Nauru pidentää pinnaa

Meinasin jättää eiliset tokotreenit väliin, mutta lähdin sitten kuitenkin. Onneksi sain taas itseäni niskasta kiinni ja kampesin koirieni ja kamppeideni kanssa hallille, koska oma treeniporukka osaa piristää. Nauroimme ja heitimme huulta omasta naksuryhmästämme. Joskus on hyvä nauraa itselleen. Ehkä fiilistä nosti myös minun hallille viemät karkit. Olihan Dumiksella sunnuntaina synttärit, joten treeniporukalle piti tarjota jotain herkkua.







Minä päätin jo aluksi etten tee mitään alokasluokan harjoituksia Neron kanssa. Keskityn johonkin mukavaan harjoitukseen. Teimmepä sitten ruutua, jota Nero rakastaa. Nero sai onnistumisen kokemuksia ja minä sain onnistumisen kokemuksia. Ihan erilainen treeni teki molemmille hyvää. Harjoiteltiin myös merkkitolpan kiertoja ja kierron pysäytyksiä. Teimme lopuksi myös merkin kautta kiertäen ruutuun menoa. Nerolla oli ihan uskomattoman hyvä vire ja innostus. Oli mahtava tunne nähdä sen tekevän kunnon keskittymisellä.
Paikkamakuussa Nero joutui taas jonkun hyvän hajuläntin päälle makaamaan ja meinasi ruveta lipsuttelemaan maata, mutta olin todella tiukkana ja kielsin kaikenlaisen höyryämisen. Loppuajan Nero olikin sitten paikkamakuussa todella upeasti eikä nenä mennyt maahan ollenkaan.
Eilinen treeni antoi minulle taas toivoa tokon suhteen.

Pettymyksiä, mutta myös ilon aiheita

Lauantainen tokokoe ei mennyt sitten ihan putkeen. Oikeastaan huonommin ei olisi enää voinut mennäkään. Virittelin hallin pihalla Neroa ja kaikki näytti menevän ihan hyvin. Koira oli kontaktissa ja sillä näytti olevan hyvä vire päällä. Minulla oli täysi luottamus Neron kykyihin ja osaamiseen.
Luoksepäästävyys meni suhteellisen hyvin, vaikka huomasin jo silloin Nerossa jotain ylimääräistä hermostuneisuutta. Tuomari antoi luoksepäästävyydestä 9.
Paikkamakuussa kaikki menikin ihan päin seiniä. Juuri käskyn jälkeen Nero vaan yksinkertaisesti otti ja lähti viereisen bortsunartun pimperoa haistelemaan, hyväntahtoisesti mutta toiveikkaana. Pikkuisen otti aivoon, koska Nero ei ole IKINÄ tehnyt tuota aiemmin. Tuomari keskeytti siis meidän koesuorituksen siihen.
Tuntui kyllä aika pahalta, koska minä tiesin, että Nero osaa kaiken eikä sille olisi ollut vaikeaa saada se ykköstulos. Kuitenkin narttukoiran pimpero oli mielenkiintoisempi ja minä olin tietysti kamalan pettynyt.
Siinä menikin sitten koko lauantai-ilta pohdiskellessa, että mitä aion tehdä tämän koiraharrastuksen kanssa. Heitänkö hanskat tiskiin ja unohdan kaiken maailman kisat ja kokeet. Toinen asia mitä olen vakavasti miettinyt lauantain jälkeen, että sterkkaisinko Neron, että harrastamisesta tulisi helpompaa, kun koiran hormoonit ei heittelisi narttujen juoksujen mukaan. Mihinkään lopulliseen tulokseen en ole vielä tullut.



Sunnuntaina meidän perheen prinsessa eli Dumina vietti 1-vuotissynttäreitään. Vaikea uskoa, että neiti on jo yksivuotias. Ihan pienihän se vielä on.
Tein Duminalle syntymäpäiväkakun riistajauhelihasta ja riisistä. Kuorrutin kakun sitten kermaviilillä ja koristelin kanan rintafileen palasilla. Otin kyllä muutamia valokuviakin synttärisankarista kakkunsa kanssa. Laittelen niitä sitten joskus tänne blogiin. Dumina ja Nero jakoivat sitten synttäriherkun, joten kumpikin koira sai osansa tarjoilusta.


Neron kanssa oli myös agilitytreenit sunnuntaina. Ihan kivasti meni, vaikka lauantainen pettymys tuntuikin vielä jossain takaraivossa. Nero kuitenkin nautti täysin rinnoin agilityn vauhdista.

Eilen eli maanantaina oli sitten vuorossa agiltypalaveri. Odotin innolla, että saisin tietää kesän treenivuorot. Kesävuoro onkin sitten huonoin mahdollinen aika minulle. Maanantaisin klo 17 alkaen. Mitenkähän minä ennätän koskaan treeneihin. En mitenkään. Kaiken lisäksi ryhmässä on 11 koirakkoa ja aikaa on vain 2 tunti ja 15 minuuttia. Minun pitää varmaan jättää agility tauolle kesän ajaksi, koska tuo treeniaika on aika mahdoton järjestää. Jotenkin minulla on hieman pettynyt olotila, taas...

No, kaipa tässä jokin valonpilkahdus taas tulee jossain vaiheessa. Joskus vaan eteen tulee jotain, joka pakottaa tekemään uusia ratkaisuja elämässä. Minä olen kuitenkin siitä onnekas, että minulla on elämässä ihmisiä, jotka muistuttavat minulle yhdestä tärkeästä asiasta. Ja se tärkeä asia on se, että koiran pitää olla ilon lähde omistajalleen. Minä olen alunperin ottanut koirat itselleni vaan kotikoiriksi, ystäviksi ja lenkkikavereiksi. Minun on pidettävä mielessäni, että minulla on kaksi hienoa koiraa, joiden kanssa vietän laatuaikaa ihan arkielämässä. Jos harrastaminen tuntuu joskus ahdistavalta, niin voin jättää harrastukset pois eikä se silti muuta minun ja koirien suhdetta mihinkään. Minä olen koirille edelleen yhtä tärkeä ja koirat on edelleen minulle vähintään yhtä tärkeitä kuin aiemminkin.

Treeniä ja ruuan tuoksua

Viime sunnuntaina oltiin agiliitelemässä Neron kanssa. Paljon on edistystä tapahtunut meidän yhteistyössä tälläkin saralla. Minä olen pikkuhiljaa kehittynyt mielenhallinnassa ja sen seurauksena Nero on oppinut paremmin kuuntelemaan ja malttamaan, vaikka agiliitely onkin sille vastustamatonta puuhaa.
Tehtiin muutamia tosi onnistuneitakin pätkiä. Nero on ihan älyttömän nopea.

Tiistaina oli tokotreenit. Ensin meinasin jättää treenit välistä, koska monet asiat tuntuivat kaatuvan päälle, mutta onneksi sain itsestäni irti ja lähdin hallille molempien koirien kanssa.
Tein Neron kanssa luokkatreenin. Seuraamiset on edelleen ihan kamalat, mutta niille en ennätä tekemään mitään ennen seuraavia kokeita. On pakko mennä näillä eväillä mitä on. Muut liikkeet meni ihan suhteellisen hyvin, joten niistä en ole huolissani. Meidän toko-ohjaaja Tarja muistutteli minua mielikuvaharjoittelusta, omaan koiraan luottamisesta ja oman tyyneyden ja rauhallisuuden säilyttämisestä kokeissa. Hän on aivan oikeassa. Jos minä saan psyykattua itseni hyvään, iloiseen ja rentoon mieleen, niin kokeet menevät varmasti hyvin. Nero kun on tarkka poika ja se vaistoaa minun  mielialat.
Dumiksen kanssa treenailtiin perusasentoa ja maahanmenoja. Se on sellainen energiapakkaus. Pää heiluu puoleen ja toiseen, häntä heiluu innostuksesta, koko koiran kroppa huokuu energiaa, joka vaan odottaa purkautumistaan. Minua olisi välillä naurattanut kun Duminan olisi kamalasti tehnyt mieli mennä katsomaan häkeissä odottavia koiria, mutta taas toisaalta se ei oikein malttanut lähteä minun luota minnekään, kun palkkaa oli tiedossa. Pystyin melkein kuulemaan raksutuksen, joka kuului kun Dumis mietti, että kumpiko on kannattavampaa, sekö että jää emännän luo vai se että käy nuuhkimassa lajitovereita. Onneksi minä taisin olla sillä hetkellä kiinnostavampi tapaus. :D



