Maisemaa

Maisemaa

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Neron ensimmäiset viralliset agilitykisat 7.6.2014

Tänään me sitten käytiin Neron kanssa korkkaamassa agilityura ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Maaningalla. Tuomarina oli Anne Savioja. Hän on kokenut agilitytuomari ja erittäin jämäkän oloinen arvioissaan. Hän halusi mittauksen yhteydessä kokeilla Neron kylkiluut ja jalkojen lihaskunnon. Kehui Neron lihaksia ja kyseli, että mitä kaikkea muuta harrastamme. Kerroin sitten, että Neron kanssa tokoillaan, pyöräillään, ulkoillaan metsässä ja tehdään kaikenlaista koiramaisen hauskaa yhdessä. Tuomari tuumasi, että hyvä niin ja toivotteli hyvää menestystä valitsemallamme uralla. :D
Olin ilmoittautunut vain A-radalle eli ensimmäiselle agilityradalle ja C-radalle eli hyppyradalle. Ajattelin, että ensimmäisissä kisoissa hieman kokeillaan ja haistellaan ilmapiiriä. Ja halusin, että Nero ei joudu liian koville ensimmäisissä kisoissaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna Nero olisi voinut vetäistä B-radankin, mutta ehkä tämä meni hyvin näinkin.

A-radalta saatiin hylkäys. Muuten koko rata meni lähes täydellisesti, mutta yhdessä vaiheessa kepeiltä oli menstävä putkeen, joka oli A-esteen alla, ja siinä Nero kävi koskettamassa A-esteen ylösmenoa. Sain ohjattua Neron kyllä heti takaisin ja putkeen, mutta se kontaktin kosketus aiheutti hyllyn. Vedimme kuitenkin koko radan loppuun niin hyvin kuin osasimme. Se oli hieno rata! Nero oli todella taitava ja motivoitunut. Olin todella onnellinen ja ylpeä koirastani.
C-radalta saatiin hylkäys heti alusta, koska Nero varasti lähdössä ja minä olin päättänyt, että jos Nero varastaa niin minä laitan koiran takaisin lähtöpaikalle ja otan hylkäyksen sen vuoksi. Lähdöissä karkaileminen on sellainen asia, jonka aion saada kuriin koska sillä on tapana vain pahentua. Eli hylkäyksen ottaminen oli aivan tietoinen päätös. Suoritimme kuitenkin koko radan alusta loppuun, vaikka hylly tulikin heti alussa. Rata menikin todella hyvin ja Nero hyppäsi hyvällä tyylillä ja seurasi ohjauksia. Molemmilla radoilla kepit olivat aivan upeat.
Kokonaisuudessaan tämä päivä oli hieno. Minulle jäi todella kiva fiilis. Nyt kun ensimmäiset kisat on ohi, niin seuraavat eivät jännitäkään enää niin paljon.
Sen verran pitää vielä mainita radoista, että ne olivat konkareiden mukaan yllättävän vaikeat ykkösten radoiksi. Paljon vaikeita ja jyrkkiä kulmia. Anne Savioja sanoikin ohjaajille tuomarin puhuttelussa ennen ensimmäistä rataan tutustumista, että rata ei ole niin vaikea kuin miltä näyttää, vaan paljon vaikeampi. Ja että mitään ei saa ilmaiseksi. :D Viimeistään siinä tilanteessa arimmat ohjaajat kokivat paniikin tunteen vatsan pohjassa. :D  A-radalla tuloksia sai makseista vain viisi koirakkoa, medeistä vain yksi koirakko ja mineistä ei yhtään koirakkoa. Sekin varmaan kertoo jotain ratojen vaikeudesta.

Päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma. Koiria piti jäähdytellä ihan urakalla. Pitääkin muistaa ostaa itselleni uusi kylmälaukku niin voin ottaa kisareissuille jääpulloja mukaan koiran kevythäkkiin laitettavaksi. Tänään minulla oli kaksi jääpulloa mukana, mutta isoon häkkiin voisi laittaa helteillä useammankin. Muutenkin on hyvä ottaa mukaan runsaasti kylmää vettä.
Sain poltettua nahkaanikin tänään agikisoissa, vaikka en varmasti tarkoituksella auringossa istunut.

Nyt kyllä väsyttää ihan kunnolla. Taidankin painua nukkumaan, koska aamulla heräsin jo ennen kello kuutta. Ei taida tarvita houkutella unta tänä yönä. :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

Neron ja Myyn pojat kasvavat

Veljekset sievästi rivissä. Tai melkein rivissä.
Ihanat seitsemän veljestä
Tällä pennulla on oikea asenne elämään. Tämä taitaa olla sellainen spesiaalitapaus, joka jää kummittelemaan sydämeen loppu elämäkseni. :D

Huom! Kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen

Agilityn möllikisat 3.6.2014

Neron palkinnot möllikisoissa.

Pyörähdettiin Neron kanssa agilityn möllikisoissa Maaningalla. Hieman jännitti, mutta sain pidettyä hermoni kurissa. 
Osallistuimme sekä mölliradalle, että kilpailevien radalle. Sijoituimme molemmissa ensimmäisiksi ilman virhepisteitä. Oli aika loistava kokemus. Vaikka vettä satoi taivaan täydeltä, niin tunnelma oli korkealla ja suoritus sen mukainen. Treenikaverit ja tutut olivat tsemppaamassa kentän laidalla. Nero oli kyllä ihan mahtava. Se nautti varmaan joka hetkestä radalla. 
Katsotaan nyt mitä seuraavaksi keksimme. ;)

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Jälkihommia ja hiukan agilityakin

Tein uudet jälkimerkit ja ruutumerkit. Etenkin ruutumerkeissä oli parantamisen varaa. Nyt pitäisi näkyä, vaikka olisi täysimittainen 50m x 50 m ruutu.
Kävin keräämässä uudet jälkikepit. Entiset olivat jo liian kuivia ja purtuja. Muutenkin monet kepit oli liian isoja, joten tein pienempiä.


Viime viikon agitreeneissä teimme Neron kanssa hienoa työtä. Rata oli haasteellinen, mutta muutamilla toistoilla teimme aika hienon suorituksen. Minä olen niin ylpeä Neron kepeistä. Nero teki tosi jyrkkiä keppikulmia ilman ongelmia. Minun ohjauksissa on kyllä edelleen toivomisen varaa kun ohjaan koiraa ihan väärään väliin. :D
Ollaankin Neron kanssa treenattu toukokuun alusta lähtien sellaisessa ryhmässä, jossa kaikki ovat kisanneet. Radat ovat melko haasteellisia tämmöiselle kisaamattomalle, mutta olen kyllä oppinut tosi paljon. Olen saanut jonkin verran itseluottamusta lisää, koska olen huomannut, että vaikeammatkin rataosuudet saadaan handlattua kunhan vaan tehdään tarpeeksi toistoja. Nero on ilmiömäinen agilitykiituri. Se lukee minun kehonkieltä liiankin hyvin. Oman katseeni, pään asennon ja pienellä ylävartalon kierrolla voin ohjata Neroa minne vaan. Siinä on vaan se riski, että minä käännän päätä väärään suuntaan tai en käännä ollenkaan. :D 
Nero myös irtoaa hyvin.
Huonoin ja heikoin lenkki meillä on lähdöt. Nero on niin intopiukeena, että varastaa helposti lähdöissä. Siihen olen kokeillut monenlaista ratkaisua mm. käsken Neron maahan aloituksessa, painostan pysymään maassa käsimerkin avulla tai yritän saada Neron viretason laskemaan ennen radalle menoa. Yhteislähtö ei tule onnistumaan jo ihan senkin vuoksi, että Nero on niin nopea. En ennätä ohjaamaan koiraa. Aloituksia on siis harjoiteltava koko ajan.
Toinen heikko lenkki on kontaktit. Niistä en ota enää stressiä. Pääasia on, että Nero ottaa kontaktit. Minä olen jauhanut kontakteja jo loputtoman kauan, tai ainakin tuntuu siltä. Nyt olen päättänyt, että kisoihin pitää mennä vaikka kontaktit olisivatkin epätäydelliset.
Tällä viikolla mennään agilityn möllikisoihin. Sittenhän sen näkee, että onnistuuko mikään vai vaan jatketaanko harjoituksia. Kisoihinkin mennään ehkä tänä kesänä...


Dumiksen kanssa käytiin keskiviikkona jälkitreeneissä. Treenikaveri oli polkenut meille melko haasteellisen jäljen. Kuudesta kepistä nousi neljä. Alkupää meni loistavasti. Keskivaiheilla meinasi tulla totaalinen jumitus Dumikselle, mutta pääsi lopulta jatkamaan etenemistä. Loppupää sujui kohtuullisesti. Nämä haasteelliset jäljet ovat välillä todella opettavaisia. On hieno juttu kun pääsee ongelman ytimeen. Tämä jälki oli muutenkin hyvin kokeenomainen, koska jäljentekijä ei ollut mukana jäljen ajossa, joten jouduin vaan luottamaan koiraan. Aika hyvin osaan kyllä lukea Dumista. Sillä on vahva itseluottamus eikä se tarvitse mitenkään paljoa tukea minulta työskennellessään. Jäljen keskivaiheella tuli siis paha paikka, josta Dumis ei meinannut osata jatkaa. Siinä vaiheessa jouduin antamaan uuden käskyn ja hieman rohkaisemaan. Lopulta koira ylitti itsensä ja pääsi taas jäljelle.


Eilen uusin kaikki jälkimerkit, ruutumerkit ja jälkikepit. Etenkin esineruudussa haluan jatkossa olevan kunnon merkit kulmissa. Isoja ruutuja on pakko treenata ja se harmittaa jos en näe takareunojen merkkejä kunnolla.
Jälkikepeistäkin tein aikaisempaa pienempiä. Hieman haasteellisuutta jäljelle siinäkin. :)


Polkupyöräilen edelleen koirien kanssa säännöllisesti. Dumiksen kanssa hipsutellaan tasaiseen tahtiin ikään kuin hölkäten. Neron kanssa vedetään tosi tiukkoja sprinttejä. Nero vaan rakastaa vauhtijuoksua. Välillä on pakko hiljentää ja hölkytelläkin. Lisäksi käyn koirien kanssa metsälenkeillä, että lihakset saavat myös toisenlaista työtä. Koirat taitavat olla ihan kovassa kunnossa verrattuna emäntäänsä. :D

maanantai 19. toukokuuta 2014

Treeninamit koko viikoksi


Siinä sitä taas olisi. Treeninamit koko viikoksi. Jos joku sanoo,että treeninamien tekeminen on työlästä, niin olen eri mieltä. Nämä tulee tehtyä oikeastaan siinä sivussa. Tänäänkin laitoin isoon kattilaan broilerin sydämet, broilerin kivipiirat ja porsaan kielet. Jätin ne kiehumaan kaikessa rauhassa. Sillä aikaa tein ulkona pihahommia. Jossain vaiheessa kävin ottamassa lihat pois liedeltä ja kaadoin keitinveden pois. Jätin lihat jäähtymään ja lähdin taas pihahommiin. Jonkun ajan kuluttua kävin pilkkomassa lihat uunin pellille sopiviksi namipaloiksi ja laitoin pellin uuniin miedolle lämmölle, että namipalat kuivahtavat hieman. Jätin uunin päälle ja lähdin taas ulos hommiin. Jonkun ajan kuluttua kävin ottamassa namit pois uunista. Sitten ne olivatkin valmiita. Ei mitään stressiä koko asiasta, eikä mitään tolkutonta vaivaakaan. Tiedänpähän ainakin mitä koirani syövät. :) Tämä on vain yksi ohjeistani, joiden mukaan teen treeninamit koirilleni.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Samaa sukua ja samaa maata

Kuvassa on Tintin ( Neron äiti ), Deezer ( Neron mummo) ja Tinka ( Neron tytär ).
Neron pieni poika <3
Neron ja Myyn lapset


Huom! Kaikki päivityksen kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen.

Kerran kesäisenä päivänä toukokuussa

Dumis ja Nero auton vahteina
Nerolla lepotauko varjoisassa paikassa terassin kupeella
Dumina huilailee terassilla
Välillä pitää tarkistaa tilanne ja tutkailla tiluksia
Nero kävi pyörälenkin päätteksi lammessa uimassa
Uiminen on vaan niin ihanaa
Duminan vuoro pyöräillä
Herkkuhetki

Tänään on tullutkin tehtyä vaikka mitä. Koko päivä on heiluttu ulkona koko perheen voimilla. Pihatöiden lomassa olen käynyt molempien koirien kanssa pyörälenkillä ja samalla reissulla Nero kävi myös uimassa. Dumina ei pidä oikein uimisesta, mutta Nero rakastaa.
Koirilla on ollut monenlaista touhua. Niille on heitelty frisbiitä ja palloa. Ne saivat myös megasuuret naudan luut. Tietenkin pihaa on pitänyt vartioida koko päivä. Välillä on ollut pakko antaa periksi helteelle ja uupumukselle. Jostain löytyy mukava varjoisa paikka, jonne karvakuono voi päänsä kallistaa hetkeksi.

Syötiinhän tänään jäätelöäkin. Siis koko perheen voimin. Nero ja Dumis saivat ihan omat Ville Vallaton- tikkujäätelöt. Ei ollut yhtään huonompi homma sekään. :D