Maisemaa

Maisemaa

maanantai 12. toukokuuta 2014

Agilityesteprojektia

Nämä ottamani erinäiset "luottamustoimet" velvoittavat tekemää joitain hommia. Koska olen meidän koiraseuran agilitytoimikunnan tekninen vastaava, niin esteiden huolto, kunnossapito, korjaus ja tilaus kuuluvat toimenkuvaani. Tai kaikki hommat ei siis kuulu minun tehtäväkseni, vaan minun on organiosoitava hommat jollekin tai sitten teen ne ihan itse. :D Huhtikuun lopussa suoritin yhden ison projektin. Onneksi sain yhden mukavan talkoolaisen avukseni. Laura on kyllä ahkera ja työtä pelkäämätön agilityharrastaja. Iso kiitos Lauralle avusta. :)









Vanha kisakeinu ja vanha puomi odottavat uutta pintaa.




Laura tuli minun avuksi tähän isoon uudistusprojektiin. Opittiin molemmat käyttämään ihan uusia laitteitakin. Tässä Laura käyttää "timanttihiomakonetta".




Puomin alastulot on hiottu.




Puomin yläosa on hiottu ja jalkaosista on ruosteet ajettu pois rälläkällä.




Puomi on maalattu kertaalleen ja uusi hiekkapinta on saatu pintaan.




Uusi hiekkapinta




Keinun uusi hiekkapinta






Seuraavana päivänä maalasin esteet uudelleen. Eli hiekkapinnan päälle tuli vielä maalikerros. Sen homman teinkin sitten ihan yksin, mutta onneksi suurimmat ja hankalimmat työt oli tehty jo edellisenä päivänä. Täytyy myöntää, että tämä homma oli kiva saada päätökseen. Työ oli iso, mutta työnjälki näkyi.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Neron ja Myyn pennut syntyivät 7.5.2014

Siinä ne on. Seitsemän veljestä.
Myy rakastaa pentujaan.
Myy on loistava emo

Lisätietoja pennuista löytyy kasvattajan blogista http://aussiet.galleria.fi/blog/34/syntym%C3%A4p%C3%A4ivi%C3%A4!+:%29/

Huom! Kaikki tämän päivityksen kuvat on ottanut Tuire Finska-Koponen.

Nero 5 vuotta

5.5.2014 Nero täytti 5 vuotta ja sitähän piti tietysti juhlia asiaan kuuluvilla juhlallisuuksilla. Nerolle tehtiin täytekakku, jonka pohja oli tehty possun jauhelihasta ja kalkkunan jauhelihasta. Kakku kuorrutettiin rasvattomalla, laktoosittomalla luonnonjugurtilla. Kakku koristeltiin keitetyllä kananmunalla ja kivipiiralla. Ei ollut epäilystäkään etteikö kakku olisi maistunut. Nero tietysti tarjosi kakkua "siskolleen". :) Asiaan kuului myös lahjat. Nero sai valita minun kirpputorilaatikosta kaksi pehmolelua. Nero valitsi ensimmäisenä lampaan, koska jokaisella paimenkoiralla pitää olla oma lammas. Toiseksi Nero valitsi Nalle Puhin, koska Puhin filosofia on niin lähellä Neron omaa filosofiaa. :D Tietenkin "sisko" sai myös leikkiä uusilla leluilla.




Tässä on pakollinen syntymäpäiväposeeraus ennen kakun syöntiä.



Herkullinen synttärikakku



Nero ja lammas




Ja ihanaa ulkoilua metsässä




Nämä viisi vuotta Neron kanssa ovat olleet hienoja aikoja. Minä olen onnellinen, että Nero on juurikin minun koira. Se on minun  sielunkumppani, joka lukee minua kuin avointa kirjaa. Nero on tunteideni tulkki. Ehkä Nero ei ole aina ollut se helpoin koira, mutta en minäkään ole mikään helpoin ihminen. Nero on ehdottomasti minun koirani. Se nukkuu aamuisin yhtä pitkään kuin minä, ei poistu makuuhuoneesta ennen kuin minä poistun. Se seuraa minua kotiaskareissa. Se tunkee viereeni sohvalle kun olen poikki raskaan työpäivän jälkeen ja se lohduttaa nuolemalla naamaani kun suru painaa puserossa. Nero vaan tietää niin paljon enemmän kuin minä tajuankaan. Se on minulle rakas. <3
Toivottavasti saan viettää Neron kanssa vielä monet mukavat syntymäpäivät.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vihdoin alkoi jälkitreenit



Hiphei ja hurraa! Jälkitreenit on vihdoin taas aloitettu talven tauon jälkeen. Ensimmäiset porukan treenit oli 16.4.2014 Haukkumajan maastoissa.



Omalla seuralla on niin hyvät maastot käytössä, että niitä kannattaakin hyödyntää.



Ollaankin käyty nyt Duminan kanssa useamman kerran omatoimitreeneillä majan maastoissa. Aluetta on sen verran paljon, että ei tarvitse pelätä liian tuttuja jälkiä. :D



Kevät koittaa ja leskenlehdet kukkivat


Kyllä koiraharrastajalla pitää olla retkituolikin peräkontissa, että voi välillä huilata.


Nero kävi sitten uimassakin


Dumina osaa rentoutua rankkojen jälkitreenien jälkeen.





torstai 10. huhtikuuta 2014

Nero ja Myy tapasivat toisensa








Tässä romanttisia uutisia. Nero on lempeä uros, joka hurmaa käytöksellään nartut.  Ja Myy on sellainen kaunotar ja diiva, joka on tarkka millaisen miehen valitsee itselleen. Näiden kahden kohtaamisessa oli havaittavissa heti ilmassa lemmen kipinöintiä, tunteiden paloa ja intohimoa. :D Aika mielenkiintoisesti kuvailtu. :D  Eli Neron perhe kasvaa. Myy on käynyt ultrassa ja pieniä punapäitä odotetaan syntyviksi toukokuun alussa. Toivotaan, että pennut kasvavat ja kehittyvät hyvin ja kaikki sujuu mutkattomasti.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Agilitytreenit Musti ja Mirri Areenalla 7.4.2014 ja muutakin treeniä



Ostin hieman yllättäen yhden agilitytreenikerran Pro Perron treeniryhmästä 7.4.2014 illalle. Kouluttajana toimi Sanna Katainen.
Ohessa linkki treenikerran ratapiirrokseen.


Ratapiirros 7.4.2014






Sanna kehui kovasti Neroa, että on mukava koira, hyvä esteidenlukutaito ja nopea. Hän kyseli missä treenataan ja toivoi, että tulisimme useammin treenaamaan. Meno oli näyttänyt kuulema hyvältä. :)


Minun pitää myöntää, että Sannan koulutettavan oleminen tuntui hyvältä. Sain positiivista palautetta, mutta myös epäkohtiin puututtiin.
Suurin ongelma radalla on se, että minä jään välillä varmistelemaan tilanteita, vaikka minun pitäisi mennä lujaa. Koiran kyydissä pysyminen vaatii vauhtia ja etenemistä. Sanna sanoi, että Neron estehakuisuus on todella hyvä, joten varmistelua ei tarvitse. Minun pitää vaan luottaa ja juosta. :D Näinhän se on. En kiistä.
Putkissa minun pitää myös jarruttaa koiraa ajoissa äänimerkillä, että koira ohjautuu putken jälkeen oikeaan suuntaan.
Kontakteilla minun pitää palkata koira maahan eikä suoraan taskusta kädellä. Tasku-nami yhdistelmä vedättää koiraa liian paljon eteenpäin.
Sanna videokuvasi minun pakkovalssin ja näytti, että millainen oli minun onnistunut valssaus ja liian myöhäinen valssaus. Näin videolta oman kehon liikeradan ja käännökset. Oli aika opettavainen pätkä.


Treenien jälkeen minulla oli ihan loistava olotila. Minä osaan. Nero osaa. Me osataan.
Minun on pakko päästä tuonne uudelleen treenaamaan.

Seuraavana iltana 8.4. oli oman ryhmän agilitytreenit. Nero oli taas ihan liekeissä. Se vaan rakastaa tätä lajia ja kaikkea yhdessä tekemistä. Meillä oli 19 esteen rata jossa oli paljon ansakohtia eli väärillä ohjauksilla koira meni helposti väärälle esteelle. Nerolle etenkin putket ja kepit ovat niin lemppareita, että niiden ohi ohjaaminen on tarkkaa. :D Onnistuin hyvin. Radalla oli myös pöytä sellaisessa kohdassa, jossa koiran vauhti on luja ja tarvittiin jarrutusääni ennen pöytää. JES! Onnistuttiin. :D Hyvä me!
Meidän kouluttaja kehui Neroa, että miten se on niin kuuliainen ja tottelevainen koira, vaikka se suorastaan palaa halusta mennä. Se kuitenkin on hallinnassa agikentälläkin. Positiivinen palaute on kuin kermavaahto lettujen päällä, extrahyvää. Neron kanssa tekeminen vaatii täydellistä keskittymistä juuri siihen hetkeen ja tekeminen on oikeasti mahtavaa. Meillä on Neron kanssa aivan erityinen suhde. Joku aika sitten agitreeneissä meidän kouluttaja halusi testata miten hän onnistuisi ohjaamaan Neroa radalla. Nero ei liikkunut mihinkään hänen käskystä. Vaikka sillä on palava halu mennä agilityä, niin se halu on näköjään kytkeytynyt myös minuun ja minun kanssa tekemiseen. Nero on siis hyvin vahvasti minun koira. Ilmeisesti vain minun kanssa on kiva tehdä harrastusjuttuja. :D Minun hassu koira. <3  <3

Tänne on muuten jäänyt päivittelemättä sekin, että ollaan käyty helmikuussa Neron kanssa agilityn möllikisoissa ja sijoituttiin kolmansiksi. Nero sai palkinnoksi hieman herkkuja.

Olen nyt aloittanut molempien koirien kanssa tokonkin tehotreenit. Ulkona pystyy jo treenaamaan, joten ei tarvitse aina tuonne hallille asti ajella. Dumina on edistynyt tosi hyvin seuraamisessa ja sillä on kasvanut maltti myös jäävissä liikkeissä. Yritän nyt koko kesän treenata tehokkaasti, että Dumis läpäisisi BH-kokeen syksyllä.
Neron kanssa treenaan avoimen luokan liikkeitä ja ne onkin muuten ihan hyvällä mallilla, mutta nouto vaan on vaikea. Tai siis nouto on Nerosta mukavaa, mutta kapula on niin ihana, että sitä pitää myös hieman kolistella suussa. Nero siis noutaa ja tuo kapulan, mutta koko ajan suussa käy sellainen kolina kun kapulaa heilutellaan suussa. Sehän ei vaan ole sallittua. Olen tehnyt vaikka mitä kokeiluja, mutta en ole vielä onnistunut karsimaan huonoa kapulan pitämistä pois. No, minä en luovuta. Jatkan yrittämistä. Tokokokeisiin ei mennä ennen kuin homma on niin varmalla pohjalla, että minun jännittäminen ei pilaa koko hommaa. :D

Duminan jälkitreenit alkavat ensi viikolla. Olenkin odottanut malttamattomana jälkihommiin pääsemistä. Saahan nähdä muistaako minun kirppu mitään viime syksystä. Se oli jo niin hyvällä mallilla jälkihommissa. Pianhan se nähdään.





tiistai 8. huhtikuuta 2014

Duminan 3-vuotissynttärit

Tässäpä päivänsankari ja "velipoika" katetun pöydän ääressä. Taitaa olla jo hiukan nälkä.





Duminan synttärikakku sisältää raakaa possua, hevosta ja broileria noin niin kuin pohjana. Päällä laktoositonta luonnonjugurttia, itsetehtyjä treeninameja ja kurkkusiivuja.





Vielä pitää hetki malttaa syöntilupaa.









Dumina täytti maaliskuun 25. päivä kolme vuotta. Juhliminen jäi silloin kiireiden takia, mutta lapseni pyynnöstä juhlimme synttäreitä jälkikäteen. Lapselle koirien synttärit on yhtä tärkeitä kuin ihmistenkin. Tässäpä siis juhlien tunnelmat.