Mahtava viikko!

Mistähän taas aloittaisi tämän päivityksen. Viikon sisällä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Miten sitä voikin tapahtua yhtäaikaa paljon mukavia ja ainutkertaisia asioita.

Jos aloittaisin ihan aluksi meidän viime viikon melko arkisista agitreeneistä. Tehtiin rata kahdessa osassa. Oli hyppyjä, putkia, pussi, kontakteja ja PÖYTÄ. Siis pöytää me ei olla treenattu aikoihin. Kaiken lisäksi pöydälle tultiin kovalla vauhdilla putkesta. Se meni hienosti, vaikka olin varma, että ei Nero siihen pöydälle malta pysähtyä. Pysähtyipä kuitenkin ja pysyikin siinä. Tokokäskyistä on joskus hyötyä agissakin.
Iso ongelma meillä on Neron kuumuminen radalla. Hallissa se kuumuu vielä enemmän, koska välimatkat on lyhyemmät kuin ulkokentällä. Minun hitaus radalla turhauttaa Neroa. Paula antoi vinkiksi, että rauhoitetaan Neroa jatkossa radalla jollain nuoltavalla herkulla esim. maksamakkaralla. Laitetaan herkkua lautaselle tai jollekin alustalle ja sijoitetaan herkkulautanen jonkin estesarjan päähän, jolloin Nero joutuu oikeasti pysähtymään ja nuolemaan herkun. Sitten jatketaan rataa. Tekniikka on kuulema tehonnut joillain koirilla. Nopeus on hyvä asia ja motivaation kanssa ei ole ongelmia, mutta minun on saatava Nero rauhoittumaan hieman, että ennätän ohjata sitä oikeaan suuntaan.Oli ihan mukavat agitreenit. Sain taas juosta itseni hikeen asti.

Tokossa on tapahtunut kummia. Meillä oli ihan huippumukavat tokotreenit keskiviikkona. Isona liikkeenä harjoittelin Neron kanssa noutoa. Ensin tein ihan perinteistä heittoa suoralla. Se meni yllättävän hyvin. Nero noutaa hyvällä vauhdilla ja osaa jopa tulla sivullekin kapulan kanssa kunhan hieman ohjaan.
Koska nouto onnistui suoralla niin hyvin, niin päätin kokeilla ensimmäistä kertaa ihan hyppynoutoa. Ja voi WAUDE! Se oli hienoa! Nero hyppäsi ja nouti. Hieman ohjasin, että hoksasi hypätä takaisin. Sivullekin Nero tuli perusasentoon. Olin aika hämmästynyt, että ensimmäisellä kerralla se meni niin hienosti. Tarja sanoikin, että nyt kannattaa aloittaa metallinoudon opettaminen hypyn kanssa, koska Nero oli niin innoissaan liikkeestä ja metallin noutaminen on yleensä se vaikea asia oppia.  Noutamisessa on yksi ongelma, johon minun pitää keksiä ratkaisu. Nero ei halua irrottaa kapulaa käskystä. Naksautuksesta irrottaa, koska tietää, että saa heti namin naksautuksen jälkeen. Irrottamisasiaa pitää miettiä vielä.
Tiina oli suunnitellut meille ryhmä-ja häiriöliikkeet. Ensimmäisenä koirat laitettiin rinkiin takapuolet keskustaa kohti ja ne joutuivat olemaan siinä paikkamakuussa kun me ohjaajat teimme ulkoringin ja kiersimme myötäpäivään. Hieno harjoitus! Toisena ryhmäliikkeenä teimme luoksetulotunnelin eli muut koirakot asettuivat vastakkain muodostaen kujan kun yksi koirakko vuorollaan suoritti kujalla luoksetulon. Ihan mahtava harjoitus! Kolmantena meillä oli viiden kohdan circuit-harjoitus eli jokainen koirakko oli vuorollaan yhdellä pisteellä ja teki määrätyn treenin ja minuutin välein oli paikan vaihto. Mukava ja vaihteleva harjoitus.
Ryhmäliikkeiden jälkeen olisi ollut vielä lyhyet yksilöliikkeet, mutta aika moni koira oli jo väsynyt, joten jokainen teki  ihan lyhyen yksilöharjoituksen. Minä tein Neron kanssa vain liikkeenaloitusharjoitusta eli treenasin kontaktin pysymistä valmis-sanan aikana.
Kun muut lähtivät treeneistä kotiin, niin minä jäin vielä hetkeksi hallille tokoilemaan Dumiksen kanssa. Duminan kanssa yritetään saada pidennettyä paikkamakuun matkaa. Myös pysähtymistä treenattiin. Maahanmeno liikkestä sujuu vielä epävarmasti, mutta etenee kuitenkin koko ajan. Olin kotona lopulta klo 22.15. Tuli siinä sitten keskiviikkopäivälle pituutta. :D

