Ohhoh, kun on taas aikaa ennättänyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Pitää varmaan yrittää muistella mitä kaikkea sitä onkaan tullut touhuiltua tuon joulukuun jälkeen.
Helmikuussa oli Bywater-porukoilla tokokoulutuspäivä. Vuokrattiin porukalla Pondera-halli ja pyydettiin Miettisen Anne kouluttamaan meitä. Jokainen koira sai puoli tuntia treeniaikaa. Lisäksi kuuntelemallakin sai paljon uusia vinkkejä. Meitä oli ihan mukava porukka: Sara+Demi, Mari+Soma+Sulo, Ria+Indy, Marianne+Pipsa, Anne+Jato+Tala, Mari+Jiro ja tietysti minä Neron ja Duminan kanssa. Tuirekin tuli seuraamaan koulutuspäivää muutaman ihanan pentusen kanssa.
Tällaisia koulutuspäiviä pitäisi järkätä useammin. Oli tosi mukavaa eikä kustannuksetkaan olleet mahdottomat.
Maaliskuun alussa Duminalla alkoi juoksut, joten se joutui lähtemään Tuiren luo hoitoon. Vaikeaahan se on alussa olla erossa, mutta sitten siihen tottuu.
Neron kanssa sitten hyödynnettiinkin koko tämä aika kun Dumis oli poissa. Treenattiin agilityä ihan urakalla. Maaliskuun 23. päivä käväistiin sen enempää suunnittelematta agilityn möllikisoissakin. Nero veti radan hienosti. Virhepisteitä kuitenkin kertyi, koska alussa Nero karkasi ja hyppäsi takaisin tullessa yhden esteen. Lopussa oli pitkä suora ja Nero kääntyi putkelta suoraan minun eteeni siten että minä otin kunnon rempulat. Ei se mitään. Nousin nopsaan ylös ja ohjasin koiran vielä viimeisenkin esteen yli. Sen mitä opin mölleissä oli se, että kun radalle päästään, niin minä en huomaa enää mitään muuta kuin radan ja koiran. Koko muu maailma häviää ja unohtuu. En muista jännittää enää koko tilannetta ja katsojia. Se tekemisen tunne on mahtava. Kun meno sujuu hyvin ja Nero on vauhdissa, niin agility valtaa koko mielen. Mölliradan jälkeen minulla oli valtava adrenaliini virta päällä. Se, että uskalsin mennä mölleihin Tiinan ja Saran pienen painostuksen tuloksena, sai aikaan voittajafiiliksen. Nyt saatan uskaltaa mennä toisiinkin mölleihin, kun tiedän, että Neron kanssa voi mennä agia ja koko muu maailma unohtuu.
Olen miettinyt paljon näitä harrastusasioita viime aikoina ja agilitystä taitaa muodostua Nerolle sellainen asia, johon aion jatkossa panostaa hiukan enemmän kuin tokoon. Duminan kanssa panostan enemmän tokoon. Kesäksi siirrymme Neron kanssa agiltyn D-ryhmään. Tunnen kesän kouluttajat ja uskon, että he voivat antaa meille paljonkin, että pääsemme koko ajan eteenpäin. Tämän hetkisessä E-ryhmässä on ollut hyvä ja kannustava ilmapiiri, joten minä siirryn toiseen ryhmään hieman haikein mielin.
Dumina täytti 25. päivä maaliskuuta 2 vuotta. Ei siis voitu juhlia syntymäpäiviä kotona, koska "Kapteeni Sarviapila" oli kasvattajan luona hoidossa. Juhlimme synttäreitä jälkikäteen, kun pieni musta tirriäinen palasi kotiin. Koirat saivat ihan kunnon jauhelihakakun.
Keväinen aurinko lämmittää päivisin jo mukavasti. Ulkoileminen keväthangilla on suorastaan nautinto. Kesää kohti siis mennään koko ajan. Talven pimeys on jälleen kerran taltutettu ja valoisa aika koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti