Hyvän mielen tokotreenit

Jotenkin eiliset tokotreenit tuntuivat todella mukavilta. Nero toimi innokkaasti ja teki hyvää työtä. Minullakin alkaa olla jo joulutunnelma päällä ja ehkä sekin vaikutti siihen, että koko treeni meni kepeissä fiiliksissä. Muistin jopa treenata koeilmettä eli muistin hymyillä. :D
Paikkamakuu meni loistavasti. Nero oli kauniisti paikallaan eikä äännellyt yhtään. Tosin paikkamakuu on ollutkin Nerolla aika varma. Yleensä paikkamakuussa tulleet takapakit on johtuneet minusta. Jos olen ollut hermostunut, kiireinen tai muuten ajatukset ei ole pysyneet kasassa, niin silloin Neron paikkamakuut on menneet rauhattomissa merkeissä.
Maahanmeno on taas palautunut mieleen. Pienet yksinkertaiset maahanmenotreenit on auttaneet ja liikkeestä maahanmeno onnistui eilen. Myös liikkeestä seisominen sujuu hyvin.
Otettiin muutamia hyppyharjoituksia eikä niissäkään ollut mitään ongelmia.
Lopuksi treenasin Neron kanssa ihan hihnaseuraamista, koska siinä on aina hieman korjaamista ja muutenkin sitä tulee harjoiteltua aivan liian vähän.
Tiina oli ajatellut meidän treeniryhmää ja tarjosi meille lämmintä glögiä ja pipareita. Siitäkin tuli hyvä mieli. Minä olen joutunut viime aikoina paljon pohdiskelemaan omaa osaamistani ja taitoa kouluttaa koiriani. Olen miettinyt sitä, että onko koirat minulla hanskassa ja mihin suuntaan olen koiria kouluttanut. Tiistaitreenit vahvistivat minun omat ajatukseni, että koirat on minulla hanskassa ja Neron koulutus on edistynyt koko ajan. Nero tekee minun kanssa mitä vaan vaadin siltä ja yleensä siltä ei tarvitse edes vaatia, koska se haluaa työskennellä minun kanssa. Joskus joudun hillitsemään sen vauhdikasta luonnetta, mutta minä tunnen koirani ja osaan pitää sen aisoissa. Dumina on vielä pentu, joten sen kouluttaminen on vasta alussa. Kuitenkin luotan omaan kykyyni asettaa oikeat rajat ja olla johdonmukainen ja reilu. Minä en aio lannistaa itseäni, vaan luotan itseeni. Jokainen tekee joskus virheitä, mutta omista virheistään oppii. Minä ainakin olen oppinut. Luulenpa, että jokaiselle tekee hyvää välillä miettiä omia kykyjään ja sitä mihin tähtää.

Joulu lähestyy

Jospa sitä ennättäisi päivitellä tännekin jotain meidän kuulumisista. Neron kanssa treenaillaan säännöllisesti tokojuttuja ja olenkin asettanut itselleni ja Nerolle ensi vuodelle tavoitteeksi saada TK1. Meillä olikin jo kaikki liikkeet hallussa ja hyvällä mallilla, mutta sitten tuli yhtä'äkkinen takapakki liikkeestä maahan menossa. Nyt sitten ollaan palattu hieman taaksepäin ja treenattu liikettä alusta lähtien. Seuraavat kokeet meillä on 6. päivä tammikuuta Pieksämäellä, joten toivotaan, että liikkeet olisivat sitten kasassa.
Agilityssä käydään myös säännöllisesti Neron kanssa ja siinäkin poika on edistynyt kohtuullisesti. Tai olisiko parempi sanoa, että Nero tekee sitä mitä minä ohjaan ja minun ohjaukset on vielä hapuilua. Viime sunnuntaina meni kyllä ihan yllättävän hyvin. Lelupalkkaus on meillä edelleen poissa käytöstä, koska Nero kuumuu siitä liikaa. Namipalkkauksella rauhoitetaan tilannetta. Aika hyvin on toiminut. Jännä miten eri lajeissa koira palkkautuu eri tavalla. Tokossa lelu on paras mahdollinen palkka. Agissa itse tekeminen on Nerosta palkkaavaa. Neron kanssa on kyllä kiva harrastaa, koska se on niin nopea oppimaan ja se on niin minun koira.
Dumiksen kanssa ollaan opeteltu malttia, hiljaa olemista, rauhoittumista ja tietysti tokon alkeita. Dumis on todellinen herkkusuu ja palkkautuu helposti nameilla. Se on myös todella sosiaalinen tytteli, mikä on mahtava asia. Jäljen harjoittelu on nyt sitten tauolla, koska maassa on lunta ja sohjoa. Ensi keväänä muistellaan sitten näitä syksyllä harjoiteltuja asioita ja koitetaan hieman edetäkin.
Koirilla on mahtavat joululahjat tiedossa, koska voitin arvonnassa Best Friendin tuotepaketin, joka sisälsi kaksi lelua ja erilaisia puruluita. :) Olin iloisesti yllättynyt, koska minulla ei juurikaan käy tuuri arvonnoissa.
Tällä hetkellä minun jaloissa makaa kaksi todella väsynyttä koiraa. Tulimme joku aika sitten lenkiltä, jossa molemmat pinkoivat peräkkäin pitkin peltoja. Lenkin jälkeen heittelin koirille vielä melkein tunnin frisbeetä pihassa. Tämä on aika mukava tunne kun molemmat koirat makaavat hiljaa ja tyytyväisinä.
Laitan tähän vielä pari kuvaa koirista. Kuvat on otettu muutama viikko sitten. Kuvien laatu on surkea, koska minä olen surkea kuvaaja ja kamerakin on tosi huono. :D

Tulisipa jo paljon lunta

Sunnuntaina oltiin agilityssä ja se oli suorastaan mahtava  kokemus. Nero oli kuulolla koko ajan ja keskittyi vain tekemään mitä käskin. Itselleni jäi niin hyvä mieli, että koko sunnuntai meni aivan pilvissä leijuen. Ilmeisesti ne keinot, joita olen käyttänyt Neron kuumumisen estämiseksi, on auttaneet. Kuitenkin Nerolla on edelleen tekemisen into ja palo. Nyt kun saisin vaan kanavoitua innon, taidon ja nopeuden, niin koira voisi olla lähes täydellinen agilitykoira. Ainoaksi probleemaksi jää sitten enää auttamattoman hidas ohjaaja. :D
Tiistaina tokoiltiin. Treenasin pitkäsyä aikaa kapulan pitoa. Siitä onkin TOSI pitkä aika, kun viimeksi olen kapulaa harjoitellut. Siellä se kuitenkin jossain aivon sopukoissa Nerolla on, koska heti muisti, että mitä se kapulanpito tarkoittikaan. Kapulan pidon lisäksi treenasin seuraamista ja käännöksiä. Lopuksi vielä otettiin kaikki ryhmän koirat kentälle yhtäaikaa ja jokainen harjoitteli omia juttujaan. Tulipahan kunnolla häiriötreeniäkin samalla. Nero teki hienosti töitä. Minä tein kaikki alokasluokan liikkeet useampaan kertaan.
Siinäpä siis viimeisimmät treenikuulumiset.
Tällä hetkellä meillä jännätään, että alkaako Dumiksella piakkoin juoksut, koska Nero on ainakin sitä mieltä, että Dumis on ihana...Sitten kun juoksut alkavat, niin meidän pikkuinen rinsessa lähtee Tuiren luo hoitoon. Elämme jänniä aikoja. :D
Niin ja otsikkoon viitaten, meillä odotetaan lunta. Minä haluan paljon lunta, että pääsisin potkukelkkailemaan ja lumikenkäilemään. Lapsi odottaa lunta, että voisi tehdä lumilinnan ja lumiukkoja niin ja pääsisi laskettelemaan. Koirat osaavat nauttia lumesta, koska lumessa juokseminen on hauskaa ja vahvistaa lihaksia. Mieskin kaipailee lunta, että pääsisi käynnistelemään lumilinkoa. :D Talvikin on ihan mukavaa aikaa, JOS on lunta. Lumeton talvi on aika ankeaa ja synkkää. Siis lunta odotellessa. ;)

Päivät kuluvat liian äkkiä

En olekaan ehtinyt kirjoittamaan tänne pitkään aikaan. Aika menee vaan niin nopeasti. Olen touhunnut koirien kanssa normaaliin malliin. Neron kanssa jäi yksi tiistain tokovuoro välistä minun työhommien takia ja yksi sunnuntain agivuoro Neron vatsaoireiden vuoksi, mutta muuten ollaan treenattu ihan säännöllisesti. Tokossa ollaan vihdoin ja viimein saatu liikkeestä seisominen ja hypyn "seis" mallilleen eli edistystä on tapahtunut. Olen katsellut koekalenteria sillä mallilla, että tammikuussa mennään kokeisiin. Ensi vuoden keväällä onkin aika paljon tokokokeita tässä lähiseuduilla, joten ainakaan välimatkoihin en voi vedota. :D
Agilityssä ollaan ihan yhtä solmussa kuin alussakin. Minä opettelen ohjauskuvioita, jotka tuntuvat tosi vaikeilta. Neron kuumumista agissa ehkäistään nyt leluttomuudella eli vaan makkarapalkkaa. Aion myös käyttää "häkkihuilaamista" eli JOS Nero kuumuu liikaa, niin laitan sen hetkeksi häkkiin huilaamaan. Eilen ei onneksi tarvinnut käyttää häkkihuilaamista, vaan Nero jaksoi keskittyä kohtalaisen hyvin. :)
Dumiksen kanssa ollaan treenattu muutamia kivoja temppuja, mutta myös ihan tarpeellisiakin asioita kuten esim. kosketusalusta ja kosketuskeppi. Dumis osaa tehdä kahdeksikon jalkojen välistä ja seurata hienosti jalkojen välissä. Osaa tytteli paljon muutakin, mutta varsinkin tuo jalkojen välissä seuraaminen tuntuu olevan aika vahvana. :D Dumis on sellainen ilopilleri, että ei mene päivääkään etten saisi hymyillä sille ja sen tekemisille.
Tässäpä nyt pikainen päivitys meidän touhuista. Minusta on mukavaa kun on kaksi koiraa elämässä, mutta täytyy myöntää, että kahden koirat treenaaminen vaatii sen verran enemmän aikaa ettei aina ennätä blogia päivittämään juuri silloin kun asiat on tuoreena mielessä. Siispä kirjoittelen silloin kun ennätän. ;)

Tänään voisi pitää lepopäivän.

Koko alkuviikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Tiistaina tokoiltiin. Neron seuraaminen on parantunut ja "seis"-käsky alkaa olla kohta puoliin hanskassa. Liikkeestä maahan menossa huomattiin sellainen erikoisuus, että kun Nero menee maahan niin se heittää takapuoltaan hieman sivuun, minusta poispäin. Yritän nyt korjata tilannetta tekemällä maahanmenoja seinän tai jonkin aidan vieressä ettei Nero pääse kääntämään takamustaan yhtään. Itse en ollut tietenkään huomannut moista ongelmaa ennen kuin treenikaverit kertoivat tilanteesta ja jopa kuvasivat ongelman kamerakännykällä. Oli oikeastaan aika mukavat tokotreenit, vaikka uusia korjattavia juttuja ilmenikin. Nero on vaan niin mukava kaveri työskennellä. :)
Keskiviikkona suuntasin koirien kanssa kasvattajan luo kyläilemään. Matkalla nappasin mukaani vielä Suvin, Nicon ja Wiljon. Automatka meni yllättäen tosi hyvin vaikka kyydissä oli 4 koiraa ja kaksi aikuista ihmistä. Koirat vaan lepäilivät koko matkan. Tuiren luona vietettiin mukava päivä. Koirat saivat juosta suuressa laumassa ja osa kävi uimassakin. Sara tuli myös Tervosta koiriensa Demin ja Uman kanssa kylään Tuiren luo ja jälleen kerran Saran leipoma kakku oli taivaallista. Kotimatka menikin aika hiljaisissa merkeissä kun kaikki koirat makasivat onnellisina auton kyydissä. :D
Keskiviikkoiltana Duminalla oli vielä temppukoulu ja olin ihan varma, että pikkuinen tytteli on niin uupunut ettei se jaksa treenailla enää illalla. Olin todella väärässä. Dumina oli oikein innoissaan eikä siinä näkynyt minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. On tuo prinsessa melkoinen moottori. :D Kotiläksyjä tulikin tosi paljon. Harjoittelimme kahdeksikon tekoa jalkojen välistä, esteen kiertämistä, jalkojen välissä seuraamista, pyörimistä ja tietysti laatikon koskettamista, joka oli jo aiemmin tullut tehtäväksi opettaa. Minun pitäisi hommata isompi laatikko ja opettaa Dumis menemään kokonaan laatikon sisälle. Kosketusalustan kanssa treenaamista pitää jatkaa edelleen. Huh huh, paljon on läksyjä ensi viikolle. Tänään suunnittelin pitäväni treenitauon. Illalla tokoryhmän palaverikin, joten en ennättäisi treenatakaan. Huomenna voisi olla harjoittelua molemmille koirille, koska lauantai menee koko päivä MH-luonnekuvauksissa talkoolaisena. Tohinaa siis riittää. En pääse sammaloitumaan. :D

Paljon treeniä

Olen nyt treenannut molempia koiria lähes päivittäin. Duminalle olen opettanut naksuttelua ja naksuttelun avulla kosketusalustaa ja laatikon koskettamista. Dumis on innokas ja oppivainen koira. Se jaksaa keskittyä työhön hyvin. Opetin Duminan nousemaan etutassuilla nurin käännetyn laatikon päälle ja laittamaan etutassut oikeinpäin olevan laatikon sisään. Koko homman oppimiseen meni muutama hetki aikaa. Naksuttimen käyttö sopii Duminan opettamiseen erittäin hyvin, koska se tajusi homman tosi nopeasti.
Olen tehnyt Duminan kanssa myös jonkin verran tokojuttuja. Peruasennon hahmottaminen on jo hyvällä mallilla eli Dumis tietää mitä "sivulle"-käsky tarkoittaa. Maahanmeno on vielä melko vaiheessa, koska tyttelillä ei ole malttia pysyä maassa hetkeä pitempään ja kaiken lisäksi kyynärät meinaavat väkisin jäädä hieman koholle. Seuraamista ollaan otettu pienissä pätkissä silloin kun pidetään kunnon treenit, mutta lenkillä Dumina saattaa seurata ihan vapaaehtoisesti ja vielä kontaktissa, joten olen palkannut sitä silloinkin aika usein. Jonkin verran ollaan treenattu käännöksiäkin. Duminalla on tosi kiva kontakti, vaikka en ole paljoa treenannut varsinaisesti pelkkää kontaktia. :) Koko ajan tytteli oppii uutta.
Neron kanssa ollaan treenattu aika paljon tokoa ja etenkin seuraamista ja "seis"-käskyä. Lauantaina koinkin upean onnistumisen tunteen. Liikkeestä seisominen meni ihan nappiin ja hypyn pysäytys meni hienosti ilman apuja. Olin tosi onnellinen, että joskus työ palkitaan. Palkkasin Neroa tosi paljon ja annoin kyllä koirankin ymmärtää, että nyt meni ihan loistavasti hommat. Seuraaminen on edelleen hankala paikka, koska Nero edistää koko ajan hieman. Nyt kun kontakti ollaan saatu kuntoon, niin Neron pitää olla koko ajan hieman edellä, että näkee minun silmät.
Tänään Nerolla oli agilitya. Koira on tosi hyvä ja menee vauhdilla, mutta minä olen hidas ja tupellan esteillä. En osaa ohjata tarpeeksi nopeasti ja taitavasti. Minun on pakko saada hommattua esteitä kotipihaan, että voin treenata edes vähän joka ilta. Mika olikin niin kultainen, että laittoi pihaan viisi muovikeppiä meille pujottelukepeiksi. Nyt voidaan harjoitella ainakin sitä omalla ajalla. Jossain meillä on jemmassa sellainen rengaskin, jota voisi käyttää, mutta pitää etsiä ullakolta joku päivä. Hyppyesteet voi kehitellä jostain harjanvarsista niin kuin olen tehnytkin, mutta esim. puomi tai putki on tosi vaikea toteuttaa omin konstein.
Jeps jeps, kyllä kai nuo agin ohjausliikkeetkin rupeavat sitten treenin myötä sujumaan, mutta tällä hetkellä joudun käyttämään aika paljon aikaa oikean ohjauksen löytämiseen.
Tulevalla viikolla minulla onkin aikaa treenata, ulkoilla ja puuhailla kaikkea kivaa kun olen lomalla. Jospa ennättäisin käydä Duminan kanssa tekemässä muutaman jäljen ennen kuin tulee lunta maahan. Oikeastaan minusta on mukava, että tulee talvi ja lunta, vaikka nuo Dumiksen jälkiharjoitukset jäävätkin tauolle.

Naksu ja maksu

Maanantaisen luennon jälkeen olen naksutellut Duminalle enemmän ja vähemmän. Tiistaina pidin ihan kunnon naksuttelutuokion. Muistin kyllä pitää taukoja välillä. Dumina tietää mitä seuraa kun kuuluu naksu, siitä tulee heti maksu eli nami. :D Keskiviikkona naksuttelin taas ja otin mukaan kosketusalustan opettelun. Tosi nopeasti Dumis hoksasi, että mistä se palkka tulee. Tassut rupesivat lopulta viuhtomaan aika nopeaan tahtiin kosketusalustalla.
Keskiviikkona treenattiin Neron kanssa tokojuttuja. Tehtiin seuraamisharjoituksia lyhyinä pätkinä. Tein myös paljon käännöksiä ja äkkipysähdyksiä, että Nero muistaisi seuraamispaikan. Toinen tärkeä treenin kohde oli liikkeestä seisominen. Tämä meni yllättäen tosi hyvin, vaikka sen kanssa on ollut aina vähän hankaluuksia. Nero oli jotenkin ihan täpinöissään ja siitä näki, että se nautti tekemisestä. Minusta tuntuu, että Nerolla innostus yhteiseen tekemiseen vaan kasvaa sitä mukaa kun ikää tulee lisää.
Ensi viikon olen lomalla ja aionkin käyttää enemmän aikaa koirien kanssa treenailuun ja muutenkin kaikenlaiseen ulkoiluun.

Tekemistä riittää

Sunnuntaina agiliideltiin. Treenin pääaihe oli valssi. Harjoittelimme myös esteiden yli hyppäämistä hieman vinosta. Putkeakin mentiin, mutta sen voin sanoa, että se menee Nerolta ihan ilman treeniäkin. :D Ensin otettiin este kerrallaan ja sitten tehtiin pieni sarja. Kaikista vaikeinta agilityssä on oman kehon käyttö ja oikea ajoitus. Nero lukee tosi hyvin minun liikkeitä, mutta minä itse olen huono ajoituksessa ja kaiken lisäksi olen HIDAS. Kyllähän se omakin suoritus siitä paranee kunhan opin oikeat liikkeet ja saan varmuutta liikkumiseen.
Ihan treenien lopuksi harjoiteltiin Neron kanssa vielä rengasta, kun se tuntuu olevan meille kinkkinen juttu. Nero tietää mitä siltä halutaan, mutta renkaan läpi meneminen ei vaan ole sellainen huippujuttu kuten moni muu agi-este. Jospa se rengaskin alkaisi jossain vaiheessa innostamaan.
Eilen olin Ponderan järjestämällä luennolla, joka käsitteli naksutinkoulutusta. Naksuttimen käyttö onkin jo melko tuttua, koska se on meidän tokoryhmän pääasiallinen opetuskeino. Kuitenkin luento oli mielenkiintoinen ja antoi muutamia uusia niksejä. Omasta mielestäni tärkeimpiä asioita, mitä jäi mieleen oli:

- Ensin naksu sitten maksu eli AINA on palkattava naksun jälkeen, vaikka ohjaajalla olisi tullut naksautus väärään aikaan.
- Naksun kanssa opetteluhetket on pidettävä lyhyinä eli 10 namia ja tauko. Tauon ei tarvitse olla pitempi kuin esim. kävelymatka olohuoneesta keittiöön.
- Naksun opettelu aloitetaan jollain merkityksettömällä toiminnalla esim. opetetaan koira koskettamaan pahvilaatikkoa. Pahvilaatikon koskettamisella ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, joten JOS ohjaaja tekee mokan opettaessa laatikon koskettamista, niin se ei ole vakavaa. Kunhan koira ja ohjaaja ovat oppineet naksuttelun paremmin, niin sitten voi opetella merkityksellisimpiä toimintoja.
- Pennulle aloitetaan naksukoulutus ihan vaan naksautus ja namin tipautus lattialle. Namia ei alkuun
anneta koskaan kädestä ettei koira opi tuijottamaan kättä.
- Koiran pitää oppia tarjoamaan haluttua toimintaa ja ohjaajan naksauttamaan heti kun haluttu toiminto tapahtuu. Tästä seuraa se, että KOIRA OPPII AJATTELEMAAN ITSE.
- Koiralle ei käytetä käskysanoja ennen kuin se tietää mistä se saa palkan. Kun joku homma alkaa sujua, niin sitten otetaan käskysana käyttöön.
- Jotkus asiat pitää helpottaa koiralle eli esim. perusasentoon tulemisen oppiminen sujuu paljon nopeammin kun koira ensin ohjataan oikealle paikalle ja kun koira on oikeassa paikassa, niin sitten naksautetaan. Jos tällaisissa tapauksissa jää odottamaan, että koira hoksaa itse mitä siltä odotetaan, niin voi joutua odottamaan todella kauan. :D

Luennolla tuli paljon asiaa. Kerrottiin mm. kosketusalustan ja kosketuskepin käytöstä koulutuksessa. Kosketusalusta onkin tuttu juttu minulle, koska se ollaan opeteltu tokossa. Sitä voi hyödyntää tokossa ja agilityssä. Meillä oli pari ihanaa esimerkkikoiraakin luennolla havainnollistamassa opettelua ja oppimista. Ensi viikon keskiviikkona Duminalla alkaa sitten Ponderan järjestämä lyhyt temppukurssi, jolla opetallaan naksuttimen avulla erilaisia juttuja. Katsotaan nyt miten rinsessan käy. :D

Huokailua

Tiistaina oli tokoilua. Minulla oli aika huono päivä ja se näkyi sitten treeneissäkin. Paikkamakuu on ollut Nerolle varma juttu eli se on mennyt yleensä hyvin, mutta eipä mennyt sitten tiistaina. Itse olen sitä mieltä, että Nero vaistosi minun huonon mielialan ja reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Seuraamisen oikea paikkakin oli hakusessaan , vaikka se välillä jo löytyikin. Ainoa asia, mikä meni paremmin, oli liikkeestä seisominen.  Onneksi sentään jotain hyvääkin. Treenien erikoinen luonne johtui ihan täysin minusta. Minun ei pitäisi koskaan viedä omia huonoja fiiliksiä  mukana silloin kun treenaan koiraa. Nämä aussiet on niin hemmetin älykkäitä, että ne lukevat omistajansa tunnetiloja tosi tarkkaan.

Virheiden hiontaa

Viime tiistaina tokotreeneissä käytiin läpi liikkeitä, jotka eivät oikein onnistuneet mölleissä. Minulla ja Nerolla oli siis aiheina liikkeestä seisominen ja hypyn pysäytys. Liikkeestä seisominen sujuu aivan loistavasti kunhan vaan käytän edes pientä käsiapua. Minun pitää yrittää häivyttää käsiapu pois. Sama homma on hypyn pysätyksessä. Kun huudan Nerolle hypyssä "seis", niin se alkaa välittömästi katselemaan ympärilleen, että missäs se pallo oikein on. Ollaan siis treenattu paljon pallolla ja se näkyy hypyssä. Hiomista siis riittää, vaikka isoista ongelmista ei ole kyse.
Sunnuntaina eli eilen oli sitten agiliitelyn vuoro. Harjoiteltiin kontaktia puomilla. Apuna käytettiin kosketusalustaa, jonka Nero on oppinut jo tokopuolella. Ylösnousu kosketusalustan avulla oli Nerolle aika helppo. :D
Treenattiin myös keppejä verkkojen avulla. Minä pidän tuosta verkkojen kanssa harjoittelusta, koska koira tekee kaiken työn eikä ohjaajan tarvitse ajatella liikaa omaa käsiohjausta. Tässäki Nerolla meni aika mukavasti. Pari ensimmäistä kertaa se yritti hypätä verkon yli kunnes se hoksasi, että tässähän pitää pujotella. Voisin melkein uskoa, että kuulin Neron aivojen raksuttavan kun se meni keppien välistä. :D
Kolmantena aiheena meillä oli koiran lähettäminen hyppyyn ja palauttaminen lähelle käden avulla. li yllättävän vaikeaa saada Nero hyppäämään ringissä kolmen esteen yli putkeen. Omat juoksuaskeleet olivat melkoisia harppauksia vaikka minun olisi pitänyt juosta singertää kuin ompelukone. Käsiohjausta Nero kyllä ymmärsi ihan hyvin eli kun laskin käden alas, niin Nero tuli minun lähelle niin oli tarkoituskin. Oli taas oikein mukavat agitreenit. Se mikä minut on yllättänyt positiivisesti on se, että Nero on ollut hiljaa häkissä hallissa, vaikka muut treenaa. Ainakaan Neron ääntely ei häiritse kenenkään treenejä. Olen oikein ylpeä koirastani. :)
Lauantaina ja sunnuntaina tein Duminalle makkarajälkeä. On se vaan innokas nenän käyttäjä. Dumina menee tosi intensiivisesti eteenpäin. Se ei harhaudu jäljeltä, vaikka tekisinkin mutkan. Suurin osa makkaroista jää syömättä, mutta oikealla jäljellä neiti silti menee. Tokossa innokkuus meinaa viedä minulta sormetkin. Niin ahnaasti Dumis nappaa makkaran sormista. :D Aika mukavasti alkaa perusasennon paikka löytymään, vaikkakin vielä makkaran avulla. Maahanmeno sujuu kunhan vaan neiti malttaa. Seuraamista treenataan lyhyinä pätkinä namin avulla. Odottamista Dumina joutuu harjoittelemaan joka päivä mm. ruokailun yhteydessä ja silloin kun minä käyn postilaatikolla tai roskapöntöllä.  Dumis ei ole mikään erityisen maltillinen. :D Mukavasti on kehitystä tapahtunut pienemmän koirankin kohdalla, vaikka välillä itsestä tuntuu, että eihän tässä mihinkään edetä. No, jatketaan siis samaan malliin.

Kuumahan juostessa tulee

Eilen oli taas agilityn vuoro. Saatiin tehdä jo pieni rata. Minä olen vähän huono selittämään radan kulkua, mutta yritän selittää jotenkin. Eli radan kulku oli seuraavanlainen: hyppy, hyppy, takakautta kiertäen hyppy, pituushyppy, takakautta kiertäen hyppy ja heti perään toinen takakautta kiertäen hyppy, sitten putkeen ja kaksi hyppyä. Oli tosi hauska mennä erilaisia esteitä. Nero on ihan älyttömän nopea ja minulla on todellakin vaikeuksia pysyä sen mukana niin, että voisin ohjata kädellä, joten on pakko käyttää ääntä ja ohjata siten esteelle ellen itse ennätä mennä yhtään edellä. :D Ihan kuuma tuli ja jopa hieman hengästyin. pitää alkaa treenaamaan juoksemista. Minä olen ollut hieman hämmästynyt siitä, miten nopeasti Nero on oppinut ja se ymmärtää aika hyvin, että minne haluan sen menevän. Ainoa isompi ongelma meillä on tuo Neron suuri rakkaus putkeen menemisessä. Se palkkaa itse itseään menemällä välillä putkeen. Toinen asia mitä meidän on harjoiteltava paljon on se, että Nero osaa lähteä oikealta puolelta. Tokokoirana se on tottunut tulemaan ja olemaan vasemmalla puolella ja se hieman hankaloittaa esteille lähtöä. Kai me siihenkin jokin ratkaisu löydetään ajan kanssa. Eilen Nero pääsi kolme kertaa tekemään radalle ensin paloina ja lopulta jo hieman eheämpänä suorituksena. Kyllä koira olikin ihan väsynyt, kun päästiin kotiin. Väsynyt, mutta onnellinen. :D
Kotona treenasin vielä hieman Duminan kanssa tokojuttuja. Tehtiin perusasentoharjoituksia, muutaman askeleen seuraamisia ja maahanmenoja. Niin ja harjoiteltiin me myös paikalla odottamista. Duminan kanssa ollaan vielä siinä vaiheessa, että käsiapu ja namipalkka on pakollinen perusasennossa. Maahanmeno alkaa jo pikkuhiljaa sujua ilman käsiapua.Odottaminen on alkanut edistyä aika hyvin. Dumina osaa odottaa kauniisti ulkoportailla kun minä käyn vaikka postilaatikolla tai roskalaatikolla. Neiti on vaan kova komentamaan haukkumalla, joten siihen olen jo puuttunut. Tytteli on sitä mieltä, että nakkia pitäisi tippua suuhun, kun homma menee edes vähän sinne päin. Duminan kanssa osaan jo paremmin treenata alkeita kuin Neron kanssa silloin alussa, mutta en aio kiirehtiä edelleenkään kummankaan koiran kanssa. Dumiksen kanssa tehdään lyhyitä treenejä ja paljon kaikkea kivaa palkkaa. Neron kanssa voi jo pitää pidempiä harjoitushetkiä vähemmällä palkalla, mutta kuitenkin niin, että Nerokin nauttii työskentelystä.

Möllitoko 20.9.2011

Eilen käytiin möllikokeissa. Lähtökohta ei ollut mikään helppo, koska olin istunut liikenneruuhkassa puolitoista tuntia ja kotona olin käynyt vain koirat hakemassa. Nero ei ollut päässyt edeltävästi kunnon juoksulenkille, mikä oli omasta mielestäni aivan ehdotonta ennen kokeisiin menoa. Kaikki ei vaan mennyt eilen oikein suunnitelmieni mukaan. Normaalisti olisinkin ennättänyt käyttää koirat juoksemassa ennen möllejä, mutta perhanan säiliörekka kun meni tukkimaan koko moottoritien eikä liikenne sujunut normaaliin tahtiin. No, sen mukaan oli mentävä ja eikä lopputulos ollut kuitenkaan mikään katastrofi.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS                                              10
PAIKALLA MAKAAMINEN                                        8        ( vino loppuasento )
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ                                8,5      ( perusasento edessä, vähän edessä seuratessa )
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA                              9        ( paljon parempi kuin hihnassa, vähän edessä )
MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ    9  ( reagoi hyvin käskyyn, maiskutti, pieni ääni )
LUOKSETULO                                                               9,5  ( vähän vajaa loppuasento, vauhti hyvä )
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ         0     ( ei reagoinut hyvin ekalla kerralla, painaa seuruussa, toisella kerralla osasi jo )
ESTEHYPPY                                                                    7  ( pientä tepsuttelua, kiersi eteen )
KOKONAISVAIKUTUS                                                 9   ( kivaa yhteistyötä, keskittyy tehdessään, nuoren koiran virheitä, seuraamisen painamiseen puututtava )

Kaikkiaan siis 156,5 pistettä. Kuitenkin edellistä parempi eikä ihan täysin huono suoritus. Hieman olin pettynyt seisomiseen seuraamisen yhteydessä, mutta tietääpähän missä on tehtävä töitä. Hypyn ongelmat tiesinkin, joten siihen olen ihan tyytyväinen. Moni asia meni kuitenkin loistavasti ja mölleistä jäi mukava fiilis. Nero oli innokas tekemään töitä eikä äännellyt pahemmin vaikka ei ollut saanutkaan purkaa liiallista energiaansa ennen suoritusta. Tuomarina oli Ari Markkanen, joka antoi paljon hyviä kommentteja ja arvio jokaista suoritusta koiran sen hetkisen tason mukaan. Tuomari arvio myös, että se miksi Nero on alkanut painamaan minun jalkaa seuratessa, johtuu kasvaneesta vireestä eli Nero on alkanut tykkäämään tokoilusta enemmän ja vire kasvaa. Kiva kuulla, että Nero tykkää tokoilusta. :D Meillä on kuitenkin ihan hyvä suunta, koska tulokset nousee hitaasti, mutta varmasti. Seuraavaksi voisi olla jo ykköstulokseen mahdollisuus...

Hyppy-rengas-putki

Sunnuntaina oli agitreenien vuoro. Aluksi kokeiltiin keppien pujottelua verkkojen avulla. Jokainen koira kokeili vuorollaan, että millä tasolla mennään. Nero ei ole mennyt keppejä muutamaa kokeilua lukuunottamatta, joten verkkojen avulla treenaaminen sopii meille oikein hyvin.
Keppien jälkeen saatiinkin kokeilla kolmea estettä siten, että ensin mentiin jokainen este yksittäin ja sitten yhdisteltiin kaksi estettä ja lopulta kaikki kolme. Oli kyllä hauskaa ja lämmin tuli. Ensin oli hyppy, sitten rengas ja lopuksi vielä putki. Nero oli huiman nopea. Meidän kouluttajakin sanoi, että on hyvä vauhti. Minä jäin jo toisella esteellä auttamattomasti jälkeen. Ei auttanut muu kuin huutaa Nerolle käsky "PUTKEEN" ja sinne se sitten sujahtikin. :D Nero suorastaan rakastaa vauhtia ja esteitä. Nyt vaan pitää saada opetettua rauhoittumista ennen esteille menoa. Nero ei tarvitse juurikaan palkkaa agi-esteillä. Namit on oikeastaan turhia, mutta lelu kiinnostaa hieman. Esteet toimivat itsessään huippupalkkana.
Kotona pitää nyt treenata keppien välistä menoa. Eli laitetaan kaksi keppiä maahan pystyyn 60 sentin väli toisistaan ja palkataan koiraa kun se menee keppien välistä. Yhdistetään keppien  välistä menoon mukava mielikuva. Toinen treenattava asia on odottaminen ja maltti eli koira pitää saada pysymään paikallaan esteen takana. Tästä tämä lähtee.

Rauhallinen tokokoira ja rakettimainen agilitykauhu

Pakko kirjoittaa heti muistiin, että mitä meidän pitääkään treenata seuraavan viikon aikana. Eli tokoiltiin tänään ja tehtiin aluksi luokkatreeni. Nero alkaisi olla taas pikkuhiljaa koevalmiina kunhan hion vielä muutamia asioita. Luoksetulo menee muuten hyvin, mutta Nero on alkanut ennakoimaan käskyä, joten nyt pitää palkata runsaasti sitä, että Nero pysyy paikallaan kuultuaan liikkurin "käsky"-sanan. Vahvistan siis paikalla pysymistä. Toinen tärkeä mieleen palautettava asia on kontakti seuraamisessa. Nero seuraa ihan hyvällä paikalla, mutta joskus katse irtaantuu minusta ja seuraaminen ei ole yhtä näyttävän näköistä. Pitää vaan saada kaveri, joka naksuttelee hyvistä kontakteista. Kaveria tarvitsisin myös huutamaan "käsky"-sanaa.  Pysäytyksiä pitää tietysti vahvistaa. Pitkästä aikaa meidän treeneissä oli myös vieras ihminen ja kaiken lisäksi vielä mies, joten päätin heti käyttää tilaisuutta hyväksi ja otettiin Nerolle luoksepäästävyyttä. Hyvinhän se meni. :)
Tokotreenien jälkeen Tarja, minä ja Suvi jäätiin vielä kokeilemaan agility-esteellä hyppäämistä. Kokeiltiin ihan suoraa hyppäämistä, kahdeksikkoa ja takakautta kiertoa. Oli aika mukavaa. Minäkin sain Neron hyppyjen välissä rauhoittumaan hieman ettei se käynyt niin kuumana. Nakkipalkka ei paljon Neroa kiinnosta tuolla agilityn puolella. Itse hyppely on jo palkkaavaa. :D Tottakai minä käytän kuitenkin lelupalkkaa, koska se näkyy motivoivan enemmän kuin namit. Siiinäpä se sitten kaksi ja puoli tuntinen vierähtikin nopeasti ja nyt Nero on aika uupunut.

Agilityä ja jälkeä

Tänään Nerolla oli ensimmäiset viralliset agility-treenit. Kun Nero näki esteet, sen päässä napsahti vauhtivaihde päälle. Nero oli niin innoissaan ja silmissä paloi. Korvat meinasi kadota ja maltti oli unohduksissa. Huomasin, että Nero palkkasi itse itseään menemällä aina välillä putkeen. :D Voi taivas, että siinä oli kerrakseen pitelemistä. Tässä on pakko opetella sekä koiran että omistajan itsehillintää ja malttia, että agilityn tavoitteellisessa harrastamisessa on jotain mieltä. Tänään minusta tuntui, että Nerolla oli jopa niin hauskaa esteiden kanssa, että minua ei olisi tarvittukaan. Itsehillintä, maltti ja kuri, ne on minun avainsanat seuraaviin agility-treeneihin. Onneksi tuon koiran motivaatio on kohdallaan eikä sitä todellakaan tarvitse sytyttää tai innostaa tässä hommassa. :D
Agility-treenien jälkeen vein sekä Neron että Duminan Kasurilan rinteille ja tein ensin Duminalle jäljen. Dumis menee suoraa jälkeä omasta mielestäni aika hyvin. Paljon jää makkaroita matkalla syömättä kun neiti painaa jäljen perässä. En ole vielä vähentänyt namien laittamista, mutta taidan seuraavan kerran jo hieman harventaa, koska ei ne kaikki makkarat kuitenkaan tule syötyä sieltä jäljeltä. Nenäänsä Dumina käyttää melko tehokkaasti. Ehkä siitä vielä joskus kehkeytyy hyväkin jälkikoira.
Kun Dumis oli suorittanut jäljen, niin sitten koirat saikin juosta vapaana ja nauttia hieman spurttailusta. Molemmat tekivät nopeita juoksuspurtteja rinteillä. Kyllä vapaana juoksevia ja elämästään nauttivia koiria on ilo katsella. Koirien pitää saada olla koiria. :)

Luonnetesti Iisalmessa 10.9.2011

Nero kävi tänään luonnetestattavana Iisalmessa ( Vieremällä ). Tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen.

Eri osa-alueet menivät seuraavasti:

TOIMINTAKYKY
Kohtuullinen +1

TERÄVYYS
Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

PUOLUSTUSHALU
Kohtuullinen, hillitty +3

TAISTELUHALU
Kohtuullinen +2

HERMORAKENNE
Hieman rauhaton +1

TEMPERAMENTTI
Kohtuullisen vilkas +2

KOVUUS
Hieman pehmeä +1

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS
Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +2b

LAUKAUSPELOTTOMUUS
Laukauskokematon ++

Pisteitä siis yhteensä +142 ja HYVÄKSYTTY TESTI

Olen aika onnellinen, että testi meni hyvin. Kerkkä sanoi , että minulla on hyvä koira, koska se ei pure vaikka puolustaakin. Jonkin verran Nero ottaa tukea minusta. Tälläinen päivä siis tänään.

Hyviä uutisia

Eiliset treenit meni oikeastaan aika mukavasti. Ensiksi treenattiin liikkeestä seisomista. Käytin aika paljon käsiapua ja viskasin namia koiran selän taakse. Tuli muutamia aika jämäköitä pysähdyksiä, joten Nero alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan, että mitä minä siltä odotan. Haluan, että Nero pysähtyy jämäkästi seisomaan heti kun kuulee käskyn eikä teputtele etutassujaan yhtään.
Harjoiteltiin myös liikkeestä pysähtymistä kartion kiertämisen avulla. Nero kiersi kauempana olevan kartion ja minä pysäytin koiran kun se oli jo palaamassa minun luokse. Vaihtelin pysäytyskohtaa ettei Nero alkaisi ennakoimaan. Välillä en pysäyttänyt ollenkaan. Tässä pysähtymisessäkin on tapahtunut edistystä, vaikka minun pallopysäytykset ovat aina olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Minä vaan olen niin huono pallonheittäjä. :D
Paikkamakuussa Nero oikein loisti. Olin oikein ylpeä siitä, miten kauniisti se oli paikallaan ja ei ottanut häiriöitä mistään. Paikkamakuu on tällä hetkellä meidän vahvuus, mikä pitää saada pidettyä myös sellaisena. Olin myös erittäin iloinen siitä, että vaikka en ennättänyt käyttää Nero kunnon juoksulenkíllä ennen treenejä, se oli koko harkkojen ajan hiljaa ja teki töitä todella hyvällä motivaatiolla.
Neron treenien jälkeen otin Duminan ja treenailtiin ihan perusjuttuja eli perusasentoa, seuraamisalkeita ja maahanmenoa. Duminan kanssa ollaan vielä ihan alkeissa näissä jutuissa eli namin avulla touhutaan. Perusasento luonnistuu jo melko kivasti ja seuraaminenkin kunhan nami on kädessä. Maahanmenossa ollaan edistytty jo paremmin eli Dumina tietää mitä käsky tarkoittaa, mutta malttamattomuus meinaa vaivata. :D Neiti ei meinaa millään mennä ihan kokonaan maahan vaan kyynärät jää koholle, jos minulla on nami taskussa. Pitää siis paljon treenata ihan siten, että ohjaan Dumiksen maahan asti namin avulla. Pikkuhiljaa perheen prinsessakin alkaa oppia. Se on kuitenkin vielä niin pieni, joten en aio kiirehtiä liikaa. Harjoitellaan rauhassa ja perusteellisesti.
Sain tällä viikolla todella yllättäviä ja mukavia uutisia. Päästään Neron kanssa agility-ryhmään treenaamaan. Olen kytännyt, että milloin alkaisi omalla seuralla alkeiskurssia, mutta sen alkaminen on aina vaan siirtynyt ja siirtynyt. Nyt minulle annettiin mahdollisuus päästä oman seuran agilityn treeniryhmään ilman alkeiskurssia. Tämä mahdollisuus tuli kuin tarjottimella. Tartuin tilaisuuteen eli agility-treenit alkavat ensi sunnuntaina. Onneksi käytiin muutamia kertoja viime talven ja kevättalven aikana Hukka-Hallilla kokeilemassa agi-esteitä ja saatiin jopa ohjaustakin kavereilta. Esteet on siis jollain tavalla tuttuja ja Nerolla on mieletön motivaatio. Tästä se uusi harrastus lähtee. Pitää katsoa sitten, että onko minulla mitään kirjoitettavaa sunnuntaista. :D

Mitäs me tehtiinkään...

Taas on viikko vierehtänyt ja olisi hyvä muistella mitä viikon aikana tehtiinkään.
Ainakin tiistain treeneissä käytiin. Meitä ei ollutkaan montaa treenailemassa, vain minä, Suvi ja Eeva. Tehtiin jokainen omat treenimme yhtäaikaa kentällä. Minun tavoitteena oli pitää mukavat treenit ja motivaatio korkealla. Onnistuin siinä omasta mielestäni hyvin. Neron kanssa tehtiin ihan perusjuttuja eli seuraamista, käännöksiä, liikkeestä maahanmenoja ja liikkeestä seisomista.
Laitan tähän väliin muutaman kuvan, jotka Suvi otti meidän edellisissä treeneissä. Suvi antoi luvan käyttää kuvia. Kiitos Suvi!

Seuraamista

                                             Lisää seuraamista

                                            Mahtava hyppy ( vau mitkä lihakset :D )

                                          Ihana pallo!

                                                      Peruasento, ei ihan parhaalla paikalla

                                                     Odottelenpa tässä esteen takana, että joko saa mennä

Suvi otti todella onnistuneita kuvia kaikista treeniryhmän koirista. On mukava nähdä, että tekeminen on koirista kivaa.

Perjantaina Dumina kävi viimeisen kulmahampaan poistossa. Pikkuinen oli ihan huppelissa koko illan ja yöllä sitä olisi sitten leikityttänyt. :D

                                         Pikkuinen prinsessa :)

Melkein joka päivä ollaan käyty metsässä koirien kanssa. Eilen Nero kävi isännän kanssa sienessä ja Dumina emännän kanssa metsälenkillä. Neron ja Duminan kanssa on mukava liikkua metsässä, koska molemmat tulevat luokse heti kun kutsun niitä. Koiratkin selvästi nauttivat metsässä juoksemisesta.

Ruuhkaa treenikentällä

Eiliset treenit oli tavalliseen tapaan Kuopiohallin kentällä, mutta oli siellä samaan aikaan kahden muunkin porukan treenit, joten samalla sai todellakin treenata häiriötä. Ei yhtään huono homma. Nero teki kyllä hommia, vaikka aluksi katse meinasikin harhailla kentällä juokseviin vieraisiin koiriin. Nero pysyi mukavasti minun mukana eikä aikonutkaan karata.
Me katsottiin nyt koko ryhmän voimin, että mikä on se oikea paikka perusasennolle. Taskisen Satun neuvoma paikka on liian takana, koska Neron lapa jää minun polven taakse. Päätinpä siis ottaa perusasennon kuitenkin hieman eteenpäin, että se menisi sääntökirjan mukaan. Tehtiin muutamia tosi mukavia seuraamispätkiäkin eli asia etenee hyvällä mallilla.
Harjoiteltiin myös hyppyä ja hypyn pysäytystä pallon avulla. Minun heittojen ajoituskin näytti pikkuhiljaa paranevan. Olen minä oikeasti ihan surkea pallon heittäjä. Aina heitän väärään paikkaan tai ajoitus menee ihan mönkään. Minun on vaan treenattava enemmän tuota heittämistä. Nero näyttäisi suorastaan rakastavan hyppäämistä ja palloa. :D
Suvi otti paljon valokuvia meidän ryhmän kaikista koirista. Suvi lupasikin, että saan sitten lainata hänen ottamiaan kuvia kunhan hän ensin karsii kauheimmat pois. On kiva saada sellaisia kuvia, joissa Nero työskentelee. Taisi Suvi ottaa muutaman kuvan Duminastakin, joka oli minulla mukana treeneissä. Dumikselle tekee hyvää nähdä vieraita koiria ja ihmisiä. Kentän laidalla katseltiin toisten treenejä ja harjoiteltiin maahanmenoja, istumista, seisomista ja seuraamisen alkeita. Dumina jaksaa keskittyä loistavasti niin kauan kun minulla on nakkia taskussa. :D Tiinan bouvierin pentu Antero, on yhden päivän vanhempi kuin Dumis ja Anterokin oli kentän laidalla katselemassa ja touhuilemassa Tiinan kanssa.
Neron ja Duminan kanssa on helppo liikkua autolla, koska molemmat matkustavat hiljaa ja rauhallisesti. Dumis on kulkenut autossa vielä kevythäkissä, koska se on turvallisempaa pentukoiralle.

Tokokoulutusta Maaningalla 20.8.2011

Lauantaina olin Satu Taskisen tokokoulutuksessa Maaningalla. Jokaiselle koirakolle oli varattu puoli tuntia aikaa, joka jaettiin kahteen 15 minuutin harjoituskertaan. Minä halusin neuvoja seuraamiseen ja hyppyyn.
Ensimmäinen 15 minuuttia menikin siihen, että Satu katsoi hetken meidän seuraamista ja totesi, että perusasento on liian edessä ja siksi Nero edistää seuraamisessa. Ratkaisuksi Satu pyysi aluksi opettamaan koiralle oikean paikan perusasennossa ja yhdistämään perusasentoon tulemisen seuraamiskäskyyn, että koira tajuaa seuraamisen ja perusasennon paikan olevan sama. Uuden paikan opettaminen olikin hieman haasteellisempaa kuin olisi voinut kuvitella. Nero ei oikein ymmärtänyt käskyjen vaihtamista ja namin kanssa vehtaamista. Päätin kuitenkin, että kotona treenaan asiaa sitten kunnolla.
Toinen 15 minuutin pätkä treenattiinkin sitten hyppyä ja hypyn pysäytystä. Hypyssä on ollut ongelmana se, että Nero jää liian lähelle estettä hyppäämisen jälkeen eikä esim. namilautasesta ole ollut kauheasti hyötyä. Käytettiin apuna palloa. Ensin tehtiin pelkkiä hyppyjä ja pallo heitettiin koiran yli kauemmas, että Neron hyppy jatkuisi pitemmälle. Kun hyppy meni kauemmas aloitettiin pysäytysharjoitukset niin että pallo heitettiin koiran jalkoihin samaan aikaan kun huudettiin SEIS-käsky. Minun pallonheittotaidoissa ja ajoituksessa on petrattavaa. Tärkeää heitossa on se, että pallo lentää ENNEN kuin Nero ennättää vilkaisemaan minuun päin hypätessä. Satu sanoi, että hypyn ja pysäytyksen Nero oppii tosi nopeasti.
Puhuimme myös ääntelystä. Satu oli sitä mieltä, että kaikki ääntely on karsittava heti pois. Lyhyt jämäkkä kielto ja sitten homma jatkuu. Apukeinona voi käyttää sitä, että opettaa Nerolle paikalla makaamisen yhditettynä ihan toiseen sanaan, niin ettei siitä tule varsinaista liikettä, vaan pikemminkin hiljentymisharjoitus. Minä käytän hiljentymisharjoituksessa sanaa "ALAS" ja nyt alkuun aina kun Nero äännähtää laitan koiran alas ja palkkaan hiljaisuudesta namipaloilla tiheään tahtiin. Ääntelyn karsimisessa on oltava johdonmukainen ja siitä on tehtävä täysin musta-valkoinen asia eli ääntelyä ei yhtään. Ääntelyllä on tapana vaan pahentua ajan mittaan. Onneksi Nerolla ei ole ainakaan vielä mitään suurta ääniongelmaa. Paikkamakuussakin se on koko ajan ihan hiljaa. Liikkeiden välissä tulee joskus ääntä esim. ennen hyppyä. Nyt on vaan otettava tiukka linja ja kiellettävä kaikki vikinät.
Minun pitää opetella ilmaisemaan koiralle vieläkin selkeämmin onnistumiset. Mielummin ylikorostetusti kiitosta kuin epäselvästi ilmaistuna. Myös kiellot ja epätoivottu tekeminen pitää tehdä selkeäksi.
Satun luennolla tulikin paljon asiaa. Kolme tärkeintä sääntöä tokossa on hyvä muistaa:
- Ei ääntelyä
- Ei haistelua
- Ei koirakavereiden moikkamista

Toko on koiralle mielettömän kiva leikki, jota leikitään ohjaajan säännöillä.

Eilen kokeilin sitten joitakin vinkkejä. Nero alkoi tajuamaan, että mihin kohtaan pitää tulla perusasennossa. Tunsin aikamoista onnistumisen iloa. Nerppa on ihana koira. :)

Dumina pääsi illalla vielä haistelemaan makkarajälkeä, koska tytteli jäi eilen vähemmälle huomiolle. Mukavasti alkaa tuo helppo jälki sujumaan tosin vauhtia meinasi olla liikaa ja sitä piti hieman hillitä.

Tärkein pointti, minkä opin viikonlopun aikana on se, että SUURIN OSA ONGELMISTA ON MEISTÄ ITSESTÄMME LÄHTÖISIN. Kyseessä voi olla väärä tekniikka, tietämättömyys tai joku muu sellainen asia, jota itse emme ole edes huomanneet. Hyvä koira antaa meidän virheet anteeksi ja on valmis oppimaan uudella tyylillä uusia asioita.