Torstai olikin sitten sellainen päivä, jota en tule unohtamaan loppuelämäni aikana. Nero pääsi mallikuvauksiin Tahkolle Nokson ja Pipsan kanssa. Enempää en juuri voikaan asiasta kertoa, mutta koko päivä siellä meni. Nero ja Nokso pääsivät paimentamaan hieman karjaakin. Kuvat julkaistaan vasta vuoden päästä, joten aika kauan joutuu odottamaan ennen kuin voin kuvia näyttää. Hieman Nero sai palkkaakin tehdystä työstä. Nerolla on nyt ihan virallinen, kirjallinen mallisopimus. :D Aika mahtava saada kutsu tällaiseen kuvaukseen. Ei tule toista kertaa elämässä tilaisuutta tällaiseen. Näinpähän vielä senkin, että Nerolla on paimennusvietti veressä. Ei poikaa pelottanut lähteä isojenkaan sonnien hännille.

Tässä on tapahtunut muutakin mukavaa, mutta senkin kertomista pitkitän hieman. Olen aika taikauskoinen joissain asioissa, joten en halua puhua asioista liian aikaisin. Haluan olla asioista varma ennen kuin nostan lipun salkoon. Sen verran voin sanoa, että sellainen asia, jota en uskonut koskaan tapahtuvan, tapahtui kuitenkin. Aika hienoa! Minulla on ollut melko paljon sulateltavaa viime päivinä. Nyt ensi järkytyksestä toipuneena, voin jo sanoa odottavani tulevaa aika innolla. Tästä kirjoitan sitten joskus myöhemmin lisää.

Lämmintä syksyyn

Intouduin viikonloppuna ompelemaan koirille lämpömanttelit syksyn viileitä kelejä ajatellen. Joskus koirat joutuvat odottelemaan esim. autossa treenivuoroaan ja lihakset pitäisi pitää lämpiminä. Olen sen verran nuuka ihminen, että en voi laittaa yli 70 euroa / per mantteli rahaa menemään, joten päätin ommella itse. Sainpahan sitten tehtyä sen verran isotkin, että takareidet ja etujalkojen lihaksetkin peittyivät. Tässäpä kuvat tuloksista.

Nerolle vaaleanvihreää

Duminalle vaaleanpunaista

Mitään karvavuorta näissä ei ole, mutta vanua kylläkin. Pällyskankaan ja vanun lisäksi näissä on paksu puuvillainen vuorikangas, joten ei näissä palellu. Menee varmaan pitkälle syksyyn ennen kuin tarvitsee ottaa Hurtan toppamanttelit käyttöön.


Sunnuntaina oli agilityvuoro. Oli mielettömän hauska ja nopea rata. Minä juoksin ihan kunnolla, että pysyin Neron tahdissa. Suoritimme koko radan hienosti ja siitä jäi hyvä mieli. Aloitin myös pitämään kirjaa siitä, minkälaisia ratoja me ollaan tehty treeneissä. Siitä vihkosta on sitten hyvä ottaa omiin yksilötreeneihin niitä vaikeaita ja harjoitustavaativia osuuksia.
Rataharjoituksen lisäksi teimme "välistäveto"-harjoituksia kolmen hyppyesteen avulla. Siinä minä olin koko ajan auttamattomasti myöhässä. Minä en vaan ennättänyt tarpeeksi nopeasti Neron mukaan. Kaksi hyppyä meni ihan kohtuudella, mutta kolmas olikin  jo sitten vaikeampi. Pitää siis harjoitella enemmän näitä välistävetoja. Myös lähtötilanteissa odottaminen vaatii paljon treeniä Nerolta. Monta kertaa pitää hokea "odota"-käskyä, että koira malttaa istua paikallaan esteen takana. Nero on vaan niin liekeissä agilitystä, että menohalut on liian kovat. :D
Onneksi meillä ei ole ongelmia motivaatiossa. Ehkä kuumakallen kanssa on kuitenkin helpompi treenata kuin sellaisen koiran kanssa, jota pitää koko ajan innostaa ja yrittää motivoida tekemään jotain.