Maanantaina 24.6. oli normi agitreenit. Porukka on varmaan kesälomilla, koska treeneihin oli harhautunut vain kolme koirakkoa. Minullehan se sopii tosi hyvin, koska silloin on kunnolla aikaa treenata ja ennättää kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita samaan rataan. Miia oli suunnitellut mukavat treenit. Vaikka oli kuuma keli ( +29 astetta) , niin Nero oli elementissään. Treenin pääaihe oli esteille irtoaminen. Samalla tuli harjoiteltua takanaleikkausta, valssia, saksalaista ja twistiä. Sain taas vaihteeksi nauraa itselleni, mikä on nykyään enemmän jo vakiohommaa. Minunohjauskuviot on välillä melko persoonallisia ja kädet on missä sattuu. Onneksi minä osaan nauraa itselleni.
Ostin muuten 12 kappaletta aurauskeppejä ja ne on laitettu meidän pihaan pujotteluharjoituksia varten. Olenkin treenannut melko paljon vaikeita keppikulmia ja saanutkin muutamia tosi hyviä onnistumisia.
Tiistaina 25.6. oli Duminan jälkikurssin treenit. Me ollaan ennätetty tehdä Dumiksen kanssa kahden viikon aikana useampi jälki, joista pisin oli 130 metriä. Otin matkan sports trackerillä. Jälkeen olen tallannut kaarroksia ja nameja olen vähentänyt kaarroksiin. Nami on ollut noin joka viidennellä askeleella. Keppitreenit olen tehnyt erillisinä, mutta ne ei ole oikein menneet niin kuin olisin toivonut. No, tiistain treeneissä tein erillisen jäljen ja erillisen keppitreenin. Keppitreeni oli suora pätkä ilman nameja, mille laitoin 8 hajustettua jälkikeppiä sopivin välimatkoin. Dumina näki kun poljin jäljen ja laitoin kepit. Dumis haistoi tosi kivasti ja ensin naksautin pelkästä haistelusta. Sitten naksautin kepin suuhun ottamisesta ja lopulta jopa siitä, että Dumis toi kepin minulle. Joka kerta ihan mahtavat kehut, namipalkkaa ja kepillä leikkimistä. Treeneissä homma alkoi sujumaan. Ihan huippufiilis. Nyt keppitreeni ei enää tunnu niin vaikealta. Nyt vaan paljon toistoja kahden viikon aikana. Pitää tehdä nyt namijälkeä ja keppijälkeä erillisinä harjoituksina. Namijäljelläkin voisin kuulema vähentää nameja epäsäännöllisin välein. Se mikä oli erikoista, että namijäljellä Dumis otti namia suuhun ja sylkäisi pois ja sitten vaan jatkoi etenemistä. Eli ehkä nameja tosiaan kannattaa vähentää.
Näillä eväillä siis jatketaan. Nyt minulla on harkinnassa, että uskaltaisinko jo ilmota Neron agikisoihin. Minun kuulema pitäisi ilmota, olisi siis oikeastaan pakko. :D No minä mietin vielä...
Maisemaa
torstai 27. kesäkuuta 2013
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Dumina The Jälkikoira
Heh heh, otsikko on sitten ihan vaan vitsi. Oikeasti me aloitettiin Duminan kanssa jäljen alkeet kurssi. Sunnuntaina 9.6. oli parin tunnin teoriaosuus ja tiistaina 11.6. oli ensimmäinen käytännön kerta. Meitä kurssilaisia on kahdeksan koirakkoa. Osa on tehnyt hiukan jälkeä ja osa ei ole tehnyt ikinä yhtään. Aloitettiin ihan alusta. Tai me ei Duminan kanssa aloitettu ihan alusta, koska ollaan kuitenkin tehty jokusen kerran makkarajälkeä. Meidän treenijälki oli ylämäestä alas, jossa lievä kaarros ja takaisin ylämäkeen. Kaarroksen kohdalla namit vähennettiin niin, että niitä oli vaan noin joka viidennellä askeleella. Minä vähän epäilin tuota kaarrosta, että meneekö Dumina sen vai jääkö miettimään. Ihan turhaa epäilin, koska Dumis ei hätkähtänyt yhtään vaan jatkoi jäljen intensiivisesti lähes loppuun. Siis lähes loppuun kunnes muurahainen meni Dumiksella kurkkuun tai nenään. Minun piti kaivella muurahainen pois ja sittenpä Dumis jatkoikin oma-aloitteisesti jäljen loppuun.
