Jälkihommia ja hiukan agilityakin

Tein uudet jälkimerkit ja ruutumerkit. Etenkin ruutumerkeissä oli parantamisen varaa. Nyt pitäisi näkyä, vaikka olisi täysimittainen 50m x 50 m ruutu.

Kävin keräämässä uudet jälkikepit. Entiset olivat jo liian kuivia ja purtuja. Muutenkin monet kepit oli liian isoja, joten tein pienempiä.

Viime viikon agitreeneissä teimme Neron kanssa hienoa työtä. Rata oli haasteellinen, mutta muutamilla toistoilla teimme aika hienon suorituksen. Minä olen niin ylpeä Neron kepeistä. Nero teki tosi jyrkkiä keppikulmia ilman ongelmia. Minun ohjauksissa on kyllä edelleen toivomisen varaa kun ohjaan koiraa ihan väärään väliin. :D
Ollaankin Neron kanssa treenattu toukokuun alusta lähtien sellaisessa ryhmässä, jossa kaikki ovat kisanneet. Radat ovat melko haasteellisia tämmöiselle kisaamattomalle, mutta olen kyllä oppinut tosi paljon. Olen saanut jonkin verran itseluottamusta lisää, koska olen huomannut, että vaikeammatkin rataosuudet saadaan handlattua kunhan vaan tehdään tarpeeksi toistoja. Nero on ilmiömäinen agilitykiituri. Se lukee minun kehonkieltä liiankin hyvin. Oman katseeni, pään asennon ja pienellä ylävartalon kierrolla voin ohjata Neroa minne vaan. Siinä on vaan se riski, että minä käännän päätä väärään suuntaan tai en käännä ollenkaan. :D 
Nero myös irtoaa hyvin.
Huonoin ja heikoin lenkki meillä on lähdöt. Nero on niin intopiukeena, että varastaa helposti lähdöissä. Siihen olen kokeillut monenlaista ratkaisua mm. käsken Neron maahan aloituksessa, painostan pysymään maassa käsimerkin avulla tai yritän saada Neron viretason laskemaan ennen radalle menoa. Yhteislähtö ei tule onnistumaan jo ihan senkin vuoksi, että Nero on niin nopea. En ennätä ohjaamaan koiraa. Aloituksia on siis harjoiteltava koko ajan.
Toinen heikko lenkki on kontaktit. Niistä en ota enää stressiä. Pääasia on, että Nero ottaa kontaktit. Minä olen jauhanut kontakteja jo loputtoman kauan, tai ainakin tuntuu siltä. Nyt olen päättänyt, että kisoihin pitää mennä vaikka kontaktit olisivatkin epätäydelliset.
Tällä viikolla mennään agilityn möllikisoihin. Sittenhän sen näkee, että onnistuuko mikään vai vaan jatketaanko harjoituksia. Kisoihinkin mennään ehkä tänä kesänä...


Dumiksen kanssa käytiin keskiviikkona jälkitreeneissä. Treenikaveri oli polkenut meille melko haasteellisen jäljen. Kuudesta kepistä nousi neljä. Alkupää meni loistavasti. Keskivaiheilla meinasi tulla totaalinen jumitus Dumikselle, mutta pääsi lopulta jatkamaan etenemistä. Loppupää sujui kohtuullisesti. Nämä haasteelliset jäljet ovat välillä todella opettavaisia. On hieno juttu kun pääsee ongelman ytimeen. Tämä jälki oli muutenkin hyvin kokeenomainen, koska jäljentekijä ei ollut mukana jäljen ajossa, joten jouduin vaan luottamaan koiraan. Aika hyvin osaan kyllä lukea Dumista. Sillä on vahva itseluottamus eikä se tarvitse mitenkään paljoa tukea minulta työskennellessään. Jäljen keskivaiheella tuli siis paha paikka, josta Dumis ei meinannut osata jatkaa. Siinä vaiheessa jouduin antamaan uuden käskyn ja hieman rohkaisemaan. Lopulta koira ylitti itsensä ja pääsi taas jäljelle.


Eilen uusin kaikki jälkimerkit, ruutumerkit ja jälkikepit. Etenkin esineruudussa haluan jatkossa olevan kunnon merkit kulmissa. Isoja ruutuja on pakko treenata ja se harmittaa jos en näe takareunojen merkkejä kunnolla.
Jälkikepeistäkin tein aikaisempaa pienempiä. Hieman haasteellisuutta jäljelle siinäkin. :)


Polkupyöräilen edelleen koirien kanssa säännöllisesti. Dumiksen kanssa hipsutellaan tasaiseen tahtiin ikään kuin hölkäten. Neron kanssa vedetään tosi tiukkoja sprinttejä. Nero vaan rakastaa vauhtijuoksua. Välillä on pakko hiljentää ja hölkytelläkin. Lisäksi käyn koirien kanssa metsälenkeillä, että lihakset saavat myös toisenlaista työtä. Koirat taitavat olla ihan kovassa kunnossa verrattuna emäntäänsä. :D

Treeninamit koko viikoksi

Siinä sitä taas olisi. Treeninamit koko viikoksi. Jos joku sanoo,että treeninamien tekeminen on työlästä, niin olen eri mieltä. Nämä tulee tehtyä oikeastaan siinä sivussa. Tänäänkin laitoin isoon kattilaan broilerin sydämet, broilerin kivipiirat ja porsaan kielet. Jätin ne kiehumaan kaikessa rauhassa. Sillä aikaa tein ulkona pihahommia. Jossain vaiheessa kävin ottamassa lihat pois liedeltä ja kaadoin keitinveden pois. Jätin lihat jäähtymään ja lähdin taas pihahommiin. Jonkun ajan kuluttua kävin pilkkomassa lihat uunin pellille sopiviksi namipaloiksi ja laitoin pellin uuniin miedolle lämmölle, että namipalat kuivahtavat hieman. Jätin uunin päälle ja lähdin taas ulos hommiin. Jonkun ajan kuluttua kävin ottamassa namit pois uunista. Sitten ne olivatkin valmiita. Ei mitään stressiä koko asiasta, eikä mitään tolkutonta vaivaakaan. Tiedänpähän ainakin mitä koirani syövät. :) Tämä on vain yksi ohjeistani, joiden mukaan teen treeninamit koirilleni.

Samaa sukua ja samaa maata

Kuvassa on Tintin ( Neron äiti ), Deezer ( Neron mummo) ja Tinka ( Neron tytär ).

Neron pieni poika <3

Neron ja Myyn lapset

Huom! Kaikki päivityksen kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen.

Kerran kesäisenä päivänä toukokuussa

Dumis ja Nero auton vahteina

Nerolla lepotauko varjoisassa paikassa terassin kupeella

Dumina huilailee terassilla

Välillä pitää tarkistaa tilanne ja tutkailla tiluksia

Nero kävi pyörälenkin päätteksi lammessa uimassa

Uiminen on vaan niin ihanaa

Duminan vuoro pyöräillä

Herkkuhetki

Tänään on tullutkin tehtyä vaikka mitä. Koko päivä on heiluttu ulkona koko perheen voimilla. Pihatöiden lomassa olen käynyt molempien koirien kanssa pyörälenkillä ja samalla reissulla Nero kävi myös uimassa. Dumina ei pidä oikein uimisesta, mutta Nero rakastaa.

Koirilla on ollut monenlaista touhua. Niille on heitelty frisbiitä ja palloa. Ne saivat myös megasuuret naudan luut. Tietenkin pihaa on pitänyt vartioida koko päivä. Välillä on ollut pakko antaa periksi helteelle ja uupumukselle. Jostain löytyy mukava varjoisa paikka, jonne karvakuono voi päänsä kallistaa hetkeksi.

Syötiinhän tänään jäätelöäkin. Siis koko perheen voimin. Nero ja Dumis saivat ihan omat Ville Vallaton- tikkujäätelöt. Ei ollut yhtään huonompi homma sekään. :D

Agilityesteprojektia

Nämä ottamani erinäiset "luottamustoimet" velvoittavat tekemää joitain hommia. Koska olen meidän koiraseuran agilitytoimikunnan tekninen vastaava, niin esteiden huolto, kunnossapito, korjaus ja tilaus kuuluvat toimenkuvaani. Tai kaikki hommat ei siis kuulu minun tehtäväkseni, vaan minun on organiosoitava hommat jollekin tai sitten teen ne ihan itse. :D Huhtikuun lopussa suoritin yhden ison projektin. Onneksi sain yhden mukavan talkoolaisen avukseni. Laura on kyllä ahkera ja työtä pelkäämätön agilityharrastaja. Iso kiitos Lauralle avusta. :)

Vanha kisakeinu ja vanha puomi odottavat uutta pintaa.

Laura tuli minun avuksi tähän isoon uudistusprojektiin. Opittiin molemmat käyttämään ihan uusia laitteitakin. Tässä Laura käyttää "timanttihiomakonetta".

Puomin alastulot on hiottu.

Puomin yläosa on hiottu ja jalkaosista on ruosteet ajettu pois rälläkällä.

Puomi on maalattu kertaalleen ja uusi hiekkapinta on saatu pintaan.

Uusi hiekkapinta

Keinun uusi hiekkapinta

Seuraavana päivänä maalasin esteet uudelleen. Eli hiekkapinnan päälle tuli vielä maalikerros. Sen homman teinkin sitten ihan yksin, mutta onneksi suurimmat ja hankalimmat työt oli tehty jo edellisenä päivänä. Täytyy myöntää, että tämä homma oli kiva saada päätökseen. Työ oli iso, mutta työnjälki näkyi.


Neron ja Myyn pennut syntyivät 7.5.2014

Siinä ne on. Seitsemän veljestä.

Myy rakastaa pentujaan.

Myy on loistava emo

Lisätietoja pennuista löytyy kasvattajan blogista http://aussiet.galleria.fi/blog/34/syntym%C3%A4p%C3%A4ivi%C3%A4!+:%29/

Huom! Kaikki tämän päivityksen kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen.

Nero 5 vuotta

5.5.2014 Nero täytti 5 vuotta ja sitähän piti tietysti juhlia asiaan kuuluvilla juhlallisuuksilla. Nerolle tehtiin täytekakku, jonka pohja oli tehty possun jauhelihasta ja kalkkunan jauhelihasta. Kakku kuorrutettiin rasvattomalla, laktoosittomalla luonnonjugurtilla. Kakku koristeltiin keitetyllä kananmunalla ja kivipiiralla. Ei ollut epäilystäkään etteikö kakku olisi maistunut. Nero tietysti tarjosi kakkua "siskolleen". :) Asiaan kuului myös lahjat. Nero sai valita minun kirpputorilaatikosta kaksi pehmolelua. Nero valitsi ensimmäisenä lampaan, koska jokaisella paimenkoiralla pitää olla oma lammas. Toiseksi Nero valitsi Nalle Puhin, koska Puhin filosofia on niin lähellä Neron omaa filosofiaa. :D Tietenkin "sisko" sai myös leikkiä uusilla leluilla.

Tässä on pakollinen syntymäpäiväposeeraus ennen kakun syöntiä.

Herkullinen synttärikakku

Nero ja lammas

Ja ihanaa ulkoilua metsässä

Nämä viisi vuotta Neron kanssa ovat olleet hienoja aikoja. Minä olen onnellinen, että Nero on juurikin minun koira. Se on minun  sielunkumppani, joka lukee minua kuin avointa kirjaa. Nero on tunteideni tulkki. Ehkä Nero ei ole aina ollut se helpoin koira, mutta en minäkään ole mikään helpoin ihminen. Nero on ehdottomasti minun koirani. Se nukkuu aamuisin yhtä pitkään kuin minä, ei poistu makuuhuoneesta ennen kuin minä poistun. Se seuraa minua kotiaskareissa. Se tunkee viereeni sohvalle kun olen poikki raskaan työpäivän jälkeen ja se lohduttaa nuolemalla naamaani kun suru painaa puserossa. Nero vaan tietää niin paljon enemmän kuin minä tajuankaan. Se on minulle rakas. <3
Toivottavasti saan viettää Neron kanssa vielä monet mukavat syntymäpäivät.