Syväpohdintaa

OHO! Enpä olisi uskonut, että kirjoitan tänne näin pian edellisen kirjoituksen jälkeen. :D Tuli vaan sellainen tunne, että asioita pitää saada paperille. Ehkä minulla on vaan tarve saada jonkinlaista tolkkua asioihin, jotka ovat askarruttaneet mieltäni.

Eilen pohdin paljon motivaatiota. En koiran motivointia vaan ihmisen motivaatiota ja sitä, mikä saa ihmisen innostumaan jostain tekemisestä niin, että se ajaa eteenpäin kohti tavoitettaan. Tämä kaikki pohdiskelu on ihan minun omaa ajatusvirtaani eikä sillä ole mitään tieteellistä näyttöä, joten jokainen ajatelkoon asiaa niin kuin haluaa. Tämä on vain ”minusta tuntuu”-pohjalta kirjoitettu itseanalyysi.

Tekemisen pitää tietenkin olla mielekästä. Tekemisen pitää tuottaa enemmän onnistumisen kokemuksia kuin niitä pettymyksiä. Ja onnistumisten kokeminen  onnistuu, kun asettaa omat tavoitteet itselleen  sopiviksi. Liian korkeat tavoitteet liian nopeassa ajassa voivat aiheuttaa enemmän pettymyksen kokemuksia kuin niitä onnistumisen tunteita.  Siinä vaiheessa kun pettymysten ja epäonnistumisten määrä kasvaa suuremmaksi kuin ilon ja hyvänolon tunteet, niin itselläni ainakin motivaatio laskee.

Jokainen ihminen on tietysti yksilö ja toiset kestävät pettymyksiä paremmin kuin toiset.  Joillekin pettymys on voimavara, josta saa enemmän energiaa ja sen innoittamana jaksaa työstää enemmän ja enemmän. Mutta häviääkö tekemisestä pikkuhiljaa ilo, jos pettymysten patistamana  tekee vaan enemmän ja kovempaan tahtiin?

 Joku huippu-urheilja, joka  tekee töitä pääasiassa yksin, voi hyvinkin saada pidettyä tavoitteensa kaikesta huolimatta. Luulen , että koiraharrastuksessa asia on hieman toisin. Koiran kanssa tehdessä on kyseessä kaksi elävää olentoa, ihminen ja koira, joiden yhteistyö on tärkeintä koko hommassa. Koira vaistoaa luultavasti paljon enemmän kuin me ihmiset ymmärrämmekään, tai ainakin minä olen sitä mieltä. Ihmisen kiristynyt tahti, vakavoitunut ja iloton olemus voivat vaikuttaa koiran koko tekemiseen ja motivaatioon.

Kun koiran motivaatio laskee, niin eikö ole selvää että myös ihminen joutuu tekemään taas enemmän töitä ja paineet saattavat kasvaa koska tavoitteet on asetettu alun perin jo liian korkealle.

Minä koen tärkeänä, että jokainen ihminen asettaa itselleen ja koiralleen sopivat tavoitteet. Toiset koirakot ovat kuin raketteja ja niiden nousukiito on pysäyttämätön. Korkeatkin tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Toiset koirakot taas tarvitsevat enemmän aikaa ja pienempiä tavoite-etappeja, että onnistumisenilo säilyy. Itsestäni tiedän, että sitä haluaisi asettaa tavoitteet todellakin tähtiin asti, mutta omat kyvyt ja mahdollisuudet eivät yllä sinne asti eli tavoitteeni pysyvät pieninä askeleina eteenpäin. Näin saan harrastamisen tuntumaan harrastamiselta eli sellaiselta tekemiseltä, josta saan energiaa normaaliin arkielämään. Samalla saan luotua syvempää suhdetta koiriini, kasvatettua myös molemminpuolista  luottamusta.

Ihailen niitä ihmisiä, joilla on kyky saavuttaa suuria tavoitteita ja silti pitää koko harrastamisen hauskana ja iloisena asiana. Vaikka tavoitteiden saavuttaminen vaatii paljon työtä ja joskus niitä takapakkejakin, niin verenmaku suussa ei tarvitse asioita tehdä.

Tottakai pettymykset ja  ne ”aallonpohjatkin” kuuluvat kaikkeen koiraharrastukseen, mutta niihin ei pidä jäädä rypemään. Minullakin on ollut monia hetkiä, joilloin motivaatio on hetkellisesti vähentynyt tai olen tuntenut olevani maailman suurin tunari. En silti ole jäänyt siihen tilaan rypemään, vaan olen miettinyt tavoitteeni uudestaan ja aloittanut työstämään tilannetta niin henkisesti kuin ihan käytännönkin työskentelyllä. Oman motivaation kannalta olen huomannut erittäin tärkeänä asiana treenikaverit. Heiltä saa kommentteja  puoleen ja toiseen. Myös ryhmän positiivinen ja huumorintajuinen ilmapiiri on auttanut nostamaan asennoitumistani ja työmotivaatioita. Toinen tärkeä motivaationnostaja on ollut vaihtelu. Eli erilaiset treeniohjelmat, vieraat kouluttajat ja  mm. Bywater-tapaamiset/koulutukset  ovat saaneet uutta sykettä treeneihin. Meillä on aika tiivis Bywater-porukka, jonka kanssa pidetään paljonkin yhteyttä ja tältä porukalta voi kysyä mitä vaan.  :D Kukaan ei varmaan hämmästy mistään.

Joskus motivaation nostamiseen tarvitsee tällaisia syväpohdiskelujakin. Pitää miettiä omia tavoitteita ja arvoja, joiden mukaan yleensä toimii. Välillä pitää höllentää hieman otetta ja ehkä löysätä treenitahtia, että motivaatio kasvaa sekä koiralla että ihmisellä.

En tiedä mikä sai eilen aikaan sen, että aloin miettimään tätä ihmisen motivaatiokysymystä.  Itselläni ei ole tällä hetkellä mitään suurta ongelmaa asian kanssa, mutta olen joutunut painimaan  joskus paljonkin motivaatio-ongelmien kanssa. Aina ei vaan kaikki mene ihan putkeen. Koko ihmisen elämä on tasapainoilua onnistumisten ja epäonnistumisten kanssa. Niinhän asioista opitaan. Jos koskaan ei tekisi virheitä, niin miten olisi mahdollista oppia mitään.