Yksi koira talossa, toinen hoidossa

Tällä viikolla ollaan taas agiliidelty ja tokoiltu Neron kanssa. Maanantaina oli agitreenit ja täytyy sanoa, että me ollaan kehitytty pikkuhiljaa. Ei me mitään huippuja olla, mutta eteenpäin on menty. A-esteen ylitys menee jo aika hienosti ja minun ohjauksetkin alkavat pikkuhiljaa sujua, ainakin helpoissa ohjauskuvioissa. :D Mitä enemmän me edistytään ja opitaan, sitä itsevarmempi ja luottavaisempi minusta tulee. Uskallan kokeilla erilaisiakin ohjauskuvioita. Ulkokentällä on ollut tosi kiva treenata ja Nerokin osaa odottaa vuoroaan kentän laidalla haukkumatta. Mahtavaa! Agijuttuja ollaan treenattu paljon kotipihassakin ja ehkä sekin vaikuttaa siihen, että edistytään. Etenkin kontakteissa on ollut hyvä, että ollaan voitu harjoitella iltaisin.

Tokossa olen alkanut miettimään, että jos jättäisinkin tuon alokasluokan kokonaan ja rupeaisin treenaamaan avointa luokkaa. Alokasluokan liikkeet alkavat maistua puulta. Meillä on jo yksi ykköstulos alokkaasta, joten voisimme hyvin siirtyä avoimeen. Uudet asiat voisivat innostaa sekä Neroa että minua. Dumiksen kanssa treenaan kuitenkin alokasluokan  juttuja, joten ne ei pääse kokonaan unohtumaan. Meillä oli tiistaina oikein mukavat tokotreenit. Sellaiset kesäisen letkeät. :D Meidän tokoryhmä on kyllä ihan omaa luokkaansa. Aina saa tukea ja neuvoja. Jokainen meistä yrittää auttaa toisia omalla panoksellaan.

Torstaina vein Neron Tuiren luo hoitoon ja hain Duminan välillä kotiin. Tuire halusi nähdä minkälainen koira Nero on ilman minua, joten sovimme, että teemme välillä vaihtarit. Dumiksella on siis edelleen juoksut ja tällä hetkellä kaikkein pahimmillaan.

Tänään olen sitten tehnyt erilaisia juttuja vain Duminan kanssa. Aamupäivällä kävimme lyhyellä pyörälenkillä. Dumis meni oikein nätisti pyörän vierellä.
Nyt illalla tein Duminalle kaksi jälkeä ja treenasimme tokoa sillä aikaa kun jäljet vanhenivat. Edellisestä jäljestä onkin jo aikaa. Tuntui todella mukavalta tehdä välillä jälkijuttujakin. Ensimmäinen jälki meni vähän rauhoitellessa, mutta toinen menikin sitten jo melko hyvin. Tein ihan suoraa jälkeä, mutta pitempää.

Nerolla menee Tuiren luona ihan hyvin. Se on pärjännyt laumassa ja ruokakin maistuu. Minä olen varma, että tämä lyhyt ero minusta tekee hyvää Nerolle. Se ei ole koskaan ollut poissa kotoa ilman minua. Minustakin on todella mielenkiintoista kuulla, että minkälainen se on vieraassa ympäristössä. Eihän se ympäristö ihan täysin vieras ole, mutta ei se oma reviiri ole. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jotain jännitettävää, mutta en taida kirjoittaa siitä vielä sen enempää. Kirjoitan sitten ensi viikolla, jos on jotain kirjoitettavaa. :D

Asiaa koirien vieteistä ja vähän muutakin

Kesäkuun viimeisenä päivänä kävin kuuntelemassa Juha Korrin luennon koirien vieteistä ja palkkauksesta. Lähinnä luento oli tarkoitettu pk-harrastajille, mutta Juha Korri puhui yleisesti koiraharrastuksista eikä ainoastaan pk-lajeja koskien. Tein luennosta itselleni muistiinpanoja, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika sekavia sellaisia. Kirjoittelen nyt kuitenkin tähän sellaisia itselleni tärkeitä asioita, jotka luennolta bongasin.