Viime viikolla ostin koirille 10 kiloa lampaiden sisäelimiä. Mari tilasi omille koirilleen lihaisia luita ja itselleen lampaan jauhenlihaa Suonenjokelaiselta lammastilalta ja kysyi myös ystävällisesti minulta, että haluanko tilata jotain. Tilasin siis koirille "herkkupussin", joka sisälsi keuhkoja, sydämiä, munuaisia, kiveksiä, lihaa, läskiä ja ruokatorvia. Jauhoin sitten lihamyllyllä keuhkot ja lihat jauhenlihaksi ja pakastin annospusseissa. Munuaiset ja sydämet keitin ja kuivatin treeninameiksi. Tein myös toisenlaisia treeninameja, jotka totesin olevan molemmille koirille ihan superihanaa herkkua. Laitan tähän muistutukseksi itselleni treeninamien ohjeen. Muistanpahan joskus toistekin tehdä näitä.

Pässinpäiden herkkuset 

noin 700 g  jauhettua lampaankeuhko/-liha seosta ( tarkkaa painoa en osaa sanoa, kun en mitannut )
noin 6 kpl jauhettuja pässin kiveksiä
noin 1 tl murskattua valkosipulia
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
3 kpl kananmunia

kaikki sotketaan sekaisin ja mössö levitetään uunin pellille. Paistetaan sitten uunissa noin 200 asteessa niin kauan, että mössö kovettuu ( olisiko ollut tunnin tai kaksi, en katsonut kelloa ). Itse en antanut kovettua ihan läpi, vaan jätin osittain hieman pehmeäksi. Kun levy on paistettu, niin siitä voi pilkkoa haluamansa kokoisia palasia.
Tätä ohjetta voi varmaan soveltaa. Siihen voi laittaa mitä tahansa lihaa, mutta itse laitoin ohjeessa mainittuja aineksia, koska minulla nyt sattui olemaan niitä.
Meidän perheen miesväki oli sitä mieltä, että meillä oli ihan karmea haju, kun touhusin koirien treeninamien kimpussa. Paistuessa hajua kyllä tulikin, mutta kuivana ne namit ei haise läheskään niin paljon.

Jouduin muuten järjestelemään pakastimetkin uudestaan, koska koirien ruuille piti saada enemmän tilaa. Nyt iso arkkupakastin on ihmisten ruuille varattuna ja pieni kaappipakasti koirien ruuille varattuna. Minulla kun on tapana käydä aika ajoin Lemmikki Oy:llä ostamassa kerralla isompi satsi pakastelihoja koirille, joten hyvä että pakastin on nyt järjestyksessä.