Saatiin kotiläksyksi aloittaa keppien opettelu. Eli laitan hyvin hajustuneita keppejä jäljen päälle ja merkkaan naksuttimen avulla heti jopa hetken haistelun. Siitä sitten superpalkka, että keppien merkkaaminen vahvistuu. Keppejä ei siis tarvitse vielä osata kahden viikon päästä kun meillä on seuraavat jälkitreenit, mutta voin aloittaa jo harjoittelun, koska Dumis ymmärtää kuitenkin perusmakkarajäljen perusteet. On se vaan mukavaa tuo jälkihommeli. :)
Maanantaina 10.6. oltiin Neron kanssa agilitytreeneissä. Nerppa kävi kuumana jo ennen kuin pääsi kentälle. Piti olla tosi tiukkana sille. Ihan ihmeellinen treeni muutenkin.
No siitä seurasi se, että kontaktitreenit pitää ottaa uudelleen kunnon syyniin. Joka kontaktin jälkeen joku palkkaamaan namilla. Minun pitää olla tiukka ja vaatia joka ainoa kerta paikalla pysyminen ettei ala lipsumaan. Kepit menee hienosti. Onneksi. :) Myös rengas menee hienosti, kun muistelee viime kesän renkaan ohituksia. Joissain asioissa ollaan siis edistytty hienosti ja joissain asioissa pitää palata hieman taaksepäin, että voidaan taas joskus mennä eteenpäin. Tosi sekavasti kirjoitettu, mutta näin se vaan on. :D
Torstaina 13.6. kävin kokeilemassa Duminan kanssa jälkeä siten, että laitoin jäljen päälle muutamia hyvin hajustuneita keppejä. Eli aloitettiin keppitreeni. Käytin apuna naksutinta. Naksautin heti kun koira pikkuisenkin haistoi keppiä. Ei ollut kovinkaan onnistunut ensimmäinen keppiharjoitus. Tuskin Dumina edes tajusi, että miksi naksautin. Se pysyi hyvin jäljellä ja seurasi sitä, mutta kepin kohdalla reaktio ei ollut mitenkään ihmeellinen.
Lauantaina 15.6. kävin tekemässä taas jäljen, mutta ilman keppejä. Päätin tehdä vaan pitemmän jäljen, jossa on pari loivaa kaarrosta. Kaarroksissa laitoin namia vain joka viidennelle askeleelle. Katsoin Sports Trackeristä, että kokonaismatka oli 130 metriä. Pisin jälki tähän mennessä Duminan kanssa. Ei ollut mitään ongelmaa pysyä jäljellä. Päinvastoin jouduin hillitsemään liian nopeaa etenemistä. Aika hieno tunne oli huomata, että Dumis eteni vaikka namit oli vähemmällä. Seuraavaksi taidan kokeilla koko jäljen vähemmällä namilla. Jos juhannuksen aikoihin tekisi myös lisää keppitreeniä.
Maanantaina 17.6. taas agiliideltiin Neron kanssa. Treeneissä ei ollut nyt ruuhkaa, joten saatiin juosta ja treenata ihan kunnolla. Alkutreenit menivät taas höyrytessä, mutta jo toinen kierros meni paremmin ja kolmas suorastaan loistavasti. Treenattiin vaikeita keppikulmia. Minun pitää antaa Nerolle enemmän tilaa esteille menoon eikä mennä itse liian lähelle estettä, koska Nero on estehakuinen. Nyt kesän aikana pitää kontaktien lisäksi treenata vaikeat keppikulmat kuntoon. Outin kanssa naureskeltiin, että kun menen Neron kanssa agilitykisoihin, niin käyn ensin treenaamassa tunnin koirakentällä agia, että koira olisi sopivassa mielentilassa varsinaisissa kisoissa. Jotkut koirat eivät jaksa tehdä liikaa toistoja eivätkä jaksa vetää pitkiä treenejä, mutta Nero jaksaa ihan kevyesti pitkät treenit ja on parhaimmillaan vasta treenien loppupuolella. :D Ei muuten into lopu kesken.
