukana toisen ryhmän koirakot, niin saatiin vieraita koiria mukaan.
Duminakin sai paljon treeniaikaa. Tehtiin perusasentotreenejä, harjoiteltiin takapään käyttöä, maahanmenoharjoituksia, lyhyitä paikkamakuuharjoituksia ja parin askeleen seuraamisia. Dumina pursusi taas energiaa ja motivaatiota. Se on vaan niin innokas ja "elämäniloinen" tapaus, että treenaaminen on aina hauskaa. Minä olin oikein ylpeä siitä, että Dumina malttoi olla pikku pätkiä paikkamakuussa, vaikka se on malttamaton monessa tilanteessa. Myös peräpään käyttö on sujuvaa.
Eilen oli tosi mukavat tokotreenit.

Mari H. haastoi minut vastaamaan seuraavaan kyselyyn. Lupasin ottaa haasteen vastaan.

1. Miten päädyit koirasi rotuun?
 

Kun edellinen koirani kuoli vanhuuden tuomiin vaivoihin, halusin jonkun sellaisen koiran, jonka kanssa voin liikkua metsässä, tehdä pitkiä lenkkejä, marjastaa, sienestää ja ehkä jopa harrastaakin jotain. Halusin rodun, joka on älykäs ja oppivainen. Tutustuin australianpaimenkoiraan ja rakastuin. Koirieni kasvattaja on muuten huipputyyppi. Ei antanut liian ruusuista kuvaa rodusta, vaan kertoi asioista niin kuin ne on. Kaikkeen olen osannut varautua.

3. Kerro jokin “hauska” tihutyö, jonka koirasi suoritti pentuna? 

Minä en muista mitään tihutöitä. :D

4. Mietitkö blogisi aiheita etukäteen, vai syntyvätkö ne useimmiten hetken mielijohteesta?
 

Joskus joudun miettimään, että miten asiat kirjoitan, mutta aiheet ja jutut tulevat ihan mielijohteesta. Lähinnä kirjoittelen treeneistä, että muistaisin jälkeenpäinkin mitä juttuja ollaan kokeiltu.

5. Mikä on bloggauksessa parasta?
 

Kirjoittaminen on kivaa ja jälkeenpäin on kiva lukea, että mitä milloinkin on tapahtunut. On mukavaa lukea myös toisten blogeja. Varsinkin sellaisia, jotka liippaavat läheltä omaani.

6. Mitä et ainakaan kadu?
 

En ole koskaan katunut, että otin aussien. Enkä ole koskaan katunut, että otin toisenkin aussien. Elämä on aika vauhdikasta ja sisältörikasta koirien kanssa.

7. Mitä tykkäät eniten tehdä koirasi kanssa?
 

Minusta on ihan mukavinta käydä pitkillä metsälenkeillä. On mahtavaa, kun koirat pakottavat lenkille töiden jälkeen kun on kaikista laiskin olotila. Viikonloppuisin nautin kiireettömistä lenkeistä. Minusta on myös mukava pötkötellä sohvalla koirat kainalossa. Ihana tunne, kun kaksi karvakuonoa tuhisee vieressä. Kaikki yhdessä tekeminen on hienoa ja etenkin se kun huomaa, että joku uusi juttu on opittu.

8. Kivointa tässä päivässä?
 

Lenkkeily koirien kanssa töiden jälkeen.

9. Koirasi ärsyttävin ja ihanin tapa?
 

Neron ärsyttävin tapa on kova vahtihaukku toisinaan. Ihanin tapa on seuraaminen joka paikkaan. Nero on hyvin vahvasti minun koira.

Duminan ärsyttävin tapa on turha haukkuminen, kun on mustasukkainen Neron saamasta huomiosta. Ihanin tapa on suunnaton läheisyyden kaipuu, pussaaminen ja vieressä kyhnöttäminen. Tuo läheisyyden kaipuu voi olla joskus ärsyttävääkin. :D

10. Eihän maailmassa ole mitään söpömpää kuin koiranpennut? Jos olet eri mieltä, niin olet väärässä.
 

Samaa mieltä.

11. Monta koiraa on sopiva määrä? Haikailetko koiranpennusta?
 

En haikaile. Minulla on kaksi koiraa ja se on ihan sopiva määrä. Minulla ei olisi aikaa harrastaa ja kouluttaa kolmea koiraa. Kahdessakin pitää pysyä virkeänä ettei toinen jää liian paljon vähemmälle. Kummallekin koiralle kun pitää olla kuitenkin tekemistä. Dumina on vasta vuoden vanha, joten pentuajat eivät ole kovinkaan kaukana. Muistan ihan hyvin, miten paljon pissaa ja kakkaa sai siivota...

Minun pitää varmaan haastaa seuraavaksi joku. Haastan siis Suvin, Mari L:n, Fannin, Elinan ja Saanan. Ottakaa haaste vastaan ja vastatkaa kysymyksiin omissa blogeissanne, siis jos yleensä luette tämän ja näette koko haasteen. :D
 

Suunnitelmallisuutta

Suunnittelin eilisen tokotreenin etukäteen huolella, niin kuin Pia Miettinen ohjeistikin.
Tein kaksi erillistä kolmen liikkeen sarjaa:
- ensimmäinen sarja oli seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo
- toinen sarja oli seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksetulo

Tein Pian ohjeiden mukaan eli menin Neron kanssa treenikentälle ihan kuin olisin mennyt kehään, rauhallisesti. Imutin Neron perusasentoon namilla ja annoin namin. Tarja käskytti liikkeet aivan kuin oltaisiin oltu kokeissa. Kun "liikkuri" kysyi, että onko ohjaaja valmis, niin vastasin vaan nyökkäämällä.
En puuttunut liikkeiden aikana virheisiin vaan tein liikkeen ja siirryin suoraan seuraavaan liikkeeseen imuttamalla Neron sivulle ja antamalla namin ennen kuin Nero ennätti äännähtääkään. Kun kolmen liikkeen sarja oli tehty, menin Neron kanssa rauhallisesti kentän ulkopuolelle ja palkkasin herkuilla ja kehuilla hillitysti mutta iloisesti. Sen jälkeen suoritin toisen sarjan samalla tavalla. Treeni meni ääntelyn kannalta hyvin eli Nerolle ei jäänyt aikaa vinkua liikkeiden välillä. Treenissä oli kuitenkin todella vaikea pitää itsensä kurissa etten puutu liikkeiden ongelmakohtiin kuten huonoon seuraamiseen ja muuhunkin lepsuiluun.

Meitä oli treeneissä vaan kolme koirakkoa, joten Duminakin pääsi tokoilemaan. Treenattiin lähinnä perusasentoa, koska neiti tarjoaa koko ajan maahanmenoa. Ollaan vissiin liikaa harjoiteltu maahanmenoa viime aikoina. :D Dumina ei pysty tekemään yhtä paljon toistoja kuin Nero. Neidin maltti meinaa loppua. Pitää tehdä useampia asioita pienissä pätkissä, niin mielenkiinto ja maltti säilyy. Dumina rakastaa tekemistä. Se unohtaa helposti kaiken muut kunhan saa tehdä jotain kivaa yhdessä. Minä niin tykkään tuosta mimmistä. <3

Laitan tähän muutaman kuvan 1.5.2012 tokotreeneistä. Niin, jotkut treenaa koiriaan vappunakin, kun toiset pitävät hauskaa ja juhlivat. Se kertookin varmaan paljon minulle tärkeistä asioista. Suvi oli taas niin ystävällinen ja valokuvasi ryhmäläisiä tokon touhuissa.

Ensin Neron treenit:

Osataan me seuratakin, jos halutaan

Wau, mikä kontakti!

Nero ja lelupalkka

Sitten vielä Duminan treenikuvia:

Peruasentokin onnistuu, jos on namia tarjolla

Maahanmenossa ollaan jo mestareita...joskus

Palava katse

Pieni pätkä seuraamista onnistuu