Vietti = sisäsyntyinen halu toimia, ei ole opittua toimintaa

Kaikkiin vietteihin tarvitaan

1. viretila ( esim. saalisvietissä se nälkä / ruoka )

2. avainärsyke ( esim. saalisvietissä se on nopea liike )

3. viettitoiminta ( esim. saalisvietissä se on kiinniottaminen )

4. viettipäämäärä ( esim. saalisvietissä se on saaliin kanssa rauhoittuminen, syöminen )

Puolustusvietti

1. koiralla on koko ajan viretila

2. avainärsyke on uhka

3. viettitoiminta on pako tai hyökkäys

4. viettipäämäärä on rauha

Laumavietti

1. koiralla on koko ajan viretila

2. avainärsyke on yksin jääminen tai asemaansa korostava johtaja

3. viettitoimintaa on mielistely, laumassa pysyminen

4. viettipäämäärä on rauha eli laumaan pääseminen

Paimennusvietti on saalisviettiä.

Viettien avulla kouluttaminen tuo koiralle menestyksen tunteen. Koira kokee onnistumista, koska pääsee viettipäämääräänsä. Oppiminen on kivaa ja johtaa positiivisiin asioihin.

Viettien avulla kouluttaminen on myös helppoa, koska koira osaa jo asioita sisäsyntyisesti esim. paimennus- ja metsästyskoirat.

Koira ei arvosta pelkkää suullista kehua, jos ohjaaja ei ole selkeä johtaja. Tyrannikaan ei saa olla.

Jotkut koirat saattavat kokea fyysisen koskemisen ( jopa kurittamisen ) palkkiona. Riippuen siitä, että onko laumavietti saalisviettiä vahvempana.

Koiran arvostus ihmistä kohtaan ei synny hetkessä. Koko yhteinen arki ja ihmisen persoona vaikuttaa. Ihminen ei voi näytellä koko aikaa koiralle olevansa jotain muuta kuin on. Flegmaattinen ihminen ei voi teeskennellä olevansa jotain muuta kuin on kuin korkeintaan lyhyen treenin ajan, mutta koira tuntee ihmisen arkisen persoonan.

Palkkaamattomuutta ja palkan pitempää odottamista on opeteltava pikkuhiljaa. Koesuorituksen jälkeen kannattaa aina palkata riippumatta oliko suoritus onnistunut vai ei. Koira tietää saavansa loppupalkan.

Koiran vietti on selvitettävä. Paras palkkaus on selvitettävä. Pyritään käyttämään aina parasta palkkaa. Viime kädessä koiran luonne vaikuttaa palkkaukseen. Jos koira palkkautuu parhaiten esim. lelulla, niin palkkaan sen sillä. Jos en osaa palkata lelulla, niin opettelen sen. Palkkaus on pakko olla koiran mukaan. Jos koira palkkautuu sekä lelulla että namilla yhtä hyvin, niin voi käyttää molempia. Koiran olisi kuitenkin tärkeä tietää etukäteen palkan laatu. Esim. tietyt liikkeet voisi palkata aina namilla ja tietyt leluilla. Koiralla olisi silloin ennakkotieto palkan laadusta eikä esim. ahneelle koiralle olisi pettymys kun saakin lelun. Sikin sokin palkkaus voi aiheuttaa klikkejä. Palkkauksen pitää olla aina johdonmukaista.

Mistä tietää, että koiralla on voimakas saalisvietti?

- kova tarve mennä saaliin perään

- menee loppuun asti

- puree syvää, kovaa ja rauhallisesti

- lähtee saaliin kanssa eli omii saaliin

- koira ei kyllästy toistoihin

- kuollutkin saalis kiinnostaa

Saalisviettiä käytettäessä treeneissä, on koiralla oltava nälkä eli sopiva vireystila. Harjoitusten myötä koira aktivoituu koko ajan enemmän ja ohjaaja passivoituu.

Koiran voi ehdollistaa esim. sanaan "toko", että pääsee tiettyyn vireystilaan kentälle mentäessä.

Miten lasketaan vireystilaa?

Runsaasti ruokaa!

viretila: ei saa olla kovin nälkäinen

avainärsyke: hillitty 

viettipäämäärä: runsas ruoka lopussa

- Korkeassa vireystilassa olevalle koiralle opetetaan pikkuhiljaa suorituksen pituus ettei koira turhaudu. Jos koira turhautuu ja alkaa esim. vinkumaan, niin palkkausväliä tihennetään aluksi.

- "Hiljaa"-käskyä ei kannata käyttää, jos ei tehoa.

TURHAUMAan liittyy usein agressioita. Koiralle, jolle ei ole opetettu palkkaamattomuutta, tulee kokeissa turhauma. Koira alkaa vinkumaan ja hermostuu. Silloin pitää opetella satunnainen palkkaaminen.

Kaiken kaikkiaan luento oli hyvä ja antoi uudenlaisia ajatuksia treenihommiin. Tulihan siellä paljon tuttuakin asiaa, mutta tuo on minun erittäin lyhyt tiivistelmä kolmen tunnin luennosta. :D

No, sitten meidän treeneihin. Neron kanssa ollaan menty agissa aika hyvin eteenpäin. Olen saanut säädeltyä koiran liiallista kuumista ja omat ohjauskuviotkin ovat parantuneet pikkuhiljaa. Puomissa olemme kokeneet oppimisharppauksen ja keppeihin saimme uusia vinkkejä, joita olemme kokeilleet. Olen päässyt pikkuhiljaa sisälle kesän treeniryhmäänkin ja olen saanut ihan mukavaa ohjaustakin. Kaikki ymmärtävät, että minä treenaan hieman eri tavalla kuin muut ryhmässä. Vaikeista radoista on ollut oma hyötynsä. Ollaan tehty välillä ihan mukavia pätkiä Neron kanssa, vaikka koko rataa ei olla kertaakaan päästy tekemään. Oikeastaan olisi tosi kiva kun yhden kerran olisi joku helpompi hyppyrata ja mekin päästäisiin veteämään kokonaan. En minä valita. Nyt pari peräkkäistä kertaa on mennyt todella hyvin ja olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, että minun kuumakalle on ollut rauhallkisempi ja oppiminen on ollut silminnähtävää.

Tokotreeneissä videoitiin luokat, mutta en ole itse vielä nähnyt videota. Enkä oikein tiedä haluanko nähdäkään. Ei mennyt ihan kympin tasoisesti. Tarja tosin sanoi, että voisin mennä Neron kanssa kokeisiin. Lupailin meneväni syksyllä...kunhan psyykkaan itseni ensin. Treenitauko teki Nerolle selkeästi hyvää. Sen motivaatio on ollut ihan huippuluokkaa. Eihän Neron motivaatiossa ole aiemminkaan ollut mitään ongelmaa, mutta minun kanssa työskentelemisessä on nyt jotain syvyyttä ja intensiteettiä aiempaa enemmän.

Meillä podetaan tällä hetkellä kamalaa ikävää kotona. Duminalla alkoi juoksut ja se lähti maanantaina Tuiren luo hoitoon. Nyt on jo neljä päivää kärvistelty ilman meidän prinsessaa. Meidän koko perhe kaipaa jo ilopilleriä. Onhan täällä nyt hiljaisempaa ja rauhallisempaa, mutta selkeästi jotain puuttuu. Nerokaan ei juokse metsälenkillä yksinään sellaisella palolla kuin Duminan kanssa juostessaan. Duminalla ei ole kuulema mitään hätää ja se pärjäilee oikein hyvin. Minä uskon sen. Dumis on luonteeltaan rohkea ja reipas ja sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin. Niin se vaan pikkuisesta pennusta kasvoi kunnon narttu. :D