Tiistaina 18.6. tokoiltiin molempien koirien kanssa.
Ensimmäisen osion treenasin Nero kanssa kisapalkkausta. Minun on kehiteltävä jonkinlainen palkkaus, jolla voin kokeissa osoittaa koiralle, että hienosti meni. Testaan nyt käsikosketusta. Pitää katsoa, että toimiiko se meillä. Nerolla pitää olla sellainen palkkaus, että se ei nostata virettä, vaan päinvastoin laskee sitä. Sen vuoksi liiallinen iloinen kehuminen ei ole hyväksi. Nero innostuu ja alkaa haukkumaan. No, testaamalla sen sitten näkee, että mikä toimii.
Toisella osiolla treenattiin Neron kanssa noutoa. Tai lähinnä siis sellaista noutoa, että Herra Karvaturpa ei purisi ja heiluttelisi kapulaa suussaan. :D Noutaminen sujuu mallikkaasti niin kauan kun minä lähden juoksemaan poispäin ja Nero joutuu juoksemaan minut kiinni kapula suussaan. Silloin se ei ennätä tai hoksaa pureskella. Heti kun jään paikalleni odottelemaan tai vaikka kävelen poispäin, niin alkaa kapulan keikuttelu ja pureminen. Kokeilin sitten noutoa 2 kilon kapulalla. Ihan vaan mielenkiinnosta halusin nähdä, että heiluuko kapula. No, ei heilunut eikä sitä purtukaan. :D Nyt hommaan ison kahden kilon noutokapulan ja treenaan sillä niin kauan, että homma menee Neron jakeluun. Kapulaa ei purra!
Duminan kanssa harjoiteltiin seuraamista lyhyissä pätkissä. Tehtiin myös käännöksiä ja harjoiteltiin takapään käyttöä. Treenien pääaiheina oli kuitenkin liikkestä seisominen ja paikkamakuussa odottaminen. Pysähtymiset on vielä vaikeita. Niitä pitää vaan jaksaa harjoitella ja harjoitella. Se mikä Duminassa on mahtavaa, on se että se on tosi kontaktinhaluinen. Sen kanssa on helppo treenata vaikka kentällä olisi häiriöitä kuten esim. toisia koiria juoksemassa tms. Paikalla makaaminen on edistynyt aika paljon. Pikkuhiljaa maltti kasvaa. Hienoa huomata, että edistystä tapahtuu, vaikka treenaankin Duminan kanssa yksin. Duminallahan ei ole enää edes puolikasta tokon ryhmäpaikkaa, joten jään aina virallisten tokotreenien jälkeen vielä kentälle, että Duminakin saa oman aikansa tokottelussa. Minulla oli alunperin suunnitelmissa mennä Duminan kanssa loppuvuodesta ensimmäisiin tokokokeisiin, mutta taidan joutua siirtämään alkuperäistä suunnitelmaa. Nyt kesällä aion opettaa Duminalle enemmän noita jälkihommia ja sitten syksyllä ja talvella on aikaa enemmän näihin tokojuttuihin.
