Lämmintä syksyyn

Intouduin viikonloppuna ompelemaan koirille lämpömanttelit syksyn viileitä kelejä ajatellen. Joskus koirat joutuvat odottelemaan esim. autossa treenivuoroaan ja lihakset pitäisi pitää lämpiminä. Olen sen verran nuuka ihminen, että en voi laittaa yli 70 euroa / per mantteli rahaa menemään, joten päätin ommella itse. Sainpahan sitten tehtyä sen verran isotkin, että takareidet ja etujalkojen lihaksetkin peittyivät. Tässäpä kuvat tuloksista.

Nerolle vaaleanvihreää

Duminalle vaaleanpunaista

Mitään karvavuorta näissä ei ole, mutta vanua kylläkin. Pällyskankaan ja vanun lisäksi näissä on paksu puuvillainen vuorikangas, joten ei näissä palellu. Menee varmaan pitkälle syksyyn ennen kuin tarvitsee ottaa Hurtan toppamanttelit käyttöön.


Sunnuntaina oli agilityvuoro. Oli mielettömän hauska ja nopea rata. Minä juoksin ihan kunnolla, että pysyin Neron tahdissa. Suoritimme koko radan hienosti ja siitä jäi hyvä mieli. Aloitin myös pitämään kirjaa siitä, minkälaisia ratoja me ollaan tehty treeneissä. Siitä vihkosta on sitten hyvä ottaa omiin yksilötreeneihin niitä vaikeaita ja harjoitustavaativia osuuksia.
Rataharjoituksen lisäksi teimme "välistäveto"-harjoituksia kolmen hyppyesteen avulla. Siinä minä olin koko ajan auttamattomasti myöhässä. Minä en vaan ennättänyt tarpeeksi nopeasti Neron mukaan. Kaksi hyppyä meni ihan kohtuudella, mutta kolmas olikin  jo sitten vaikeampi. Pitää siis harjoitella enemmän näitä välistävetoja. Myös lähtötilanteissa odottaminen vaatii paljon treeniä Nerolta. Monta kertaa pitää hokea "odota"-käskyä, että koira malttaa istua paikallaan esteen takana. Nero on vaan niin liekeissä agilitystä, että menohalut on liian kovat. :D
Onneksi meillä ei ole ongelmia motivaatiossa. Ehkä kuumakallen kanssa on kuitenkin helpompi treenata kuin sellaisen koiran kanssa, jota pitää koko ajan innostaa ja yrittää motivoida tekemään jotain.