Maisemaa

Maisemaa

torstai 26. huhtikuuta 2012

Roppakaupalla hyviä neuvoja

Tiistaina tokoiltiin. Neron kanssa tehtiin kaukoja pitkästä aikaa. Maahanmeno sujui melko nopeasti, mutta istumaan nouseminen tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Maahanmeno- käskyssä menin hieman kauemmas, mutta istumaan-käskystä palasin lähemmäs Neroa. Minun pitää kokeilla nyt erilaisilla käsiohjauksilla, että millä saan nopeutettua istumaan nousemista. Ongelmana ei siis ole se, etteikö Nero ymmärtäisi käskyä, vaan nopeutta pitää saada.
Kaukojen tekeminen on aika puuduttavaa, joten tehtiin myös luoksetuloja, että Nero sai hieman juostakin.
Otin myös seuraamista ilman hihnaa. Olin päättänyt etten tee seuraamisharjoituksia sillä kerralla ollenkaan, mutta Tarja oli asetellut omaa koiraansa varten erilaisia kartioita, leluja ja hanskoja lentälle häiriöksi, joten pakkohan minunkin oli sitten ottaa seuraamista. Olin aika ylpeä Nerosta. Se seurasi melko hienosti, vaikka sen olisi tehnyt mieli ottaa lelu maasta. Pitää vaan treenata enemmän tuollaisten häiriötekijöiden kanssa.
Paikkamakuu sujui Nerolla oikein mallikkaasti. Koko 4 minuuttia se makasi kauniisti paikallaan eikä vaihtanut edes lonkkaa. Yhden kerran meinasi haistella maata, mutta kun yskäisin, niin lopetti heti. Ennen maahanmeno-käskyä Nero vinkui muutamia kertoja, mutta lopetti kyllä melko nopeasti kun kielsin sitä.
Kaiken kaikkiaan Nerolla oli positiivinen treeni. Itsellänikin oli hyvä mieliala.

Duminakin pääsi treenaamaan. Olin jo päättänyt, että häiriökontaktin treenaaminen on Dumikselle tärkeää. Dumina oli minun edessä ja palkkasin sitä kontakteista ja kontaktin pysymisistä, kun treenikaveri kulki lähellä ja teki erilaisia häiriöääniä. Olin ajatellut, että tehtävä on Duminalle ylivoimaisen vaikea ja että joudun palkkaamaan todella nopeasti ja tiuhaan tahtiin lyhyistäkin kontakteista. Olin väärässä. Dumina pysyi yllättävän hyvin paikallaan ja piti välillä ihmeellisen pitkiä kontakteja minuun. Muutamia kertoja Dumis kääntyi melkein kokonaan äänen suuntaan, mutta kun kielsin sitä rauhallisella äänellä, niin se kääntyi takaisin minuun päin ja tapitti suurilla nappisilmillään suoraan silmiini. Minä olin positiivisesti yllättynyt, että tämä harjoitus meni näin hyvin.
Treenattiin myös perusasentoa. Olin kuvitellut, että Duminan perusasento olisi nätti, mutta treenikaverit huomauttivat, että Dumis "lösähtää" toiselle lonkalleen aina perusasennossa. Tässä se nyt nähtiin, että miten tärkeää on treenata välillä porukallakin. Toiset näkevät sen, mitä itse en näe. Nyt on siis palattava takaisin päin perusasentotreeneissä, että saan asennon kuntoon. Olen muutenkin tehnyt viimeaikoina paljon maahanmenoharjoituksia neidin kanssa ja se näkyi tiistaina treeneissä. Dumina tarjosi maahanmenoa joka tilanteessa.

