Maisemaa

Maisemaa

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hieman levoton tiistai

Eilen oli tokotreenit. Koko treeniporukka oli jotenkin hervottomalla päällä, joten treenitkin olivat sen mukaiset. Eipähän sitä näitä koirajuttuja kannata niin vakavasti aina ottaakaan.
Neron kanssa tein hieman sovelletun luokkatreenin, koska minulla oli jäänyt koiran kaulapanta kotiin enkä voinut ottaa perinteistä hihnaseuraamista ollenkaan. Tein sitten kaksi seuraamisosuutta ilman hihnaa. Neron kontakti meinaa valahtaa aina liikkeelle lähdettäessä, joten sitä pitää nyt taas treenata enemmän.Muut liikkeet meni ihan ok eli kyllä se osaa ne. Nyt vaan kokeisiin ilmoittautumaan...

Duminakin oli mukana treeneissä ja treenasin sen kanssa ihan pelkkää kontaktia naksuttelun avulla. Ympärillä pyöri treenikaverit koiriensa kanssa ja minä palkkasin Duminaa tosi tiuhaan kontaktista.
Minä aion pitää Dumiksen jatkossa mukana jokaisessa tokotreenissä, että se tottuu olemaan häkissä hiljaa ja rauhallisesti, vaikka ympärillä kuuluu vieraita ääniä. On hyvä oppia olemaan häkissä, koska treeneissä koira joutuu odottamaan vuoroaan. Dumis käyttäytyi eilen todella mallikelpoisesti.
Ensi viikolla olen lomalla, joten olen suunnitellut, että voisin muutamana aamuna käydä koirien kanssa seuran hallilla harjoittelemassa. Katsellaan nyt mitä lomaviikko tuo tullessaan.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Mielenrauhaa

Toissa viikon sunnuntain agitreenit meni aika lailla penkin alle. Minä podin flunssaa ja olin väsynyt. Nero tuntui kuumuvan todella herkästi, ja tietenkin minulla ärsytysaste vaan nousi nousemistaan. Treeneissä oli kamala kiire koko ajan ja minun oma fiilis oli aika kireä. Oltiin Neron kanssa oravanpyörässä. Kun minua ärsytti, Nero kuumuis, kun Nero kuumui niin minua ärsytti vaan enemmän. Minun topakat ja kipakat käskyt saivat Neron vaan levottomammaksi ja äänekkäämmäksi. Treenien jälkeen ajattelin ensin, että paskat treenit ja tähän loppui koko homma. Kun olin vähän rauhoittunut ja aloin miettimään koko agilityharjoitusten kulkua, niin tajusin, että se olin MINÄ, joka aiheutti Neron kuumumista. Oma käytökseni, elekieleni ja puhetyylini aiheutti koirassa levottomuutta ja epävarmuutta. Minun oli tehtävä syväpohdintaa omasta persoonastani. Hyvä, että sain lopulta ajatukseni järjestykseen ja tein suunnitelman itseni mielenrauhan ja mielenhallinnan kehittämiseksi. Toissa viikon agitreenit ei olleet siis missään nimessä huonot tai turhat, vaan niiden tarkoitus oli avata minun silmäni näkemään omat virheeni.

Viime tiistaina jätin tokotreenit väliin ja parantelin flunssaani. oma fyysinen kunto ei ollut paras mahdollinen ja väsymys oli ihan mahdoton. Olikin ihan hyvä jäädä kotiin  lepäämään.

Viime sunnuntaina olikin sitten treeniä kerrakseen. Ensin olimme kaveriporukalla vuokranneet Musti ja Mirri Areenan tokokentän  kahdeksi tunniksi omaan käyttöön. Minulla oli molemmat koirat mukana. Neron kanssa treenasin lähinnä hihnaseuraamista, käännöksiä, kontaktia ja paikkamakuuta häiriöiden kanssa.
Duminan kanssa aika meni lähinnä vaan kontaktin harjoitteluun ja maltin sekä rauhoittumisen harjoitteluun. Tässäpä pari kuvaa Dumiksesta, jotka Elina otti hallilla.