Jeps, jeps, nyt pitäisi muutama päivä treenata Neroa tokokokeeseen varten. Olen välillä ollut katumapäällä, että ilmoittauduimme sinne kokeeseen, mutta pitää ottaa homma vaan treenin kannalta eikä pidä stressata. Nyt testataan kotitekoisten treeninamien vaikutus...vitsi, vitsi. :D

Lomat on lusittu

Niin kuin otsikko jo kertookin, niin huomenna olisi paluu arkeen ja töihin. Olisin voinut olla toisenkin viikon lomalla eikä tekemisen puute olisi päässyt vaivaamaan.
Tällä lomaviikolla olen käynyt normaaleissa agi-ja tokotreeneissä sekä pariin otteeseen omatoimitreenaamassa hallilla sekä agia että tokoa molempien koirien kanssa. Lauantaina käytiin Neron kanssa möllitokoilemassa. Saatiin kyllä ykköstulos pistein 182, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen, koska seuraaminen oli ihan kamalaa. Muut liikkeet Nero teki upeasti. Jotenkin tuo seuraaminen oli hieman pettymys, koska olen treenannut sitä tosi paljon.

Tässä möllipisteet 10.3.2012: 

Luoksepäästävyys                                    10
Paikalla makaaminen                                10
Seuraaminen kytkettynä                              7           ( minun mielestä olisi voinut olla vaikka 6 )
Seuraaminen taluttimetta                              8           ( tästäkin 6 olisi ollut kohtuullinen )
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä         9           ( pieni ääni )
Luoksetulo                                               10            ( pieni ääni jätössä )
Seisominen seuraamisen yhteydessä            9
Estehyppy                                                 10
Kokonaisvaikutus                                      10

Tuomari kommentoi, että seuraamisissa Nero oli huolestuneen oloinen ja pientä terävyyttä oli havaittavissa.
Minun jännitys ei ollut näkynyt, mutta minun pitäisi muistaa hengittää. :D Minun ja Neron yhteistyö oli kuitenkin iloista ja positiivista. Sain tsempattua koiran hyvin. Sain minä tuomarilta paljon muutakin ajattelemisen aihetta, jota minun pitää pohdiskella omassa mielessäni.
Olen ilmonnut Neron maaliskuun kokeeseen, mutta pitää nyt katsoa, että saanko seuraamisen edes jonkinlaiseen kuntoon ennen sitä.

Tänään oli agitreenit ja ne oli mukavat. Nero oli kuulolla ja saatiinkin tosi hyviä pätkiä radalla. Minä panostan edelleen omaan olemukseeni ja rauhallisuuden ylläpitämiseen, koska Nero kuuntelee minua paremmin kun en hermostu. Myös Neron kuumuminen vähenee kun säilytän oman tyyneyteni ja malttini.

Nyt sitten vaan valmistautumaan huomiseen maanantaiaamuun ja töihin paluuseen. Hitsi, kun olisi mukava jäädä vielä kotiin lomailemaan.

Lomailun lomassa treenailua

Sunnuntaina Nero ei päässyt agilityyn, koska se oli ahnehtinut rustoluita ja maha oli aika lailla sekaisin. Minä menin kuitenkin yksin treeneihin, tarkoituksena oli seurata muiden harjoittelua ja tehdä kuivaharjoittelua ohjauskuviossa. Sain kuitenkin sitten lainakoiran meidän agiohjaajalta. Hänen vanhempi koiransa on aiemmin harrastanut agia aktiivisemminkin, joten minulla oli valmiiksi ammattilainen koira treenikaverina. Oli todella valaisevaa opetella ohjauskuvioita vieraalla koiralla. Ja sekin, että tämä lainakoira osasi jo jutut valmiiksi, niin minun omat virheet oli jotenkin selkeämpi huomata. Onneksi minulla oli ihan hyviä onnistumisiakin, joten hyvä mieli oli treenien jälkeen, vaikka virheitä teinkin. Olen iloinen, että Tarja lainasi minulle Reppulia.

Maanantaina kävin sitten Neron ja Duminan kanssa seuran hallilla omatoimitreenaamassa. Neron maha oli jo kunnossa ja sillä oli taas into ja vire päällä. Tokoilin ensin molempien koirien kanssa. Tein Neron kanssa luokkaa ja hinkkasin seuraamista. Nerolla on ollut viime aikoina ongelmana, että sen kontakti laskee heti kun sanon "valmis". Kokeilin siihen sellaista niksiä, että minulla oli nakin pala suussa ja aina kun sanoin "valmis" ja Neron kontakti pysyi, sylkäisin nakin palan Nerolle. Minusta sillä oli positiivista vaikutusta kontaktiin.
Duminan kanssa harjoiteltiin perusasentoa, peräpään käyttöä ja lyhyttä seuraamista. Perusasento alkaa olla jo hallussa ja peräpäätäkin Dumina osaa käyttää. Seuraamisessa kontakti on melko hyvä, mutta Dumina meinaa ottaa minuun liian paljon etäisyyttä, joten siinä on korjaamista. Hyvällä mallilla ollaan kuitenkin. Motivaatio Duminalla on kohdillaan. Intoa ja iloa neidillä on, joten työskentely on helppoa siltä osin.

Tokoilun jälkeen laitoin Nerolle agiesteitä. Treenasin kepeille menoa eri suunnista esteen takaa. Laitoin keppeihin verkot, mutta Nero teki niin hyvää ja tarkkaa työtä, että otin muutamia verkkoja välistä pois. Olin iloisesti yllättynyt, että miten taitavasti Nero teki hommia, vaikka laitoin hyppyesteitä eri suunnista. Ehkä hallin rauhallisuus ja oma rauhallisuuteni vaikutti koiraankin niin vahvasti. Mahtava fiilis! Tehtiin vielä muutamia takakiertoja, koska se on ollut jotenkin hankalaa, mutta maltilla nekin onnistui ihan hyvin. Ensi kerralla pitää treenata rengasta, koska nyt ei aika riittänyt.
Duminakin sai ensi kosketuksensa hyppyesteisiin. Laitoin aluksi todella matalat rimat, mutta nostin sitten hieman. Hienosti tytteli hyppäsi, kunhan nakki lensi ensin riman yli. Seuraavalla kerralla haluan testata mitä mieltä Dumis on putkesta, koska se on ainakin Neron ehdoton suosikki.

Eilen eli tiistaina, oli tokotreenit ja minä sain treenata molempia koiria, koska meillä oli aika paljon porukkaa poissa treeneistä.
Duminan kanssa harjoiteltiin perusasentoa ja peräpään käyttöä. Minun pitää seurata tarkemmin oman kropan liikettä, koska Dumina seuraa melko tarkkaan minun hartialinjan ja yläkropan liikettä. Dumiksella oli hyvä motivaatio ja se oli koko treenin ajan hiljaa. Se on kyllä mahtava koira.
Neron kanssa hinkattiin taas seuraamista ja tein taas luokkatreeniä. Luokkatreenin tein kyllä siten, että palkkasin välillä hyvin onnistuneista jutuista. Palkkasin paljon erityisesti aloituksista, jos kontakti pysyi. Täyskäännöksissä on tapahtunut todella paljon edistystä. Käännökset eivät olleet niin väljät kuin aiemmin.
Liikkeiden lopussa Nero ennakoi perusasennon, joten nyt pitää treenata niin etten käske perusasentoon ollenkaan vaan palkkaan ennen sitä. Esim. hypyn jälkeen kun menin sivulle seisomaan, niin Nero meni perusasentoon sivulle heti kun liikkuri huusi "käsky". Tein sitten muutamia toistoja, että palkkasin Neroa siitä kun seisoi, vaikka liikkuri huusi käskyä. Tuo nyt ei ole mikään suuri ongelma, joten sen saa korjattua muutamilla toistoilla.

On mukava olla lomalla, kun on vielä ihan mahtavat kelit. Olenkin aloittanut aamut kunnon metsä- ja peltolenkeillä koirien kanssa. On jotenkin huikeaa, kun aurinko paistelee puiden välistä ja linnut visertää. On hiljaista. Koirat on saaneet nauttia juoksemisen riemusta ja minä olen saanut tuuletella ajatuksiani. Voisiko aamut paremmin alkaakaan.