Eilen illalla olikin ihan huippumukavaa! Pääsin mukaan Annen, Mariannen ja Marin jälkitreeneihin. Oli tosi mielenkiintoista seurata miten eri koirat seuraavat jälkeä. Samalla kun joku oli jälkivuorossa, niin toinen kertoi minulle, että miten koira työskentelee ja mitä olisi hyvä ottaa huomioon. Minä sain todella paljon vinkkejä ja neuvoja, joiden avulla on helpompi tehdä oikeanlaista jälkeä Duminalle. Dumina tekikin kaksi jälkeä, joista ensimmäinen olin tehnyt kynnöspellolle. Se ei mennyt ollenkaan hyvin, mutta Anne seurasi jäljen sujumista ja kertoilikin sitten minulle, että missä meni pieleen ja miten seuraava jälki kannattaa suorittaa.

TÄRKEITÄ MUISTETTAVIA ASIOITA DUMINAN JÄLKITREENEISSÄ:

- Tee koiralle pitempää jälkeä, että oppii rauhoittumaan jäljellä.
- Anna jäljen seisoa tarpeeksi pitkään, että hajut leviävät ja imeytyvät maahan.
- Älä anna vetää, vaan pidä alkuun lyhyemmällä hihnalla.
- Jos koira alkaa hapuilla jälkeä tai nostaa nenänsä ilmaan eikä haistele aktiivisesti maata, niin pysähdy kokonaan äläkä etene ennen kuin koira alkaa taas työskennellä aktiivisesti.
- Äläkä auta koiraa takaisin jäljelle ellei tilanne mene ihan sekoiluksi. Koira saa oppia itse tekemään ratkaisuja.
- Laita nami jokaiselle jäljelle, namien luopumisesta ei tarvitse pitää kiirettä.
- Koiran ei tarvitse syödä kaikkia nameja jäljellä. Pääasia on, että koira tekee kuitenkin töitä aktiivisesti ja pysyy jäljellä
- Kehu koiraa, jos se löytää jo kertaalleen kadottaneensa jäljen tai aloittaa uudestaan aktiivisen jälkien haistelun hapuilujen jälkeen.
- Palkitse lopussa.

Nämä ohjeet on annettu Duminan opettamista ajatellen, joten eivät välttämättä ole kaikille koirille ihan juuri samalla tavalla.
Tein edellä mainittujen ohjeiden mukaan Duminalle toisen jäljen metsään. Ja yritin noudattaa saamiani ohjeita tunnollisesti. Toinen jälki menikin sitten paremmin. Dumina yritti nostaa pariin otteeseen kuonoaan, mutta kun pysähdyin enkä antanut sille mahdollisuutta sooloiluun, niin kuono palasi maahan ja jäljelle. En olisi itsekseni osannut edetä Duminan kanssa oikeaan suuntaan jälkitreeneissä, joten olen todella iloinen, että sain neuvoja kokeneemmilta. Nyt on helpompi jatkaa omatoimitreenejä.


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevät ja märät koirat

Ihanaa kun on kevät! Välillä sataa ja välillä paistaa, mutta lumet saavat kyytiä. Viikonloppuna tulikin ulkoiltua paljon ja koirat saivat rypeä mudassa, sohjossa ja vesiojissa. Nyt pääseekin vapaammin taas rinteille kipeilemään, kun laskettelukausi on ohi ja rinteet suljettu. Luulen, että törmäsin ilveksen jälkiin rinteiden metsikössä. Onneksi en ole törmännyt itse otukseen. :D

Eilen oli Nerolla agitreenit. Pääasiallinen aihe taisi olla takaakierto. Osa porukasta tekikin kokonaista rataa, mutta minä keskityin pääasiallisesti yksittäisiin esteisiin. Lopussa annoin Neron revitellä kunnolla ja Nero veti täysillä "rengas-hyppy-hyppy-hyppy-putki"- yhdistelmän. Herranjestas kun äijässä on vauhtia! Minä en pysynyt ollenkaan perässä, mutta Nero osasi lukita esteet minun käskyn perusteella ja suoritti sarjan loistavasti.
A-esteellä treenasin muutamia kontakteja. Siinä me ollaan siis vielä heikoilla, mutta edistystä tapahtuu pikkuhiljaa.
Keppien pujottelu on jo ihan hyvällä mallilla. Eilenkin Nerolla oli verkko vain viimeisessä välissä, koska maltti meinaa loppua ihan lopussa. Muuten koko 12-kepin sarja menee helposti. Nero sai muutenkin kehuja siitä, että se pystyy suorittamaan esteitä myös melko itsenäisesti. Kun annan käskyn, niin Nero lukitsee ja hakee esteen hyvin ja tekee sen, vaikka minä olisinkin kauempana. Se helpottaa nopean koiran kanssa radalla.

