Tulisipa jo paljon lunta

Sunnuntaina oltiin agilityssä ja se oli suorastaan mahtava  kokemus. Nero oli kuulolla koko ajan ja keskittyi vain tekemään mitä käskin. Itselleni jäi niin hyvä mieli, että koko sunnuntai meni aivan pilvissä leijuen. Ilmeisesti ne keinot, joita olen käyttänyt Neron kuumumisen estämiseksi, on auttaneet. Kuitenkin Nerolla on edelleen tekemisen into ja palo. Nyt kun saisin vaan kanavoitua innon, taidon ja nopeuden, niin koira voisi olla lähes täydellinen agilitykoira. Ainoaksi probleemaksi jää sitten enää auttamattoman hidas ohjaaja. :D
Tiistaina tokoiltiin. Treenasin pitkäsyä aikaa kapulan pitoa. Siitä onkin TOSI pitkä aika, kun viimeksi olen kapulaa harjoitellut. Siellä se kuitenkin jossain aivon sopukoissa Nerolla on, koska heti muisti, että mitä se kapulanpito tarkoittikaan. Kapulan pidon lisäksi treenasin seuraamista ja käännöksiä. Lopuksi vielä otettiin kaikki ryhmän koirat kentälle yhtäaikaa ja jokainen harjoitteli omia juttujaan. Tulipahan kunnolla häiriötreeniäkin samalla. Nero teki hienosti töitä. Minä tein kaikki alokasluokan liikkeet useampaan kertaan.
Siinäpä siis viimeisimmät treenikuulumiset.
Tällä hetkellä meillä jännätään, että alkaako Dumiksella piakkoin juoksut, koska Nero on ainakin sitä mieltä, että Dumis on ihana...Sitten kun juoksut alkavat, niin meidän pikkuinen rinsessa lähtee Tuiren luo hoitoon. Elämme jänniä aikoja. :D
Niin ja otsikkoon viitaten, meillä odotetaan lunta. Minä haluan paljon lunta, että pääsisin potkukelkkailemaan ja lumikenkäilemään. Lapsi odottaa lunta, että voisi tehdä lumilinnan ja lumiukkoja niin ja pääsisi laskettelemaan. Koirat osaavat nauttia lumesta, koska lumessa juokseminen on hauskaa ja vahvistaa lihaksia. Mieskin kaipailee lunta, että pääsisi käynnistelemään lumilinkoa. :D Talvikin on ihan mukavaa aikaa, JOS on lunta. Lumeton talvi on aika ankeaa ja synkkää. Siis lunta odotellessa. ;)

Päivät kuluvat liian äkkiä

En olekaan ehtinyt kirjoittamaan tänne pitkään aikaan. Aika menee vaan niin nopeasti. Olen touhunnut koirien kanssa normaaliin malliin. Neron kanssa jäi yksi tiistain tokovuoro välistä minun työhommien takia ja yksi sunnuntain agivuoro Neron vatsaoireiden vuoksi, mutta muuten ollaan treenattu ihan säännöllisesti. Tokossa ollaan vihdoin ja viimein saatu liikkeestä seisominen ja hypyn "seis" mallilleen eli edistystä on tapahtunut. Olen katsellut koekalenteria sillä mallilla, että tammikuussa mennään kokeisiin. Ensi vuoden keväällä onkin aika paljon tokokokeita tässä lähiseuduilla, joten ainakaan välimatkoihin en voi vedota. :D
Agilityssä ollaan ihan yhtä solmussa kuin alussakin. Minä opettelen ohjauskuvioita, jotka tuntuvat tosi vaikeilta. Neron kuumumista agissa ehkäistään nyt leluttomuudella eli vaan makkarapalkkaa. Aion myös käyttää "häkkihuilaamista" eli JOS Nero kuumuu liikaa, niin laitan sen hetkeksi häkkiin huilaamaan. Eilen ei onneksi tarvinnut käyttää häkkihuilaamista, vaan Nero jaksoi keskittyä kohtalaisen hyvin. :)
Dumiksen kanssa ollaan treenattu muutamia kivoja temppuja, mutta myös ihan tarpeellisiakin asioita kuten esim. kosketusalusta ja kosketuskeppi. Dumis osaa tehdä kahdeksikon jalkojen välistä ja seurata hienosti jalkojen välissä. Osaa tytteli paljon muutakin, mutta varsinkin tuo jalkojen välissä seuraaminen tuntuu olevan aika vahvana. :D Dumis on sellainen ilopilleri, että ei mene päivääkään etten saisi hymyillä sille ja sen tekemisille.
Tässäpä nyt pikainen päivitys meidän touhuista. Minusta on mukavaa kun on kaksi koiraa elämässä, mutta täytyy myöntää, että kahden koirat treenaaminen vaatii sen verran enemmän aikaa ettei aina ennätä blogia päivittämään juuri silloin kun asiat on tuoreena mielessä. Siispä kirjoittelen silloin kun ennätän. ;)