Luokkatreenien kuvaus ja analysointi

Tiistaina meillä oli oman ryhmän kanssa luokkatreenien videokuvaus. Kaikki oman luokan liikkeet tehtiin samalla tavalla kuin oltaisiin oltu oikeissa kokeissa. Vaikka paikalla oli vain oman ryhmän jäsenet, niin silti meinasi iskeä "kamerajännitys" . Virittelin Neron ennen suoritusta lelulla oikeaan mielialaan. Varsinaisen luokan tein ilman palkkaa. Tosin liikkeiden välissä kehuin Neroa ja taputin hieman kaulalle. Nero jaksoi tehdä koko luokan hyvin ja ihan motivoituneesti. Oli ihan mukava tunne kun sai luokan tehtyä ja koira jaksoi olla innostunut.
Eilen eli torstaina oltiin sitten Tarjan luona koko ryhmä ja käytiin kaikkien videot läpi. Olin oikeastaan aika hämmästynyt, että miten hyvin me ollaankaan edistytty. Seuraamispaikka on parantunut ja vaikka Neron katse välillä haahuilikin, niin se kuitenkin seurasi minua hyvin. Juoksuosuudessa se hieman edisti. Käännökset meni ihan nätisti. Joku perusasento oli hieman vino.
Luoksetulossa Nero ei heittänyt isoa lenkkiä selän takana. Hieman vino perusasento.
Liikkestä maahanmeno oli hyvä ja jopa hieman nopeampi kuin tavallisesti.
Liikkeestä seisominen oli sellainen liike, josta olin varma, että Nero otti useita askeleita käskyn jälkeen, mutta olinkin väärässä. Nero otti vain pari lyhyttä askelta etujaloilla. Tämä oli minulle positiivinen yllätys. Meni siis paremmin kuin odotin. Videokuva ei valehtele. :D
Hyppy meni muuten ihan hyvin, mutta Nero meinasi tepastella pysäytyksen jälkeen ja jä muutenkin hieman liian lähelle estettä. Nyt pitää treenata hypyn pysätystä ja sitä, että Nero hyppäisi hieman kauemmaksi esteestä. Hyppy itsessään oli hyvä ja nopea.
Videolla tuli siis esille paljon hyvää. Nyt tiedän, että olemme oppineet jotain. On meillä paljon hiottavaakin, mutta liikkeet kuitenkin jo osataan. Keskusteltiin myös mm. Neron ääntelystä. Nero ei ääntele liikkeiden aikana ollenkaan, mutta luokkatreenissä haukahti ennen hyppyä. Minun pitää varmaan aloittaa tehokuuri ääntelyn kanssa.
Nyt pitäisi tehdä sitten treenisuunnitelma ja ottaa tavoitteksi joku koepaikka. Kovasti haluaisin jo mennä seuraaviin kokeisiin.

Kimppatreenit Haukkumajalla

Viime perjantaina oli mahdollisuus osallistua seuran majalla tokoilijoiden kimppatreeneihin. Pitihän se sitten mennä mukaan hakemaan lisää vinkkejä muutamiin ongelmakohtiin.
Seuraamisen edistämiseen sainkin aivan samoja vinkkejä kun tähänkin asti eli vanhoilla keinoilla mennään. On tehtävä vaan paljon käännöksiä jatkossakin.
Luoksetulossa suurimmat ongelmat eivät sitten näyttäytyneetkään tällä treenikerralla. Nerollahan on ollut ongelmana, että selän takana se saattaa heittää pienen lenkin ennen kuin on sivulla. Tällä kertaa luoksetulo onnistui erittäin hyvin. Nyt pitää kiinnittää huomiota luoksetulon ennakointiin.
Päästiin pitkästä aikaa harjoittelemaan hyppyä ja se meni todella hyvin. Ilmeisesti hyppy ei ole meille mikään suuri ongelma. Olen vaan opettanut hypyn alusta asti hieman väärin. Olen opettanut Neron hyppäämään yli ja odottamaan niin kuin on pitänytkin, mutta koiran palaamisen olen opettanut väärin. Nero on aina kiertänyt esteen kun on palannut minun luo, vaikka sen olisi voinut opettaa hyppäämään myös takaisin päin. Aina oppii uutta. ;)
Paikkamakuusta olen erittäin ylpeä. Se meni aivan loistavasti. Nero oli paikkamakuussa vieraiden koirien kanssa 4 minuuttia. Nerppa oli koko ajan ihan hiljaa ja kauniisti paikallaan. Kävin palkkaamassa sitä 2 ja 3 minuutin kohdalla. Oli aika mahtava olo. Tuntui, että jossain ollaan hyviä.
Sain muuten kotiin lähtiessä mukaani aika ison pussin makkaraa, jota oli jäänyt Sorsasalon koiranäyttelystä jäljelle. Nyt on koirielle treenimakkaraa ja emännälle jotain grillattavaa. :D

Takapää kadoksissa...:D

Eilen oli tokotreenit. Aloitin treenit perinteisellä tavalla eli leikin hieman Neron kanssa, että tulee hyvä vire molemmille. Leikkimisen jälkeen tein hieman liioiteltuja käännöksiä vasemmalle niin että Nero joutui käyttämään takapäätään aina käännöksen aikana. Tällä tavalla saan Neron muistamaan takapään käytön. Seuraavaksi pystyinkin sitten harjoittelemaan seuraamista. Neron edistämistä koitan saada kuriin opettamalla sille malttia ja tarkkaavaisuutta. Silloin lun sanon seuraamiskäskyn, en lähdekään heti liikkeelle vaan odotan paikallani hetken ja lähden sitten hieman yllättäen liikkeelle. Neron pitää olla koko ajan tarkkaavainen ja seurata, että mitä minä teen ja milloin lähden. Tein muutamia luoksetuloja. Nämä luoksetulot on sellainen asia, josta aion kysyä Satu Taskisen koulutuksessa. Olisiko hänellä jotain keinoa parantaa luoksetuloja.
Lopun paikkamakuu meni Nerolla jälleen kerran aivan erinomaisesti. Se osaa olla aika nätisti paikallaan. Myös luoksepäästävyys meni melko hyvin.
Tokotreenien jälkeen ajelin kotiin ja koukkasin rinteiden juurelle tekemään makkarajäljen Duminalle. Hienosti tytteli kulki suoraa linjaa.
Olen nyt muutamana päivänä lueskellut Marinnen antamaa kirjasta siitä miten jälkeä opetetaan. Paljon on herännyt kysymyksiä, mutta paljon olen viisastunutkin. Ehkä minä olen ensi keväänä paljon viisaampi tässä jälkiasiassakin. Onneksi on vielä syksyä aikaa harjoitella Duminan kanssa ennen kuin tulee pysyvät lumet.

Tokoa ja pikkuisen jälkeä

Minulta meinaa jäädä tämä kirjoittelu ihan kokonaan, kun ei ole oikein ennättänyt. Minä yritän syksyn aikana parantaa tapojani ja kirjoitella enemmän.
Viime tiistaina treenasin Neron kanssa pääsiassa seuraamista ja pysähtymistä. Nero kun edistää ja poikittaa ihan jonkin verran seuraamisessa. Tein paljon käännöksiä molempiin suuntiin, että Nero joutui olemaan koko ajan valppaana mihin suuntaan mennään. Omasta mielestäni kontakti on parantunut huomattavasti.
Perjantaina sitten Marianne tuli meille ja mentiin rinteiden juurelle tekemään jälki Duminalle. Marianne opasti minulle, että miten jälki tehdään ja miten aloitetaan jäljen treenaaminen pentukoiralle. Dumina oli aika taitava. Se seurasi jälkeä suoraan nenä maassa. Marianne sanoikin, että voi tehdä jatkossa Duminalle pitemmän jäljen, koska se meni niin hyvin. Nyt pitää vaan treenata tätäkin muutamia kertoja viikossa siihen asti kunnes lumet tulee.
Kun Duminalle oli tehty jälki, niin sitten tokoilin hieman Neron kanssa ja Marianne toimi ylimääräisenä silmäparina ja antoi hyviä vinkkejä. Jatkossa minun pitää treenata paljon Neron kanssa takapään käyttöä eli aloitan treenit aina ensin lelulla niin kuin tähänkin asti, mutta aina ennen seuraamisosiota tehdään takaapäänkäyttöharjoituksia eli paikallaankäännöksiä vasempaan. Ei haittaa vaikka tekisin liikkeet hieman liioitellusti kädellä ja namilla avittaen kunhan Nero vaan tajuaa, että mitä minä haluan. Minä syytän itseäni näistä takapakeista mitä tokoilussa on tullut, koska en ole muistanut treenata kaikkia liikkeitä säännöllisesti kesän aikana. Kesä pisti omat aikataulut muutenkin uusiksi, joten nyt on pakko panostaa treenaamiseen enemmän.
Eilen eli sunnuntaina olin Kuopion koiranäyttelyssä tarkastamassa rokotuksia. Oli mukava ja erittäin mielenkiintoinen päivä. Opinpahan ainakin sen, että nuo koirien  rokotusten hoitaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Paljon oli epäselvyyksiä ja huonoja merkintöjä. Jatkossa aion olla todella tarkka omien koirieni rokotustodistusten kanssa ettei tule sekaannuksia. Aina oppii uutta ja viisastuu. :)

Viikko mennä hurahti ja nyt on jo taas perjantai

Tämä viikko meni melkein kokonaan ilman minkäänlaisia tokotreenejä. Nero sairastui jonkin sortin vatsatautiin sunnuntai-iltana ja tiistai-iltana se piti käyttää eläinlääkärillä, koska oikea takajalka oli mennyt todella kipeäksi. Takajalan kipeytyminen johtui todennäköisesti vatsan kiputilasta. Nero sai lääkkeet ja keskiviikkoiltana se olikin jo paljon paremmassa kunnossa. Torstaina vatsataudista ei ollut enää tietoakaan. Dumina on ollut koko ajan terveenä, joten kovin tarttuvasta taudista ei voinut olla kyse.
Tiistain tokotreenit piti jättää tällä viikolla välistä, mutta ensi viikolla toivottavasti päästään. Eilen en vielä kovin paljon treenannut, mutta tein pienet makkarajäljet molemmille koirille. Minä en tiedä osaanko tehdä jäljen oikein, mutta onpahan pientä ajatustyötä koirille. Maahanmenoja treenasin sitten muutamia kertoja. Nerolle pitäisi saada sitä räväkkyyttä maahanmenoon ja Dumina pitäisi saada käsittämään, että mikä se maahanmeno edes on. :D Viikonloppuna pitää sitten ottaa kunnon intensiivinen tokotreeni Neron kanssa. Pitäisi aloittaa Duminankin intensiivisempi koulutus tokon alkeissa. Taidankin etsiä jostain toko1-kurssin treeniohjelman ja aloittaa pikkuhiljaa treenaamaan Duminankin kanssa enemmän. Jäljen treenaminen ja sen homman opettelu on alkanut kiinnostamaan koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Duminalla on energiaa ja se on mahdottoman sinnikäs, joten siitä voisi olla jälkikoiraksikin. Ainakin minusta tuntuu, että se jaksaisi tehdä töitä innokkaasti ja sisukkaasti. Vaikeahan se on vielä sanoa, että minkälainen siitä kehittyy. Marianne on onneksi luvannut tulla opettamaan minulle, että miten aloitan jäljen treenaamisen ihan alkeista. Olen toki lukenut, että miten voisi aloittaa, mutta aina on parempi kun joku näyttää käytännössä miten homma tehdään.

Kesä ja punkit

Olen nyt säännöllisesti käynyt molempien koirien kanssa pitemmillä metsälenkeillä. Metsässä käveleminen on rentouttavaa ja virkistävää. Duminakin on jaksanut lenkit todella hyvin alusta loppuun, vaikka on vielä melko pieni. Nero ja Dumina juoksevat peräkkäin rinteitä ylös ja alas, onnellisina ja kielet pitkällä roikkuen. Ainoa inhottava asia noissa metsälenkeissä on punkit. Niitä on tänä vuonna ihan extrapaljon. Vaikka Nerolla on punkkimyrkyt niskassa, niin joka lenkin jälkeen sen karvoista löytyy punkkeja kiipeilemästä. Duminaltakin olen joutunut poistamaan jo muutaman punkin iholta ja karvoista. Minua inhottaa nuo ällöttävät punkit. Joka iltaisesta punkkisyynistä on tullut jo rutiinia.
Tämä kesä on muutenkin erikoinen. Välillä on todella kuuma ja kostea keli. Välillä taas vettä tulee taivaan täydeltä ja ukkonen paukkaa niin että tanner tömisee. Toisinaan olo on kuin tropiikissa. Eilen vein koirat uimaan ja heti kun pääsin rantaan alkoi vettä satamaan rankasti. Taivas täyttyi paksusta, raskaasta ja tummasta pilvestä ja salamat välähtelivät. Keli oli siis ihan hyvä ja aurinkoinen kun lähdin kotoa, mutta tuo ukkonen ja sade tulivat ihan yllättäen. Eipä siinä sitten muuta kun takaisin kotiin odottelemaan sateen loppumista. Tosin myräkkä kesti sen verran pitkään, että käytin koirat lopulta vaan iltapissillä. Jospa viikonloppuna ei myrskyäisi niin pääsisi Nerokin uimaan, koska se rakastaa uimista. Toisaalta on ollut mukavakin kun näitä ukkosia on ollut. Ukkoskelissä on jotain maagista.

Sadetta ja ukkosta

Tiistaitreenit alkoivat ihan mukavassa kelissä. Ennätin treenata Neron kanssa seuraamista, jääviä liikkeitä ja luoksetuloa. Paikkamakuukin ennätettiin tehdä vielä porukalla, mutta sitten taivas repesi. Alkoi ihan mahdoton kaatosade ja se jatkuikin sitten koko illan ja yön. Treenit piti lopettaa hieman aikaisemmin, koska kaatosateessa ja ukkosen jyrinässä oli hieman hankala treenata.
Kotimatkakin oli melkoinen jännitysseikkailu, koska tuulilasin pyyhkijät viuhtoivat täysillä ja auton ikkunat huurutuivat sisäpuolelta niin pahoin, että niitä piti pyyhkiä talouspaperilla vähän väliä. Märät koirat varmaan vaikuttivat lasien höyrystymiseen jonkun verran. :D Ajotiet olivat veden vallassa ja moottoritiellä oli valtavia vesilammikoita. Piti ajaa aika hiljakseen ja maltilla. Vene olisi melkein ollut kätevämpi kulkupeli. :D
Sain houkuteltua koirat iltapissille kun sade hetkeksi taukosi, mutta se taukosi tosiaan vaan minuutiksi. Iltapissilenkiltä tultiinkin sitten ihan litimärkinä takaisin. Dumina ei oikein taida tykätä sadekeleistä. Siitä oli tosi inhottavaa kun turkki oli märkä ja tassut likaiset. Melkoinen hienohelma prinsessa. :D Nero on äijä. Sitä ei kauheasti sateet haittaa. Aina se on menossa, jos vaan minä sanon, että mennään. Onneksi kumpikaan ei pelkää ukkosta. Molemmat ottivat paukkamisen, jyskeen ja salamoinnin tosi rauhallisesti. Ukkonen oli sen verran kova, että herkempi koira olisi varmaan ahdistunut.

Mitäs sitä tulikaan tehtyä kesälomalla...

Nyt on pakko myöntää, että aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ihan luvattoman paljon. Kesäloma vaan vei ihan mennessään eikä aikaa ja innostusta ollut kirjoitella blogiin, koska kaiket pivät ja illat on menneet ulkona touhutessa.
Kesäkuun 20. päivä kokoonnuimme muutamien koiraihmisten kanssa Tervoon Saran luo. Tapaamisella ei ollut sen suurempaa tavoitetta kunhan vaan saadaan rupatella ja koirat saa juosta ja peuhata yhdessä. Mukavaa oli. Tässäpä muutama kuva Nerosta ja koirakavereista.

Takarivissä: Soma, Nero, Wiljo, Nico
Eturivissä: Sulo, Demi, Jato, Jiro, Tala, Pipsa

 Kuten kuvista näkee, että koiratkin osasivat nauttia kaltaisestaan seurasta. Pakko kyllä sanoa, että Sara on ihan mahdottoman hyvä kakkujen leipoja, eikä pitsaakaan voi moittia. Kiitos Sara!

23.6. meille tuli perheenlisäystä eli meille muutti pieni musta-valkoinen aussietyttönen. Duminassa on poweria enemmän kuin pienessä kylässä. Sisua ja kestävyyttä on eikä isommillekaan koirille anneta periksi ihan helpolla. Ajan kanssa sitten katsellaan, että mitä neidin kanssa aletaan harrastamaan, mutta ainakin tokoillaan. Jonkin verran kiinnostaisi jäljen opettelu, koska Dumina osaa käyttää nenäänsä.

                                          Dumina 4 kk

Kesäloman aikana tokon treenaaminen on jäänyt hiukan vähemmälle, mutta nyt on palattava taas arkeen ja otettava itseään niskasta kiinni. Tavoitteena olisi mennä edes yhteen tokokokeeseen syksyllä. Katsotaan nyt, että saadaanko hyppy kuntoon. Jos hyppyä ei saada treenattua, niin ei kannata kokeisiinka mennä harjoittelemaan.

Se oli tiistai ja treenit

Eiliset treenit meni jo huomattavasti paremmin kuin viikko sitten. Seuraamisessa on tapahtunut edistymistä ihan hyvin, joten työ on tuottanut tulosta. Harjoiteltiin käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Oikealle kääntyminen on selkeästi vaikeampi, koska kontakti tippuu lähes aina oikealle käännyttäessä. Vasemmalle käännökset sujuvat paremmin.
Tehtiin myös häiriötreeniä. Nero oli perusasennossa minun vierellä ja Tarja teki erilaisia häiriöitä meidän lähellä. Palkkasin Neroa kontaktin pysymisestä. Yllätyin siitä miten hyvin kontakti loppujen lopuksi pysyi. Kyllähän Nero alkuun vilkaisi jokaista häiriöääntä, mutta pian se alkoi huomata, että emäntä ei tykkää, jos kontakti herpaantuu. Olin oikein tyytyväinen häiriötreeniin.
Liikkeestä seisominen on näköjään meidän vakio treenauksen aihe. Eilenkin harjoiteltiin sitä käsiapua käyttäen. Pitää ottaa käyttöön myös pallonheitot satunnaisesti, että pysähtyminen vahvistuu. Hiontaa ja hiontaa...
Nopeita maahanmenoja on taas treenattava. Maahanmeno on vieläkin liian hidasta, vaikkakin varmaa. Pitää saada lisää nopeutta, joten treenataan taas yksinkertaista maahanmenoa.
Taas tuli roppakaupalla uusia vinkkejä ja ohjeita. Kelikin oli koiralle sopiva, kun lämpötila oli  +10 ja vettä tihuutteli. Nerolle on mukavampaa treenata sateessa kuin helteessä. ;)

Pieniä edistysaskelia

Niin kuin otsikkokin kertoo, niin tänään koin oikean työvoiton. Neron seuraaminen oli ottanut aimo harppauksen parempaan suuntaan. Otin seuraamistreeniä pienissä pätkissä metsälenkin päätteeksi ja tuntui kyllä aika mahtavalta, kun seuraamispaikka oli parantunut ja kontakti oli taas kohentunut takapakkien jälkeen. :) Taaksepäin palaaminen ei ollut siis turhaa, vaan auttoi minua itseäni huomaamaan virheeni.
Treenasin myös käännöksiä ja niissä huomasi heti, että seuraamisen parantuminen vaikutti myös käännösten paranemiseen.
Luoksetulotkin meni hienosti. Oikeastaan yllätyin, että Nero tuli suoraan kauniiseen perusasentoon, koska siinäkin meillä on ollut viime aikoina jonkin verran ongelmia. Joko Nero on tehnyt liian suuren lenkin minun takana tai perusasento on jäänyt vinoksi ja väljäksi. Tuli ihan mieleen, että mitä minä tein tänään niin erilailla kuin muutamana aikaisempana kertana, että kaikki tuntui vaan loksahtavan paikalleen.
Liikkeestä seisominen sujui jo hieman paremmin kuin aiemmin, mutta se ei ole vielä lähellekään hyvä. Nero pysähtyy, mutta epävarmasti. Pitää vaan edelleen vahvistaa pysähtymistä.
Liikkeestä maahanmeno on aika varma liike, koska Nero menee yleensä aina maahan käskystä. Ainoa probleema on maahanmenon hitaus. Tosin tänään tuli muutama tosi napakka maahanmeno, joista Nero saikin oikein superpalkan.
Kyllä tämä taas tästä. Päivän treenit olivat tosi innostavat ja antoivat taas positiivisia kokemuksia. Meillä oli Neron kanssa hauskaa yhdessä.

Viikonlopun touhuiluja

Mitäs sitä onkaan tullut puuhasteltua viikonlopun aikana Neron kanssa. Ollaan ainakin treenattu polkupyörän vierellä hölkkäämistä. Tehtiin perjantaina lyhyt pyörälenkki koulun pihassa ja tänään sitten jo pikkuisen pitempi lenkki laskettelurinteiden alapuolella. Nero ei oikein ole innostunut polkupyörän vierellä hölkyttelystä, mutta minä aion treenata sitä pikkuhiljaa pienillä lenkeillä.
Jonkin verran ollaan tokoiltukin. Tänään onkin ollut sopivan viileä ilma, että Nero jaksoi keskittyä liikkeisiin täysipainoisesti. Keskityin pääasiassa seuraamiseeen, koska se on ottanut jonkin verran takapakkia. Huomasin, että takapalkka toimi kaikkein parhaiten, kun yritin korjata Neron seuraamispaikkaa. Edistäminen väheni huomattavasti. Piti tehdä kuitenkin ihan lyhyttä seuraamispätkää, että sain korjattua paikkaa.
Lelupalkan kanssa tehtiin sitten liikkeestä seisomisia. Otin aika helpotettuja versioita, koska Nero ottaa edelleen askeleen tai pari. Minä joudun jauhamaan tuon liikkeestä seisomisen kanssa varmaan kauan, mutta ei minulla ole kiire minnekään. Kesän aikana en aio osallistua tokokokeisiin, vaan hion liikkeitä pikkuhiljaa ja menen sitten syksyllä seuraavan kerran. Jos nyt joku sopiva möllikoe sattuu kesälle, niin saatan käydä, mutta en aio suunnitella vielä mitään.
Tänään tein myös lyhyen makkarajäljen Nerolle. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo muutama viikko. Hitsi, kun tuo aika menee kesällä niin nopeasti. Makkarajäljen tekeminen on kuitenkin niin helppoa, että voisin yrittää tehdä sitäkin useammin. Nerohan tykkää, kun saa käyttää nenäänsä, vaikka ei olekaan mikään suuri vainukoira. Kai se on se koiran luontainen tarve käyttää nenäänsä, mikä innostaa Neroakin.

Kesämieli, pitkä kieli :D

Oltiin taas tiistaitreeneissä Kuopiohallin kentällä ja keli oli mitä kesäisin. Nerolla oli ihan selkeästi alkanut kesäloma, koska sen keskittyminen oli kaikkea muuta kuin hyvää. Kaikki liikkeet se teki, mutta suoritukset olivat vähän niin ja näin. Nerolla oli kuuma ja sen kieli roikkui melkein maassa asti. Katse oli haaveileva  eikä korvatkaan tuntuneet aina olevan ihan kuulolla.
Seuraamista piti ottaa ihan parin askeleen pätkissä, koska kontakti rakoili. Luoksetuloja tehtiin todella lyhyeltä matkalta, että onnistumisprosentti olisi mahdollisimman suuri. Voisin melkein sanoa, että jos Nero osaisi puhua, niin se olisi sanonut haluavansa hellehatun ja kylmän drinkin. :D Tämä alkukesä taitaa mennä lämpöön totutellessa, mutta pitää tehdä lyhyitä treenejä ettei kuumuus vie voimia koiralta.
Paikkamakuu meni onneksi lähes täydellisesti. Nero taisi ajatella paikkamakuuta enemmänkin palkintona kuin suorituksena, koska sai maata varjossa viileä hiekka mahan alla. :D
No, opin minä ainakin sen, että lelupalkkaus on hyvä asia kunhan opettelen heittämään palkan oikeaan suuntaan. Neron edistäminen seuraamisessa johtuu todennäköisesti minun palkkaamisesta eli heitän lelun väärään suuntaan. Nyt minun täytyy treenata omia heittojani.

Suvin ottama hauska kuva

Pitääkin liittää tänne yksi hauska kuva meidän eilisestä leikkimielisestä kisailusta siellä Maanigalla.

Joskus harmittaa, kun itselläni ei ole kunnon kameraa eikä valokuvaustaitoakaan, mutta onneksi on sellaisia ystäviä, jotka antavat käyttää ottamiaan kuvia. Sainpahan edes yhden kuvan muistoksi eilisistä kisailuista. :) Pitää muuten vielä mainita ihan näin sivumennen, että mehän oltiin Neron kanssa voittajajoukkueessa. Pillipiiparit ( meidän joukkueen nimi ) rules! :D

Tokopäivä Maaningalla

Tänään olimme Neron kanssa seuramme järjestämällä tokopäivällä Maanigan Haukkumajalla. Sinne oli kokoontunut 15 eritasoista tokoilijaa ja sinne oli järjestetty mukavaa ohjelmaakin.
Aluksi koirakot jaettiin pareihin rusettiluistelu periaatteella eli jokainen sai numerolapun ja saman numeron omistajat olivat sitten pareina. Minä ja Nero saatiin pareiksemme Lissun ja ihanan minimäyriksen. Sitten tehtiin pareittain erilaisia häiriötreenejä. Koiraa sai palkata ihan oman mielen mukaan.
Häiriötreenien jälkeen pidettiin pienet leikkimieliset kisat, jotka Rautiaisen Katja oli hienosti organisoinut. Porukka jaettiin kolmeen joukkueeseen ja se joukkue voitti, joka suoriutui kaikista annetuista tehtävistä nopeiten. Lajeina oli hulavannehyppyä, ympyrässä paikallaoloa, lelun kuljetusta, lakanan levitystä, jalkojen välissä pujottelua ja kontaktiseuraamista. Lajit eivät olleet niin helppoja miltä ne kuulostaa. :D Hulavannehypyssä koiran piti mennä vanteen läpi ja ohjaaja sai siirtyä vain sen verran eteenpäin kun vanne yletti. Koira joutui aina menemään uudestaan vanteen läpi ja ohjaaja eteni sitä mukaa kunnes oli maalipisteessä. Seuraava aloitti heti seuraavan lajin kun edellinen koirakko tuli joukkueesta maaliin. Ympyrässä paikallaolo eteni niin, että koira käskettiin ensimmäiseen ympyrään ja ohjaaja kiersi kartion. Koiran piti pysyä ympyrän sisällä odottamassa. Sitten koira käskettiin odottamaan seuraavaan ympyrään ja taas ohjaaja kiersi kartion. Sitten oli vielä kolmas ympyrä ja kun ohjaaja oli taas kiertänyt kartion, niin koirakko juoksi yhdessä maaliin, jossa seuraava koirakko odotti jo tehtäväänsä. Lelun kuljetuksessa koiran piti kuljettaa lelu ennalta osoitettuun ruokakuppiin  niin ettei ohjaaja koskenut leluun ollenkaan. Lakanan levitys tapahtui puolestaan niin, että koiran piti levittää rullalle kääritty lakana yksin niin ettei ohjaaja auttanut levittämisessä muulla tavoin kuin kannustamalla ja palkkaamalla.  Kontakstiseuraaminen olikin melko erikoinen. Ohjaajan piti kulkea koiran vierellä varpaillaan sipsuttamalla ja ympyrän kohdalla pyörähtää itsensä ympäri sipsuttaen. Koiran piti pitää kontakti koko ajan. Jos kontakti katkesi, niin ohjaaja ei saanut mennä eteenpäin vaan hänen piti sipsuttaa paikallaan niin kauan kuin koira oli taas kontaktissa. :D
Hikihän siinä hommassa tuli ja naurua riitti.
Kisailujen jälkeen lähdettiin sitten sisälle ja juotiin päiväkahvit. Kahvien jälkeen Tarja piti meille kurssin siitä miten tehdään treenipatukoita solmimalla matonkuteita. Kaikkihan innostuivat tekemään omanlaisiaan ja persoonallisiakin treenipatukoita. Oli todella hauska käsityöpaja. Minäkin innostuin tekemään kolme patukkaa ja aion kyllä duunailla niitä lisää myöhemmin.
Käsityösession jälkeen Rautiaisen Katja kertoi meille paljon asiaa mm. Korrien luennolta. Heräsi paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Syntyi myös mukavaa keskustelua motivaatiosta, vireestä jne. Olen taas paljon viisaampi. ;)
Lopuksi syötiin vielä grillimakkaraa, salaattia ja muuta herkkua, joita Markkasen Anne oli ystävällisesti meille laitellut.
Minulla oli todella mukava päivä ja sain paljon mietittävää. Porukka oli leppoisaa ja huumori leimasi koko päivää.
Vielä ennen poislähtöä Suvi otti muutamia kuvia Nerosta, joten toivon mukaan saan laitettua tännekin jonkun uuden kuvan joskus.

Lämmintä ja aurinkoa...

On mukava, että tulee kesä ja on lämmintä, mutta meidän treeneihin kuumuudella on latistava vaikutus. Neron vireys ja keskittyminen kärsii kuumuudesta. Onhan sillä tietysti melkoinen karvapeite, että ei siis ole ihme, jos kuumuus ahdistaa. Pitää alkaa miettimään keinoja, joilla koiran oloa voisi helpottaa sellaisina päivinä kun lämpötila kohoaa hellelukemiin ja pitäisi mennä treeneihin.
Eilen oli aika lämmin keli pitkästä aikaa ja lämpöön totuttelu siis vaatii hieman aikaa. Meillä oli treenit Kuopiohallinkentällä. Aluksi tehtiin yhtäaikaa kaikkien koirien kanssa maahamenoja. Tavoitteena oli nopea maahanmeno. Saatiin muutama ihan onnistunut nopea suoritus, mutta vielä on treenattavaa.
Seuraavaksi tehtiin koko porukalla piirissä ohituksia ja seuraamista. Meni ihan yllättävän hyvin. Jonkin verran käytin nakkipalkkaa vaikeissa ohituksissa, mutta häiriökestävyys on kuitenkin parantunut ihan huimasti verrattuna esim. viime syksyyn.
Yksilötreeneissä otettiin muutamia luoksetuloja ja pikkuisen seuraamispätkiä. Tehtiin myös muutama liikkeestä seisominen. Liikkeestä seisomisessa käytin paljon käsiapuja, että pysähtyminen olisi napakka.
Meidän treeniporukka on kyllä mukava! Taas sai lähteä treeneistä kotiin hymy huulilla.

Kuopiohallin kentällä

Tiistaitreenit olikin tällä viikolla sitten Kuopiohallin kentällä. Nerolla olikin lähes viikon täydellinen treenitauko takana ja tuntui todella mukavalta päästä tokoilemaan. Nerollakin tuntui olevan intoa ja motivaatiota vaikka muille jakaa. Itselläni oli varma ja hyvä tunne.
Tehtiin ruutua ja luoksetuloja. Nero tietää, että ruutuun pitää jäädä, mutta pysähtymiskäskyä pitää vahvistaa niin, että pysähdys tapahtuu heti. Käskyn jälkeen Nero tahtoo vähän töpötellä. :D Ruutu on selkeästi yksi Neron lempiliikkeistä, koska siinä saa mennä vauhdilla.
Luoksetuloja otettiin aika pitkältä matkalta ja vauhti kasvoi melkoiseksi. Nero tekikin melkoisen lenkin selän takana, koska vauhti oli kova. Tarkoituksella halusin treenata sellaisia liikkeitä, joissa koira saa käyttää vauhtia ja jotka ovat koirasta hauskoja.
Nero ei paljoa välittänyt häiriöistä kentällä. Toisella puolella kenttää treenasi toinen koiraporukka ja Nero ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Muutkaan häiriöt eivät kiinnostaneet, vaan työmotivaatio oli korkea. Mahtava tunne! Oli hienoa huomata, että minun kanssa tekeminen oli Nerosta hauskaa. Palloleikit on selvästi auttaneet motivoinnissa. Aion jatkaa samalla linjalla eli aloitan treenit aina pallon kanssa leikkimisellä ja käytän paljon pallopalkkaa. Minäkin opin koko ajan lisää omasta koirastani ja siitä, mikä sitä innostaa ja motivoi.

Treenailua sateisessa säässä Melaniella

Olen tullut siihen tulokseen, että me koiraharrastajat ollaan pääsääntöisesti joko hulluja tai sitten vaan niin leppoisia ihmisiä, että satoi tai paistoi, niin kentälle on mentävä treenailemaan. Kaiken lisäksi sateessa treenaaminen on hauskaa ja siitä löytää naurun ja ilon aihetta, vaikka vaatteet on läpimärät ja kengistä pursuaa kura. :D
Eilen treenattiin siis Melaniella ja vettä tuli taivaan täydeltä. Mukavaa kuitenkin oli. Kukaan ei valittanut kastumistaan.
Neron kanssa tehtiin hiukan seuraamista. Minun pitää aloittaa aina treenit palloleikillä, koska se näkyy sytyttävän Neron ja kontakti on paljon parempi.
Luoksetuloja otettiin jokunen ja koetan nyt käyttää hieman olkapäätä apuna oikeaan kohtaan tulemiselle, eli pieni liike.
Luoksetulon pysäytyksessä minun on vielä käytettävä aika paljon palloa pysäytyksen onnistumiseen.

Tokoa Melaniella

Eilen oli tiistaitoko. Olimme taas Melaniella, koska ei päästy vieläkään treenikentälle.
Harjoiteltiin luoksetulon pysäytyksiä ja käytin aluksi palloa pysäytykseen. Kun pallolla pysäytys näkyi sujuvan, niin käytin käsimerkkiä  ja palkkasin sitten pallolla. Lelupalkka sopii Nerolle hyvin. Sen into pysyy korkella ja EHKÄ se on se juttu, mikä pitää koiran myös hiljaisena. Kun Nero saa pallopalkan usein, niin se ei turhaudu ja jaksaa tehdä työnsä iloisesti ja hiljaa. Pitää seurata tilannetta.
Otettiin myös pieniä seuraamispätkiä ilman hihnaa. Treenikaveri teki pieniä häiriöääniä ja palkkasin Neroa kontaktin pysymisestä. Lähelle tuli myös kaksi mäyräkoiraa odottamaan treenivuoroaan eikä Nero niistä pahemmin häiriöitä ottanut. Muutaman kerran vilkaisi mäyriksiä, mutta jaksoi kuitenkin jatkaa työskentelyä. Oli taas mukavat treenit, vaikka porukkaa oli poikkeuksellisen vähän paikalla. Keli oli mukava ja sain taas paljon positiivista energiaa.

Ensimmäinen virallinen tokokoe

Tänään me sitten tehtiin se, että korkattiin viralliset kokeet alokasluokassa. :) Aamu meni jännittäessä. Maha oli kipeänä ja muutenkin olo tuntui huonolta. Minulle ei maistunut aamulla mikään ruokakaan.
Kuitenkin lähdettiin ajelemaan Varkauteen kokeisiin ja matkalla napattiin kyytiin Sara ja Demi.
Kokeet pidettiin ulkokentällä, mikä jo sinänsä aiheutti tietynlaista jännitystä, koska häiriöitä on ulkona enemmän. Alokasluokan koirakoita oli 11.
Nero käyttäytyi alkuun kentän laidalla levottomasti ja oli hieman ääntelyherkkä. Minä otin kentän laidalla pientä kontaktitreeniä ja paikkamakuuta. Ehkä Nero sitten pääsi vireseen koska kehässä se jaksoi työskennellä hyvin. Jopa paremmin kuin osasin odottaa. :D Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka vaikutti todella mukavalta ja leppoisalta mieheltä. Antoi jonkin verran vinkkejäkin kaikille alokasluokan koirakoille.
Me saatiin Neron kanssa aikaan seuraavanlainen rivi:

Luoksepäästävyys                               10
Paikalla makaaminen                           10
Seuraaminen kytkettynä                        9
Seuraaminen taluttimetta                        8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä   9
Luoksetulo                                            9
Seisominen seuraamisen yhteydessä       6  
Estehyppy                                             0
Kokonaisvaikutelma                              8

155 pistettä eli kakkostulos ja sillä tuli alokasluokan kakkoseksi. Täytyy sanoa, että olen todella onnellinen ja ylpeä tästä päivästä. Voitin oman jännitykseni ja kaiken lisäksi minulla on aika hieno koira! Tuomari sanoikin, että paikkamakuu oli täydellinen ja että ykköstulos oli niin pienestä kiinni. Tästä on hyvä jatkaa.

Pientä hiontaa

Alunperin minä päätin, että tänään en treenaa ollenkaan, mutta jopa oma mies kysyi, että enkö aio harjoitella yhtään tänään. :D Se oli jo sen verran ihmeellinen kysymys, kun siihen vielä liittyi jatkototeamus, että kannattaisi varmaan kuitenkin pikkuisen treenata vielä. Minun mies kun ei yleensä puutu näihin koirajuttuihin ollenkaan, joten olihan minun sitten pakko ottaa treeniliivit päälle ja tehdä muutamia pikkuisia ja kivoja harjoituksia Neron kanssa.
Ehkä tämän päivän treenien tarkoitus oli lähinnä saada omat ajatukset muualle ja tehdä vaan kivaa pientä yhdessä Neron kanssa. Ei mitään intensiivistä ja tarkkaa hommaa siis. Katsellaan, että meneekö kaikki huomenna päin honkia. ;)

Synttäripäivän treenit

Vaikka eilen oli Neron synttärit, niin pitihän sitä kuitenkin tehdä hieman töitäkin. Tehtiin tavallaan luokkatreenit, mutta kevennetyssä muodossa eli paljon lelupalkkaa onnistumisista. Neron vire oli alkuun melko korkealla, mutta se pysyi silti hiljaa. Olin aika ihmeissäni. Yleensä tuo korkea vire lisää ääntelyherkkyyttä. Lelupalkkaus näkyy kuitenkin kuluttavan aika paljon koiran energiaa treenin aikana. Mielenkiintoisia havaintoja...:)
Pitäisi hommata jostain oikea este niin ei tarvitsisi viritellä kaikenlaisia tuoleja, lautoja ja tikapuita esteiksi.
Tänään aion ottaa treenit aika kevyesti. Huomenna onkin sitten paniikin paikka. :D

Neron 2-vuotissyntymäpäivät!

Tänään Nerolle tuli 2 vuotta täyteen. Lahjaksi Nerppa sai Kong-Wubban ja kumisen puruluu-motivointilelun. Poika sai myös hieman herkkua eli maksalaatikko-nakki-juustokakkusen. :D

Onnistui muuten harvinaisen hyvin kapulanpitoharjoitukset tuolla kumisella puruluulla kun Nerppa ei olisi millään halunnut laskea sitä välillä maahan. :D

Tiistaitreeni Melanien kentällä

Koska perjantaina kaikki tuntui menevän huonosti, niin tänään treeneihin mennessä oli jo valmiiksi hieman varovainen ote koko hommaan. Kuinkas ollakaan! Treeneissä tulikin paljon mukavia hetkiä ja aloin löytää sen iloisen vireeni uudestaan. :) Nerolla oli ihan jonkin verran häiriöitäkin kun samalla kentällä treenasi PK-porukka koiriensa kanssa. Tuntui aika hyvältä, että Nero jaksoi keskittyä suhteellisen hyvin työntekoon. Palkkasin paljon lelulla ja se olikin tosi hyvä idea. Tämän päivän teemana voisi pitää häiriökontaktia ja ääntelyn karsimista. Nero olikin suhteellisen hiljainen. Ihan erilainen kuin perjantaisissa treeneissä. Niin ja yksi tärkein teema oli myös kiva lelupalkkaus. :)

Voihan perjantai!

Eilen oli treenit ja Rautiaisen Katja oli antamassa meille vinkkejä ja neuvoja liikkeisiin. Hyviä neuvoja antoikin, mutta itsestä tuntui, että meillä on todella paljon parannettavaa kaikessa.
Häiriöseuraaminen aiheutta Nerolle kontaktin katkeamista, vaikka se työnsä tekeekin. Takapään käyttö vaatii treenausta, vaikka luulin sen olevan aika hyvin jo hallussa. Ääntely pitää saada kitkettyä pois. Paikkamakuussa on palattava taaksepäin juuri tuon ääntelyn takia. Minun on tehtävä paikkamakuuta eri pituisilla matkoilla, läheltä ja kauempaa.
Minun pitää saada lisää itsevarmuutta, koska se vaikuttaa koiraan.
Lelupalkkaa on lisättävä, koska se nostaa Neron motivaatiota paremmaksi.
Seuraamisessa käännökset olivat ihan hyviä, mutta pitkillä suorilla kontakti rakoili.
Häiriötreeniä olisi vaan tehtävä paljon...
Pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa eilen minulle tuli tokosta alakuloisuutta. Tokon pitäisi olla hauskaa. Minun on pakko löytää oma ilo ja motivaatio uudestaan.

Tiistaitreenit

Tänään oli hiukka lyhyemmät treenit, mutta ihan antoisat. Muutaman kerran kokeiltiin ruutua pitkästä aikaa ja sehän on Nerosta oikein mukavaa. Ruutuun pysähtyminen pitää hioa ajan kanssa napakammaksi.
Luoksetulot oli nyt se tärkein treenin aihe. Treenikaverit tekivät häiriöääniä koiran lähellä ja Neron piti jaksaa keskittyä minuun ja meidän tekemiseen. Tehtiin useita toistoja eri etäisyyksiltä.
Lopussa oli paikkamakuu kahden koiran voimin eli häiriö ei ollut ainakaan ylivoimaista. :D Nero oli hiljaa koko ajan ja piti kontaktin minuun. Ensi viikolla siirrytäänkin treeniporukan kanssa ulkokentille. Kesää kohti mennään.

Möllitoko Varkaudessa

Tänään osallistuimme ensimmäistä kertaa möllitokokokeisiin. Jännitti ihan pirusti, mutta onneksi minulla ja Nerolla oli seuralaisina Sara ja Demi, joten voitiin jännätä yhdessä. Tuli sitten seuraavanlainen rivi:

Luoksepäästävyys                              10      ( tästä olen ihan super-hyper ylpeä, koska se on ollut meille vaikeaa joskus )
Paikalla makaaminen                           8       ( ihan lopussa piippasi )
Seuraaminen kytkettynä                      8
Seuraaminen taluttimetta                     8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  9  
luoksetulo                                           7       ( piippasi pari kertaa kun jätin koiran )
Seisominen seuraamisen yhteydessä     9
Estehyppy                                           0       (Nero rakastaa hyppyä, mutta nyt ei hypännyt ennen kuin otin uudelleen sivulle )
Kokonaisvaikutelma                             8

Pisteitä siis 147, eli kakkostulos. Olen kyllä aika ylpeä ja tyytyväinen tulokseen, koska nämä oli meidän ensimmäiset kokeet ikinä. Häiriöitä oli paljon, koska koiria oli kehänauhojen ulkopuolella odottamassa vuoroaan. Tuomari kommentoi, että perusasennot on erittäin hyvät ja koira osaa teknisesti liikkeet, mutta seuraamiseen pitää saada intensiivisyyttä ja intoa. Myös koiran ääntely suorituksen aikana on myrkkyä. No, senhän minä tiedänkin, mutta  Nero ei ollut oma itsensä kokeissa niin kun en ollut minäkään. Jännitys tuntui ja näkyi ja se vaikutti koiraan. Kokemus oli mukava ja täytyy kyllä sanoa, että tunnelma Varkaudessa oli mahtava. Ihmisiä kannustettiin ja rohkaistiin. Aion mennä sinne uudestaan.

Pitkäperjantai ei ole tylsä perjantai

Aamupäivä menikin pihahommia tehdessä, mutta piti sitten välillä tehdä tokotreeniäkin, kun tarvitsin taukoa haravointiin.
Kokeilin tänään yhtä niksiä, jonka meidän toko-ohjaaja antoi minulle kontaktinpitämiseen. Nakkipala suuhun ja "sylkäisen" palkan. Se oli Nerosta aika jännää ja se ottikin hienoja nakkikoppeja. :D Mielestäni tuokin neuvo on testaamisen arvoinen, koska ainakin koiran katse on suunnattu ohjaajaan melko tiiviisti.
Treenattiin taas ALO:n liikkeet läpi. Luoksetulossa Nero tulee sivulle melko hyvin ilman takalenkkiä, mutta tänään perusasento oli välillä vino. Palkkasin siis välillä ihan vaan kauniista perusasennostakin, että muistuu mieleen, missä se oikea paikka onkaan.
Maahanmeno on edelleen hidas, mutta minun pitää keskittyä siihen joku päivä taas paremmin. Olen tehnyt ihan pelkkiä yksinkertaisia maahanmenojakin niin että koira on minun edessä.
Liikkeestä seisominen ei ole edelleenkään jämäkkää, mutta onnistuneita pysähtymisiä on tullut useammin kuin aiemmin eli kai me kuitenkin edistytään.
Seuraaminen meni tänään yllättävänkin hyvin. Juoksuosiosta olen erityisen ylpeä, koska se oli jossain vaiheessa hankala edistämisen vuoksi. Tänään Nero meni hienosti sivulla ja kontaktissa.
Eli tämä päivä ei ole todellakaan PITKÄ perjantai, vaan vauhdikas ja touhuntäyteinen. Kelikin kun on vielä loistava, niin mikäs voisikaan olla paremmin.

Tiistaitreenit hallilla

Eilen oli siis oman treeniryhmän harkat. Tehtiin Neron kanssa kaikki ALO-liikkeet paitsi seuraamiskaaviot. Luoksetulo on parantunut eli Nero ei tehnyt minun selän takana enää lenkkiä. Pitää vaan ottaa nyt enemmän käskytystä ettei Nero ala ennakoimaan ja lähde liiaan aikaisin minun luo.
Maahanmenoa pitää saada nopeammaksi, joten treenaan maahanmenoa paljon ja palkkaan nopeista.
Liikkeestä seisominen menee kohtalaisesti, mutta saisi se pysähtyminen olla vieläkin napakampaa, joten treeniä silläkin saralla on tiedossa.
Hypyn edistymisestä olen oikein ylpeä. Hyppy menee nätisti ja hypyn pysähtyminen onnistui omasta mielestäni hienosti. Olen päässyt eroon käsimerkistä kokonaan eli suullinen käsky riittää. Nero pysyi nätisti paikallaan esteen takana. Jotkut tällaiset edistysaskeleet tuntuvat aina hienoilta ja antaa intoa jatkaa työskentelyä.

                                           Hyppykuvan on ottanut Tuire Finska-Koponen.

Hukka-Hallilla

Tänään käytiin pienellä kaveriporukalla Hukka-Hallilla treenailemassa tokoa ja agilityä. Mukavaa oli! Yhdessä tehtiin paikallaolo, mutta muuten jokainen treenasi omia juttujaan. Neron kanssa tehtiin tokossa luoksetuloa, seuraamista, maahanmenoja ja liikkeestä pysähtymisiä. Muutamia hienoja hyppyjäkin treenattiin. Seuraamista otin sekä hihnassa että ilman. Tein siksak-kävelyä ja käännöksiä. Omasta mielestäni kontakti paranee koko ajan, vaikka se ei täydellistä olekaan.
Luoksetuloja tein namin kanssa, että Nero tuli suoraan oikeaan paikkaan eikä tehnyt minun takana kaarrosta.
Jäävissä liikkeissä käytin paljon palkkana palloa, koska se on Nerolle SUPERpalkka. Maahanmeno on jokseenkin hidasta, mutta tällä hetkellä on tärkeitä se MAAHANmeno. Liikkeestä pysähtymisessä on tapahtunut edistymistä. Kiinnitin myös erityistä huomiota omaan kehonkieleen eli en hidastellut tai katsonut koiraan jäävissä liikkeissä. Hyvä minä! :D
Agility-esteiden treenaaminen on Nerolle jo itsessään palkkaa. Putkeen meneminen on siitä huippumukavaa samoin kaikki hyppyesteet on kivoja. Pussiinkin meneminen onnistuu ongelmitta. Mitään pitempiä ratoja me ei tehdä, vaan parin kolmen esteen helppoja sarjoja. Olisi kiva päästä agilityn alkeiskurssille, että oppisin ohjaamaan koiraa paremmin. Tällä hetkellä agility on vaan sellainen satunnaisesti tapahtuva kiva juttu, josta Nero tykkää kyllä kovasti. Toisaalta Nero on sellainen koira, että se tykkää kaikesta yhteisestä touhuamisesta.
Lopuksi on pakko sanoa, että paikallaolossa Nero oli oikeastaan aika mahtava. Toisella puolella haukahteli koira ja toisella puolella nousi koira seisomaan, mutta Nero pysyi paikallaan. Olen aika ylpeä siitä.

Parkkihallissa treenaamista

Eilen oli oikeastaan lepopäivä vaikka vähän otinkin seuraamista ja luoksetuloja, mutta en mitenkään intensiivisesti.
Tänään tehtiin sitten useampi treenituokio. Koulun kentällä tehtiin seuraamista hihnassa ja ilman.Maahanmenoja ja liikkeestä seisomisia treenattiin myös. Vauhdikkaat luoksetulot oli myös yksi treeniliike.
Illalla oli vielä seuralla varattuna treenivuoro parkkihallista ja mentiin sinne. Ympäristö oli todella vaikea ja alkuun teinkin ihan kontaktitreeniä Neron kanssa. Sitten otettiin porukalla paikallaolo. Paikallaolo sujui yllättävän hyvin, vaikka häiriöitä oli todella paljon. Nero nousi seisomaan yhden kerran, mutta ei kuitenkaan lähtenyt minnekään. Olin ihan tyytyväinen olosuhteisiin nähden. Tehtiin sitten Neron kanssa seuraamista hihnassa ja ilman sekä liikkeestä maahan menoja. Häiriöitä olikin koko ajan ihan mukavasti, joten häiriötreeniäkin tuli sitten samalla.
Minä halusin, että treenikaverit tekevät Nerolle luoksepäästävyyden, koska Nerolla on aiemmin ollut varautuneisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Olen tehnyt aika paljon töitä tuon varautuneisuuden kanssa ja tulokset alkavat jo näkyä. Minä olin ihan superonnellinen, koska Nero oli aivan mahtava luoksepäästävyydessä. Treenikaverit sanoivatkin, että vaikea uskoa, että tämä koira olisi varautunut. Minusta tuntuu, että tämä on SUURI työvoitto.
Viimeiseksi tehtiin vielä pienemmällä porukalla paikallaoloa ja se meni paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nero oli todella kauniisti samassa asennossa koko ajan, vaikka häiriöitä oli taas ympärillä. Mahtava fiilis! Kannatti käysä testaamassa tuokin halli, vaikka kilpailupaikkana se olisikin meille vielä liian haastava.