Tokotreenien jälkeen minulla oli vielä agitreenit Telkkisen hallilla. Minä tein jo ennen hallille menoa itselleni selväksi, että keskityn pääasiassa omaan rauhallisuuden ja positiivisuuden ylläpitämiseen.
Ja kuinkas ollakaan, aina kun Nero alkoi kuumumaan, niin minä pyrin olemaan entistä rauhallisempi. Tulos oli aivan loistava! Nero keskittyi todella paljon paremmin ja teki töitä paremmalla tarkkuudella.
Minä siis käytännössä todistin itselleni, että Nero lukee minua kuin avointa kirjaa ja reagoi minun tunnetioihin voimakkaasti. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että osasin rauhoittua ja antaa koiralle positiivista ja rauhallista palautetta. Nyt minun vaan pitää jatkuvasti tehdä töitä itseni kanssa, että kehityn paremmaksi ja varmemmaksi ohjaajaksi. Tästä on taas hyvä jatkaa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Pakkasia on pidellyt

Pari viikkoa on ollut koviakin pakkasia. Onneksi nyt näyttäisi olevan lauhempaa ja päästään koirien kanssa kunnolla lenkkeilemään. Viime sunnuntaina eli tasan viikko sitten näytti mittari -36 astetta. Ei siinä kamalan pitkiä lenkkejä tee mieli tehdä, vaikka kuinka paljon päälleen laittaisi. Molemmat koirat nostelivat lenkillä tassujaan ja varsinkin Duminalla oli aina kova kiire kotiin.
Pakkasesta huolimatta käytiin sunnuntaina Neron kanssa agilityharjoituksissa. Huomasi kyllä kaikista treeneihin tulleista koirista, että lenkkeily on jäänyt vähemmälle pakkasten vuoksi. Hieman oli rauhattomuutta ilmassa. :D No, kaikki kuitenkin treenasivat ihan onnistuneesti ja tehtiin suurin osa ajasta pientä radan pätkää. Jokainen teki oman taitotasonsa mukaan. Edistyneemmät vetivät koko radan yhteen putkeen ja molempiin suuntiin, kun taas vasta-alkajat niin kuin me Neron kanssa, tehtiin pienemmissä pätkissä. Neron liiallinen energialataus näkyi etenkin kepeissä. Keppien suorittaminen ei ollut läheskään niin tarkkaa kuin parina aiempana kertana on ollut. Minun pitäisi treenata juuri tuota kovassa vauhdissa kepeillä tulemista.

Tiistaina tokoiltiin. Minulla oli nyt molemmat koirat mukana tokotreeneissä. Olemme sopineet treeniryhmän kanssa, että jos joku koira on poissa, niin otetaan vuorotellen poissaolijan paikalle joku omista tuuramaan. Monella meillä on kaksi koiraa kotona ja toinen koira ei kuulu mihinkään ryhmään, joten tällä tavalla saadaan edes joskus ohjattua treeniä niillekin.
Nero teki todella loistavaa työtä seuraamisessa. En sitten tiedä, että vaikuttiko siihen Duminan läsnäolo ja siitä johtuva "sisaruskateus" vai alkaako Neron hormoonit olla taas palautuneet normaaleiksi. Varmaan molempia. Oli kuitenkin hienoa huomata, että Nero osasi ja halusi tehdä taas hommia oikella tavalla. On se vaan niin mahtava koira!
Duminan kanssa aika meni lähinnä uuden ympäristön katseluun. Kyllä me hieman treenattiinkin, mutta lähinnä vaan yksinkertaistettuja juttuja. Kosketusalustaa tehtiin, koska se on Duminalle kivaa puuhaa ja sillä lailla sain sen innostumaan minun kanssa touhuamisesta. Maahanmenon treenaamiseen sain tosi hyviä vinkkejä treenikavereilta. Itse on ollut tajunnutkaan, että olin palkannut väärästä asiasta. :( Nyt vaan pitää palata hieman takapakkia ja aloittaa oikeasta asiasta palkkaaminen.
Duminalle teki hyvää myös joutua olemaan häkissä hallilla sillä aikaa kun toisilla koirilla oli treenivuoro. Minä palkkasin sitä nameillä hiljaa olemisesta. Neron treenivuorolla Suvi toimi namiautomaattina Duminan häkin vieressä. On aika hyvä oppia olemaan nätisti häkissä ja odottamaan, koska näillä kovilla pakkasilla ei voi ajatellakaan jättävänsä koiria autoon treenien ajaksi. Yllättävän hyvin Duminakin sitten loppujen lopuksi osasi olla, kunhan ensin tajusi, mitä siltä odotetaan.

Duminalla on tällä hetkellä karvanlähtöaika. Meillä imuroidaan melkein joka päivä. Eilen leivoin pullaa ja laitoin koirat siksi aikaa kodinhoitohuoneeseen ettei pullataikinaan leiju karvoja. :D Palkaksi ne sai sitten puolikkaan pullat kun olin saanut paistamisen loppuun.

Tänään olisi sitten agilitytreenien vuoro. Onneksi on lauha keli, niin Nero saa päästellä enimmät höyryt kunnon lenkillä ennen treeneihin lähtöä.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Nerolla jyllää hormoonit

Viikon verran ollaan jouduttu seuraamaan Neron mielenkiintoista järjenjuoksua. Naapurin narttukoirilla on juoksut ja Neron pää on hieman pehmeä siitä johtuen. Nero istuu sisällä ollessaan olohuoneen ikkunan edessä olevalla puusohvalla ja tuijottelee ulos tarkkaavaisena. Siinä se saattaa kytätä pitkiä aikoja odottaen, että naapurin koirat kulkevat ohi. Muuten Neron keskittyminen on todella huonoa tällä hetkellä.