Kun agitreenit oli ohi, niin vein Neron kotiin lepäämään ja tein Duminalle makkarajälkeä. Tein ensin suoran pätkän, sitten loivan kaarteen ja lopuksi ihan jyrkän kulman. Kaikki menivät mallikkaasti, jopa kulmakohtakin. Dumina etenee melko suoralinjaisesti ja itsevarmasti. Osa nameista jää jäljelle, mutta jäljellä mennään. Minusta on mahtavaa nähdä, kun Dumina aloittaa haistelun ja kaikki muu ympärillä unohtuu. se keskittyy niin täysin sen hetkiseen tekemiseen. Minun tekisi kovasti mieli mennä jollekin jälkikurssille Duminan kanssa, että saisin oikeanlaista oppia asiaan. Laitoin kyllä yhdelle kouluttajalle viestiä tulevista kursseista, mutta katsotaan, mitä hän vastaa minulle. Duminan nenänkäyttö on erittäin vahvaa ja haluaisin hyödyntää sitä ominaisuutta. Kunpa vaan lumet sulaisivat nyt äkkiä, että pääsisin kokeilemaan pitempää jälkeä.

Lumien sulamisesta tulikin mieleen, että eilen illalla traanailujen jälkeen vein koirat vielä pitemmälle iltalenkille juoksemaan metsään ja pelloille. Ojat alkavat olla sulaneita ja sekös on Nerosta mukavaa. Neron jokakeväinen ilonaihehan on ollut se, että pääsee likaojaan uimaan. :D Eilenkin illalla Nerppa kahlaili syvissä ojissa ja sen jälkeen oli kiva pyöriä likaisessa lumessa. Dumina ei rakasta niin paljoa mutaa, kuraa, kuravettä tai mitään sellaista. Kuitenkin molemmat koirat olivat haisevia ja likaisia kun päästiin takaisin kotiin. Onneksi meillä on kodinhoitohuone niin, että pääsee suoraan ulko-ovelta  suihkutteluhuoneeseen. Anyway, kevät on silti mahtavaa aikaa. Linnut laulaa, luonto alkaa heräilemään talviunestaan, päivät ovat valoisampia ja kaikki tuoksuu erilaiselta.


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kevään ensimmäinen jälki

Minä olen niin malttamaton. Piti eilen kokeilla Duminan kanssa pientä jäljen pätkää. Tein lyhyen makkarajäljen sulaneelle nurmikkoalueelle. Ajattelin vaan testata, että miten Dumina muistaa syksyllä harjoiteltuja asioita. No, sehän muisti ja osasi. Mennä viipotti nenä maassa. Muutamia makkara jäi maahan, mutta jäljellä pysyi hienosti. Minulla vaan malttamattomuus kasvoi entisestään. Sulaisi jo nuo loputkin lumet, että pääsisi oikeasti harjoittelemaan.

Muisteltiin Duminan kanssa myös temppukoulussa opittuja juttuja, kuten kahdeksikkoa jalkojen välissä ja jalkojen välissä seuraamista. Pikkuisen piti ensin muistutella asioista, mutta hyvin kaikki palautuivat mieleen.
Treenailtiin myös ihan perustokojuttuja. Lähinnä maahanmeno ja odottaminen olivat aiheena. Peruasennon muistutteluakin piti tehdä. Tarkoituksella treenasin eilen vain Duminan kanssa. Nero oli sen aikaa sisällä, että saimme Dumiksen kanssa ihan omaa aikaa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Asennetta tokoiluun

Eiliset  tokotrenit olivat minulle lähinnä henkistä valmennusta enemmän kuin liikkeiden fyysistä treenaamista.  Olen potenut tässä jonkin sortin tokokriisiä jonkin aikaa ja olen yrittänyt tehdä päätelmiä ja ratkaisuja toko-ongelmieni suhteen.
Nero näytti minulle eilen, että se on huippukoira ja osaa kaikki alokasluokan liikkeet kuin vettä vaan, mutta minun asenne ja mieliala on se, mikä pilaa koetilanteet. Eilisissä treeneissä olin aluksi melko kireä ja Nero oli levoton ja äänteli. Kun treenikaverit huomauttivat minun mielialasta ja rentoutin itseäni, niin Nero oli aivan mahtava tokokoira. Se keskittyi, oli kontaktissa ja teki hienoa työtä.  Minä siis olen se suurin ongelma tällä hetkellä. Minun oma jännitys ja mieliala vaikuttavat Neroon voimakkaasti.
Olen menossa tokokoulutusviikonlopulle toukokuussa, jota meille pitää Pia Miettinen. Pia toivoi etukäteen jonkinlaista esittelyä koirakosta ja ongelmista, joihin kaipaa apua. Olen yrittänyt rustata esittelyä ja aion laittaa siihen suurimmaksi ongelmaksi juurikin oman itseluottamuksen puutteen ja kisajännityksen. En tiedä voiko kouluttaja antaa niiden hallintaan vinkkejä, mutta enemmän hänellä kuitenkin kokemusta on kisatilanteista ja niihin valmistautumisesta.

Neron kanssa tehtiin seuraamista ilman hihnaa. Tarkoituksenani oli saada kontakti pidettyä. Seuraaminenhan oli todella hyvää! Mitä ihmettä on tapahtunut? Onko reilun viikon treenitauko tehnyt hyvää sekä Nerolle että itselleni?
Maahanmenot ja liikkeestä seisomiset onnistuivat hienosti. Luoksetuloharjoitukset menivät vauhdikkaasti ja upeasti. Treenitauko taisi tehdä oikeasti hyvää. Nero teki hommia ihan liekeissä ja itselläni fiilikset kohosivat koko ajan.
Dumina oli tietenkin mukana tokotreeneissä ja saikin treenata varakoirapaikalla. Mikä ihana ilon ja riemun pirskahtelu tuosta neidistä lähteekään. Treenasimme ensin kosketusalustalle menoa. Dumina pomppasi sellaisella riemulla etujaloillaan alustalle, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että tämä homma osataan.
Seuraavaksi otimme muutaman perusasentoharjoituksen ja lopuksi vielä seisomasta maahanmenoja. Maahanmenoissa käytin ensin aika paljon käsiapua. Pienen hetken jälkeen Dumina tarjosikin maahanmenoja itsenäisesti ja vielä melko nopeita maahanmenoja kaiken lisäksi. Dumina on vielä aika häiriöherkkä, mutta tottelee melko hyvin kun kiellän sitä menemästä haistelemaan muita koiria.

Tokotreenit olivat kaikken kaikkiaan erittäin virkistävät ja antoisat. Seuraavan kerran kun aion osallistua tokokokeisiin, niin valitsen muut kuin kotikisat eli ilmoittaudun jonnekin muualle esim. Varkauteen tai Pieksämäelle. Minun on helpompi keskittyä kun paikalla ei ole ainakaan paljoa tuttuja katsomassa. Turha jännitys jää pois. Aion valita myös tuomarin huolella, koska sekin, että jännitän tuomaria, vaikuttaa minun mielialaan ja sitä mukaa myös koiraan.

