Tällä viikolla ollaan taas agiliidelty ja tokoiltu Neron kanssa. Maanantaina oli agitreenit ja täytyy sanoa, että me ollaan kehitytty pikkuhiljaa. Ei me mitään huippuja olla, mutta eteenpäin on menty. A-esteen ylitys menee jo aika hienosti ja minun ohjauksetkin alkavat pikkuhiljaa sujua, ainakin helpoissa ohjauskuvioissa. :D Mitä enemmän me edistytään ja opitaan, sitä itsevarmempi ja luottavaisempi minusta tulee. Uskallan kokeilla erilaisiakin ohjauskuvioita. Ulkokentällä on ollut tosi kiva treenata ja Nerokin osaa odottaa vuoroaan kentän laidalla haukkumatta. Mahtavaa! Agijuttuja ollaan treenattu paljon kotipihassakin ja ehkä sekin vaikuttaa siihen, että edistytään. Etenkin kontakteissa on ollut hyvä, että ollaan voitu harjoitella iltaisin.
Tokossa olen alkanut miettimään, että jos jättäisinkin tuon alokasluokan kokonaan ja rupeaisin treenaamaan avointa luokkaa. Alokasluokan liikkeet alkavat maistua puulta. Meillä on jo yksi ykköstulos alokkaasta, joten voisimme hyvin siirtyä avoimeen. Uudet asiat voisivat innostaa sekä Neroa että minua. Dumiksen kanssa treenaan kuitenkin alokasluokan juttuja, joten ne ei pääse kokonaan unohtumaan. Meillä oli tiistaina oikein mukavat tokotreenit. Sellaiset kesäisen letkeät. :D Meidän tokoryhmä on kyllä ihan omaa luokkaansa. Aina saa tukea ja neuvoja. Jokainen meistä yrittää auttaa toisia omalla panoksellaan.
Torstaina vein Neron Tuiren luo hoitoon ja hain Duminan välillä kotiin. Tuire halusi nähdä minkälainen koira Nero on ilman minua, joten sovimme, että teemme välillä vaihtarit. Dumiksella on siis edelleen juoksut ja tällä hetkellä kaikkein pahimmillaan.
Tänään olen sitten tehnyt erilaisia juttuja vain Duminan kanssa. Aamupäivällä kävimme lyhyellä pyörälenkillä. Dumis meni oikein nätisti pyörän vierellä.
Nyt illalla tein Duminalle kaksi jälkeä ja treenasimme tokoa sillä aikaa kun jäljet vanhenivat. Edellisestä jäljestä onkin jo aikaa. Tuntui todella mukavalta tehdä välillä jälkijuttujakin. Ensimmäinen jälki meni vähän rauhoitellessa, mutta toinen menikin sitten jo melko hyvin. Tein ihan suoraa jälkeä, mutta pitempää.
Nerolla menee Tuiren luona ihan hyvin. Se on pärjännyt laumassa ja ruokakin maistuu. Minä olen varma, että tämä lyhyt ero minusta tekee hyvää Nerolle. Se ei ole koskaan ollut poissa kotoa ilman minua. Minustakin on todella mielenkiintoista kuulla, että minkälainen se on vieraassa ympäristössä. Eihän se ympäristö ihan täysin vieras ole, mutta ei se oma reviiri ole. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jotain jännitettävää, mutta en taida kirjoittaa siitä vielä sen enempää. Kirjoitan sitten ensi viikolla, jos on jotain kirjoitettavaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti