Minulla onkin jäänyt paljon kirjoittelematta asioita kesän ajalta. Yritän korjata nyt asian ja muistella joitain tärkeimpiä juttuja.
Nero kävi hierojalla kolme kertaa minun kesäloman aikana. Huomasin takapään askelluksessa jäykkyyttä ja päätin viedä Neron hierojalle. Meidän kotikulmilla ottaa vastaan Riikka Hartikainen ja koen hänen tyylinsä hoitaa ja käsitellä koiria miellyttäväksi sekä koiralle että emännälle. Nerolla oli tosiaan lihasjumeja takapäässä, selässä ja hieman myös toisessa etusessa. Riikka hoiti Neroa tosiaan kolme kertaa kuukauden aikana, että saatiin koiran lihakset vertymään.
Nyt aionkin käyttää Neroa Riikan käsittelyssä ihan säännöllisesti, että lihasjumeja ei pääse syntymään ainakaan siinä määrin mitä niitä oli kesän aikana. Agility on koiralle fyysisesti rankka laji ja lämmittelyt ja jäähyttelyt on tehtävä kunnolla. Olen nyt panostanut erityisesti lämmittelyyn ennen treenejä ja treenien välissä.
Nero kävi agimölleissä 15.8.
Kunhan vaan hömpöteltiin ja treenattiin lähinnä lähtöjä.
16.8. osallistuttiin Neron kanssa agilitykisoihin. Kisoissa oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Tuomarina oli Minna Räsänen, joka on muuten todella sympaattinen tuomari. :)
Ensimmäinen agirata meni ihan sössimiseksi. Nero varasti lähdössä ja minä vein sen takaisin. Sen jälkeen tuli vaikka minkälaisia kommelluksia. Nero kävi kierroksilla ja minä häselsin eli todella surkea suoritus. Ja tietenkin hylkäys.
Toinen rata alkoi paremmin. Nero pysyi hienosti lähdössä. Hylkäys tuli siitä, että putki veti enemmän kuin hyppyeste. Omasta mielestäni yritin ohjata tarkasti ettei putkeen menoa tapahtuisi, mutta Nero oli jo lukinnut putken ja ehkä ohjauskin oli lopulta huono. Muuten radalla tuli paljon hyviä kohtia esim. molemmilla radoilla kepit menivät täydellisesti, puomi ja A-este sujuivat hienosti.
Kolmas rata oli siis hyppyrata. Se oli HIENO onnistuminen kaikin puolin. Minulla ja Nerolla oli flow päällä ja kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu. Yhtään rimaa ei tippunut, pimeä putki sujui kaukaa ohjaamalla, kepit sujuivat täydellisesti, rengas meni hyvin. Sitten tapahtui se minun moka. Kolmanneksi viimeinen este oli putki. Minä tein siinä kohdassa väärän ratkaisun ja ohjasin Neroa väärältä puolelta, joten Nero meni putken väärään päähän. Miksi minä tein semmoisen typerän ratkaisun? En tajua. Se olisi ollut täydellinen nollarata ilman minun täysin älytöntä ratkaisua. Nero teki töitä täydellisellä asenteella ja huippuvireellä. Olisin voinut lyödä päätäni betoniseinään kun otti niin aivoon oma tyhmyyteni. Kyllä harmitti ihan kympillä.
Agilityrintamalla on tulossa lisää kisoja, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.
Dumiksen kanssa ollaan treenattu BH-koetta varten. Ollaan käyty treenaamassa mm. kaupan pihassa ja koiranäyttelyalueella erilaisia häiriötilanteita. Dumis on siinä mielessä helppo koira, että mikään ns. normaali ei sitä hätkäytä. Se ei sinkoile polkupyöräilijöiden, rullaluistelijoiden tai juoksijoiden perään. Sitä ei hätkäytä ovien paukkuminen tai kovasti puhuvat ihmiset. Dumis ei stressaannu jos joutuu odottamaan kaupan edessä yksinään. Luulen, että BH:n kaupunkiosuus sujuu hyvin.
Tottisosuus onkin sitten asia erikseen.
Seuraaminen menisi varmaankin läpi näilläkin taidoilla, mutta eihän se ihan pk-tottistasoa vielä ole. Rytminvaihdot sujuvat hyvin ja paikka pysyy, vaikka seuraaminen ei ole kovinkaan tiivis.
Luoksetulo takkuaa vielä pahasti. Dumis ei tule ihan niin lähelle eteen kuin haluaisin ja tulee yleensä vinoon. Joudun käyttämään paljon apuja.
Paikalla makaaminen vaatisi paljon treeniä porukassa, mutta yhteistreenejä on ollut vaikea saada järkättyä kuin kerran viikossa. Yksin on hiukan vaikea treenata paikkamakuuta häiriössä niin, että toinen koira suorittaa.
Henkilöryhmääkin pitäisi saada treenattua paljon enemmän, mutta vaikeaa on saada seuraa treenaamaan.
Minä todellakin haluaisin saada Dumiksen lokakuussa BH-kokeeseen, mutta täytyy myöntää, että välillä meinaan luovuttaa. Dumis on taitava ja pätevä koira, mutta häiriötreeniä pitäisi vaan saada monta kertaa enemmän kuin nyt saan järjestettyä, että paikalla makaaminen ja henkilöryhmä onnistuu. Muita asioita pystyn treenaamaan vaikka yksinkin.
Harrastusrintamalla olen tehnyt suunnitelmia. Toteutus on vielä vaiheessa. :D
Se on nyt päällimmäisenä, että Neron kanssa kisataan agissa ainakin kerran vielä syksyn aikana.
Dumis pitäisi saada BH-kokeesta läpi lokakuussa, mutta siihen osallistuminen on siis vielä kahden vaiheilla. Jos Dumis saa BH:n läpi, niin talvella korkataan tokon alokasluokka. Ihan varmasti. :)
Sen verran sanon vielä kesästä ja etenkin heinäkuusta, että silloin oli kovat helteet. Koirien kanssa ei voitu tehdä pitkiä lenkkejä ollenkaan. Pitkät lenkin korvattiin uimisella.
Nero rakastaa uimista ja se saattaa uida itsekseenkin. Nerolle ei tarvitse heittää leluja järveen, että sen saa uimaan kunnolla.
Dumiskin oppi vihdoin ja viimein nauttimaan uimisesta. Aiemmin se ei ole halunnut muuta kuin kahlata järvessä. Tänä kesänä se ui jo kunnon lenkkejä. Toisinaan polskuttelimme porukalla.
Ihana kesä!