Viime lauantaina kävimme tokokokeissa ja minun olisi pitänyt tajuta ettei nyt ole hyvä aika mennä kokeisiin, koska Neron keskittymisenpuute näkyy tokossa erityisen hyvin. Tällä kertaa koira oli sitä mieltä, että kaikilla koirilla on juoksut ja kaikki ihmiset on aivan ihania. Nero käyttäytyi todella erikoisesti. Minun hieman varautuneesta aussiesta ei ollut tietoakaan. Luoksepäästävyys menikin sitten täydellisesti eli 10 tuli. :D
Paikkamakuussa Nero vinkui lähes koko ajan. Molemmilla puolilla oli narttukoirat ja meidän Nerppa katseli niitä sillä silmällä koko ajan. Paikkamakuu meni huonoiten mitä meillä on ikinä mennyt.
Keskittymiskyvyn puute näkyi myös seuraamisissa. Nero haahuili ja haisteli. Hitsi, että minua otti pattiin!
Liikkeestä jäävät onnitui hyvin, samoin luoksetulo ja hyppy. Kokonaispisteet oli 152 eli ALO2-tulos. Sen minä päätin, että seuraavat kokeet meillä menee paremmin, vaikka eihän kakkostuloskaan huono ole, mutta minä tiedän koiran pystyvän paljon parempaan suoritukseen. Nero osaa kaikki liikkeet. Tämä oli vaan pieni takapakki, jota minä en jää märehtimään. Kunhan naapurin koirat on pitäneet juoksunsa ja Neron elämä tasoittuu, niin ilmoittaudumme taas jonnekin kokeisiin.

Agitreeneissä ollaan käyty ja niissä Neron motivaatio on todella korkea. Jopa tokokokeita seuraavana päivänä Nero oli agitreeneissä ihan mahtava. Kepeissä se on edistynyt todella hienosti ja verkkoja ollaan pystytty vähentämään koko ajan. Nero hakee hienosti kepit, jopa hypyltä. Agiesteet ovat Nerolle palkitsevia. Kontaktiesteet on meille todella vaikeita. Minun on todella vaikea saada hidastettua koiran vauhtia. Mitkään namit eivät toimi hidasteena puomilla, koska esteen eteneminen on mukavampaa kuin mitkään namit. :D No, me treenataan ja onnistutaan lopulta oppimaan kontaktitkin.

Eiliset tokotreenit teinkin Nerolle supermukaviksi. En tehnyt mitään tylsiä seuraamispätkiä tai muita alokasluokan juttuja, vaan harjoiteltiin pitkästä aikaa ruutua. Nero rakastaa ruutua!  Sinne saa mennä vauhdilla. Oli aika hienoa huomata, että koira muistaa liikkeen, vaikka ei olla treenattu sitä pitkään aikaan. Hienosti Nerppa tekikin. Vaikeutin hieman ruutuun menoa, että kierrätin koiran ensin kartion takaa ja sieltä sitten ruutuun. Nerolla oli hauskaa. :D Lopuksi tein vielä muutamia helpotettuja kaukoja.

Suvi on ottanut taas muutamia kivoja treenikuvia...




Olen yrittänyt saada hommattua Duminalle varakoiran paikkaa meidän tokoryhmään. Eli jos meidän treeniryhmästä on joku koirakko poissa, niin Dumina voisi treenata sillä paikalla. Meidän ryhmälle se sopisi, mutta seuran puolelta on selvittelyt kesken. Kysymys on varmaan lähinnä siitä, että paljonko joutuisin maksaan tällaisesta treenistä, joka tapahtuisi silloin tällöin. Duminalle ei ole virallista paikkaa missään muussakaan tokoryhmässä eikä minulla varmaan olisi mahdollistakaan treenata vielä yhtenä ylimääräisenä iltana viikossa hallilla, koska myös muilla perheenjäsenillä on omat menonsa ja pojan koulukin vaatii äidin apua. Helpottaisi kummasti tilannetta, jos Dumis pääsisi samaan ryhmään Neron kanssa, niin voisin treenata molempia koiria samalla kerralla. Jos tälläinen varakoirajärjestely ei onnistu, niin minun on varmaan käytävä Dumiksen kanssa sitten jossain yksityistunneilla, että saadaan tukea ja neuvoja treenaamiseen. Nyt odottelen mielenkiinnolla, että mitä mieltä hallistus ja tokovastaavat ovat asiasta.