Muistilista itselleni:
- Osta 2 kilon noutokapula ( Neron noutotreeniä varten )
- Osta 12 kpl aurauskeppejä ( Neron kepeilleviennit vaikeista kulmista )
- Treenaa Neron kanssa A-esteen kontakteja paljon, etenkin alastulolla pysymistä ( joku aina palkkaamassa alastulolla ), homma on alkanut lipsumaan
- Treenaa Neron kanssa tokon kisapalkkausta joka päivä
- Treenaa Duminan kanssa tokossa jääviä liikkeitä paljon
- Treenaa Duminan kanssa takapään käyttöä paljon
- Duminalle jälkitreenit ainakin pari kertaa viikossa
- Duminalle keppejä jäljen päälle
Kamalan paljon asioita muistettavana. Onhan tässä kesä aikaa. Niin ja loma alkaa huomenna. :D
Saatiin kotiläksyksi aloittaa keppien opettelu. Eli laitan hyvin hajustuneita keppejä jäljen päälle ja merkkaan naksuttimen avulla heti jopa hetken haistelun. Siitä sitten superpalkka, että keppien merkkaaminen vahvistuu. Keppejä ei siis tarvitse vielä osata kahden viikon päästä kun meillä on seuraavat jälkitreenit, mutta voin aloittaa jo harjoittelun, koska Dumis ymmärtää kuitenkin perusmakkarajäljen perusteet. On se vaan mukavaa tuo jälkihommeli. :)
Maanantaina 10.6. oltiin Neron kanssa agilitytreeneissä. Nerppa kävi kuumana jo ennen kuin pääsi kentälle. Piti olla tosi tiukkana sille. Ihan ihmeellinen treeni muutenkin.
No siitä seurasi se, että kontaktitreenit pitää ottaa uudelleen kunnon syyniin. Joka kontaktin jälkeen joku palkkaamaan namilla. Minun pitää olla tiukka ja vaatia joka ainoa kerta paikalla pysyminen ettei ala lipsumaan. Kepit menee hienosti. Onneksi. :) Myös rengas menee hienosti, kun muistelee viime kesän renkaan ohituksia. Joissain asioissa ollaan siis edistytty hienosti ja joissain asioissa pitää palata hieman taaksepäin, että voidaan taas joskus mennä eteenpäin. Tosi sekavasti kirjoitettu, mutta näin se vaan on. :D
Torstaina 13.6. kävin kokeilemassa Duminan kanssa jälkeä siten, että laitoin jäljen päälle muutamia hyvin hajustuneita keppejä. Eli aloitettiin keppitreeni. Käytin apuna naksutinta. Naksautin heti kun koira pikkuisenkin haistoi keppiä. Ei ollut kovinkaan onnistunut ensimmäinen keppiharjoitus. Tuskin Dumina edes tajusi, että miksi naksautin. Se pysyi hyvin jäljellä ja seurasi sitä, mutta kepin kohdalla reaktio ei ollut mitenkään ihmeellinen.
Lauantaina 15.6. kävin tekemässä taas jäljen, mutta ilman keppejä. Päätin tehdä vaan pitemmän jäljen, jossa on pari loivaa kaarrosta. Kaarroksissa laitoin namia vain joka viidennelle askeleelle. Katsoin Sports Trackeristä, että kokonaismatka oli 130 metriä. Pisin jälki tähän mennessä Duminan kanssa. Ei ollut mitään ongelmaa pysyä jäljellä. Päinvastoin jouduin hillitsemään liian nopeaa etenemistä. Aika hieno tunne oli huomata, että Dumis eteni vaikka namit oli vähemmällä. Seuraavaksi taidan kokeilla koko jäljen vähemmällä namilla. Jos juhannuksen aikoihin tekisi myös lisää keppitreeniä.
Maanantaina 17.6. taas agiliideltiin Neron kanssa. Treeneissä ei ollut nyt ruuhkaa, joten saatiin juosta ja treenata ihan kunnolla. Alkutreenit menivät taas höyrytessä, mutta jo toinen kierros meni paremmin ja kolmas suorastaan loistavasti. Treenattiin vaikeita keppikulmia. Minun pitää antaa Nerolle enemmän tilaa esteille menoon eikä mennä itse liian lähelle estettä, koska Nero on estehakuinen. Nyt kesän aikana pitää kontaktien lisäksi treenata vaikeat keppikulmat kuntoon. Outin kanssa naureskeltiin, että kun menen Neron kanssa agilitykisoihin, niin käyn ensin treenaamassa tunnin koirakentällä agia, että koira olisi sopivassa mielentilassa varsinaisissa kisoissa. Jotkut koirat eivät jaksa tehdä liikaa toistoja eivätkä jaksa vetää pitkiä treenejä, mutta Nero jaksaa ihan kevyesti pitkät treenit ja on parhaimmillaan vasta treenien loppupuolella. :D Ei muuten into lopu kesken.
Tiistaina 18.6. tokoiltiin molempien koirien kanssa.
Ensimmäisen osion treenasin Nero kanssa kisapalkkausta. Minun on kehiteltävä jonkinlainen palkkaus, jolla voin kokeissa osoittaa koiralle, että hienosti meni. Testaan nyt käsikosketusta. Pitää katsoa, että toimiiko se meillä. Nerolla pitää olla sellainen palkkaus, että se ei nostata virettä, vaan päinvastoin laskee sitä. Sen vuoksi liiallinen iloinen kehuminen ei ole hyväksi. Nero innostuu ja alkaa haukkumaan. No, testaamalla sen sitten näkee, että mikä toimii.
Toisella osiolla treenattiin Neron kanssa noutoa. Tai lähinnä siis sellaista noutoa, että Herra Karvaturpa ei purisi ja heiluttelisi kapulaa suussaan. :D Noutaminen sujuu mallikkaasti niin kauan kun minä lähden juoksemaan poispäin ja Nero joutuu juoksemaan minut kiinni kapula suussaan. Silloin se ei ennätä tai hoksaa pureskella. Heti kun jään paikalleni odottelemaan tai vaikka kävelen poispäin, niin alkaa kapulan keikuttelu ja pureminen. Kokeilin sitten noutoa 2 kilon kapulalla. Ihan vaan mielenkiinnosta halusin nähdä, että heiluuko kapula. No, ei heilunut eikä sitä purtukaan. :D Nyt hommaan ison kahden kilon noutokapulan ja treenaan sillä niin kauan, että homma menee Neron jakeluun. Kapulaa ei purra!
Duminan kanssa harjoiteltiin seuraamista lyhyissä pätkissä. Tehtiin myös käännöksiä ja harjoiteltiin takapään käyttöä. Treenien pääaiheina oli kuitenkin liikkestä seisominen ja paikkamakuussa odottaminen. Pysähtymiset on vielä vaikeita. Niitä pitää vaan jaksaa harjoitella ja harjoitella. Se mikä Duminassa on mahtavaa, on se että se on tosi kontaktinhaluinen. Sen kanssa on helppo treenata vaikka kentällä olisi häiriöitä kuten esim. toisia koiria juoksemassa tms. Paikalla makaaminen on edistynyt aika paljon. Pikkuhiljaa maltti kasvaa. Hienoa huomata, että edistystä tapahtuu, vaikka treenaankin Duminan kanssa yksin. Duminallahan ei ole enää edes puolikasta tokon ryhmäpaikkaa, joten jään aina virallisten tokotreenien jälkeen vielä kentälle, että Duminakin saa oman aikansa tokottelussa. Minulla oli alunperin suunnitelmissa mennä Duminan kanssa loppuvuodesta ensimmäisiin tokokokeisiin, mutta taidan joutua siirtämään alkuperäistä suunnitelmaa. Nyt kesällä aion opettaa Duminalle enemmän noita jälkihommia ja sitten syksyllä ja talvella on aikaa enemmän näihin tokojuttuihin.
Muistilista itselleni:
- Osta 2 kilon noutokapula ( Neron noutotreeniä varten )
- Osta 12 kpl aurauskeppejä ( Neron kepeilleviennit vaikeista kulmista )
- Treenaa Neron kanssa A-esteen kontakteja paljon, etenkin alastulolla pysymistä ( joku aina palkkaamassa alastulolla ), homma on alkanut lipsumaan
- Treenaa Neron kanssa tokon kisapalkkausta joka päivä
- Treenaa Duminan kanssa tokossa jääviä liikkeitä paljon
- Treenaa Duminan kanssa takapään käyttöä paljon
- Duminalle jälkitreenit ainakin pari kertaa viikossa
- Duminalle keppejä jäljen päälle
Kamalan paljon asioita muistettavana. Onhan tässä kesä aikaa. Niin ja loma alkaa huomenna. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)