Tällä hetkellä tavoitteeni on yksinkertainen. Aion nauttia koiramaisesta elämästäni.






maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kontaktitreenejä

Eilen sunnuntaina meillä oli agissa kontaktitreenejä koko kaksi tuntia. Osa porukkaa teki kontakteja hyppyjen takaa, mutta me tehtiin Neron kanssa ihan perusalkeita eli alastulon pysäytystä sekä puomilla että A-esteellä. Tarkoituksella en halunnut tehdä keinua, koska alastulot on vielä kaiken kaikkiaan huonossa jamassa. Sain muutamia tosi hyviä vinkkejä kontaktien treenaamiseen, joita sitten testasin Neron kanssa. Esimerkiksi namikuppi pitää laittaa kauemmas, että Nero ei unohdu mussuttamaan namia, vaan katsoo alastulolla kauemmas eteenpäin. Tietenkin Nero pitää ensin opettaa siihen, että kontaktilla on pysähdyttävä ja sitten saa palkan kauempana olevalta namikupilta. Treenaan nyt vaan pelkkää alastuloa eli en tee kokonaista estettä ennen kuin pysähdys on kunnossa.
Uutena ongelmana huomasin, että jos Nerolla on vauhtia puomille mennessä, niin ylösmenossa Nero hyppää kontaktialueen yli. Jos lähetys tapahtuu lähempänä eikä vauhti pääsee liian kovaksi ennen puomia, niin ylihyppyä ei tapahdu. Kontaktitreenit tekivät oikein hyvää. Ne kun on meille ne vaikeimmat tällä hetkellä. Mikä oli parasta koko treeneissä, oli se että Nero oli A-esteellä KOKO AJAN HILJAA. Kuumumista ei tapahtunut ollenkaan ja Nero keskittyi aivan loistavasti, vaikka kontaktitreeni onkin aika tylsää. Senkin huomasin, että minun omatekemät treeninamit on Nerosta aivan mahtavia.

Lauantaina tein taas kahdenlaisia treeninameja. Toisiin tuli jauhettua lohta ja toisiin jauhettua possunlihaa. Minusta on aika hauska kokeilla erilaisia variaatioita ja testata, mikä maistuu parhaiten koirille. Eikä noiden treeninamien tekeminen ole mitenkään vaikeaa tai aikaa vievää. Possu oli Neron mielestä herkullisempaa kuin lohi, mutta Dumina taisi tykätä taas lohesta enemmän kuin possusta.

Viikonloppu oli sään puolesta harmaa ja sateinen, mutta siitä huolimatta tuli ulkoiltua paljon. Itse asiassa sateinen sää voi olla aika virkistävä ja se selvästi selkeyttää ajatuksia. Koirat nyt nauttivat ulkoilusta säällä kuin säällä, vaikka Dumina inhoaakin kuralammikoita ja mutaa. Metsässä kumpikin juoksee täysillä. Se haittapuoli näissä kevään kurakeleissä on, että koirien tassut ja mahanaluset on pestävä joka lenkin jälkeen. Kevät on silti mahtavaa aikaa. Se on lupaus tulevasta kesästä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Uutta ilmettä blogille ja pikkuisen asiaa agistakin

Uudistin hieman blogini ulkoilmettä. Suvi otti pyynnöstäni yhteiskuvan Nerosta ja Duminasta, jonka laitoin sitten blogiini.Keväthän on uudistumisen ja uuden kasvun aikaa, joten ajattelin, että blogiakin voisi hieman virkistää. Itse olen aika huono valokuvaaja, joten on parempi pyytää jotakuta toista kuvaamaan, niin saan esittelykelpoista materiaalia.

Sitten agilityasiaa. Eilen agilityvuorolla oli todella väljää. Meitä oli treeneissä vain kolme koirakkoa, joten aikaa oli ihan reilusti treenata mitä halusi. Minä halusin treenata etupäässä keppejä eri kulmista ja hypyn takaa.Nero on edistynyt ihan huimasti. Se osaa hakea keppien sisäänmenon itsenäisesti ja pujottelukin sujuu jo melko itsenäisesti. Poistimme verkkoja niin paljon, että enää viimeiseen väliin jäi yksi verkko. Tuo yksi verkko on vielä pidettävä, koska Nerolla meinaa lopussa tulla maltinpuute, mutta muuten kepit menee hienosti. Jopa vauhdikkaat ja eri kulmista sisäänmenot onnistuvat. Olen niin iloinen ja ylpeä, että edistystä on tapahtunut huomattavasti.
Tehtiin myös kontaktiharjoituksia puomilla. Kontaktit on vaikeita, koska Nero menee puomilla ihan älyttömän kovaa vauhtia ja minun on todella vaikea saada se pysähtymään oikeaan kohtaan. Onneksi treenikaverit auttavat loppupäässä palkkaamalla namilla ja pitämällä koiran puomin päällä. Sain pari suhteellisen hyvää onnistumista meidän taitotasoon nähden. Kontaktitreeniä olisi vaan tehtävä enemmän, että Nero hahmottaisi paremmin mitä siltä odotetaan.
Otettiin kolmen hypyn sarjaakin eli hyppy, rengas ja hyppy. Kaikki hypyt olivat samassa linjassa ja ensin ohjasin ensimmäisen hypyn kohdalta, sitten toisen ja lopuksi menin viimeisen hypyn taakse ja ohjasin koiran sieltä käsin. Nämä hyppysarjat menivät hienosti. Rengaskaan ei ole enää hankala, vaan Nero hyppää sen niin kuin tavallisetkin hyppyesteet.
Lopuksi otettiin vielä esteen kiertoja molemmilta puolilta. Niissäkään ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että Nero kiersi siivekkeen liian läheltä ja hyppy meinasi jäädä matalaksi. Rima tippui aika monta kertaa. Varsinaisessa kiertämisessä ei ollut ongelmaa.
Treenien loppua kohden Nero alkoi kuumua enemmän ja malttamattomuutta oli havaittavissa. Minun piti olla aika tiukkana. Välillä komensin Neron maahan kun kuumuminen meinasi mennä yli. Totteli hienosti ja rauhoittuikin hyvin. Lopetettiin treenit hieman aiemmin, koska kaikki koirat alkoivat olla väsähtäneitä tiukoista treeneistä.
Minulle jäi hyvä fiilis treeneistä. Huomasin, että työ on tuottanut tulosta ja editymistä on tapahtunut. Erityisesti keppien edistyminen on minulle loistava asia. Olisi kyllä aika hieno juttu, jos saisin hommattua muutaman esteen kesäksi omalle pihalle, niin voisin treenata molempien koirien kanssa vaikka joka ilta. Pitää alkaa puhumaan asiasta kotona, jos vaikka oma timpuri tekisi muutaman hyppyesteen minulle.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pakastimen täytettä

Torstaina kävin taas Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä ostamassa koirille lihoja ja luita. Pakastin on taas täynnä kaikenlaista herkkua. On se aika edullista käydä silloin tällöin tuolla tehtaanmyymälässä ja ostaa kerralla isompi satsi lihoja pakastimeen. Ruokakaupasta ostettuna tuokin määrä lihaa olisi tullut monta kertaa kalliimmaksi. Hyvin sattuu tuo tehtaanmyymälä melkein työmatkan varrelle ja lähellä on ruokakauppakin, jossa tulee usein käytyä. Musti ja Mirrikin on ihan siinä lähistöllä. Kävinkin samalla reissulla sitten Mustissa ja Mirrissä hakemassa ison säkin Nutron Lamb&Rice-ruokaa. Tämäkin onkin jo sitten toinen säkki samaa evästä. Tuo nappula on vaikuttanut sopivan hyvin molemmille koirille ja maistuukin niille todella hyvin. Tuon ruuan ei pitäisi sisältää keinotekoisia väri- ja makuaineita ja muutenkin sen pitäisi olla erityisen hyvä koiran turkille ja nivelille. Vaikea oikeastaan vielä sanoa mitään, koska yksi säkki on vasta syötetty. Toisaalta meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia esim. Neron turkin suhteen, vaikka olisin syöttänyt mitä tahansa nappulaa. Nerolla on minusta aina ollut hyvä turkki. Karvaa tietysti irtoaa aika ajoin enemmän, mutta sehän kuuluu asiaan. Kesällä aurinko tietysti vaalentaa punaista turkkia, mutta ei karvan laatu siitä oikeastaan huonone. No, se siitä ruuasta siis.

Perjantaina kävin treenaamassa hallilla agia molempien koirien kanssa. Minä koin oikean WOW-elämyksen Neron kanssa. Se oli ihan loistava kepeissä. Vaikka verkot oli alussa ja lopussa, niin Nero veti kepit hienosti. Jopa putkesta ja esteenkin takaa se haki keppien aloituksen ja sujautti taitavasti. Minä olin niin mahdottoman ylpeä Nerosta.
Kontakteissa meillä on vielä paljon tehtävää. Puomilla Neron vauhti on kerta kaikkiaan liian kova enkä minä saa hidastettua edes hihnan avulla. Loppupäässä pysähtyminen on siis melkoista arpapeliä vielä. Sitä pitää vaan treenata enemmän.
Lopuksi tein Neron kanssa pienen radan: hyppy, kepit, rengas, hyppy, hyppy, putki ja hyppy. Hienosti meni! Ehkä omassa rauhassa treenaaminen antaa minulle mahdollisuuden rentoutua paremmin ja keskityn ainoastaan oleelliseen eli koiran kanssa tekemiseen. Toisaalta ilman ryhmätreenejä en oppisi mitään, joten molemmat on tarpeellisia sekä yksin treenaaminen että ryhmässä treenaaminen.
Duminan kanssa tehtiin tietysti helpompia harjoituksia. Ensin yhden esteen yli hyppyä, sitten kahden esteen yli hyppyä, sitten renkaan läpi hyppyä. Putkeen menoakin harjoiteltiin, mutta Dumina ei ole sellainen putkihullu kuin Nero on aina ollut. Melkolailla piti Dumista houkutella menemään putkeen. Dumina on muutenkin erittäin kiinni minun namikädessä, joten joudun palkkaamaan sitä muualta kuin kädestä. Intoa Duminalla on, sitä ei voi kieltää. Dumis oli ihan kympillä mukana hommassa eikä siltä motivaatiota puutu.

Perjantaina Suvi tuli ystävällisesti hallille ja otti muutamia yhteiskuvia Nerosta ja Duminasta, koska minun ottamat kuvat on surkeita ja haluaisin hieman päivittää tätä blogiani uuteen uskoon. Pitää nyt katsoa, että onnistuuko yksikään kuva ja että saanko tänne blogiin laitettua uutta ilmettä.

Eilen olikin ihan rentoutumispäivä. Kävin uimassa ja jäätelöannoksilla pojan kanssa. Muutenkin meillä oli herkkupäivä karkkeineen ja sipseineen. Koiratkin saivat todella lihaisat kalkkunankaulat herkuteltaviksi.
Kokeilin taas tehdä uusia treeninameja ja ne osoittautuivatkin oikein jymymenestykseksi Neron mielestä.

Neron herkkupalat:

n. 1-1,5 dl edellisenä päivänä keitettyjä riisejä ( jäi tähteeksi )
n. 500 g jauhettua naudan maksaa
n. 500 g jauhettua broilerin lihaa
n. 1,5 dl kaurahiutaleita
n. 3 dl vehnäjauhoja
n. 1-2 tl kuivattua valkosipulirouhetta
3 kpl kananmunia

Kaikki ainekset sotketaan ja levitetään uunin pellille leivinpaperin päälle. Paistoin 200 asteessa noin tunnin tai hieman yli ja sitten annoin olla vielä sammutetussa uunissa jonkin aikaa. Leikkasin pieniksi palasiksi ja laitoin jääkaappiin rasiassa. Treeninamit jätin tarkoituksella hieman pehmeäksi sisältä, että koiran on helpompi syödä niitä nopeasti. Nauratti eilen illalla metsälenkillä kun Nero olisi voinut kulkea koko matkan minun vierelläni, koska minulla oli niitä nameja taskussa. Voi hyvänen aika, mikä loistava kontakti Nerolla olikaan. :D Tänäänhän saankin taas testata näitä treeninameja kunhan mennään Neron kanssa agitreeneihin iltapäivällä.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Paljon mukavia juttuja vaihteeksi

Lauataina olin Duminan kanssa talkoissa haukkumajalla. Piti ahkeroida lumitöissä, että ensi viikonloppuna MH-kuvaukset onnistuvat majalla. Talkoolaisia olikin ihan runsaslukuisesti eli kolme naista ja kolme koiraa. :D
Dumina sai juosta Pipsan ja Ticon kanssa. Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään. Pipsa oli tosin sitä mieltä, että Dumis tuoksuu sille kuin sillä olisi alkamassa juoksut lähiaikoina. Pipsa kuulema tietää ja haistaa nämä asiat hyvinkin tarkkaan. Saahan nyt nähdä.

Sunnuntaina eli eilen oli Neron agitreenit. Minulla oli aamulla kamala päänsärky, ilmeisestikin migreeniä. Otin pari särkylääkettä ja makailin aamun sohvalla. Pääsin sitten iltapäivällä lähtemään treeneihin, vaikka olo olikin ihan hirveän väsynyt ja ajatus ei tuntunut oikein juoksevan.
Treenit oli ihan mahtavat. Nero meni lujaa, mutta luki minua melko hyvin. Se bongasi oikeat esteetkin hienosti eli osasi hakea esteitä jo melko taitavasti. Minä jouduin oikeasti juoksemaan kovaa ja hitsi, että se tuntui hyvältä. Oli jotenkin vapauttavaa huomata, että me osataan sittenkin jotain ja että Nero keskittyy ja kuuntelee kunhan minä vaan teen ja menen. Tuntui myös kivalta, että sain kehua ja palkata Neroa paljon. Renkaankaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka se on ollut yksi ongelmistamme. Nero vaan hyppäsi renkaan läpi ilman sen kummempia mutinoita tai ongelmia. Tämä oli juuri se mitä minä nyt tarvitsin. Hieman iloa, onnistumista, hikeä, naurua ja kunnon yritystä.

Eilen sain sähköpostin kesän agilityn treenipaikasta. Minulla on mahdolllisuus treenata kesän ajan kilpailevien ryhmän kanssa, vaikka en olekaan yhtä pitkällä kuin he. Teen hieman sovellettuja treenejä eli kun  muu ryhmä tekee kokonaisia ratoja, niin minä treenaan yksittäisiä esteitä ja kontakteja omaan tahtiini. Varsinaista ohjaustakaan ei ole kuin joka toinen viikko, joten joudun varmaan suunnittelemaan omat treenini ja miettimään ongelmakohtiani. Pääasia on, että saan käydä jossain harjoittelemassa kesälläkin. Nero kuitenkin rakastaa agia. Toukokuusta lähtien siis maanantaisin on agi ja tiistaisin toko. Pitää vielä aloittaa Dumiksen kanssa jälkitreenien muisteleminen kunhan maa sulaa.

Tällä viikolla olen varannut itselleni hallivuoron perjantaille. Sunnuntaina on agivuoro. Pitää vielä katsoa, että ennättäisikö käydä hallilla maanantainakin. Kiva kun on pääsiäinen tulossa. Saa pari ylimääräistä vapaapäivää.